Lukupiiri

Elomme merta laiva purjehtii

• ---

  Matti Nummenpää

  27.6.2012 klo 23:23
  Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.

  
  Nyt on jo varmaankin aika ottaa Susikoski mukaan. Oskari kyseli todellisesta elämästä tunnistettavia henkilähahmoja Sariolan romaaneissa. Tämän kirjan tapahtumat sijoittuvat risteilylle. Mauri osallistui tällaiselle matkalle ja teki siitä tapansa mukaan kirjan. Henkilöhahmoissa on risteilyltä tunnistettavia ihmisiä. Käräjiläkin Mauria uhkailtiin, koska henkilöt katsoivat tulleensa loukkaavasti kohdelluiksi kirjassa.
  
  Kirjan takasivun teksti:
  
  Arkkitehti Jouko Saukonsuo on niitä ihmisiä, jotka haluaisivat elää hiljaa oloissaan sekaantumatta toisten asioihin. Kun hän kuitenkin päättää viettää myöhästyneen kesälomansa Välimeren-risteilyllä, hän tahtomattaan joutuu keskelle lähimmäsitensä kohtaloita ja ongelmia. Kun loistolaiva halkoo sinistä merta, kun se poikkeaa satamiin ja valot lositavat La Valettan pelikasinon ikkunoista, kun elämän kiihkeä syke ympäröi hänet yhtä hyvin Izmirin yökerhossa kuin Kreetan museossa, hän ei voi välttyä omakohtaisilta kannanotoilta. Matkan päättyessä hänen on pakko todeta Hemingwayn käyttämin sanoin, että kun kysytään kenelle kellot soivat, ne soivat hänelle itselleenkin, koska ihminen on osa mannerta; yhden niemekkeen murentuessa murtuu jokin hänestä itsestäänkin. Kuka liikkuu, sille sattuu. Ja rikostarkastaja Olavi Susikoski on yleensä paikalla siellä missä tapahtuu. Kuten tässäkin romaanissa.
  
  Matti Nummenpää
  intendentti Mauri Sariola -seura ry

• ---

  nimimerkki

  T H

  28.6.2012 klo 17:33
  Hieno nimi kirjalle! Vaan Maurimaisen tarkasti asiaa käsitellen kummastelen
  erästä asiaa. Suuri Toivelaulukirja 1 1976 Musiiki Fazer sanat 5 säkeistö:
  Elomme merta laiva kuljeksii. Mielestäni hieman outo tulkinta? Kuka tietää,
  kumpi, mikä oikea sanoitus? Kirjasta myöhemmin.

• ---

  Matti Nummenpää

  28.6.2012 klo 18:47
  Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.

  Molemmat ovat oikeita. Sitaatti on Hj Nortamon hienosta laulusta. Kirjoitin sen kokonaan Suomen kirjailijanimikkoseurat ry:n kotisivulla sijaitsevalle Nortamo-sivulle: www.nimikot.fi/nimikkoseurat/nortamo. Se on siellä luettavana niille, joita kiinnostaa. Nortamo -seor on muuten ensimmäinen suomalainen kirjailijanimikoseura, perustettu kesäkuussa 1930. Siinä laiva kuljeksii. Mauri Sariola käytti paljon runo- ja laulusitaatteja kirjojensa teksteissä ja myös kirjojen nimissä. Esimerkkeinä "Hurjan pojan koti", "Niin syvä on kuin pitkkäkin", "Älä kaikista ruusuista huoli", "ja sitten oli kohiseva koski". Ei nämä, varsinkaan tekstissä olevat, aina aivan sanatarkkoja ole. Esim. Eino Leinon hymyilevä Apollo muuttuu Onnelliseksi Apolloksi. Eli: Mauri Sariola on ottanut kirjan nimen Nortamon runosta, mutta muuttanut sitä hieman. Tarkoituksella tai ilman. Saattaa olla, että kustantamossakin on pidetty purjehtii sanaa parempana kirjan nimessä. Nortamon runo on aikaisempi eli siinä mielessä se on "oikeampi". Plagiaatti näin lyhyt, kolme sanaa, lainaus ei ole.
  
  Matti Nummenpää
  intendentti, Mauri Sariola -seura ry. Puheenjohtaja Suomen kirjailijanimikkoseurat ry
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  Oskari

  29.6.2012 klo 01:23
  Tapaus Naumanen. Tästä löytyy ihan lehtiartikkeleita kunhan arkistoja kaivelen.

• ---

  nimimerkki

  T H

  30.6.2012 klo 09:07
  Hieno aikalaiskuvaus risteilystä. Mikähän oli laivan nimi? Sopivasti erilaisia
  ihmistyyppejä, kuten yleensä Maurilla. Ja vaikka ulkomailla ollaankin, pää-
  asiassa suomalaisia. Kaikki eivät lopulta ole sellaisia, mitä esittävät. Arkki-
  tehti Saukonsuo ehkä Maurin alter ego? Susikoski hieman sivuosassa. Loppu-
  ratkaisu hieman samanlainen kuin " Susikosken elämän kevät" kirjassa eli
  lavastettu murha. Tapaus Naumasta en tunne, siitä kertokoon Oskari lisää.

• ---

  nimimerkki

  Oskari

  1.7.2012 klo 03:02
  Tapaus "Naumanen" oli aikanaan hyvinkin julkinen. Liikemies oli samalla risteilyllä Maurin kanssa ja kylvi rahaa tolkuttomasti "Juokaa hyvät ystävät. Juokaa nyt kerrankin kunnolla. Minä maksan.". Mauri ikuisti tämän liikemiehen kirjaansa "Elomme merta laiva purjehtii" ja nimesi hänet "Mansikkalaksi". Tästä käytiin oikeuttakin, mutta herra Naumanen katosi asiakkailttaan ottamien rahojen turvin etelän lämpöön.

• ---

  Matti Nummenpää

  1.7.2012 klo 22:18
  "Itämeren liikennettä hoitanut Helsinki Express oli siirretty Välimerelle ja sillä ryhdyttiin suorittamaan kolmen viikon pituisia risteilyjä suomalaisin voimin"
  
  Kuvaus Välimeren risteilystä ja herra Väinö Naumasen osuudesta löytyy Mauri Sariolan muistelmista "Suruton Sariola" alkaen sivulta 179 otsikolla Nanny Stillin silmät.
  
  Matti Nummenpää, intendentti

• ---

  nimimerkki

  T H

  2.7.2012 klo 16:25
  Nämä laivahommat tällaisia. Harvoin joku oman nimensä säilyttää pitkään.
  Helsinki Express kai alunperin ms. Nili? Pituus 137 metriä. Kirjassa Mansikkala
  kantoi vastuunsa eri tavalla kuin Väinö Naumanen? Kiitos tiedoista.
  

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  5.7.2012 klo 20:26
  No niin, käväistiinpä Välimerellä. Jos nyt lähes kolmen viikon keikka mikään käväisy on. Ennen sitä lennettiin hartaasti, syötiin lohta deecee seiskassa ja risteiltiin myös ajan kanssa. Nykyään jo kymmenen päivän reissu on pitkä. Kyllä tätä kirjaa vaan ihan mielellään lukee, vaikka jotain toki hämärästi muistaakin vuosien takaa.
  Tuttuja kohtauksia tuli eteen. Kun arkkitehti S. takasalaa tiirasi piirtävää tyttöä ja sai sitten tältä tylyä palautetta, tuli vahva tunne että jossain olen tämän ennenkin lukenut. Tulihan se sieltä. Susikoski oli Tahitilla. Siellä Sakari Airaksinen jää tuijottamaan selän takaa kun Inga Punkka piirtää. S. erehtyy kehaisemaan tulosta ja saa nenilleen tuittupäiseltä Ingalta.
  Kasinokäyntejä on Maurin tuotannosssa joitain muitakin. No, ainahan se on yhtä kiinnostavaa uhkapelistä lukea, kun rouva Serambleri on kaukaa viisas ja vie museoon ja kirkkoon.
  Maurin ajankuvausta on syystäkin kehuttu. On se ollut aikaa sekin, kun matkustaja saa matkatoimistosta "noutamalla" luettelon risteilyyn osallistuvista. Mies/nais/nainut/-ton/hytti/vuodepaikka...kylläpä nyt repisi Reijo Aarnio pelipaitansa. Kapteeni antaa matkustajien passit toimittaja Lealle taustatietojen hankintaa varten. Sopisipa koettaa nykyään.
  On hienoa seurata rahan arvoa ja ostovoimaa. Risteily oheiskuluineen teki 3000 markkaa, kerrotaan kirjassa. Julkaisuvuonna sai kaupasta uuden Ford Anglian(ihan kelpo tuhatkuutioinen brittikärry, ovet ja ikkunat ja kaikki..) vähän alle kuuteen tonniin.
  Ihailuni Kirjailijalle siitä, että hän antaa tässä kirjassa tulla tuota klassisen lyseon antia oikein tukevasti. Kyllä antiikin tarinoista ja paikoista pitääkin mainita, kun Välimerellä seilataan. Asiat ovat sillä varmuudella kirjoitettuja, että ei tarvitse lukijan Antiikin tarinoita -teoksesta apua hakea.
  Aina sitä oppii kun kirjoja lukee. Naurakaa vain purjehtijat, mutta minulle jumpru oli vain tomeran puoleinen viinapaukku, rapiat 8 senttilitraa. Nyt tiedän, että siellä se purjelaivan takilassa tekee tärkeää tehtäväänsä, jumpru. Voi jumprahuiti, sanoisi vääpeli Ryhmy.
  Olikohan muuten Tiiksan tytöllä kieli poskessa kun arkkitehdille lentomatkalla sitä golfin peruspakettia selitti? Taisi olla testi jolla piti paljastaa josko kuulija ei olisikaan niin uuno reikäpeliasioissa kuin antoi ymmärtää. "Kullakin reiällä on oma lyöntimääränsä...bogey, joka ihanteellisesti pelaten tarvitaan pallon lyömiseksi tiiauspaikalta reikään". Jos kuulija ei tuohon reagoi, on hän kai sitten oikeasti golf-uuno. Intendentti tietänee, onko Maurilla ollut tuohon aikaan (tai yleensä koskaan) minkäänlaista golfharrastusta? Sopisi toki, että 40 plus ikäinen menestyvä kirjailija käy välillä kavereiden kanssa vähän tiiaamassa.
  No, joo, maurismeista vielä. Kun joku "piirtyy viivoin tai linjoin", tietää olevansa "summassa sariolassa". Sitä tällä risteilyllä riittää. Onhan siellä myös se pakollinen "erinomaisesti leikattu smoking".
  Olipa se risteily. Voi kunpa oisin saanut olla mukana.
  
  PS. Kristina Reginan seuraaja, isosisko Kristina Katarina tekee nykyään lähes vastaavaa reissua Välimerellä. Samoja kohteita, mutta ei noin monta yhdellä hotkaisulla. Eipä niistä enää risteily paljon parane. Suomeksi mennään, kuohujuoma vaan on vähän kalliimpaa kuin Saukonsuolla. Kohta kai järjestetään lukijaristeily Maurin fanittajille....Nähdä Strombolin huipun tulihehku elokuun tumman sinisamettisessa aamuyössä...ah ja voih! Siinä Sylvi Mansikkalankin linjat ja viivat alkavat unohtua....

• ---

  nimimerkki

  Heikki

  6.7.2012 klo 14:40
  Katselin tuossa juurikin televisiosta tänään tulleen elokuvan mikä perustui Sariolan kirjaan. Edellinen kirjoittaja mainitsi risteilyhinnoista, mutta minua on askarruttanut se maksoiko Sariola todellisuudessa mitään näistä reissuistaan vai maksoivatko laiva- tai lentoyhtiöt hänelle saadakseen mainosta? Tuohon aikaan oli aika harvinaista "tuotesijoittelu" mikä tänään on täysin arkipäivää, mutta Sariola oli kait siinäkin aikaansa edellä. Sellaisen olen ainakin kuullut, että Finnair olisi maksanut jotakin siitä, että Sariolan kirjankanteen laitettiin heidän lentokoneen kuva.
  Pari vuotta takaperin tapasin kirjailija Reijo Mäen eräässä tapahtumassa ja kysyin häneltä, että joutuuko hän koskaan maksamaan juomiaan Uusi Apteekki -ravintolassa minkä sijoittaa aina kirjoihinsa. Hän sanoi, että maksaa aina, mutta toisaalta aina riittää olalletaputtajia jotka tuovat juomat pöytään.
  Sitten tuli myös mieleeni se miten Sariola päiväkirjakoosteessaan kommentoi alkoholiannosten ravintolakoon pienentämistä ja samalla hinnankorotusta. Se kommentti meni jotenkin tyyliin: "Valtiovalta luulee, että kansa on tyhmä. Samalla kun grogikokoa pienennetään ilmoitetaan huomaamattomasti, että hintaakin nostetaan. Mutta kun minä en ole kansa, vaan ajatteleva yksilö." Mielestäni osuvasti todettu.
  
  Heikki

• ---

  nimimerkki

  Sakari N

  7.7.2012 klo 21:27
  Löysin sivuillenne kun etsin tietoa missä Sariolan kirjassa on mainittu Raattaman kylä lapista? Ei heti löytynyt vastausta, mutta voisitteko antaa vinkkejä kirjailijan lappiin sijoittamista teoksista? Tiedän hänen työskennelleen aikanaan pohjoisissa ja hänellä oli siellä ymärtääkseni ystäviäkin koko elinaikansa. Onkohan Rovaniemen entinen pitkäaikainen kaupunginjohtaja Tuure Salo vielä hengissä? Hän ymmärtääkseni kuului Sariolan lähipiiriin.
  
  T. Sakari N

• ---

  Matti Nummenpää

  10.7.2012 klo 01:59
  Intendentin vastauksia:
  Seramblerille
  Tiettävästi Mauri ei koskaan itse ole golfia harrastanut. Pelin selostukset pvat joko aihetta tuntevalta tuttavalta haastateltu tai kirjoista selvitelty.
  Ensimmäinen lukijaristeily - tai jäsenristeilyhän se on, mutta jäseneksi pääsee jos hallitus hyväksyy ja löytyy 25 euroa rahaa - starttaa ensi maanantaina 16.7.2012 ja suuntautuu Petroskoin keltaisen kissan maisemiin. Jos kiinnostusta on, niin Välimerelle voidaan mennä vaikka ensi vuonna.
  
  Heikille
  Normaali toimintamuoto on se, että Mauri maksoi matkat kirjoittamalla, Joko sponsoroituna tai maksamalla itse ja tekemällä sitten kirjan matkasta.
  
  Sakari N
  Tuure Salo kuoli vuonna 2006. Hän oli kyllä Maurin tuttu. Maurin kirjoissa Tuure Salo esiintyy muistelmateoksessa Suruton Sariola sivuilla 81 ja 82. Tällöin hän oli Rovaniemen Säästöpankin toimitusjohtaja. Sariolan hakiessa lainaa hän tuumiskeli: Vai että rahaa...Säästäjien rahoja lainaksi? Onko se takaisin maksu varma kanssa? Heinosen Ollin [taksimies, joka oli lupautunut takaajaksi] minä tunnen ja se mies maksaa velkansa. Mutta ikävä sitä nyt olisi pistää Olliakin maksumieheksi". - Minä sen maksan ilmoitin. Kun kerran rahat tarvitsenkin. - Menkääpä sitten tästä ulon käydessänne kassan kautta. Sariola toteaa vielä; Katsellessani Tuure Salon - Rovaniemen nykyisen kaupunginjohtajan otteita sain pienen, mutta unohtumattoman oppitunnin ihmiselämästä ja ihmisten käsittelystä. Hän oli rauhallinen ja leppoisa, silti varma talousmies: suuret pasmat pysyivät taatusti jo silloin hänen käsissään. Ulkomuodoltaan hän oli miellyttävä hoikka herrasmiestyyppi ja silmissä pilkahti tuon tuostakin huumori.
  
  Lappiin sijoittuvia romaaneja on alla. Riippuu vähän tietysti siitäkin, mitä kukin lapilla tarkoittaa. Näiden lisäksi luonnollisesti muistelmakirjoissa käydään Lapissa.
  
  Revontulet eivät kerro (Salama 40) 1957
  Ei loitsu eikä rukous 1959
  Niin syvä on kuin pitkäkin 1965
  Napapiirin prinsessa 1970
  Kolmen valtakunnan vainaja 1971
  Näin lentää outo lintu 1971
  Koltan uni 1975
  Karoliinin kuolinkello 1976
  Seidan silmä 1978
  Susikoski ahtojäissä 1979
  Susikosken tulikoe 1982
  
  
  Matti Nummenpää, intendentti

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  13.7.2012 klo 18:02
  Myöntyvin nyökyttelyin uskon intendentin selvityksen siitä, että Sariola ei itse golfia pelannut, ja että hän on kirjassa olevan golftiedon ammentanut ulkomaailmasta. Tätä tukee myös se, että golfia itse pelaava ei kirjoita reiän ihannetulosta kuvaavan termin olevan bogey. On aivan luonnollista, että kun keskustellen tai kirjaa lukien faktoja hankkii, niin joskus lipsuu. Aina roiskuu kun rapataan, mutta seinä on lujaa ja kestää katseen.

• ---

  nimimerkki

  Jarmo

  23.3.2014 klo 10:04
  Susikoski ja Kolmen naisen talon luettuna mietin, että missä ”Susikoski-romaanissa” Susikoskella on ollut myös varsin pieni rooli? Sitten kirjahyllyäni pöyhittyäni käsiini osui tämä opus. Kirjahan on lähinnä rennosti kuvattu matkakertomus useine henkilöhahmoineen. Susikoski oli taidettu tuoda mukaan siksi, että tätä voidaan sanoa Susikoski-romaaniksi.
  
  Lopun ratkaisun käytännön toteutus saattaa olla Mansikkalalta hiukan riskipeliä, jos asiaa alkaisi syvemmin miettiä. Kun ratakiskon pätkä pudotetaan 3 metrin matkan laiturin reunalta mereen, pystyisikö se vetämään pyyhkeen ja pistoolin sekä itse teräslangan 61 metrin matkan piiloon veden alle? Tai mistä Mansikkala sai tuon pistoolin, olisiko tuonut mukanaan jo Suomesta? Olisiko hänen ollut helpompi lavastaa onnettomuus siten, olisi hypännyt laivasta suoraan mereen?
  
  No mitäs näistä, tämä kirja on joka tauksessa ihan mukavaa luettavaa…
  
  

• ---

  nimimerkki

  Konstantin Simonov

  23.3.2014 klo 12:11
  Kyllä Sariolallekin maksettiin ja mies oli häpeissään kun ei muka muistanut matkasta mitään. Tuli tekstiä jonka osuvuuden vain kokenut voi tietää. Vierailin sitä minäkin Konstantin Simonovilla, niin että laiva tuli varsin tutuksi. Eläkkeelle siirtymistä juhlin jopa viidellä risteilyllä v. 2012, milloin laivan parhaassa hytissä 7000, milloin vaatimattomammin. Nyt tämä ylväs laiva tekee risteilyjä nimellä MS Ocean Endeavour, A1 jääluokitus
  http://en.wikipedia.org/wiki/MS_Ocean_Endeavour
  Kuka muu tunnistaa?
  

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  23.3.2014 klo 15:27
  Piti ihan kertailla joskus käymäni luetun (väärin)ymmärtämisen peruskurssin aineistoa. Vähän jäin puolitiehen lopputuloksen suhteen. KS:n lausuma voisi tarkoitushakuisesti luettuna merkitä, että on vierailtu Konstantin Simonovilla (Maurin lisäksi), niin että laiva tuli kirjoittajalle varsin tutuksi. Tämä olkoon puoleltani ajatuksellista leikittelyä, koska esittämäni oletus johtanee anakronismin ansaan. Teoriassa on kyllä mahdollista, että Mauri olisi risteillyt kyseisellä aluksella, mutta mikään muistamani teksti ei tätä oletusta tue. "Elomme merta" Sariola ei tällä laivalla ole halkonut.
  Harmia ja harmaata mieltä tuotti uutinen Katariinan myymisestä. Toki ennusmerkeistä pystyi jo syksyllä 2013 lukemaan, että jotain on tuollaista tulossa. Partasten klaanin konsepti oli niin loistava ja matkustajaystävällinen, että harmitus ei ole vieläkään helpottanut. Laivalla olo ja elo oli kuin parhaimmilla Maurin kuvaamilla risteilyillä. Tulee mieleen vanha liiketalouden totuus: mikä vaikuttaa/tuntuu liian hyvältä, ei voi olla tottakaan. Taisi kaksinkertaisen suomalaisen miehistön pitäminen(yksinkertaisen filippiiniläisen sijasta) ja lentojen hinnoittelu taittaa tuloksen teon.
  No, ehkäpä m/s Serenissimalla tavataan. Vieläkin pienesti vaivaa, kun jäi se Korintin kanava Reginalla kulkematta, ja Katariina kai ei lantiolinjoiltaan rehevämpänä ojaan oikein mahtunut. Ja ne Symplegaditkin ovat vielä näkemättä. Jopas nyt masentaa.
  Kaisa Mäkäräinen sentään voitti cupin.
  
  

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  23.3.2014 klo 20:49
  Hitsailtiin rosterista putkenmutkia, kun tuli päätetyksi ruveta tislaamaan tiukempaa versiota Pihlajanmarjaviinikerhon eräiden markkinahäiriöiden takia tyhjentämättä jääneistä sammioista. Tarkoitus tällä tiivistysoperaatiolla on tietysti vaan vapauttaa kellarin hyllytilaa.
  Tuli sitten siinä meidän metallimiesten kesken puheeksi Jarmon tuossa edellä esittämä tekninen ongelma. Liukuuko pyssy pyyhkeessä yli 60 metriä betonilaiturilla kuvatunlaisen painon ja teräslangan vetämänä?
  Tuumattiin siinä poikaporukalla, että piankos me tuo juttu kokeillaan. Pyssyjä, raskasta rautaa ja piuhaa löytyy, ja pyyhe pöllitään kerhotalon saunan pukuhuoneesta. Helpotetaan koetta sen verran että ollaan vaan ampuvinaan.
  Mutta kun.
  Ei löytynytkään niin syvää eikä pitkää laituria. Inarinjärvelle, joka kuulemma on syvä ja pitkäkin ei näillä keleillä lähdetä moisen takia. Vaikka voisi se kiva viikon vievä kevätretki olla... Rouvasväki vihjeen saaneena kielsi jyrkästi Kirkkojärven jäällä tänä keväänä enää mitään kokeilemasta.
  Tehtiinkin nöyryyttävä ulkoistamispäätös.
  Kaikki lukupiiriläiset tietysti tuntevat tuon verrattoman partanaamakaksikon Ameriikan raitilta, Adam ja mikä se toinen nyt on, siis nämä Myytinmurtajat. Päätimme valmistella heille lähetettäväksi esitys, jossa pyydetään testaamaan Mansikkalan itsemurhapistoolin katoamismyytin paikkansapitävyys. Asiaa kiirehditään mainitsemalla, että kirjoittaja on panssariupseeri, tunnettu suomalainen kirjailija, jota on käännetty monille kielille ja jonka kirjoja on myyty miljoonia kappaleita. Kyllä murtajat tähän täkyyn tarttuvat, vallankin kun luvataan että bonuksena saavat punoa polkupyörän sisäkumista mieleisensä köyden, ja sen avulla testata von Stollenbergin takan hormiin katoavan pistoolin tapausta.
  Ollaan kuulolla ja samalla seurataan telkussa juuri alkanutta amerikkalaista pontikankeittosarjaa "Trokarit", josko vaikka jotain ideanpoikasta....
  

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  29.3.2014 klo 01:26
  En voi varsin hyvin tuntemaani nimimerkki Konstantin Simonovia muutoin puolustaa kuin toteamalla että miesparalla on mennyt laivat sekaisin. Liekö KS:llä ollut mielessä entinen autolautta m/s Finlandia, jolla Susikoski vieraili päiväntasaajalla. Todella kaunis alus, josta lisää tuosta: http://en.wikipedia.org/wiki/MS_Finlandia_(1967).
  
  Näin se on tosielämässä.Kauneus on katoavaista, rumat vain porskuttavat.
  Nimimerkki KS rehvastelee viidellä Kristina Cruises risteilyllä kun taas ukkelolla on takanaan jo viisitoista ja valitettavasti ei taida koskaan enää tulla tilaisuutta kokea niin asiallista menoa kuin Reginalla ja Katarinalla.
  
  Sariola kuvaa risteilykokemuksiaan kirjoissa kuten Kohtalokas Itämeren risteily, Napapiirin prinsessa, Elomme merta laiva purjehtii ja tietenkin siinä Susikoski päivätasaajalla kirjassa. Useimmiten niissä esiintyy risteilyvieras, nainen tahi mies, jolle risteily on kohahtanut siinä määrin hattuun että alkaa esiintyä laivan omistajan elkein. Aivan pöyristyttävää on rva Mansikkalan käytös ja eikä rehvastelussaan juuri jää toiseksi Napapiirin prinsessan Tikka. Valitettavasti liian harvoin olen moisia tavannut, vaan itse olen juomani joutunut maksamaan.
  

• ---

  nimimerkki

  Jarmo

  1.11.2014 klo 11:22
  Tässä palautui mieleeni, että tämä ”pistooli piiloon” teema esiintyy Sherlock Holmes tarinassa Kuolema sillalla (The Problem of the Thor Bridge, 1992). Onkohan Mauri saanut siitä ideaa omaan tarinaansa?
  
  Seramblerin Pihlajanmarjaviinikerhossa ei ole ilmeisesti uudestaan innostuttu tutkimaan Mansikkalan teon teknistä toteutusta?
  

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  1.11.2014 klo 22:31
  Kerhomme kiittää Jarmoa mielenkiinnosta esille ottamaamme ongelmaa kohtaan. Kyllä se tutkimus meiltä vähän vaiheeseen jäi. Suunnittelemamme täysimittainen selvitystyö, joka olisi sisältänyt iloisen ilakointiviikon Inarinjärvellä ja siihen liittyvän pistoolinupotuskokeilun, kompastui lähtökynnykseen kuten pelkäsimmekin. Tieto viattomalta kuulostavaan raudunpyyntiretkeen liittyvästä pyssyjä käsittelevästä osiosta pääsi lipsumaan rouvaston kaikkialle ulottuvaan tiedustelujärjestelmään. Lopun voi arvata. Kyyti asekätkentähankkeelle oli kylmää.
  Asia ei kuitenkaan jäänyt ihan tähän. Taajamassamme perusopetusta tarjoavan tasapäistämislaitoksen ysiluokalla antaa valikoiduille vekkuleille laajennettua fysiikan opetusta eräs jäsenemme, joka käsityksensä mukaan on pätevöitynyt melkein mihin tahansa palveltuaan vuosikymmeniä eräässä turvallisuuspalveluja tuottavassa laitoksessa. Hän antoi pyssyn katoamisasian tutkittavaksi ryhmälleen, joka väänsi siitä mekaniikan kurssin päättötyön.
  Menemättä yksityiskohtiin voimme työn lopputuloksesta mainita, että vastaus on kielteinen. Kirjassa annetuilla arvoilla pistooli ei valahda veteen, vaan jää käärinliinoineen laiturille. Jos paikallinen poliisi siihen kompastuu, niin saattaa päätyä itsemurhateorian kannalle. Kyllä takka ja hormiin kiinnitetty kunnon kuminauhapunos paremmin pelittävät. Q.e.d.

• ---

  nimimerkki

  Lettu

  2.11.2014 klo 10:25
  Nii-i! Mut ku asia on kirjaan räntätty ja Susikoski tutkinnu, nii kyl se totta on.
  Tutkijaryhmällä on ollu huanommat vehkeet tai siällä satamassa on alamäkee tai jotain.
  Ja kyä rahamiäs aina pyssyn saa hankittua. Helpompi kai sen Mansikkalan olis ollu mereen loikata, mut mitäs kirjotettavaa Sariolalla sit ois ollu.
  

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  24.9.2021 klo 09:44
  Rakenteeltaan erikoinen, etten sanoisi omituinen, kirja. Lukija ei oikeastaan pitkälti yli puolivälin tiedä, minkä tyylilajin romaania hän on lukemassa. Koostuu kahdesta osasta, jotka Mauri on koettanut vähän kömpelön oloisesti sitoa yhden juonen alle. Onkohan käynyt niin, että kirjailija ei ole alussa itsekään tarkalleen tiennyt, millaista juonirakennetta on kehittelemässä? Tai päättikin sitten kesken kaiken muuttaa tarinaa?
  Joka tapauksessa alkuosa sivulle 166/205 saakka on jonkinlainen matka- tai elämäntapakuvaus elämästä loistoristeilijällä Välimeren maisemissa, päähenkilönä arkkitehti Saukonsuo. Tapahtumat lähes olemattomat, miljöön ja atmosfäärin kuvailua ilman mitään havaittavaa juonta. Susikoski mainitaan vain ohimennen, ikään kuin istutettuna tarinaan jälkikäteen. Onkohan Leo Olavin läsnäololla tarkoitus antaa lukijalle ennakkoaavistus siitä, että kyllä tämä vielä dekkariksi muuttuu - muuta vihjettä siihen suuntaan kun ei mielestäni annetakaan. Sivulla 166 Saukonsuo sitten jää täydellisesti pois ja tilalle päähenkilöksi tulee Susikoski.
  Vasta sivulla 175 kertomus sitten muuttuukin dekkariksi: tapahtuu rikos, jonka perimmäisenä motiivina on vakuutuspetos - Maurin aika usein käyttämä motiivi muuten. Nyt vain sillä tavalla "takaperoinen" järjestely, että kyse on murhaksi lavastetusta itsemurhasta. Tapauksen selvittelyn kuvaus sinänsä on tiivistä ja yksityiskohtaista, ei lainkaan sellaista "pikalopetusta", joihin kirjailija mielestäni harmittavan usein syyllistyi. Teksti sinänsä on huolellista ja viimeisteltyä, eikä vuoropuheluissa ole sellaista jahkailua, jollaista Mauri etenkin myöhemmässä tuotannossaan tuppasi käyttämään melkein häiriöksi asti.
  Kaiken kaikkiaan tuli hiukan tunne, että tässä on hieman lyhyehköksi jäävää 'lifestyle' - kuvausta jatkettu rikosnovellilla täysimittaisen romaanisivumäärän saavuttamiseksi.
  Sariola-asteikollani (4-10) tämä teos ansaitsee arvosanan 7 1/2.
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  25.9.2021 klo 21:48
  Tämän erikoisen kirjan kirjailija itse määrittelee ensipainoksen ensilehdillä: "Tarina risteilyltä". Muistaakseni tuo on ainoa Maurin kirjoista, jossa on tuollainen maininta vaikka risteilyllä yleensä ollaan melko usein. Minulla tämä kirja on suoranainen "helmi", sillä kirjailija on piirtänyt etusivulle laivan ja kirjoittanut omisteen: "Ermo Ennevaaralle vappuna 1966 sydämellisesti Mauri Sariola".
  
  Kuten tunnettua, liikemies ja pankinjohtaja Ermo Ennevaara oli Maurin ystävä ja miehiä yhdisti myös sama harrastus - neljän kuninkaan kirjan innokas tutkiminen. Ermolla oli unelmia. Hän rehvasteli tekevänsä vielä kylpyhuoneensa vesihanat kullasta. Liikeasiat kuitenkin tiettävästi kääntyivät alamäkeen.
  
  Samaa juonta Mauri käyttää kolme vuotta myöhemmin mainiossa kirjassaan, jossa Susikoski kohtaa hotelli Joutsenlammin tapanintansseissa naisen, jonka kanssa lähtee kiihkeän romanssin pyörteissä tämän kotiin ottamaan uutta vuotta vastaan. Vastaan tuleekin entinen sodanaikainen esimies, joka on myös Susikosken naisystävän aviomies. Takaumana palataan sota-aikaan, jolloin 21-vuotias luutnantti Susikoski johtaa jalkaväkijoukkuetta perääntymisvaiheessa. Alaisina ovat Vairimaa ja Soini. Maurin korttikavereita hekin. Taisipa varatuomari Aimo Sokka ostaa kesämökkinsäkin Vairimaalta myöhemmin ampiaiskesänä..
  
  Hotelli Joutsenlampi on Joutsassa. Pari kertaa siellä on vietetty seuran vuosijuhlaakin ja sieltä löytyy myös kirjassa mainittu "viekko 21". Nimi on enne, sillä myöhemmin hotellista tuli pakolaiskeskus.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  26.9.2021 klo 11:09
  Tarkennusta edelliseen. Piti kirjoittaa, että myöhemmin pakolaiskeskuksena toimiminen taisi olla hotelli Joutsenlammen joutsenlaulu, sillä pitkään aikaan ei liene ollut mitään toimintaa vaan kiinteistö on ollut tyhjillään. Miten lienee yöllä sinkoillut miehen aatos. Aamu on vastaus yön valheisiin. Vuosituhannen vaihteessa Joutsenlammella kun seuran vuosijuhlaa vietettiin, niin muistan, että tavoitin ihan samoja tunnelmia mitä Mauri kuvailee Susikosken matkasta ja saapumisesta hotellille. Toisena tarkennuksena vielä, että vain kerran on seuran vuosijuhlaa Joutsenlammella vietetty ja vuosi on ollut 2001.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »