Lukupiiri

« aihelistaan

LUKUPIIRI


  • Matti Nummenpää

    11.12.2013 klo 12:36
    Vuoden aikana 11.12. saakka lukupiirissä on käynyt 7201 vierailijaa.
    Lukupiirin etusivulla, keskustelujen alla, on lukupiiritoimituksen joululahjana lukupiiriläisille Helsingin Sanomissa 23.12.1958 julkaistu Mauri Sariolan kertomus: Komisario Susikosken joululahja. Tämän paketin saa avata jo ennen joulua.

    Loppuvuoden aikana voitte miettiä miten lukupiiriä jatketaan vuoden 2014 alusta. Jatketaanko nykyisen mukaisena, vai voitaisiinko keksiä jotain muuta?
    Ensi vuoden syksyllä tulee Mauri Sariolan syntymästä 90 vuotta. Lukupiiri voisi juhlavuotta juhlistaa jollakin tavalla.

    Matti Nummenpää
    MS-int.


  • nimimerkki

    Serambleri

    12.12.2013 klo 14:51
    MS-int on pannut meille joululahjaluun kaluttavaksi. Iso kiitos siitä. Avaamisen kanssa kävi juuri niin kuin käy usein lapsoselle tai kuinka käy meillä törkeäkarkeakarvaisen mäykyn kanssa. Kun EGO-1, tämä mäykky siis, saa jonkinlaisen paketin, ei siinä ehdi pitkä nokka edes tuhista kun jo paperisilppu lentää. ja aarre onkin poikittain puremavälissä.
    En siis piinaa pitkittänyt, kun aamulla viestin vilkaisin. Ajankohta huomioonottaen taisi tässä olla se Maurinkin tekstissään mainitsema huomenlahja. Oisiko ollut Onnensotureissa, tarkistakoon tarkka lukija asian. Oikeushistorian tentissä kuitenkin oltiin.
    En tokikaan aio lahjatekstiä kommentoida. Joku tietysti haluaa piilottaa herkkupalaa jouluun tai taaemmaskin. Totean vain, että tiukkoihin paikkoihin sitä tuollainen Susikosken kaltainen menestyvä konnankopittaja tuntuu alvariinsa joutuvan.
    Mietin luettuani että kauankohan Kirjailija on tuota merkkimäärää paperille takonut. Arvelen, että ei pitkääkään ole tarvinnut panna kirjaimia peräkkäin, vallankin jos on sattunut päälle se taiteilijalle ominainen "flow -tila". Tai sitten vekseli on ollut paukkumassa. Tuollaiselle lyhyehkössä ajasssa tapahtuvalle mutta silti kelvokkaaseen tulokseen johtavalle toimenpiteelle on kansan suusta putkahdellut erilaisia hyvinkin osuvia nimityksiä.
    Olen aiemminkin ehdotellut erilaisia Sariolan tuotantoon liittyviä tutkimuskohteita. Kelvollisia graduja voisivat halukkaat vääntää monista aiheista Joistakin totesin, että on sitä väitelty turhemmastakin. Nyt lyön löylyä lisää. Poliisien koulutuksessa ainakin olisi paikka lopputyön tasoiselle tutkimukselle Susikoskelle pitkän uran aikana sattuneista läheltä liippaavaa hengenlähtöuhkaa sisältävistä tapahtumista.

    ONKO TAIDON JA TUURIN TULO VAKIO?
    Rikostutkija L. Olavi Susikosken uralla sattuneet hengenvaaralliset tilanteet, niihin johtaneet syyt tapahtumaa edeltäneet mahdolliset ammatilliset virhearvioinnit mukaanlukien, tilanteista selviytymisen mekanismit ja tapahtumien purkuun liittyvän syventävän käsittelyn antamat täsmennykset poliisien toimintaohjeisiin.



  • nimimerkki

    ukkelo

    14.12.2013 klo 03:21
    Facebook tässä tulee mieleen lähinnä rinnakkaisena alustana keskustella. Sinnehän kuka tahansa voi hetken mielijohteesta perustaa Mauri Sariola ryhmän, luoja varjelkoon, alta kymmenen sekunnin ja katsoa lähteekö se siitä. Näin pienelle piirille mielestäni nykyinen sopii paremmin ainakin jos näistä kahdesta olisi valittava. Facebook keskustelut ovat lineaarisia ts. karavaani kulkee ja juttuja tulee ja hautautuu kun taas tässä kaikki aiheet ja koko historia on käsillä kompaktissa paketissa. Ei tarvitse pelätä ettei tykätä, vaan viimeksi kirjoitettu on ensin luettavissa. Tärkein syy suosia nykymenoa on foorumimme upea ylläpito. Jos MS-int heittää hanskansa tiskiin, vasta silloin täytynee siirtyä tuotteiksi facebookin asiakkaille joita ovat mainostajat.

  • nimimerkki

    Jarmo

    14.12.2013 klo 11:46
    Kannatan sitä, että pysytään seuran puitteissa tämän tyyppisessä teknisessä ratkaisussa. Kaikilla ei ole, eikä kaikki edes halua facebook-tiliä.

  • nimimerkki

    ukkelo

    15.12.2013 klo 01:11
    Nyt kun pysymistä nykyisessä keskustelualustassa on ehdotettu ja kannatettu eikä eriäviä mielipiteitä ole esitetty, on aika siirtyä keskustelemaan siitä miten tästäkin voisi parantaa. Esitän ehdotukseni siinä hengessä että tunnetusti yksi tyhmä osaa vaatia enemmän kuin tuhat viisasta suostuu toteuttamaan.

    Säilytettäköön tämä kuukauden kirja säie sellaisenaan, mutta vain yhtenä säikeenä useiden muiden joukossa, joita voisivat olla:

    * Mauri Sariola, kuka oli mies näiden kirjojen takana

    * Filosofointisäie jossa pohditaan onko taidon ja tuurin tulo vakio (tuosta lisää kohta)

    * Väittelysäie, jossa on lupa armottomastikin tyrmätä mielipiteitä (vaikkei koskaan niiden esittäjää)

    * Tekijäsäie heille jotka eivät vain puhu, vaan myös julkaisevat

    * Rohkaisusäie meille jotka väheksyvät kykyjään

    Oikeasti, eihän näihin mitään uusia ratkaisuja vaadita, vaan näillä volyymeilla näpäytys hiirellä lukupiirin linkkiin aloita uusi keskustelu riittää. Ja luvassa on ainakin yksi kommentti.

    Nyt siirryn keskustelemaan elämän vakioista. Itse olen sellainen otus että tuska tahtoo säilyä vakiona. Herkkyys lisääntyy samassa tahdissa kuin tuskan aiheet vähentyvät. Myös Seramblerin kaava (taito x tuuri = 1) on omakohtaisesti tullut todistetuksi. Näillä kyvyillä olisi pitänyt päästä korkeammalle eliitin portailla, mutta huonon tuurin takia jäi jokunen porras huipulle ottamatta.

    Kannaotot tervetulleita!

  • nimimerkki

    Juha Kautto

    28.12.2013 klo 05:58
    Tärkeintä on, että sivusto pysyy aktiivisena eli rohkaiskaa myös muita tutustumaan tähän ja osallistumaan keskusteluun minkä voi tehdä nimimerkinkin turvin. Aktiivista alkavaa vuotta 2014 toivottaen.

  • nimimerkki

    T H

    28.12.2013 klo 19:35
    Hyvää Uutta vuotta myös lukijoille. Juha Kautolle myös erityisesti voimia
    eteenpäin. Kiitos menneestä ja tulevasta. Keskustelu jatkukoon.

  • Matti Nummenpää

    28.12.2014 klo 20:16
    Niin hitkahti vuosi nopeasti. Hyvässä seurassa ja hyvän seuran lukupiirissä. Maurin 90 -vuotisjuhlavuosi on päättymässä ja uusi alkamassa. Alkavan vuoden syksyllä tulee Mauri Sariola -seura ry:n perustamisesta 20 vuotta. Tulevana syksynä tulee myös 30 vuotta Maurin kuolemasta.

    Taas on aika hetkeksi hiljentyä ja miettiä, onko lukupiirin toimintaa tarvetta uudistaa vai jatketaanko samoilla linjoilla. Vuoden 2014 aikana lukupiirissä on käyty tasan 13.500 kertaa. Valtaosa vierailijoista tyytyy lukemiseen, mutta runsaasti on osallistuttu keskusteluihinkin. Noin 700 eri kirjoitusta on lukupiirissä julkaistu vuoden aikana. Aiheotsikoita on kertynyt vuoden aikana 34. Eri kirjoittajanimimerkkejä on 24. Nämä ovat hyviä lukuja ja tästä on hyvä jatkaa.

    Facebook on toinen mahdollinen keskustelufoorumi. Siellä voi myös Mauri -aihetta käsitellä. Se ei kuitenkaan ole intendentin aluetta. Kukin harrastakoon oman halunsa mukaisesti.

    Vuonna 2015 ilmestyy todennäköisesti jatkoa kirjalle Laulu seis, sanoi Susikoski. Ensimmäisen kirjan kustantaja on ilmoittanut halukkuutensa jatkoon. Myös muita kiinnostuneita kustantajia on ilmoittautunut. Neuvottelut jatkuvat. Joka tapauksessa voin luvata fontin olevan uudessa kirjassa edellistä luettavampaa. Tästä on tullut palautetta.

    Ari Kyyröltä on luvassa uusi kirja. Hannes Markkulan muistelmateos julkistetaan huhtikuussa.

    Mauri Sariolaan liittyen on pyydetty monenlaisia julkaisuja. Toivomuksia on esitetty täällä lukupiirissä, kirjamessuilla, seuran tilaisuuksissa sekä suoraan intendentille. Seuraavassa muistiinmerkittyjä toiveita:

    Leikekirja Mauria koskevista lehtijutuista

    Helsingin Sanomien Maurin kirjoittamat oikeussaliuutiset

    Mauri Sariolan elämäkerta

    Leo Olavi Susikosken elämäkerta

    Maurin kirjojen kannet painettuna versiona

    ONKO TAIDON JA TUURIN TULO VAKIO?
    Rikostutkija L. Olavi Susikosken uralla sattuneet hengenvaaralliset tilanteet, niihin johtaneet syyt tapahtumaa edeltäneet mahdolliset ammatilliset virhearvioinnit mukaanlukien, tilanteista selviytymisen mekanismit ja tapahtumien purkuun liittyvän syventävän käsittelyn antamat täsmennykset poliisien toimintaohjeisiin.

    Tieteellinen tutkimus Mauri Sariolasta, väitöskirja tai vastaava

    Mauri Sariolan kirjojen tematiikka

    Musiikkiviittaukset Mauri Sariolan teoksissa

    Maat ja paikkakunnat Mauri Sariolan kirjoissa

    Krapulakuvaukset Maurin kirjoissa

    Toiveiden tynnyri on melko täynnä. Lisää kyllä mahtuu. Aiheista ei ole pulaa, mutta tekijöistä on. Valitkaa näistä tai muista aiheista omanne ja ryhtykää työhön. Aiheen voi vaikka varata intendentiltä, niin ei kaikki tee samaa.

    Osa toiveista on toteutettu verkkosivulla. Niitä löytyy tämän sivuston Jäsensivuilla. Sisäänkirjautuessa käyttäjätunnus on Mauri Sariola -seuran jäsenrekisteriin ilmoitettu säjköpostiosoite. Jos salasana ei ole tiedossa, asia hoituu intendentin avulla, sähköposti matti.nummenpaa@elisanet.fi. Ja jäseneksi pääsee täyttämällä sivuston jäsenilmoituslomake ja maksamalla jäsenmkasu 25,00 euroa. Jäsenmaksun tälle vuodelle vahvistaa seuran vuosikokous maaliskuussa.

    Jatketaan keskusteluja lukupiirissä.

    Matti Nummenpää (MS / Int.)
    0400 439 374

  • nimimerkki

    Serambleri

    29.12.2014 klo 12:13
    Kiitos MS Int hyvästä vuosikatsauksesta!
    Koska kiinnijääminen vaikuttaa ilmiselvältä, ja koska on esitetty, että tunnustamalla voi neuvotella seuraamuksien lieventämisestä, päädyin rouva S:n myötävaikutuksesta paljastautumaan. Intendentin katsauksessa mainitaan erääksi mahdollisesti työstettäväksi aiheeksi muiden muassa otsikko "Onko taidon ja tuurin tulo vakio?"

    Tämän aiheen alaotsikoksi puetun pseudotieteellisen sekamelskan olen todella ilman erityistä "vakaata harkintaa" aikoinaan suoltanut. Mieleen ei erityisesti tullut, että ruvettaisiin täällä palstalla Susikosken edesottamuksia tuossa katsannossa jauhinkivien väliin työntämään.
    Kieli pullotti poskea kun alaotsikko syntyi. Olin lukenut jonkun mielestäni uskomattoman humoristisen "voiko-olla-totta" -tyylisen väitöskirjan aiheen. Sen perusteella panin puppugeneraattoriin parodiavaihteen ja lisäsin kierroksia tarkoituksena tuottaa poliisin korkea-asteisen jatko-opetuksen suunnittelijoille helpotusta. Opiskelijoillehan pitää tarjota pätevyyskynsien näyttämiseen lopputyön aiheita, ja työelämäkokemukseni eräs kipukohta oli aikoinaan se, että niiden keksiminen oli usein turhauttavan työlästä.

    Irvailtiin työryhmässä, että taas sitä pannaan haluton tekemään tarpeetonta...

    Muut MS Int:n laatimassa luettelossa mainitut aiheet ovatkin terveemmällä pohjalla. Kimppuun vaan.



  • Matti Nummenpää

    29.12.2014 klo 15:21
    Kaikki merkitään ylös, mitä ehdotetaan tehtäväksi. Eikä tämä niin huono ehdotus ole.
    Poliisiammattikorkakoulun opiskelijan lopputyötä - tai mitä siellä sitten tehdäänkään - varten voisi olla mahdollisuus pieneen rahoitukseenkin. Mauri Sariola -seuran stipendirahastossa on jonkin verran varallisuutta. Intendentillä ei ole valtakirjaa rahan jakamiseen, mutta anomukset otetaan hallituksessa käsittelyyn.

    MS / Int.

  • nimimerkki

    T H

    29.12.2014 klo 20:30
    Onko taidon ja tuurin tulo vakio? Taito siis jotain opittua ns. käden taitoa.
    Tai viisaammin opittua yliopistoissa ym.? Taito tai tuuri voi olla myös sitä
    mitä oppii elämänkoulussa. Mitä sitten lieneekin kenenkin kohdalla.

    Tuuri lienee sanansa mukaan sitä mitä lienee. Toisilla, vaan kaikilla ei. Vaan
    joskus kumminkin... Tuuri on muutakin kuin kauppakeskus jossain. Elämä
    vaan kuljettaa, miten sen ottaa. Pitkässä juoksussa vaan kaikki tasaantuu.
    Huonossa ja hyvässä.

  • nimimerkki

    T H

    29.12.2014 klo 20:59
    Näin oppineiden kanssa väitellen en aio enää inttää mitään ns. nettikirjoista.
    Olkoon tämä uudenvuodenlupaus. Tuuria tai taitoa.

    Tematiikka sinänsä jotain??? Siihenkään en mitään. Vaan joku selvittää?

    Kunnon elämäkerta tietysti, Maurilta ja Leolta. Paikkakunnat vielä hieman
    myös vajaita ainakin Länsi-Uudeltamaalta. Joista Mauri ammensi aiheet
    moneen kirjaan. Sammatin lisäksi.

    Pääkaupunki Helsinkimme tietysti tässä mukana. Jossa tietysti monet
    mukavat jutut tapahtuivat. Hyvässä ja pahassa. Tästä olemme saaneet aika
    hyvin juttuja/tietoa eri tapahtumista. Mauri kyllä vaikutti muuallakin.

  • nimimerkki

    T H

    12.1.2015 klo 07:38
    Mauri Sariolaan liittyen olisi varmaan viime hetket käsillä kerätä tietoa
    Maurin vakiopaikasta aikoinaan. Tarkoitan legendaarista Lahnajärven
    Palaxia. Toimi ainakin ns. Lentävässä lautasessa tai Ufossa. Myöhemmin
    kai myös päärakennuksessa?

    Sammatin mökiltä oli lyhyt matka piipahtaa oikotietä sinne. Aamukahville tai
    muuten. Myöskin edesmennyt Syvälammen Salaisuus (Myöh. Motelli Syvä-
    lampi) oli aikoinaan Maurin vakiopaikkoja. Se tuhoutui viime kesänä tulipa-
    lossa.

  • nimimerkki

    T H

    12.1.2015 klo 16:19
    Tänään oli kaksi Susikoskea tv;ssä. Elokuva: Hän varasti elämän 1962.
    Åke Lindman (ylietsivä Oke Järvinen) ja Ismo Kallio (etsivä Kallio).

  • nimimerkki

    PPP

    26.3.2017 klo 18:32
    Sarjakuunnelma Musta ilotulitus löytyy YLE Areenasta.

  • nimimerkki

    puttonen

    29.3.2017 klo 19:55
    Kiitos PPP:lle vinkistä! Ainakin minulta kuunnelma olisi voinut mennä huomaamatta. Nyt olen kuunnellut jo kolme osaa. Kuinkahan kauan sitten viimeksi on tullut kuunneltua kuunnelmaa? Olisiko ollut silloin, kun tuli Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuja. Niitä tuli aina keskipäivällä viisi minuuttia ja kerran viikossa sitten kertauksena pitempi jakso.

    Niinpä Musta ilotulitus on nostalginen ja miellyttävä kokemus. Taustalla soiva musiikki luo mukavasti tunnelmaa: Kuolleet lehdet, Kultaa ja hopeaa.. Maurimaisesti mukana on rikas konsuli ja kelvoton veljenpoika, joka tietysti on juupeliylioppilas. Huvittavaa on, että oikeudenkäynnissä puheenjohtaja päivittelee kolmekymppisen konsulin veljenpojan seitsemän vuotta kestäneitä valtiotieteen opintoja, todeten lopuksi, että jokainen tietenkin opiskelee oman aikataulunsa puitteissa. Naureskelevaa syyttäjää hän sentään hieman ojentaa.

    Opintojen keskeytyminen tuntuu olleen Maurin mielessä 1960-luvun alussakin. Kuusikymmenvuotiaan konsulin katsotaan olevan elämänsä illassa tai ainakin iltapäivässä, mutta kihlaapa vaan sihteerinsä ja aikoo elää vielä kauan. Kuunnelman puolivälissä Susikoski ei vielä ole vaivaantunut paikalle, mutta kuulostellaan kunhan asia etenee virkatietä pitkin.

  • nimimerkki

    puttonen

    2.4.2017 klo 15:48
    Viimeinen raketti on singahtanut yötaivaalle konsuli Strömin puutarhasta eli nyt on Musta ilotulitus kokonaan kuunneltu. Maurihan kirjoitti myös radiokuunnelman "Viimeinen raketti", mutta se ei liene säilynyt, joten selvittämättä jäänee olisiko juoni ollut samankaltainen kuin tässä ilotulituksessa.

    Mukavan kuunnelman Mauri on tehnyt tutuista tarpeista. Kyllä tätä vaan kelpaa kuunnella. Leo Olavin virkatoveri on tässäkin hänen kaimansa. Komisario Leo Lieksan sijaan ylietsivä Leo Raippa. Suoraviivainen toiminnan mies. Ylietsivä harmittelee poliisipistoolin suurta kokoa. Asetta kun on kannettava taskussa. Mustan ilotulituksen viimeinen pamaus kajahtaakin Raipan taskuaseesta.

    Ruumiita tulee tasaisesti, mutta kaikille löytyy lopulta tekijänsä. Kuritushuoneesta karataan ja valtion vankiloiden säilytysvarmuutta kritisoidaan. Vankilan parantavaan vaikutukseen uskotaan kyllä kovasti poliisissakin: Susikoski tuumii, että kenties yli puolen vuoden syyttömänä lusiminen voi tehdä jopa deekikselle joutuneesta juupeliylioppilaasta vielä miehen...

  • Matti Nummenpää

    23.12.2017 klo 17:59
    Jouluaattoon mennessä on tänä vuonna 8764 käyntikertaa ollut lukupiirin sivuilla. Käsitelty on 32 eri aihetta ja kirjoituksia on ollut 231.

    Jatketaan lukupiiriä, mutta ei enää kuukauden kirjaa. Kirjat on aika pitkälti käsitelty ja viime aikoina ei ole ollut kovin suurta kiinnostusta. Mutta itse valituista aiheista voi kirjoittaa. Ja onhan näitä aiheita ja kuukaudenkirjoja runsain mitoin käytettävissä.

    Itse Mauri Sariolan seura voi hyvin. Jäsenmäärämme on pitkähkön laskevan kauden jälkeen nousussa. Jäseniä on nyt 260. Parhaimmillaan meitä on ollut 404, mutta Mauri Sariolan aikalaiset ovat siirtyneet muualle. Olisihan Mauri 93 vuotias.

    Meidän asiakaslehtemme ilmestyi tänä vuonna peräti neljä kertaa. Jos saamme Taiteen Edistämiskeskuksen kulttuurilehtien avustuksen, niin neljä numeroa tulee ensi vuonnakin. Muussa tapauksessa saamme tyytyä kahteen. Uusi kirjakin työnimellä "Tasoittajan muistelmat" ilmestynee vuonna 2018. Tämän niminen sarja Mauri Sariolan kirjoittamana ilmestyi Apu-lehdessä v. 1958. Siis 60 vuotta sitten.

    Ensi vuonna on myös suunnitteilla monen monta toimintamuotoa. Tuula Sariolan mökille on tarkoitus tehdä jäsenretki. Huvilahan on täysin samankaltainen pihapiireineen kuin Maurin aikana. Laiturin polttopaikka, ensimmäisen vaimon kumoon viskaama kaivonkansi ja Sammatin sepän takoma tuuliviiri ovat nähtävissä. Kouvolan dekkaripäivät, aiheena poliittinen murha, Hattulan dekkaritapahtuma, Puumalan kirjakemmakat ja paljon muuta.

    Siistiä sisätyötäkin on tarjolla. Lehti- ja leikearkiston ylläpitoa. Lehtiä on 50-luvulta tähän päivään. Homma käy kotona omassa tahdissa. Tuon materiaalin ja tarvekalut ohjeineen. Ota yhteys jos homma kiinnostaa. Matti Nummenpää puh. 0400 439374 tai sähköpostitse matti.nummenpaa@elisanet.fi. Lehdet saa myös lukea. Niissä on monenlaista mielenkiintoista luettavaa. Novelleja kirjoittivat muutkin kuin Mauri Sariola. Näitä on tuhatkunta arkistoituna, mutta saman verran vielä luetteloimatta.

    Hyvää joulua ja kulttuuripitoista vuotta 2018.

    Ms / Int.

  • nimimerkki

    ukkelo

    26.12.2017 klo 01:54
    Kuka täällä on hiljaa?

    Minunko, ukkelon pitäisi olla täällä huutavana äänenä kun vastaa ei ainuakaan? Missä lymyää nimimerkki T H tai Serambleri? Ja erityisesti hän , jonka tarkoituksella jätin mainitsematta.

  • nimimerkki

    Inkeri J

    16.1.2018 klo 20:29
    Ehdottaisin, että lukupiiriin otettaisi keskusteltavaksi myös seuran jäsenlehdet. Jäsenet saavat ne kotiin paperisina ja lisäksi kaikille aiheesta kiinnostuneille ne ovat luettavissa seuran sivuilta digiversiona.
    Tämän vuoden ensimmäistä lehteä odotellessa, voisimme lukea lehdet uudelleen. Niissä on paljon Mauriin liittyviä juttuja sekä muutakin kiinnostavaa sisältöä.

  • nimimerkki

    ukkelo

    23.1.2018 klo 18:59
    Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.
    Jäsenlehti on vallan upea. Sanoisn jopa että pidot parenee, kun väki vähenee. Tuossa alempana on Maurista kerrottu tavalla joka auttaa ymmärtämään onko kyseessä kriitikko vai kirjailija*

    ”Pahnanpohjimmaisen” Mauri-pojan syntyessä 25.11.1924 Helsingissä kansakoulunopettaja Armas Sariolan ja hänen Anna-vaimonsa perheeseen vanhin lapsista eli Kyllikki-sisar (Koskinen) oli jo16-vuotias ja Maurin suuresti ihailema Lauri-velikin13-vuotias. Lauri ajoi Tapaninpäivänä 1934 Kalvolan Takajärvellä sulaan ja sai surmansa hukkumalla. Perheessä kasvoi lisäksi kaksi serkkua äidin puolelta. Sariolat asuivat tuolloin Hattulan kunnan Kosken kansakoululla, jossa isä oli kymmenisen vuotta toiminut johtajaopettajana. Lapsuuden ja nuoruuden elinympäristö sivukylällä, isänmaallisessa ja uskonnollisessa opettajaperheessä jota kyläläiset arvostivat, muovasi Mauri Sariolan luonnetta. Hämäläispoika tuli tunnetuksi vahvoista porvarillisista asenteistaan ja perinteisestä arvomaailmastaan.



    Kansakoulun Mauri Sariola kävi opettajinaan isänsä ja samalle uralle antautunut sisarensa. Aloitettuaan oppikoulun Hämeenlinnan lyseossa 1934 Sariola joutui kuitenkin pian siirtymään Toijalan yhteiskouluun, koska perhe muutti isän ennenaikaiselle eläkkeelle jäämisen myötä asumaan Sääksmäen Tarttilaan. Lukio sitten jäi kesken, kun kutsu kävi maaliskuussa 1943 koulunpenkiltä, lukion viimeiseltä luokalta, suoraan sotaan. Ylioppilaaksi Sariola julistettiin - sota-ajan käytännön mukaisesti ilman ylioppilaskirjoituksia - keväällä 1943, ja ylioppilaskaronkka oli Hotelli Aulangon tiloissa.



    Mauri Sariola suoritti aliupseerikoulun Radiopataljoonassa Helsingin Santahaminassa. Palveltuaan erämaatukikohdissa ”titari”-Sariola sai siirron Äänislinnaan (Petroskoihin) Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan alaiselle radioasemalle. Upseerikoulun hän läpäisi viimeisellä sodanaikaisella kurssilla 59 Niinisalossa heinä-marraskuussa1944. Sariola palveli vielä Lapin sodassa lyhyen aikaa maineikkaan kenraali Ruben Laguksen panssarijoukoissa, mikä episodi antoi hänelle aiheen tuntea itsensä ”Laguksen panssariveteraaniksi”. Sotapalveluksesta Sariola kotiutui keväällä 1945 mutta edelleen upseerikokelaana. Sariola ylennettiin vänrikiksi vasta reservissä 1948. Kauan kaipaamansa luutnantin sotilasarvon Sariola sai vihdoin 1982. Sota-aikaiset kokemukset jättivät herkkään nuorukaiseen syvän vaikutuksen, ja kunnioitus sotaveteraaneja ja reserviupseereita kohtaan kuvastui sittemmin monin tavoin hänen teksteistään ja julkisista kannanotoistaan.



    Syksyllä 1945 Sariola aloitti lainopin kandidaatin opinnot Helsingin yliopistossa muttei saanut näitä koskaan päätökseen. Opintojen tahmeasta etenemisestä ja nuoren miehen tuhlailevasta rahankäytöstä seurasi 1948 välirikko sukulaisten kanssa, jotka olivat lähteneet auliisti rahoittamaan nuoren miehen juristinopintoja. Itse Sariola mielellään kuvasi olevansa ”tenttiä vaille valmis” juristi, mikä ei kuitenkaan vastaa tosiasioita. Kesken jääneet opinnot vaivasivat häntä loppuelämän.



    Sodan jälkeiset ”vaellusvuodet” käsittivät lyhyitä työjaksoja eri puolilla Suomea tietyömailla, tukkimetsissä, epäpätevänä kansakoulunopettajana, pankissa ja vakuutusyhtiössä. Kirjailijanurasta silloin selvästi jo haaveillut Mauri Sariola pääsi lopulta alkuvuodesta 1956 ensimmäiseen vakinaiseen – ja sellaisena ainoaksi jääneeseen - työpaikkaansa legendaarisen ministeri Eljas Erkon alaisuudessa Helsingin Sanomien oikeussalitoimittajana. Uusia tuulia rikosjuttujen uutisointiin tuonut Sariola eteni valtakunnan merkittävimmän rikostoimituksen esimieheksi. Hän erosi 1964 lopussa lehden palveluksesta ja keskittyi päätoimisesti jatkamaan kirjoittamistaan.



    Mauri Sariolan esikoisromaani ”Laukausten hinta” julkaistiin samoin keväällä 1956. Pikku kirjoitelmien julkaisemisen lehtinovelleina Sariola oli aloittanut todennäköisesti jo sotavuonna 1944. Sujuvasti käynnistynyt kirjailijanura jatkui yhtäjaksoisesti lähes 30 vuoden ajan aina Sariolan inhimillisesti ennenaikaiseen kuolemaan saakka. K.J. Gummerus Osakeyhtiöstä (nykyisin Gummerus Kustannus Oy) tuli hänen vakinainen kustantajansa. Omalla nimellään Sariola ehti kirjoittaa kaikkiaan yli 80 romaania ja muuta teosta. Salanimellä ”Esko Laukko” 1966–1974 julkaistujen yhdeksän dekkariromaanin kustantajana oli Oy Weilin + Göös Ab. Sarjan 1980-luvun pokkareita kustansi Viihdeviikarit/Bookstudio. Näiden lisäksi Sariola tuotti suuren määrän novelleja, jatkokertomuksia (mm. Esko Laukkona), matkakertomuksia ja muita lehtijuttuja. Näitä löytyy jatkuvasti lisää aikakauslehdistä ja lukemistoista mm. Mauri Sariola –seura ry.:n aktiivisten jäsenten tutkimuksissa. Varsinaisen kirjallisuuden ohella Sariola sai toteutetuiksi useita radiokuunnelmia, tv-käsikirjoituksia ja pari elokuvakäsikirjoitustakin.



    Mauri Sariola käänsi suomeksi ainakin kahdeksan merkittävää englanninkielistä jännitysromaania, joista osa on julkaistu Salama-sarjassa. Sariola käänsi englannista jopa lastenkirjoja. Toisaalta myös Sariolan kirjoittamia romaaneja käännettiin useille eri kielille eli ainakin ruotsiksi, viroksi, ranskaksi, englanniksi, norjaksi, japaniksi, puolaksi, venäjäksi ja slovakiksi. Sariolan oman maininnan mukaan eri kieliä olisi ollut jopa 17. Julkaisumaita on tiedossa ainakin 12.



    Kiistattomasti kuuluisin Mauri Sariolan luomista henkilöhahmoista on komisario, myöhemmin rikostarkastaja Leo Olavi Susikoski. Toistuvasti romaaneissa esiintyvät myös asianajaja Matti Viima ja toimittaja Aarre Kuusama.



    Itse Mauri Sariola arvosti eniten 1969 Ranskassa vastaanottamaansa tunnustusta. Hänelle luovutettiin silloin ”Grand Prix du roman d’Adventures” parhaasta ulkomaisesta käännösdekkarista tuona vuonna. Palkittu teos oli ”Un printemps Finlandais” (”Lavean tien laki”). - Kotimaassakin Sariola sai julkista tunnustusta, mm. valtion yksivuotisen apurahan ensi kertaa viihdekirjailijalle. Päätöksen valtion taiteilijaeläkkeestä hän ennätti saada 1985 vain hieman ennen kuolemaansa, mutta tästä hän ei enää lainkaan päässyt taloudellisesti nauttimaan.



    Mauri Sariola joutui myös plagiointisyytösten kohteeksi. Ensin vertailtiin 1959 ilmestynyttä Sariolan lääkäriromaania ”Ei loitsu eikä rukous” ja Soubiranin lääkäriromaania ”Valkeat miehet”. Konkreettisiin toimiin johtivat sittemmin Esko Laukon nimellä 1969 ilmestyneen ”Sen yli käy vain tuuli viheltäin” ja Bill S. Ballingerin ”Kynsi ja hammas” kirjan yhtäläisyydet; lopputuloksena kustantaja Weilin+Göös veti Laukon kirjan pois markkinoilta ja Laukko (Sariola) maksoi korvauksen Ballingerille. Viimeksi vertailtiin Sariolan romaanin ”Jälleenrakennettu maa” (1981) ja Ilmari Harkin tietokirjan ”Sotakorvausten aika” faktatietojen yhtenevyyksiä.



    Ammattikriitikot kohdistivat Mauri Sariolan kirjallisen uran aikana yhä kiivaammin enimmäkseen väheksyvää palautetta hänen teoksiinsa. Tästä huolimatta kirjat kävivät vuodesta toiseen hyvin kaupaksi. Yksinomaan suosituimman romaanin ”Lavean tien laki” painosmääräksi on kerrottu 95.000 kappaletta. Arvostelu oli poikkeuksellisesti varsin suopeaa muutaman ensimmäisen teoksen ja myöhemmin Kustaa Mauri Armfeltia kuvanneiden historiallisten romaanien osalta. Näitä Sariola itse pitikin kunnianhimoisimpana hankkeenaan.



    Mauri Sariolaa on luonnehdittu sisimmässään herkäksi ihmiseksi. Julkisuudessa hän kuitenkin tietoisesti antoi itsestään rehvakkaan mielikuvan. Sariolan myönteisiin harrastuksiin kuuluivat mm. shakki, sota- ym. historia ja matkailu. Turmiollisia intohimoja puolestaan olivat uhkapelit, lotto, skottiviski ja yöllinen sähkeiden lähettäminen. Suuriksi kasvaneista tuloista huolimatta kirjailijalla oli kroonisia vaikeuksia pitää oma taloutensa tasapainossa. Ajoittain vekselikierre saavutti mielikuvitukselliset mitat. Tähän ei voinut olla vaikuttamatta Sariolan värikäs ja suurellinen elämäntapa.



    Kirjailija vietti mielellään aikaa huvilallaan Sammatin Enäjärvellä. Siellä hän kirjoitti merkittävän osan teoksistaan. Sariolan varsinainen työkammio, ”Bunkkeri”, sijaitsi kuitenkin Helsingissä Ullanlinnan kaupunginosassa, Laivurinkadun ja Vuorimiehenkadun kulmauksessa.



    Mauri Sariola kuoli sappikivileikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin Helsingissä 1985. Hänet haudattiin sukuhautaan Hattulan uuden kirkon hautausmaalla.



    Tuula Sariola on jatkanut miehensä dekkariperinnettä kirjailijana.

    Lähde:
    http://www.phnet.fi/public/saraluoto/Mauri%20Sariola%20pienoisel%C3%A4m%C3%A4kerta.htm

  • nimimerkki

    PPP

    20.2.2018 klo 18:28
    Lisää Sariolaa YLE Areenasta. Viimeinen pari ulos vuodelta 1981, Susikoskena Risto Aaltonen.

  • nimimerkki

    puttonen

    27.2.2018 klo 18:55
    Viimeinen pari ulos on leppoisaa ja tuttua kuunneltavaa. Sinisen lyhdyn on Mauri dramatisoinut kuunnelmaksi pienin muutoksin. Risto Aaltonen on radioäänenä kahdesta kuulemastani parempi. Hieman hämäsi, kun komisario Lehtosena on Susikoskea elokuvassa esittänyt Ismo Kallio. Muita tuttuja esittäjiä ainakin Esa Saario ja Olavi Ahonen, joka on hänelle niin tyypillisessä ja mainiosti sopivassa metsäläisen/vankilakundin roolissa.

    Henkilöiden nimet ovat toiset kuin kirjassa. Susikoski sentään pysyy omana itsenään. Kirjassa mainittiin nimeltä Ilta-Sanomien toimittaja Liisa Tuutti hieman negatiivisessa sävyssä ja tämä maksoi potut pottuina Maurille lehtijutuissaan paljastaen jopa jonkin kirjan juonen lukijoille etukäteen. Kuunnelman loppukohtauksessa ei välity samanlaista tunnelmaa kuin kirjan lopusta, josta kirjailija on päiväkirjaansa merkinnyt: "Sain Sinisen lyhdyn valmiiksi, 195 liuskaa. Ja meinasin vähän itsekin pyyhkäistä silmäkulmaani. Taisi olla tuo loppukohtaus taas johdatusta ylhäältä. Sillä viimeiset 21 liuskaa vedettiin tänään tosiaan innolla." (14.12.1977 Hyvästi, Sammatin kuu, sivu 132).






  • nimimerkki

    Serambleri

    19.3.2018 klo 13:32
    "Kalevala on epäaito kansalliseepos."
    Näin otsikoi Jukka Petäjä kulttuurisivuilla Hesarissa 3.3.2018. Kyseessä on kirja-arviointi teoksesta Kirjalliset väärennökset. Tekijät ovat Sanna Nyqvist ja Outi Oja. Kustantaja on Gaudeamus, musteet on pannut paperille tallinnalainen raamatuntekijätalo vuonna 2018.

    Petäjän laatima alaotsikko herätti mielenkiintoa. "Kirjallisia väärennöksiä esittelevä tuore teos välttää raflaavia skandaaleja." Luin arvion ja tuumin, että onhan tuossa ollut tutkimussarkaa kerrakseen. Teoksen alaotsikko on Huijauksia, plagiaatteja ja luovia lainauksia.
    Kului jokunen päivä, ja satuin näkemään tekijät aamuteeveessä. Katselin ja kuuntelin että jos vaikka siellä tulisi kiinnostavaa lisätietoa. Tulihan sitä.
    Olin näet arasti arvellut, että kirjassa saattaisi olla puhetta vaikkapa kynnestä ja hampaasta.

    Haastattelussa tulikin esille "Sariolan klaani" (ilmaisu on minun).

    Rouva S. sattui olemaan myös ruudun ääressä. Oivalsi alkavan kiinnostukseni kirjaa kohtaan. Hän on tietysti kyllästymiseen asti joutunut kuulemaan jorinoitani soubrianeista, lyijysistä ja ballingereista.
    Oli käynyt tietämättäni kaupallisen neuvottelun Adlibriksen kanssa, ja eilen nouti ärrältä kyseisen kirjan. "Tosso!" Se oli kirjan sisäpiiriläinen kutsumanimi. Joskus "tosso!" on jotain syötävää.

    Kirjan sisällysluettelo antoi vihjeen, että kyllä kynttä on ja hammastakin. Kirjassa on kaksikymmentäkahdeksan (!) sivua otsikolla "Väärennösten ketju. Mauri Sariolan plagiaatit ja perintö."
    Katselin luvun läpi. Asiallinen ote on kirjoittajilla. Mitään ihan yllättävää ei esille tullut, asiat ovat tuttuja, jos on Maurista, Laukosta ja tuotannosta kirjoitetun aineiston pääpiirtein lukenut. Käyttämäni ilmaisu "klaani" on sikäli sopiva, että Tuulan ja Ritvan kirjalliset toimet ovat myös saaneet tutkijoiden huomiota.

    Enpä ole aiemmin havainnut, että myös Insinööri Forssin tapaus osoittaisi selviä yhteyksiä Ballingeriin.
    Susikosken olemusta piti alkaa miettiä uudella tavalla. Laukausten hintaa käsitellessään kirjoittaja toteaa: Karski rikoskomisario Susikoski, sittemmin Sariolan romaanien keskushenkilö, esiintyy jo esikoisteoksessa. Lukupiirissä olemme päähenkilön olemusta usein käsitelleet ja tulleet monenlaisiin tuloksiin. Mielestäni tuo karski hieman karskahtaa. Pitänee tarkentaa luokitustani.

    Sokeri pohjalla. MS/Int saa kirjassa arvostavan, ettenkö sanoisi lähes ylistävän kohtelun. Asiantuntijalle se, mikä hänelle kuuluu. Mainiota mainosta Mauri Sariola -seuralle!

    Kirja näyttäisi olevan mainio tietopaketti. Lähdeluettelo, asiasanahakemisto, kirjallisuusluettelo, kaikki löytyy.
    Jos ei ole jo hankittuna, niin nyt kirjakaupoille!





  • Matti Nummenpää

    19.3.2018 klo 19:27
    Sanna Nyqvist, FT, on yleisen kirjallisuustieteen tutkijatohtori Helsingin yliopistossa, Outi Oja, FT, on suomen kielen ja kirjallisuuden yliopistonlehtori Tukholman yliopistossa.

    Tästä kirjasta pidin esitelmän vuosijuhlassa 3.3.2018. Kirja oli tullut kirjakauppalevitykseen 27.2.2018, joten tuoreeltaan. Kirjassa on 6 sivun verran herra Lyijysen pagitaatiosta. Mielenkiintoista on, että tämän teoksen mukaan tämä lienee ennakkotapaus. Tämä on harva, jos ei ainoa, kerta kun kirjallisesta varkaudesta on annettu oikeudessa tuomio. Pirkanmaan Käräjäoikeushan langetti tästä sakkotumion. Oikeuteen asti on muitakin mennyt, mutta Lapualaisoopperan tapauksessa korkein oikeus vapautti syytteestä. Seuran tuomarin Ari Kyyrön kanssa oikeutta aikanaan haettiin ja saatiinkin.

    MS / Int.

  • nimimerkki

    PPP

    9.4.2018 klo 19:04
    Musta ilotulitus ja Viimeinen pari ulos kuunneltu junamatkan aikana. Aiemmin kuunneltu Jonkerin pamaus ja Nimismies on ammuttu. Vieläkö löytyy radion arkistoista lisää Sariolaa. Leppoisaa kuunneltavaa molemmat, tyypillistä Sariolaa. Ihmelaukaukset ovat kuunnelmissakin yleisiä, nyt näissä molemmissa viimeksi kuuntelemistani ja melkein amatöörin suorittamana. Nyt laitoin merkille nimismiesten apuna olevat vanhat ruotsinkieliset ylikonstaapeli sekä ammutussa vallesmannissa että Mustassa ilotulituksessa. Setä-käsitteen haparoiva käyttö, nyt sisaren lapsista puhuttaessa, monissa muissakin kirjoissa eno- sisarenpoika- suhde esillä. Kukahan olisi paras radio-Susikoski? Kosti Klemelä vai Risto Aaltonen?

  • Matti Nummenpää

    23.12.2018 klo 18:47
    Taas on vuosi täyttymässä. Lukupiirissä kävi 3.722 vierailijaa. Keskusteluaiheita oli 23 ja eri nimimerkkiä keskustelijoina vain 13. Vuonna 2017 oli 8764 käyntikertaa. Käsitelty on 32 eri aihetta ja kirjoituksia on ollut 231. Vuonna 2014 lukupiirissä käytiin tasan 13.500 kertaa. Aiheotsikoita oli silloin 34 ja eri kirjoittajanimimerkkejä 24.

    Vähän on siis into hiipunut vuosien varrella. Ehkä oleellinen Mauri Sariolasta on jo kerrottu. Ehkä myös kuukausittaisen otsikkoaiheen puute on vähentänyt kirjoittamishaluja.
    Jatkamme kuitenkin lukupiiriä. Esittäkää ehdotuksia lukupiirin piristämiseksi.

    Mauri Sariola -seuran jäsenmäärä on 259, suunnilleen sama kuin vuosi sitten. Seura on edelleen neljänneksi suurin kirjailijoiden nimikkoseuroista. Vain Kalle Päätalon, Veikko Huovisen ja Mika Waltarin nimikkoseurat ovat suurempia.

    Tapahtumia on ollut runsaasti. Vuosikokouksessa oli tavanomainen määrä jäseniä, Kouvolan dekkaripäivät, Mauri Sariola-seuran kesäretki Sammattiin, Varkauden dekkarifestivaalit, Puumalan kirjakemmakat, Hattulan dekkaritilaisuus ja muutama esitelmä.

    Mitä lehteen tulee, niin melkoinen saavutus oli vuonna 2017 neljä lehteä. Tähän ei pääse yksikään toinen nimikkoseura. Vain Suomen Exlibrisyhdistys ja Kalle Päätaloseura yleensä julkaisevat omaa lehteä. Ensi vuonna lehti todennäköisesti jää ilmestymättä. Syynä on päätoimittajan jäänti pois. Myös rahatilanne ei anna mahdollisuutta lehden tekoon. Mutta korvaavaa toimintaa on hallituksella kehitteillä. Siitä kuitenkin vasta vuosikokouksen jälkeen enemmän.

    Helsingin kirjamessuilla intendentti piti välivuoden eikä muuta järjestäjää näkynyt. Yksityishenkilönä kävin messuihin tutustumassa ja totesin antikvariaattipuolen säilyneen entisessä muodossaan ja väkeä näytti siellä käyvän entiseen tapaan. Muutenkaan ei suuria muutoksia entiseen ollut. Ehkä näkyvin oli esiintymislavojen nimen muutos. Se vaikeutti hieman suunnistusta, mutta ei ratkaisevasti. Feminismi lisääntyy joka puolella, myös kirjamessuilla. Huumeita en sattunut huomaamaan markkinoitavan alaikäisille, mutta en joka lavalla ehtinyt käymäänkään. Seppo Simolan kolumni oli kolumnien tapaan hieman provosoiva. Mutta se kohdistui enemmänkin sotahistoriaan kuin Mauri Sariola -seuran toimintaan. Ehkä tälläkin rintamalla tapahtuu ensi vuonna jotakin.

    Mauri Sariola -seura voi hyvin ja toiminta jatkuu entisenlaisena. Jopa entisestään parantuen.
    Toivotan kaikille lukupiireläisille, sekä aktivisteille että vain seuraajille, hyvää ja kulttuuripitoista vuotta 1919.

    Ms / Int

  • nimimerkki

    PPP

    27.12.2018 klo 09:09
    Toisen otsikon alla oli aika pessimististä pohdintaa seuran ja lukupiirin tulevaisuudesta. Hyvä, jos molempien toiminta jatkuu. Varsinkin lukupiirissä on ollut mielenkiintoista keskustelua ilman liioitteleviä kehuja. Olen itsekin huomannut keskustelun hiipuneen. Toivottavasti piristyy.

  • nimimerkki

    puttonen

    27.12.2018 klo 19:25
    Tässäkö tämä oli? Kysyy seuran ensimmäinen puheenjohtaja jäsenlehdessä. Ainakaan vielä ei seuran hallitus ole vastannut Antero Mertarantaa siteeraten: "Se on siinä!". Intendentin inventaariossa ilmoitettiin nykyiseksi jäsenmääräksi 259, lukupiirissä kävijöitä 3722 ja siellä keskustelijoita vain 13. Lienee todennäköistä, että nuo keskustelijat käyvät lukupiirissä useimmin, sanotaan vaikkapa kerran viikossa, niin se tekee 52x13 = 676. Onkohan niitä "aktiivisia lukijoita" ollenkaan vai ovatko nuo n.3000 muuta käyntiä satunnaisia vierailijoita? En tiedä. Ainakin tuo 13 keskustelijaa on todella vähän. Vajaat 5 prosenttia seuran jäsenmäärästä. Aiemmin lukupiirissä kommentoitiin enemmän, kun oli intendentin nimeämä "kuukauden kirja". Taitaa Maurin kirjat jo olla lukupiirissä hyvinkin käsitelty.

    Ehdotus lukupiirin piristykseksi: Intendentti nimeää kuukausittain Mannerheim-ristin ritarin, josta sitten keskustellaan ja muistellaan hänen mahdollista yhteyttään Mauriin jne. Marskin ritarit olivat Maurille tärkeitä ja heistä kerrotaan paljon Maurin tuotannossa. Käsittääkseni seuran jäsenistä on jo moni saavuttanut 60 vuoden ikärajan (kuinkahan moni?) ja meillä saattaa olla vielä kiinnostusta "iljettävään sotahistoriaan" kuten on Simolan Sepollakin (Mauri&Me nro 1/2018) vaikka vielä nuori mies onkin. Ritareita nimitettiin 191, joten lukupiiri pyörii jo tällä konseptilla seuraavat lähes 16 vuotta!

    Vuosijuhlassa on ollut yleensä n.10 prosenttia seuran jäsenmäärästä ja mahdolliset seuralaiset päälle. Minulle on jäänyt vaikutelma, että osallistujamäärä on ollut suunnilleen vakio, sen minkä olen 20 kertaa ollut mukana. "Yli resurssien ei kannata ponnistaa ja on kohtuutonta, jos vastuut kasautuvat samalle yhä supistuvalle joukolle. Emme voi edellyttää aktiiveilta loputonta venymistä" (Seppo Simola, Mauri&Me nro 1/2018). Varmasti näin, mutta uskoisin, että nykyiset aktiivit ovat ainakin tähän saakka tehneet ihan mielellään sitä mitä ovat tehneet. En usko, että esim intendentti esitelmöi Susikoskesta tai lausuu runoja vastoin tahtoaan. Seuran talous asettanee toiminnalle tärkeimmät reunaehdot. Mikäli rahaa ei ole - sitä ei ole.

    Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että jäsenlehti pitäisi koettaa säilyttää viimeiseen saakka. Mitä annettavaa seuralla on jäsenelle, jos lehteä ei kolahda postiluukusta edes kerran vuodessa? Varsinkin, jos ei pysty tai halua käydä vuosijuhlassa tai muissa seuran tilaisuuksissa.

    Seuran ensimmäisen puheenjohtajan kolumni lehdessä oli painavaa asiaa ja tahallisesti hieman provosoivaan sävyyn kirjoitettu. Tunnen miestä sen verran, että reservin kapteeni tahtoo vain sanoa meille: "Mennäänpäs mokoman suon yli, että heilahtaa!".

  • Matti Nummenpää

    29.12.2018 klo 08:26
    Tässä muuan palaute vuosikokouksesta. Lähetetty 4.3.2018.

    Mauri Sariola oli rautaa

    Vanhoista kirjailijoista puhutaan nykyisin luvattoman vähän, koska kaikki tuputtavat julkisuuteen vain omia vihkosiaan. Mauri kirjoitti yli sata kirjaa, pääasiassa dekkareita Hänen nimikkoseuransa piti eilen vuosikokouksen Turussa. Olin mukana tapahtumassa muiden Maurin ystävien mukana.

    Kaikki kriitikot eivät pitäneet Maurin suorapuheisuudesta ja politiikasta. Silti mies puski julkisuuteen omin avuin, eikä hännystellyt mihinkään suuntaan.

    Upein kunniaosoitus kirjailijalle on sellainen, että häntä muistetaan myös kuolemansa jälkeen.

    MS / Int





  • nimimerkki

    puttonen

    31.12.2018 klo 23:31
    "Sit siellä oli puhumassa tällasia kun Mauri Sariola ja muita ihan käsittämättömiä tyyppejä, ja se oli ainut kerta kun mä näin, että Juice oli vähän kipsissä. Se joutu menemään Mauri Sariolan jälkeen lavalle, mut ihan hyvin se sit meni, koska me oltiin rentouduttu jo." (Dave Lindholm).

    Vuoden viimeisiä Sariola-bongauksia yllä. Ja vielä ehtii tietokilpailukysymyksen, jonka vastaukseen voi etsiä pientä vihjettä edellisestä siteerauksesta. Saa vastata tulevana vuonnakin. Ja kysymys kuuluu: Mikä numerosarja liittyy seuraavaan "käännökseen":

    "Tykkeeppä minusta nyt, kun kaekki muut oovat männeet
    varjot kulukoo hiljoo permannolla
    minä heetän jalakinneet, sillä sinnoot palava pöhheikkö
    muahanpanijaeset sees, vaenajoo uupuu

    Varis lentää pellon piällite vetistelemätä
    kuppilat avvoovat ovesa pikkuhiljoo
    tännään aaton alle kuoloo jonnii raataroppa
    - liekköhän meellä vielä kaljoo?"

    Vastatkoopa, kun keksittä! Rikostarkastaja Leo Olavikin on joskus juhlinut uutta vuotta ja taisipa sankarimme liikkua silloin hieman harmaalla alueella. Daamin kanssa istuttiin tämän kotona ja työnnettiin kauhaa takkaan - ja sitten: "Vesi kohahti ja Susikoski kumartui kauhomaan tulosta. Hän sai pyydystetyksi ämpärin pohjalta vain pieniä sirusia. Tinassa taisi olla jotain vikaa.".

    Puttonen toivottaa kaikille lukupiirin tarkkailijoille - ei seuraajille, koska seuraajat aina taapertavat jäljessä ja me lukupiirissä ja Mauri Sariola-seurassa käymme edellä - oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2019! Ollaan ihmisiksi.



  • Matti Nummenpää

    12.2.2019 klo 20:07
    Poliisineuvos, varatuomari Toivo Laento kuoli Helsingissä 22. joulukuuta. Hän oli 94-vuotias, syntynyt Tuusulassa 30.kesäkuuta 1924.

    Mauri Sariolan Toivo Laentoa koskevat päiväkirjamerkinnät. Hyvästi Sammatin kuu.

    14.3.1976
    Tutustuttu KRP:n päällikköön, pliisineuvos Laentoon. Vartiotarkastajat Oy:n (Änkilän) "Avoimien ovien päivänä". Myönteinen herra, Susikosken esimies, kutsui käymään.

    21.12.1977
    Uusi Suomi: Naistoimittajien joulunaluskutsut. Hiki tuli kun glögiä juotiin. Paikalla kuohukermaa ja muuta väkeä kosoliti. Poliisista mm. KRP:n päällikkö Laento ja asessori Salander. Hyvin muisti myös Päiviö Hetemäki, että viimeksi tavattiin Tangerissa. Ja Harri Holkeri kertoi, että saksanopettajamme "Kana" täytti juuri 80 vuotta. Myös E.N. Setälän tytär kävi esittäytymässä.

    5.9.1978
    Ystävällinen keskustelu KRP:n päällikön Toivo Laennon kanssa. Lupasi vuosikertomukset, joissa hyviä rikosratkaisuja ja ehdotti, että Susikoski lähtisi hänen kanssaan Interpolin kokoukseen Panamaan lokakuussa! Se vasta jotain olisikin!

    27.11.1980
    KRP:n päällikkö Toivo Laento lähetti Filippiineiltä Perusteellisia tietoja sisältävän kortin.

    17..1.1985
    Vapaamuurareita ovat tuttavapiiristäni ainakin Vento, Pirhonen, Laento, Santavuori ja jopa Salander! Ovat olleet kaverit hiirenhiljaa asiasta. Hymyilyttäviä salamenoja! Minulle oli jo Lions-seura liikaa.

    MS / Int.
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
LUKUPIIRI