Lukupiiri

« aihelistaan

Jonkerin pamaus


  • Matti Nummenpää

    4.5.2012 klo 09:21
    Toukokuun kirjakeskustelun ohessa otetaan keskusteluun myös Yle Radio 1:ssä uusintana esitettävä jännityskuunnelma. Kuunnellaan esitykset ja otetaan sitten kantaa.

    Matti Nummenpää, intendentti


    Mauri Sariola: Jonkerin pamaus, osa 1/3
    Su 13.5., uusinnat ma 14.5. ja la 19.5.
    Etelästä saapuu malminetsintäporukka Lappiin suuria suunnitellen. Heti ensimmäisessä jaksossa huomaamme, ettei kaikki ole ihan auvoista porukan kesken. Eikä asiaa auta se, että paikallisen työmaan joukosta löytyy myös vastavoimia, vähän yllättäen ja rajusti. Legendaarisen jännityskirjailijan, Mauri Sariolan (1924 - 1985), teoksen mukana palataan 1970-luvun tunnelmiin. Ohjaus: Rauni Ranta. Äänite vuodelta 1977.

    Mauri Sariola: Jonkerin pamaus, osa 2/3
    Su 20.5., uusinnat ma 21.5. ja la 26.5.
    Lapissa kaivuutyöt jatkuvat ja henkilökohtaiset suhteet alkavat nousta pintaan. Riitaisuudet vaarantavat koko projektin, mutta pelottavampaa on tiedossa: sodanaikaisia räjähtämättömiä ammuksia on alueella, jossa kaivoksen paikkaa haetaan. Eikä ikäviltä yllätyksiltä vältytä. Ja niinpä rikostarkastaja Susikoski itse saapuu vihdoin maisemiin. Ohjaus: Rauni Ranta. Äänite vuodelta 1977.

    Mauri Sariola: Jonkerin pamaus, osa 3/3
    Su 27.5., uusinnat ma 28.5. ja la 2.6.
    Viimeisessä osassa ollaankin sitten Helsingissä rikospoliisin mukana. Uusia käänteitä ilmaantuu juttuun. Lottopeli näyttelee omaa merkittävää osaansa, kun Lapissa kierimään lähtenyt vyyhti alkaa selvitä Ratakadulla. Kaikelle löytyy selitys, mutta ketä odottaa leivätön pöytä? Ohjaus: Rauni Ranta. Äänite vuodelta 1977.

  • nimimerkki

    Inkeri J

    13.5.2012 klo 17:43
    Hesari ainakin huomioi kuunnelman näyttävästi tänään lehdessä. 6 palstaa ja kuva. Koskahan viimeksi Mauri on näin isosti ollut Hesarin sivuilla? Arvostelu oli varsin myönteinen.

  • nimimerkki

    Serambleri

    21.5.2012 klo 21:52
    Tulihan tehdyksi ihmiskoe tuon Jonkerin kakkosjakson kanssa. Olin ottanut ihan mielijohteesta jakson seekasetille (on tullut niitä jemmatuksi, onneksi). Nauhoitin sillä tavalla, että mitään kuulutuksia ei ollut kuuluvissa, ei alussa, ei lopussa. Silkkaa "tiukkaa tapahtumaa" heh heh :) vaan kolme varttia.
    Meitillä on sellainen satunnaisesti kokoontuva äijäporukka periferiassa Pirkanmaalla, lähellä sitä missä Väinö Linna aikoinaan maata viljeli, you know. Lyödään korttia Pinsiön ravivalmentajien, "pikkupirujen", kanssa kun kohden satutaan. Menestys pelissä ei meitä juurikaan kohtaa. Kyllä ravimiehet asiansa osaavat. No, se ei kuulu tähän eikä meidän muijille.
    Panetin kortit pois, painoin kasetin juoksemaan ja komensin saunakamariin hiljaisuuden. Kaikille käskin vastaanoton päälle. Lopussa sitten keskustellaan siitä, mitä tuli kuunnelman aikana mieleen.
    Ei ollut kellekään ennakkotuttu kuunnelma. Eivät ole kai oikein radiomiehiä meidän kortinkatsojat.
    Kyllä sieltä kuitenkin Laguksen miehet, niksmannit ja Toijala poimittiin ja Maurilta oli maistunut joku muukin kohtaus. Knalli ja sateenvarjo mainittiin myös.
    Eräs tykistön vääpeli korosti, että hänen mielestään "hyppyheikki" on eräs tykkimalli eikä hyppymiina. Tykin nimitys johtuu kuulemma siitä, että kun ammuttiin, katsoi tulenjohtaja minne meni kranaatti ja yksi tuliasemassa tehtävään määrätty ammusmies sitä minne meni tykki.
    Sanoi tykkijulli myös siitä, että epävarma tappokeino on tuollainen. Kätkeä nyt joku kranaatti turpeeseen ja uskoatoivoaluulla että sen sitten joku lapiomies saa justiinsa kajahtamaan. Väitti että kokolailla osovasti pitää lapiolla sytyttimeen laapaista ja mistä hitosta joku saa käpäliinsä uuden kranaatin ja siihen passaavan sytyttimen.... No, ei kukaan porukasta kuitenkaan luvannut tulla kaivamaan, jos olisi Pohjankankaan soramontun syrjään järjestetty esittely.

    Tuossa vaiheessa meillä oli jo yksimielisesti selvillä kirjoittaja. Yksi tunturisusi siinä sitten muisteli lukeneensa Sariolalta kirjan, jossa Lapin talvessa turisti hyppäsi lumessa olleeseen kuoppaan ja kas kuinka sattuikaan, siellä olikin paukku pohjalla ja hyppääjän puolisosta tuli leski ja sitten Susikoski.....piti minun hänet keskeyttää kun joutui välillä henkeä vetämään.
    Sitten saunakamarissa riemu repesi, kun pioneerimajuri otettiin framille. Aika pöljäkkeenä pidettiin meidän sakissa tuota "kokenutta vanhempaa tutkijaa" joka baarissa yhden paukun aikana ehtii julistaa jollekin mataharille kaiken mitä tutkimuksissa luulee siihen mennessä löytäneensä. Voi hellanduudelis mikä lörppö. Ei ollut esiupseerista esimerkiksi. Susikoski kyllä olisi pitänyt suunsa.
    Siinä sitten virisi sekalainen keskustelu Sariolasta ja tuotannostaan. Oli monella jotain luettuna ja sanottavaa. Ilahdutti minua kun usea oli Viiden tien risteyksestä hyvin perillä ja vänrikki Asikkalan kolmikulmainen suukin tuli mainituksi. Miksikä ei risteys olisikin tuttu täälläpäin. Tuosta vaan kolmostietä Ikaalisista varovasti ohi ja sitten vasenta, niin johan kohta ollaan Kuninkaanlähteellä ja siellähän ne hikipolut odottavat. "Antaa hyssyttää..."
    Että sillä tavalla Jonkerin pamauksen kaikuja kuunneltiin. Ei ehditty enää koko iltana venttiä vetää kun Maurin pelejä porilaisten kanssa muisteltiin. Lupasivat "pikkupirutkin" koittaa kuunnella kolmannen jakson ihan itse jos ei nyt osu ravit aivan kohdalle.

  • nimimerkki

    T H

    20.6.2012 klo 20:31
    Vinkeesti menee tämä Jonkerin pamaus. Ehkä vielä historiaan? Serambleri
    ainakin mennee tähän. Asiantuntevaa tekstiä.

  • Matti Nummenpää

    21.6.2012 klo 00:14
    Hauskaa, että radiokuunnelmaa näin asiantuntevasti seurataan ja kommentoidaan.

    Lisää aihetta lukupiiriin saadaan taas perjantaina 6.7.2012 klo 13.00 - 14.24. Silloin tulee TV:n ykköskanavalta elokuva " Totuus on armoton ". Kyllä meitä Mauri Sariolan tuotannon ystäviä nyt hemmotellaan:

  • nimimerkki

    E K

    19.9.2012 klo 17:12
    Jännityskuunnelmat Nimismies on surmattu ja Salamanmuotoinen arpi. Mikäs niiden historia on kun niitä ei ole esitetty uusintana, mihinkäs teoksiin ne perustuivat en ole ikäni puolesta niitä pystynyt kuulemaan joten oishan se kiva tietää onko kuitenkin tullut luettua kirjana.

  • Matti Nummenpää

    23.9.2012 klo 22:29

    Aika vähäiset tiedot intendentillä näistä jatkokuunnelmista on. Nimismies on ammuttu esitettiin 6 jaksona 17.7. - 21.8.1974, Susikoskena oli Kauko Helovirta. Kuunnelma uusittiin 7.6. - 12.7.1978. Päiväkirjassaan Mauri Sariola kirjoittaa: 30 liuskaa tänään. Juoni selvä loppuun asti. Nyt on hyvässä mallissa. Se asia, Susikoski-sarja radiossa alkaa tänään. Saa nähdä, millainen on Helovirta pääosassa. Hm - olisi ollut maisteri Kiurun osaan otettu Esa Saario radioäänenä parempi.
    Salamanmuotoinen arpi tuli 4 jaksona 13.11. - 4.12.1979. Susikoskena Olavi Aaltonen.

    Ymmärtääkseni molemmat kuunnelmat on kirjoitettu radiokuunnelmiksi eivätkä siis perustu mihinkään kirjoihin.

    Mauri Sariolan kuunnelmien esittäminen uudelleen on ollut nihkeätä. Samoin muu tuotanto. Mauri Sariola -seura on näitä sitkeästi yrittänyt saada esityksiin. Nyt on jonkinverran onnistuttukin kuunnelmien ja Elävän arkiston suhteen.

    Tässä linkki Mauri Sariolan haastatteluun. Kopioi alla oleva osoite ja liitä selaimessa otsikkokentään.

    http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/mauri_sariola_ihmettelee_vouhottajia_2320.html#media=81306

  • nimimerkki

    Juulia K-H

    23.9.2012 klo 22:48
    Minulla ei näitä kirjoja ole, enkä varsinaisesti ole kiinnostunutkaan. Mutta...
    Minulla on muistikuva, että olen lukenut tai kuullut - olisikohan päiväkirjoissa tai jossain - että Sariola olisi aikonut tehdä nämä ritarikirjat runokokoelmana Vänrikki Stoolin tarinoiden mukaisesti. Muistan myös, että jostain ritarista hän olisi tällaisen runomuotoisen esityksen tehnytkin. Jos tässä on jotain perää, niin voisikohan tämän runon saada luettavaksi.

  • Matti Nummenpää

    23.9.2012 klo 23:10
    Kyllä se näin oli. Mauri pelotteli kustantajaa ajatuksella runokokoelmasta. Tämän kirjan kustantaja oli Weilin+Göös. Normaalistihan Mauri kirjoitti Gummerukselle.
    Runomuotoisena hän esitteli Carfl-Birger Kvikantin. Runon nimi on Tummapukuinen nainen ja se on Marskin ritarit -kirjassa sivulla 197.
    Kirjoitin runon Suomen kirjailijanimikkoseurat ry:n kotisivulle. Osoite on www.nimikot.fi. Runo on heti etusivulla. Tällä sivulla on nimikkokirjailijoitten runoja tai muita kirjoituksia. Teksti vaihtuu melko usein. Sieltä tämän runon voi käydä lukemassa ja vaikka kopioimassa omalle tietokoneelle. Aika nopiasti on hyvä toimia, koska pian sinne tulee uutta.

    Matti Nummenpää
    intendentti Mauri Sariola -seura,
    puheenjohtaja Suomen kirjailijanimikkoseurat ry.

  • nimimerkki

    PPP

    30.7.2017 klo 11:08
    Löytyy myös YLE Areenasta toivotuista.

  • nimimerkki

    T H

    1.8.2017 klo 17:31
    Mauri Sariolaa kommentoidaan Länsi-Uusimaa lehdessä 1. 8 2017. Liittyy aikalailla Lohjaan.

  • nimimerkki

    PPP

    11.8.2017 klo 07:01
    Salsmanmuotoisesta arvesta ja sen Susikoskesta. Esittäjäksi on ilmoitettu Olavi Aaltonen. Itse en tämän nimistä näyttelijää muista. Voisiko kyseessä olla Risto Aaltonen?

  • nimimerkki

    ukkelo

    14.8.2017 klo 01:43
    Liian myöhäistä pyytää armoa kaltaiseltani lukijalta. Hesaria luen nykyisin vain säälistä kun Mauri Sariola ei enää toimi rikostoimituksen johdossa.

  • nimimerkki

    T H

    16.8.2017 klo 18:00
    Lehti tuli laatikkoon. Montako nimeä tarvitaan näin pienen Kirjallisuusseuran aikana? Kuka muistaa?

  • nimimerkki

    puttonen

    17.8.2017 klo 12:55
    Jäin pohtimaan TH:n esittämää kysymystä: "Montako nimeä tarvitaan näin pienen Kirjallisuusseuran aikana?". Ensin ajattelin, että kysymyksellä tarkoitetaan montako nimeä on pitänyt kirjoittaa lehden sisältävien kirjekuorien päälle niitä postitettaessa. Jos näin, niin olisikohan seuran jäsenmäärä jotain 360:n luokkaa?

    Sitten päättelin, että kysymys onkin seuran lehden nimestä, joita on ollut useita sen 21-vuotisella taipaleella. Uusimman lehden sivulla 3 löytyy tietoa: "vuoteen 2005 Ampiaiskesä, vv. 2006-2015 Mauri Sariolan seurassa". Nyt mennään kolmannella nimellä "Mauri & Me".

    Puheenjohtajat ja päätoimittajat vaihtuvat vuosien saatossa. Lehti uudistuu ja muuttaa muotoaan. Aina se on jollakin tapaa tekijöidensä näköinen. Hyvä niin. Tärkeintä on mielestäni näin "kadonneiden kirjahyllyjen aikoina", että seuralla on lehti. Vieläpä kouriintuntuva lehti. Paperille painettu. Nykyisellään korkeatasoinen niin ulkoasultaan kuin sisällöltään.

    Joskus lehdelle sai ehdottaa nimeä. Muistan oman ehdotukseni olleen Maurin erään hyvän kirjan mukaan "Sininen lyhty". Enää en sitä seuran lehden nimeksi ehdottaisi, mutta olisihan tuo vaikka tulevaisuudessa mahdollisesti perustettavan uuden puolueen äänenkannattajalle valaiseva nimi!
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Jonkerin pamaus