Lukupiiri

« aihelistaan

Tuntematon ystävä


  • (nimeä ei ole asetettu)

    16.1.2012 klo 23:23
    Kommentti @ Serambleri

    Tammikuu1 15. 2012 @ 16:06

    Vuodenjatkoa mahdolliselle lukijalle! Serambleri tässä. Paha Nuutti justiinsa joulun vei ja sahtitynnyrissä on vain perskat pohjalla…
    Koetan, jospa tarttuisi teksti vielä palstalle pitkän hiljaisen kauden jälkeen.

    Tuli tuotahäntä ihan asiaakin, kun telkkari pukkasi julki elokuvan tässä jokunen ilta sitten. Tuli - ei Tuntematon sotilas eikä -potilas, mutta tuli Tuntematon ystävä.
    Painoin pistä talteen-nappia boksin kyljessä, ajattelin että katson sitten ajan kanssa, kun ei ole tainnut tulla koskaan eteeni aiemmin.
    Piti ensin kurkistaa, mitä Sammatin kuussa on asiasta sanottu; olihan siellä vaikka mitä. Kiinnostavaa olisi lukea vaikka jäsenlehdestä joskus, mitä kaikkea MS on päiväkirjaansa elokuvan teosta tallettanut. Uskoisin, että Ikävalko ei kaikkea ole kirjaan ottanut. Olisiko päiväkirjoissa ollut jotain perustellustikin pois jätettävää, suorastaan julkaistavaksi sopimatontakin…on siinä Kirjailija varmaan monta kertaa sanonut “Hösh!” kun on käsikirjoitusta lukenut.
    Aloin muistella, mitä siinä Susikosken ansanvirityksessä oikein tapahtui. Tuo muisti kun on vähän…että mikä se ansa siinä oikein oli.
    Piti siis ottaa kirja ja lukaista ennenkuin painoin elokuvalle toistonappulaa.
    Kirjani on 4. painos, sellainen taskuläpyskä. Gummerukselta ulosannettu kuitenkin, sen voi päätellä jo siitäkin, että bookstudion ja v-viikareiden hirvittävää painovirhemassaa ei esiintynyt. G. on kai vielä käyttänyt oikolukijaa…
    Ilahdutti jotenkin kyllä havaita, että Homeros oli sentään välillä torkahtanut; Kyllikki Saaren tapaus ei meinaan ollut Isossakyrössä, eikä kirjan lopputappelun marokkolainen niemennokka taida olla Afrikan lounaiskolkkaa…
    Niin, tuosta elokuvasta.
    Näin maallikolle oli opettavaista huomata, mitä kaikkea käsikirjoittaja (no, tässähän heitä onkin sentäs kolme)saa aikaan kun oikein asialle rupeaa. On siinä ihmettelemistä, kun ruututapahtumia tuijottaa kirjan teksti tuoreena mielessä.
    Tarkoitus ei ole suinkaan moitiskella käsikirjoittajakolmikkoa. Kyseessä on ihailu ja ihmettely. Noin toimivat ammattihenkilöt. Kirjahan on rakenteeltaan sellainen, että ei se Tuntemattoman sotilaan tavoin käännykään elokuvaksi yksi yhteen. Tulisi liian kanssa vain puhuvia päitä töllisteltäväksi…sitä lajia näkee rookessa ja ritkessä jos tarvetta on.
    Susikoskellekin oli saatu kirjoitetuksi naiskaveruus….ihan yökylään oli tuppautunut. No se on hyvä että makuun pääsee, niin naisavuton tuo sankarimme onkin yleensä kirjojen sivuilla ollut. Tuijotellut seikkailusta toiseen vain tiimalasin muotoa ja kapeaa nilkkaa harmailla silmillään. Hyvä, Leo Olavi!

    Tuli kyllä mieleen elokuvan katsottuani Veikko Huovisen tokaisu ohjaajalle, kun oli Koirankynnenleikkaajan valkokankaalla nähnyt, että “mikäs siinä, voihan sen kai noinkin nähdä”.

    Olen tyytyväinnen kun tulin huomanneeksi television kulttuuriteon ja näin tuon Tuntematon ystävä- elokuvan. Ihan positiivinen kokemus. Huippunäyttelijöitä, hyvällä kalustolla kuvattu. Niin Huovisesta vielä; onhan tuossa Tuntemattomassa ystävässä eräässä roolissa kaikkien aikojen paras Konsta Pylkkänenkin, hahmo, jota sopivampaa Konstaa ei ole eikä tule, turha väittää vastaan.. Kuka muistaa kenestä on kyse, ja mitä hän tässä elokuvassa teki? Viiden pisteen vihje: en tarkoita Åkerblomia.

    Olisi kai Sariolan tuotannossa muutakin elokuvaksi taipuvaa tarinaa. Silloin kun kirjat tulivat markkinoille ei oikein ollut otollinen aika, nyt on juna tainnut jo mennä. (Ceterum censeo: Isänmaan parturit ei vanhene koskaan!)

    PS
    Mitä mieltä on seuran johto: mitä jos laajennettaisiin tätä palstaa sellaiseksi lukijoiden keskinäiseksi Kirjailijaa ja hänen tuotantoaan koskevaksi keskustelupalstaksi? Ei oikein iske kipinää tämä nykyinen formaatti, jossa paneudutaan johonkin yksittäiseen kirjaan kerrallaan.
    Saataisiin ehkä jotain jäsentenvälistä jorinaa aikaan, ulkopuolisia mitenkään ulos sulkematta. Lenkkitossukauppiaista ei niin ole väliksi…

    Talven selkää sitten vaan taittamaan! Kun luet tämän, on varmaan jo uusi presidentti vallan kahvassa. Veikkaanpa, että puolisonsa on nainen.

  • Matti Nummenpää

    31.1.2012 klo 01:10
    Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.
    Toivottavasti moni huomasi Tuntemattoman ystävän katsoa. Pääosan esittäjä palkittiin sariolaseuran toimesta myöhemmin Vuoden Susikoski arvonimellä. Pääsinpä professoria haastattelemaan asian johdosta Helsingin messukeskuksessa ja samassa haastattelussa oli myös elokuvassa Susikosken ystävätärtä näytellyt Anne Pohtamo.
    Tähän näyttelijäkysymykseen voisin lisävihjeenä mainita, että tämä erinomainen näyttelijä kuoli samana vuonna kuin Tuntematon ystävä valmistui, joten tämä rooli jäi hänen viimeisekseen. Hän toimi myös Hämeenlinnan kaupunginteatterin johtajana 1950-60 luvuilla.

    Serambleri on kannateltavalla asialla ja ajan hermolla. Niinpä lukupiiri uusiutui siten, että keskusteluja voidaan käydä kaikista aiheista. Seuran puolesta tulee kuukausittain keskusteluaihe, mutta seuran jäsenet voivat aloittaa myös uusia keskusteluja.

    Ehdotuksia lukupiirin ja koko kotisivuston kehittämiseksi mielihyvin otetaan vastaan. Sähköpostiosoite on matti.nummenpaa@elisanet.fi. Soitellakin sopii 0400 439374.

    Matti Nummenpää
    Intendentti
    Mauri Sariola -seura ry

  • Matti Nummenpää

    31.1.2012 klo 01:17
    Kommentti @ T H

    Tammikuu1 17. 2012 @ 19:23 |Muokkaa

    ¨Hyvä että jotakin löytyy, scrambleri, serambleri!
    Tuo kysymys Konsta Pylkkäsen suuntaan on vaikea. Olisin veikannut Risto Mäkelää. Mutta asiaan.
    Elokuva ennennäkemätön. Ei huono mielestäni, aikansa
    ajankuvaa. Maailma toinen ja helppo nyt katsoen. Sel-
    vää kerrontaa eikä Susikoski huono ollenkaan. Vähän
    jäin ihmetyttämään tuo vakuutusvirkailijan/roiston
    rooli. Ei kai se noin helppoa silloinkaan ollut?
    Huvittavana yksityiskohtana oli elokuvassa Susikos-
    ken asunto. Se oli kuvattu Kaarlo Juurelan asunnosa.
    Kaikki kunnia edesmenneille, mutta Jos Mauri olisi
    tiennyt…. Vaan se siitä.
    Jatko tälle palstalle on nyt vaiheessa. Miten saa-
    da edes osa jäsenistä irtautumaan tänne kirjoittamaan?
    Lukukokemuksistaan, tapahtumista, ynnä muista asiaan
    liittyvistä. Menneet tapahtumat mukaan lukien. Koko
    paletti on haastava, mutta voisi onnistua?

  • nimimerkki

    Inkeri J

    10.2.2012 klo 21:30
    Mielestäni on aina haastavaa, jos on ensin lukenut kirjan ja sitten katsoo elokuvan. Esimerkiksi henkilöistä on jo muodostunut oman mielikuvan. Elokuvassa se usein on erilainen. Niin tässäkin. Onhan Susikosken pitkä harmaasilmäinen olemus tullut tutuksi jo monista kirjoista. Åke Lindman ei tietenkään ole huono, mutta ei mielestäni mitenkään huokunut sitä Susikoskea, jonka minä tunnen.
    Elokuva sinänsä oli hyvä, jo pelkästään siksi, ettei tuohon aikaan kai liiemmein tehty jännityselokuvia. Tai ainakaan minä en niitä ole nähnyt.

  • nimimerkki

    Juhani S.

    10.2.2012 klo 22:55
    Näin itse elokuvan jo silloin joskus sen ilmestyttyä. Jäi mielikuva, että elokuva on tosi huono. Nyt uudestaan katsottuna ei se niin huono ollutkaan. Ehkä silloin 70-luvulla vertailukohtana oli enemmän vastaavanlaiset ulkomaiset toimintaleffat ja ei se siinä sarjassa kauhean hyvin pärjännyt. Juonen ymmärtäminen vakuutuspetossarjaksi oli elokuvassa aika vaikea verrattuna kirjaan. Näyttelijöistä nämä ulkomaiset eivät kyllä kauhiasti vakuuttaneet. Suomalaiset olivat parempia. Lindmanin Susikoski kyllä hämmentyi naisten kanssa vielä enemmän kuin kirjojen S. Kirjassa Susikoski virittää ansan muistaakseni Susikoski rakastuukin varsinaisesti tämän ystävänsä tyttären tummaan työkaveriin. Muistaakseni meinaa ajaa kolarinkin tai jotain kun likat on kyydissä ja Susikoski vie heitä lounaalle. Näyttelijöistä parhaimpia olivat se vanha nainen, joka elokuvassa oli murhasarjan viimeiseksi uhriksi tarkoitettu. Hän sai roolistaan palkinnonkin. Onko se Jussi tai jotain sellaista. Myös tämä Serambelrin tarkoittama Lauri Leino oli erittäin hyvä. Oli muuten tänään tv:stä tulleessa elokuvassa Pikku Matti Maailmalla.
    Onkohan Sariola käyttänyt tätä samantapaista vakuutuspetosaihetta jossain muussakin kirjassaan? Tuntuu jotenkin sariolamaisittain tutulta.

  • nimimerkki

    Matti Nummenpää

    10.2.2012 klo 23:16
    Mauri Sariola oli vaiherikkaan elämänsä aikana monessa mukana. Vakuutusasiamiehenäkin. Tästä ja lakimieskoulutuksesta oli dekkarikirjailijalle hyötyä juonien rakentamisessa. Jännitysromaaneissa ei tällaista vakuutuspetosjuonta, jossa houkutellaan uhri tekemään henkivakuutus ja edunsaaja on vakuutuskirjan haltija, liene. Henkivakluutuksella hyötymisen tarkoituksella tehtyjä murhia on kyllä. Niitä voi kukin etsiä kirjoja lukemalla. Tällainen juorirakennelma, jossa murhaaja houkuttelee tulevat uhrit rahalahjoituksin tekemään vakuutuksen ja sitten tekee murhan, on joissain lehtijännäreissä. Mm. jännitykskertomus Katkennut ketju vuodelta 1958 julkaisussa kirjoja koteihin. Tämä on siis kirjoitettu ennen kirjaa Susikoski virittää ansan. Samoin Sotasokeiden joulu -lehdessä vuodelta 1959 on Sariolan jännärissä Tunteeton suunnitelma juoni vähän sinnepäin.

    Matti Nummenpää
    Intendentti, Mauri Sariola -seura ry

  • nimimerkki

    Serambleri

    11.2.2012 klo 23:43
    Todella hyvältä näyttää tämä palstan uudisraivaus. Tekijöille kehua. Nyt vaan jyvää peltoon, niin päästään aikanaan ihan tosissaan riihtä puimaan...
    Ne, joilla on Tuntematon ystävä vielä levyllä, voivat katsoa sen järkälemäisen pääkonnan huulisynkkaa. Ei tuota helpolla huomaa, että Brunon puheet on dubattu suomeksi. Asiasta saattaa kyllä Sammatin kuussa olla maininta, en nyt lähde asiaa tarkistamaan. Kuullut olen mainittavan, että olisi kuulostanut pelkästään hupaisalta se Brunon pehmeänvirolainen suomenkieli. Joku joka enemmin asiasta tietää, kertokoon meille.
    Nyt kun katsomisesta on jo aikaa, alan arvostaa filmintekijöiden suoritusta ja yritysta yhä enemmän. On siihen pakostakin uponnut rahaa aika tavalla. Ottakoon joku osaava selvää, miten lippukassa kilisi levityksen aikana, siis miten oli katsojia.
    Kotimaasta oli haalittu ihan osovia näyttelijöitä sellainen esiintymä, että jo oikein ihmetytti. Halvalla ei taatusti työskennellyt siihen aikaan melko nimekäs naispääosatähtikään. Syytä on olettaa, että Kate ei sitä paitaansakaan aivan peruspalkalla tuolin karmille riipaissut. Mietityttää, että paljonko lisäarvoa elokuva tuosta kömpelöstä seisoskelukohtauksesta sitten sai, kun elokuvan mainonnassakaan ei päätähden "rohkeudella" kaiketi ratsastettu.
    Marokko-osuus filmissä oli jollain tavalla pettymys. Sariola kirjoitti kirjassa paikalliset poliisit paljon tehokkaammiksi ja yhteistoiminnan sujuvammaksi. Nyt touhu oli hieman sellaista peräkkäin juoksentelua. (On muuten tosi monessa Sariolan kirjassa tuota eri maiden poliisien yhteistoimintaa: aina on Susikoski Interpolin konferenssissa sattunut ystävystymään juuri sopivan poliisijohtajan kanssa. Sitten vain konnajahdissa hiukan sähkötellään ja kietaistaan yhteistyössä rosvolle rautaa ranteeseen...)
    Niin, se loppujuoksentelu siellä Marokossa. Ammattilaisten työtä kyllä. Pirun jännittävä katsoa, vallankin kun tämä uhriksi aiottu vanhus(anteeksi, seniorikansalainen) oli niin mainio siinä teuraaksi vietävän vasikan osassaan. Vaan sen täytistäkö se Pohtamo piti sinne, mikä fiiatti se nyt olikaan, sinne tavarasäiliöön filmin lopussa jättää...Jäi pahasti painamaan meikäläisen mieltä. Kuumakin siellä päivän mittaan varmaan tuli. Toiset vaan kai lähtevät ansaitulle pilsnerille. Olisi nyt laskettu nuori lääkäri kapsahtamaan Susikosken kaulaan, sitten vasta kamera Atlantin poutapilviin päin ja lopputekstit kankaalle :)
    Harmi, että Sariolaa ei enempää väännetty elokuvaksi. Kaikenlaista perrymasonia vaan kansalle näytettiin. Matti Viima olisi hyvien käsikirjoittajien myllytyksen jälkeen ollut kahdessa filmissä ihan huippututkija ja rivakka ristikuulustelija...Tapoihnsa piintynyt ukkotuomari vielä johtamaan prosessia...Ties minkälainen filmi-ilmiö olisi asiasta syntynyt.
    Punkalaidun olisi maailmankartalla! (Nyt aikovat pahahenget liittää kunnan takaisin Huittisiin. Viiman Matti ei tuota sallisi.)


  • Matti Nummenpää

    12.2.2012 klo 11:02
    Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.
    Katsotaanpa tämän näyttelijän historiallis-kielitieteellistä osaa hänen "omasta" kirjastaan, Bruno O'ya: Anteeksi, oletteko näyttelijä, Pop-kirjat Ky 1977.

    "Työskennellessäni myöhemmin Tuntemattoman ystävän parissa olin kuitenkin ylpeä, kun minun sanottiin puhuvan suomea kuin aito... lappalainen. Opiskelen jatkuvasti vieraita kieliä ja yritän painaa mieleeni kaikki erot, mutta...
    Esimerkiksi lause, joka tarkoittaa eestin kielessä asuntoa siivoavat tytöt, tarkoittaakin suomenkielessä ruumiita pesevät tytöt, ja eestin kielen polkupyörää tarkoittava sana jalgratas kuulostaa suomalaisista hyvin huvittavalta."

    "Päätettiin, että elokuvassa Tuntematon ystävä olisinkin nimeltäni Bruno, enkä Tauno niin kuin käsikirjoituksessa oli alunperin kaavailtu, sillä muuten olisi syntyperäinen eestiläinen aksenttini ollut mahdoton suomenkielisissä vuorosanoissani.
    Ja niin minusta tuli vakuutusasiamies Bruno Linden.
    Elokuvan alussa yritin tehdä osastani inhimillisen, halusin esittää sankarini ihmisenä. Roolini tuntui aluksi kovin vaikealta. Vaikutti siltä, että rooli on mahdoton toteuttaa. Niin mustalle luonnekuvalle täysin negatiiviselle hahmolle ei voinut tehdä mitään. Rooliini sisältyy erilaisia henkilöhahmoja: esitän pappia, vakuutusasiamiestä, murhaajaa. Yritän etsiä koko ajan syytä. Miksi sankaristani tuli murhaaja?
    Tunsin itseni hetkittäin aivan neuvottomaksi ja pistin kaiken toivoni elokuvan toteuttajiin. Ohjaaja keksikin keinon. Käsikirjoitusta muutettiin ja koko juttu näyteltiin esittämäni sankarin vaimon silmin nähtynä. Hänen osaansa esitti loistava englantilainen näyttelijä Kate O'Mara. Halusimme kuvata naisen yritystä vapautua miehen henkisestä ja moraalisesta painostuksesta. Käsikirjoituksen tekijät muuttivat tekstiään joka päivä.

    Ohjaaja poisti käsikirjoituksesta sanat, joita minun oli vaikea ääntää suomeksi. Tekstit muutettiin sellaisiksi, että voin puhua repliikkini hollantilaisella tai ruotsalaisella korostuksella. Sain valita korostuksen mieleni mukaan.Tunsin itseni todella ulkomaalaikseksi, ja se vaikutti minusta hyvältä. Minun töytyi kyetä vieaantumaan koko tästä yhteiskunnasta. Elokuvan ensi-illassa kuuntelen varmaankin hermostuneena vierasta korostustani tietämättä mitä aidot suomalaiset siitä pitävät.
    Ennen kuvauksia minulle annettiin tosin suomen kielen oppitunteja. Käsikirjoitus käännettiin eestiksi, mutta suomen ja äidinkieleni lähisukulaisuus aiheutti jatkuvasti ongelmia.Suomen oppiminen oli todella hankalaa."

    Matti Nummenpää
    intendentti, Mauri Sariola -seura

  • nimimerkki

    Oskari

    12.2.2012 klo 13:08
    Hei

    Mielenkiintoista keskustelua tämän elokuvan suhteen. Olen lukenut Sariolan päiväkirjoista kootut kaksi kirjaa ja siinä Sariola kirjoitti olleensa seuraamassa elokuvan yliajokohtauksen filmausta jossakin nakkikioskilla. Onko tietoa missäpäin tämä nakkikioski sijaitsi ja mahtaako olla edelleen olemassa?

  • nimimerkki

    Serambleri

    12.2.2012 klo 13:58
    Täällä mielipiteenvaihto käy nykyään nopeasti. Intendentti päivystää ihan kympillä. Hyvä alku palstalle. Kiitos Matti N. jaksamisesta. Mielipide vaihtuu tietysti myös asian suhteen. Jos näyttelijä sanoo, että itse puhun, niin eipäs pullikoida. On kuin arkena taas pomon huoneessa. Menen sisään oman mielipiteeni kanssa, tulen ulos pomon mielipidettä kannattaen. Se on sitä mielipiteen vaihtoa. Bos locutus est, causa finita.
    Ääni on siis Brunon ääni, uskotaan. Mutta välty en vaikutelmalta, että "kädet ovat Esaun kädet". Filmissä on kohtia, joista näin amatöörinä sanon, että tuo puhe ei tule tuosta suusta, ainakaan nyt. Harmi, että tyrkkäsin filmin jo bittitaivaaseen.
    Teoria on se, että Bruno puhuu elokuvassa äänellään, ok. On tehty kuvan oton jälkeen niin paljon eräiden vuorosanojen sisäänottoja, että on voitu joukosta valita eniten suomen ääntämystä muistuttava ja kuvassa näkyvää suuajoitusta myötäilevä tulos ja käyttää sitä "käänteisenä pleibäkkinä" lopullisessa versiossa.
    Elokuvassahan on melko vähän kohtia, joissa äänessä olevaa Brunoa kuvataan päin näköä niin läheltä, että katsoja tulee kiinnittäneeksi puheentuottoilmehdintään edes huomiota.
    Sattui nyt vaan tulemaan esille, kun tässä koko alkuvuosi on ääniä kalasteltu, annettu, laskettu ja osa hylättykin...
    Brunon oteääniepäilyasiassa annetaan päätökseksi not guilty ja lubenter approbatur, se vielä sieltä asteikon yläreunasta.
    Äännellään taas.

  • Matti Nummenpää

    12.2.2012 klo 15:12
    Oskarille ja muillekin tiedonhaluisille.

    Nakkikioski sijaitsi Näyttelijäntiellä Helsingin Pohjois-Haagassa. Itse kioskia ei enää ole. Se siis oli oikeasti. Muilta osin maisemat ovat kirjan ja elokuvan mukaiset. Yliajo tapahtui siis kirjassa Näyttelijäntiellä. Samassa paikassa se myös elokuvattiin. Katu oli filmauksen aikana suljettu muulta liikenteeltä ja yliajoautoa ohjasi tehtävään palkattu ralliajaja..
    Aihe on ajankohtainen. Ennakkotietona paljastan että kyseisellä alueella sijaitsevassa Pohjois-Haagan kirjastossa tulee tämän kevään huhtikuussa olemaan Mauri Sariola -aiheinen näyttely ja ehkä muutakin oheisohjelmaa. Alue on Sariolan ominta aluetta. Hän asui tällä alueella, Ilkantiellä. Hänen molemmat sankarinsa Susikoski ja Viima asuivat myös. Susikoskella oli Pohjois-Haagassa kaksikin osoitetta. Toinen Ilkantiellä eli Sariolan omaa asuntoa muistuttava ja toinen Näyttelijäntien ja Ohjaajantien kulmassa. Ainakin Leo Olavi siihen osoitteeseen taksin tilasi. Tämä talo on olemassa ja kuvauksista voidaan huoneistokin sijoittaa oikeaan kohtaan. Samoin Matti Viima asui omistamassaan kaksiossa Pohjois-Haagassa. Tämän verran Matti sai perintörahaa pelastettua alkoholisoituneen isänsä perintönä. Näistä enemmän tulevassa näyttelyssä. Siitä sitten tiedotellaan tarkemmin näillä sivuilla

    Matti Nummenpää
    intendentti, Mauri Sariola -seura

  • nimimerkki

    Jussi H.

    18.2.2012 klo 22:42
    Ihan kohtalaiselta tuo Tuntematon tuntui.
    Onko Sariolan kirjojen pohjalta tehty muita elokuvia? Televisiossa ainakin muistaakseni oli joku sarjajuttu aikoinaan.

    Minulla on myös muistikuva, että jossain lehdessä oli joku sellainen jatkojuttu, missä Sariolan kirja oli tehty jotenkin valokuvista. Mikähän tuo oli, vai onko muistikuva ihan väärä?

  • Matti Nummenpää

    18.2.2012 klo 23:35
    Elokuvia on tehty yhteensä kolme ja televisio-ohjelmia muutamia. Lisäsin tiedot näistä tälle sivustolle välilehdelle Mauri Sariola ja siellä tuotantoluettelon loppupuolelle.

    Muistikuva on aivan oikea. Nämä kuvaromaanit olivat Seura -lehdessä 1960 -luvun alussa. Seura julkaisi Sariolan kirjojen pohjalta tehtyjen kuvaromaanien lisäksi muitakn samalla tavalla toteutettuja köyhän miehen elokuvia.

    Sariolan kirjoihin pohjautuvia olivat
    Leivätön pöytä on katettu, alkaen Seura 19 vuodelta 1962
    Susikoski ottaa omansa alkaen Seura 50 vuodelta 1962
    Hurjan pojan koti alkaen Seura 49 vuodelta 1963

    Nämä siis tehtiin siten, että kirja näyteltiin käyttäen ammattinäyttelijöitä. Kohtauksista otettiin valokuva ja siihen seliteteksti. Kuvaromaanin teksti ei siis ollut suoraan kirjasta, vaan tätä tarkoitusta varten uudelleen kirjoitettu. Juoni oli kirjan mukainen. Kuvaromaanit käsikirjoitti Mauri Sariola ja kuvasi Jussi Pohjakalliio.

    Liitän lukupiiri -sivulle malliksi Leivätön pöytä on katettu kuvaromaanin ensimmäisen jakson.

    Matti Nummenpää
    intendentti, Mauri Sariola -seura

  • nimimerkki

    Oskari

    19.2.2012 klo 01:10
    Kiitos vastauksesta kysymykseeni. Sellainen asia vielä mietityttää, että Mauri Sariola esiintyi myös joissakin televisio-ohjelmissa, ainakin levyraati (hyvä ohjelma muuten) tulee mieleen. Ystäväni kertoi, että televisiossa olisi myös nähty "Esko Laukon" haastattelema Sariola ja ohjelmaa olisi kuvattu ainakin Helsingin säätytalossa ja kirjailijan mökillä Sammatissa. Pitääkö tämä tieto paikkansa ? Tuo haastattelu olisi mukava nähdä, mutta liekö mahdollista vuosien jälkeen ?

  • Matti Nummenpää

    19.2.2012 klo 02:00
    Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.
    Muistellaanpas sitten Maurin tv -esiintymisiä. Seuraavanlaisia ohjelmia on tiedossani:


    "Tarvan ohjelma" (Aamukahvi ?) 22.9.1968
    Parempi kertarutina kuin... (E.Laukko haastatt. M. Sariolaa) 1971 Mainos-TV
    Iltalintu (viihdeohjelma) 30.10.1976
    Altavastaajat (väittely kriitikko Pekka Tarkan kanssa) 20.2.1982
    Väärän kuninkaan päivä (Mauri "vääränä kuninkaana") 25.3.1983
    Kahden vaiheilla (parisuhdevisailu)
    Levyraati 11.12.1980
    Sunnuntaitelevisio

    Eli tarkat ja oikeat tiedot ystävällä ovat.

    Railakkaasti käyttäytyvä Mauri jännitti muuten TV-esiintymisiä tavattomasti. Asianomaiset toimittajat kertovat ohjelmien teossa olleen vaikeuksia tästä syystä. Lolpputulokset ovat kuitenkin oikein hyviä. Liitän tuohon lukupiiri-sivulle vielä sen Seura-lehden kannen, jossa kuvaromaani alkoi. Kansikuvapoikina ovat Susikoski Ismo Kallio sekä kirjailija. Myös tämän kuvan ottamistilaisuudesta Ismo Kallio kertoi, että kuvaa ei meinattu millään saada kirjailijan jännittämisen takia. Kuitenkin lopputulos on mainio. Kuvassa ei jännittämistä huomaa lainkaan.

    Jännittämisestä seurasi monenlaista. Tässä muistamassasi levyraati -ohjelmassa Mauri kirjoitti arvostelut etukäteen paperille - siis tietämättä mitä levyjä soitetaan! Lainaan tähän yhden arvostelun. Se on otettu Maurin päiväkirjasta:
    "Jos ajaisi autoa pitkin kaunista tietä ja kauniina syyspäivänä. Olisi hyvällä mielellä ja itsensä kanssa sovinnossa. Jos alkaisi autoradiosta kuulua oheista musiikkia, eikä saisi kiinni tai hiljennetyksi, pitäisi pysäyttää auto ja lähteä ulos katselemaan sitä luontoa."
    Ohjelmaan valmistautuessaan Mauri keskusteli Kari Suomalaisen, Leena Siukosen, Heikki Aaltoilan, Risto Lehmusoksan sekä Hans Wind:n kanssa.
    Levyraadin juontajana toimi Vesa Nuotio. Muut raatilaiset olivat: Pirkko Liinamaa, Klaus Järvinen, Maarit Niiniluoto ja joku nuori mies.

    Esko Laukon haastattelun näkemisen mahdollisuudesta en tiedä. Ehkä tähän kysymykseen vastaa joku tietävämpi sariolaseurasta. Aika monia näistä ohjelmista olen nähnyt itse sekä silloin ammoin televisiosta että myöhemmin sariolaseuran tilaisuuksissa. Tervetuloa seuran jäseneksi. täällä voi kohdata ihmeellisiä asioita.

    Tässä parisuhdevisailussa Mauri oli vaimonsa Tuulan kanssa. Vastaparina oli Marjatta Leppänen silloisen puolisonsa kanssa.


    Matti Nummenpää
    intendentti, Mauri Sariola -seura

  • nimimerkki

    Serambleri

    16.6.2012 klo 21:55
    Tikulla vaan silmääni, mutta palataan vielä Tuntemattoman ystävän pariin. Enää tässä tiedä, ketä ja mitä uskoa. Helmikuun puolivälissä vaihdoin opastettuna mielipidettäni elokuvan pääkonna Brunon puheen dubbauksesta. Bruno kun on sanonut, että Bruno on itse puhunut ja pulinat pois. Nyt olen kuullut, että seuran jäsenlehdessä on Pepe Teirikarin artikkeli elokuvasta ja sen tekovaiheista.
    Lainaus menee kuulemma suunnilleen näin: "Vaikka Brunon roolihenkilö muutettiin ruotsalaisella korostuksella puhuvaksi, ei Brunon huonoa suomenkieltä voitu lopulta käyttää. Hänen äänekseen dubattiin Pertti Roisko, joka oli virhe. Bruno on iso muhkeaääninen uros, kun taas Roiskon, erittäin taitavan ääninäyttelijän, ääniala on ohut."
    Onkohan nyt niin, että jäi asia vain Brunolle kertomatta tai että onkin kaksi eri elokuvaversiota?
    Toinen seikka puhuu myös tämän kahden-elokuvan-vitsin puolesta. Teirikari kirjoittaa Kate O Maran pusero-pois-kohtauksesta. Hänen mukaansa elokuva naksnaks leikattiin niin, että katsojalle ei edes vilautettu näyttelijän "upeaa varustusta". Kuinkahan minusta tuntuu, että kyllä asian ehti hyvin filmissä hahmottaa ja yhtyä Teirikarin näkemykseen maiseman visuaalisesta arvosta. Outoa, jos muistikuva olisi kuvitelmaa. Ei tuollaista asiaa luulisi ihan hevin unohtavansa. Vai mielikuvitustako kaikki tyynni?
    Pitäisköhän pyytää telkkariväeltä uusintaa, kun on jo tullut tallennetuksi filmin päälle eduskunnan kyselytuntia :)

  • Matti Nummenpää

    17.6.2012 klo 10:09
    Totuus on arvokas asia. Niinpä totuuksia kannattaa aina olla useampia tarpeen mukaan käytettäväksi. Ainakin Mauri Sariola itse tuntui olevan tätä mieltä. Aika monet hänen itsensä kertomat totuudet ovat erilaisia ajasta ja kertomisvälineestä riippuen.

    Sama taitaa olla asia näissä elokuva-asioissa. Elokuvan äänen käytöstä näkisin Brunon ja haamukijroittajansa version olevan harmaampi totuus kuin elokuvan tekniseen tekemiseen osallistuneitten.

    Katen paljaiden kauneuksien viivat, linjat ja kaaret näkyivät intendentin televisoruudussa kyllä paljaaltaan ja täydessä loistossa.

    Matti Nummenpää, intendentti Mauri Sariola-seura

  • nimimerkki

    Seppo Selodes

    4.11.2014 klo 22:59
    Taidan olla vähän myöhässä tämän keskustelun suhteen, mutta kun löysin nämä sivut aivan äskettäin. Mauri Sariolan kirjoja olen kyllä lukenut jo 1960-luvulta lähtien ja taisipa Sariola osaltaan vaikuttaa omaan uravalintaanikin. Joka tapauksessa ensimmäinen väkevien juomien tilaukseni ravintolassa oli kauan sitten Ballantines viski jäillä.

    Nimimerkki Oskari on 12.2.2012 kysynyt, missä sijaitsi nakkikioski, jonka kohdalla kuvattiin Tuntemattoman ystävän yliajokohtaus. Nakkikioski sijaitsi Pohjois-Haagassa Näyttelijäntiellä Thalian aukion kohdalla. Kioskia ei enää ole ollut pitkään aikaan. Kioskia piti "Nakkiemo", joka oli erittäin ystävällinen varsinkin nuorille. Ja miten nämä palkitsivat ystävällisyyden. Koulupojat hiipivät kioskin taakse ja joukolla keikuttivat sitä niin, että Nakkiemo hädissään huusi sisällä.

  • nimimerkki

    ukkelo

    7.11.2014 klo 14:30
    Åke Lindman on kyvykäs ohjaaja ja parhaita näyttelijöitä mitä maastamme löytyy, parhaimmillaan sellaisissa elokuvissa kuten Kukonlaulusta kukonlauluun, jossa sai kuulla sellaisenkin repliikin että ei täällä ole ennenkään bruukattu, J-liste! ja mitäpä siinä on muuta tehtävissä kuin yrittää paremmalla onnella Helsingissä. Susikoskeksi Åke ei sopinut lainkaan tai ei ainakaan vastannut mielikuvaa jota Sariolan kirjoja lukiessa rakentui. Miss Universum, Anne Pohtamo kun vielä esittää lääkärin roolia, saamme nähdä Suomen elokuvahistorian vähiten intohimoisen pusun. Oli siinä Maurilla kestettävää.

    Harvapa olisi tuollaisten tekeleiden innoittamana käynyt lukemaan itse Maurin kirjoja. Onnekseni etenin toisessa järjestyksessä. Olen tässä vuorotellen lueskellut Edgar Alan Poen, Sir Arthur Conan Doylen, Lady Agatha Christien ja Res.Ltn. Mauri Sariolan teoksia ja tuossakin joukossa Mauri pärjäsi, parhaimmillaan jopa huikeasti. Ehkä pahin arvostelumoka tapahtui kun jonkun tuntemattoman konstaapelin pistivät Karoliinin kuolinkellon edelle, silloisessa kisassa pohjoismaiden parhaasta salapoliisiromaanista. Varma ykkössija himmeni siinä hopeaiseksi.

  • nimimerkki

    T H

    7.11.2014 klo 17:32
    Joo, ja kirja tietysti Susikoski virittää ansan. Elokuvan puolelle kun mennään,
    niin tämän ukkelon mainitseman repliikin sanoi näyttelijä Arvo Lehesmaa ja
    paikkakin on tiedossa. Millolan tila silloisessa Nummen pitäjässä.

    Åken näyttelijä/elokuvaura oli aluksi pelkän hölmön roiston tai muun kaapin
    hommia. Jossain elämäkerrassa tms. on mainittu että neitokaisetkin siirtyivät
    toiselle puolelle katua kun Åke tuli vastaan. "Hyi, Åke Lindman"!

    Vanhemmiten alkaen elokuvasta "Tuntematon sotilas" hän sai parempia
    rooleja. Mutta vasta ikämiesohjaajana hän löysi paikkansa. Ja teki hienoja
    suorituksia muutenkin. Erityisesti pitää mainita eräs tv-sarja, Myrskyluodon
    Maija. Samoin juontaja/kertoja tv-sarjassa "Ei vanhene koskaan". Myös
    paljon muita löytyy.

    Mutta nyt aiheeseen. Elokuvasta "Tuntematon ystävä" olen jo jotain mai-
    ninnut ennenkin. Pusun eroottisuudesta voidaan olla samaa mieltä ukkelon
    kanssa. Vastassa oli kuitenkin uskovainen siveyden sipuli, ehkä siinä jokin
    syy? Åke oli kyllä roolissaan mielestäni arvosteluja parempi.

    Näin ruotsalaisuuden päivän jälkimainingeissa tuo Karoliinin kuolinkello
    on hyvä tuoda esille. Kunhan ei sitä kirjoiteta muotoon Karoliinan kuolin-
    kello jota myös käytetään. Ja hautahan on "tasinut" myös erimielisyydet
    näiden kahden menestyskirjailijan väliltä. Siis Matti Yrjänä Joensuun ja
    Mauri Sariolan.

  • nimimerkki

    Serambleri

    7.11.2014 klo 17:37
    Tuo olikin minulle uusi tieto. että se "tuntematon, partainen poliisikonstaapeli" voitti juuri Karoliinin kuolinkellon. Epäselväksi ei ole jäänyt Maurin julistama mielipaha, että joku tuntematon jne kehtasi mennä mestarin edelle. Mestarillehan palkinto olisi kuulunut. Ja rahat eritoten.
    Nyt kyllä palkintoraati saa puhtaat paperit.
    Jos kuolinkellolla olisi voitettu pohjoismainen dekkarikisa, olisi tilanne mielestäni muistuttanut kohtausta, joka hieman valtionpäällikkö Nikita H:n syrjäyttämisen jälkeen tapahtui silloisessa kotipitäjässäni.
    Olin mennyt voittamaan Pioneerirykmentin 200-päisen aliupseerikoulun maastohiihtokilpailun, ja seuravalla lomalla kehaisin asiasta erään paikallisen urheilukaverini kotona äitimuorinsa kuullen. (Äidithän tarkoin kuuntelevat jälkeläistensä jorinoita, vaikka ei siltä näyttäisikään.) Muori ei käännähtänytkään lieden äärestä, mutta ehkä hieman suodattamaton kommentti tuli selvästi ja salamana. "Olipas siel huonoi hiihtäjii ! "

    Karoliinin kuolinkelloa pidän pihtisynnytettynä tekeleenä.

  • nimimerkki

    Serambleri

    22.4.2018 klo 22:18
    Ei sitä näköjään koskaan tiedä, mistä ja milloin Mauri Sariolan bongaa.

    Rouva S. ilmoitti puolipäivän tietämillä, että pese auto, kulttuurikiintiössä on vielä tilaa. Sehän tiesi sitten menoa virkistävien(?) esitysten ääreen. Katsottiin ensin johtavan hydrologi Bertil Vehviläisen kartoista, miten kolmostien liikenteenvälityskyky kehittyy iltaan ehdittäessä. Pian sitten istuttiinkin konserttisalissa (lue tanssiliiteri Metsälinna) Akaan Viialassa parinsadan muun aiheelle omistautuneen kanssa. Teema oli nyt elokuvamusiikki.

    Katselin käsiohjelmaa aikani kuluksi.

    Oli yhdelle riville pian pullakahvien jälkeen merkitty musiikki nimeltään "Silloin kun kaiken antaa" elokuvasta "Tuntematon ystävä". Elokuvan nimi tuntui tutulta ja pukkasin madamea kylkeen viestiäkseni hänelle asiasta. Kielsi häiritsemästä kun eräs lähisukulainen(olisiko ollut konserttiin menon piilosyy?) juuri sillä hetkellä tulkitsi humisevalla hopeisella huilullaan monimutkaisia nuottimerkintöjä.
    Elokuvan nimen tuttuus minulle vahvistui ja varmistui kun konsertin juontaja avasi asiaa. Olin näet ehtinyt arvella, että olisiko kaksi/monta tuon nimistä elokuvaa, ja laulu olisi siitä jota en tunne.
    Juontaja kertoili konserttiyleisölle, että elokuva Tuntematon ystävä perustuu kuuluisan hattulalaiskirjailijan Mauri Sariolan kirjaan Susikoski virittää ansan. Kertoi kirjan juonesta unohtamatta tietenkään Marokossa tapahtuvaa loppuhuipentumaa. Kehui vielä Susikosken poliisitoiminnallista suorituskykyä. Pohtamoa ei maininnut.
    Yleisö nyökytteli tietäväisesti, oltiinhan Maurin omissa maisemissa, Toijalan naapurissa.

    Rauno Lehtinen mainittiin musiikin tekijäksi.

    Harmi, että juontaja ei kysynyt yleisöltä mistä kirjasta filmi on tehty. Olisin viitannut...ja rouva S. nyhtänyt kättä alas ja (jälleen) hävennyt.

    Monikymmenpäinen orkesteri, kuoro ja kaksi nuorta laulusolistia käsittelivät Lehtisen teosta suuren suosionosoituspauhun arvoisesti.

    Harmillista, mutta en yhtään muista, missä elokuvan kohtauksessa kyseinen Silloin kun kaiken antaa -niminen laulu esitetään. Pois sulkevalla metodilla päädyin siihen, että pääkonnanainen ja J-P Palon esittämä uhri olisivat olleet tapauksessa kohtauskumppaneina.
    Joku saattaa hyvinkin muistaa ja kertoa meille (minulle). Elokuvamusiikkitaituruuteni on kovin kevyissä kantimissa. Joskus elokuvan lopussa kysyn itseltäni että oliko siinä musiikkiakin...
    No, Huuliharppukostajan musiikin muistaa kyllä.


« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Tuntematon ystävä