Lukupiiri

Mauri ja RUK kurssi 159

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  2.11.2021 klo 15:20
  Mauri kuului kurssin 59 ups.oppilaana kummikurssilaisiimme samoin kuin kaksi muutakin 70-luvun lopun "julkkista", Kullervo Rainio ja Ele Alenius. Kaikkien kolmen lyhyet muistelut tai haastattelut löytyvät kurssijulkaisustamme. Olin ehkä jo lukioaikana lukenut pari Susikoski-dekkaria, mutta en niitä ollut paremmin mieleeni painanut. Kurssijuhlapäivästämme tuli kuitenkin se tapahtuma, joka synnytti kiinnostuksen Mauriin ja hänen tuotantoonsa.
  Juhlapäivänä kaikki ne upseerioppilaat, joilla oli iltajuhlaa varten daami saapumassa Haminaan, saivat viettää iltapäivän näiden kanssa. Me daamittomat saimme vastaavan ajan vapaaksi niin, että pääsimme käymään kaupungilla. Minulla ei ollut daamia eikä rahaa, joten kulutin ajan koululla. Kun kaupungilla piipahtaneet palailivat komppaniaan, kertoivat he törmänneensä kirjailija Sariolaan. Muistaakseni sanoivat Maurin istuskelleen Kompassissa, liekö sellaista kapakkaa enää olemassa siellä? RUK:n aikoinani sen maine oli hieman heikohko, merimieskapakaksi tituleerattiin. Kertoivat Maurin istuskelleen siellä, ja kun huomasi upseerioppilaita tulevan, vinkkasi nämä heti pöytäänsä. Tilasi ja maksoi jokaiselle paukut. Kovasti kuulemma oli tentannut pojilta iltajuhlan kulkua - ja erikoisesti oli häntä kiinnostanut, että "eihän siellä sitten tarvitse kuivin suin istua?". Pojat olivat arvelleet, ettei varmaankaan tarvitse, kun sotaherrat ovat juhlaa olleet järjestämässä, ja upseerikerholla ollaan. En muista poikien maininneen mitään siitä, oliko Tuula mukana. Itse juhlatilaisuudessa muistaisin kuitenkin hänenkin olleen.
  Joku porukastamme oli lukenut Maurin muistelmat eli "Suruttoman Sariolan", ja kertoi kyseessä olevan kirjailijaksi aika lailla vauhdikkaasti elänyt mies. Mieleeni jäi erikoisesti Norvajärvellä aikoinaan sattunut hukkumistapaus. Niinpä sitten Maneesissa kurkistelin, jotta minkälainen mies sieltä ilmestyy. Muistan järkälemäisen olemuksen, ison miehen ehkä hieman vaappuvan käynnin pitkin keskikäytävää ja punnitsevan katseen yleisön suuntaan ennen istahtamistaan eturiviin. Vierustoverini opasti, että tuossa se Sariola menee. Itse illallisilla en sitten tietenkään enää ollutkaan. Jos oikein muistan, Mauri ei julkaistuissa päiväkirjoissaan näistä kekkereistä paljoa kerro, mainitsee kuitenkin sellaisilla olleensa. Ja ihailleensa ups.oppilas Esa Ruuttusen lauluesitystä niin, että päätti hänelle kirjan lähettää. Eikä turhaan ihaillutkaan, Esastahan tuli sitten oopperalaulaja, ja valmis teologian kandidaatti hän oli jo RUK:n aikana.
  Mauri luultavasti olisi kummikurssistaan ylpeä. Puolustusvoimien nykyinen komentaja Timo Kivinen oli kurssillamme. Samoin tiettävästi ensimmäinen pelkästään reservipalvelun ansioilla everstiluutnantiksi ylennetty Tapio Peltomäki. Molemmat olivat vielä samassa komppaniassakin, itsekin asustelin samassa rakennuksessa mutta kerrosta alempana. Oma vaatimattomaan vänskän arvoon pysähtynyt upseerinurani oli saada "maurimaisen" lopun eli nousun maitojunaan kesken kurssin, ja vielä samasta syystä kuin Maurikin siihen aikoinaan nousi kurssilla 58: sairastuin itsenäisyyspäivänä ankaraan poskiontelotulehdukseen, Lähes pari viikkoa siinä meni sairaalareissulla, ja "upseerinurani" pelasti vain päällikkölääkäri, evl Rauman hyväntahtoinen järjestely. Sodan käynyt mies muuten oli, samoin kuin joku muukin koulun henkilökunnasta vielä tuolloin. Hintana oli sitten kyllä tyydyttävä arvosana kurssilta.
  Keväällä 2019 meillä oli 40-v. kurssitapaaminen Haminassa. Utelin tuolloin eräältä oppilaskunnassa olleelta, muistiko hän Maurista jotain. Ei muistanut, muuta kuin sen, että Mauri ei ollut suostunut antamaan haastattelua päinvastoin kuin Rainio ja Alenius, eikä häneltä ollut lopulta saatu valokuvaakaan.
  Mauri piti tuotannossaan kovasti esillä reservinupseereita, arvostavassa hengessä. Mutta lähinnä vain sodassa olleita, myöhemmin kurssilla olleille häneltä ei huomiota enää paljonkaan riittänyt. Hän ei liene kuulunut missään vaiheessa myöskään mihinkään reserviupseerikerhoon tai -yhdistykseen? Kertaamassa ei varmaan käynyt koskaan... tosin en tiedä, kertausharjoitettiinko noita ikäluokkia muutoinkaan paljoakaan. Ja saihan hän omaa ylennystään aika pitkään odotellakin. Itseni ei edes kannata odottaa, ajat ja perusteet ovat muuttuneet.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  2.11.2021 klo 20:42
  Upeaa muistelusta Maurista! Käsittääkseni Mauri kuului Puotilan reserviupseerikerhoon vuodesta 1964 alkaen, mutta en tiedä kuinka kauan oli sitten jäsenenä. Kerran Mauri oli kysellyt joltain ylemmältä upseerilta miksi häntä ei ole ylennetty ja saanut vastauksen, että mene kertaamaan. Mauri kommentoi sitä muistaakseni hieman tuohtuneena. Maurilla oli kunniamerkkejä ainakin: Jatkosodan muistomitali, Panssaridivisioonan muistoristi ja Sininen risti.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  3.11.2021 klo 06:58
  Mauri päiväkirjoissaan ihmettelee ylentämätyömyyttään, koska hän kirjoissaan tekee ja tukee maanpuolustustyötä. Olisiko tämäkin pohdinta ollut tuossa ”puttosen” kuvaamassa kohdassa, jossa Mauria kehotetaan käymään kertaamassa?

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  3.11.2021 klo 18:56
  Mauri on liimannut päiväkirjaansa lehtileikkeen, jossa kerrotaan seuraavaa: "Aminilla oli vihiä viidestä kielestä, mutta yhtäkään niistä hän ei puhunut sujuvasti. Kerran hän lähetti YK:lle sähkeen: "Saksa oli oikea paikka jossa, kun Hitler oli pääministerinä, hän poltti yli kuusi miljoonaa juutalaista.".
  
  Maurin kommentti: "On niitä vieläkin tyhmempiä miehiä sähkeitä lähettämään. Itse lähetin vain tasavallan presidentille ja rauhanaikaiselle puolustusvoimain ylipäällikölle kohteliaan sähkeen, jossa tiedustelin, miksi olen edelleen vänrikki. Vaikka olen kirjoissani tehnyt voimakasta maanpuolustustyötä." (Hyvästi, Sammatin kuu s.170).

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  4.11.2021 klo 08:54
  Maurin kirjoissa oli isänmaallinen henki. Hän kirjoitti kunnioittavasti veteraaneista. Sota oli useamman kirjan aiheena. Monessa niistä Mauri kirjoitti omista kokemuksistaan. Mauri kirjoitti neljä hyvää kirjaa Mannerheim-ristin ritareista.
  
  Muissa kirjoissa hän laittoi ”hyviksille” korkeita reservin sotilasarvoja. Maurikin olisi varmaan nähnyt itsensäkin mielellään vähintään reservin kapteenina. Pariin kirjaan hän kirjoittikin ennätysnuoren, juuri reservin kapteenin, tosin lentäjän, joilla ylenemiset tapahtuivat ja tapahtuvat varmaan osin vieläkin nopeutetusti. Korjatkoon joku, jos olen väärässä.
  
  Tämäkö sitten oli Maurin tarkoittamaa VOIMAKASTA maanpuolustustyötä? En tiedä, minkä verran ylennyksiä ropisi muille sodasta ja veteraaneista kunnioittavasti kirjoittaneille, esim. Onni Palaste, Esa Anttala, Niilo Lauttamus tai Reino Lehväslaiho?

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  6.11.2021 klo 03:45
  Tulipahan se ruusuke hankittua
  
  Tuolla RUK:n 59 kurssilla palveli myös isäni. Harmittaa kun nuoruuden kaikkitietävässä pasifismissa tuli heitettyä kurssijulkaisu roskiin. En silloin tiennyt että isä oli Mauri Sariolan kurssikaveri, enkä edes sitä kuka on Mauri Sariola.
  
  Kävinhän siellä minäkin, kurssilla 132. Oma reservinupseeriura on jämähtänyt Shuhin kanssa samaan vänrikin arvoon. Omalla kohdalla syynä lienee aselaji, ylisotilaallisuus ja esimiehille v.ttuilu.
  
  ukkelo
  res. vänr.
  JV/Kiv
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »