Lukupiiri

Kostoteema

• ---

  nimimerkki

  T H

  29.4.2014 klo 19:53
  Taas vaikea aihe. Vaan lyhyesti alkuun. Mauri Sariola ei mielestäni ollut mikään kostonhimoinen sen paremmin yksityiselämässään kuin kirjoissaankaan.
  Yksityisesti muistuu mieleen kun Hän tarjosi vaimolleen (lähes exä) takkia päälle
  hankalan avioeroneuvottelun jälkeen.
  Kosto esiintyy kirjoissa lähinnä maalaiselämässä joissa kyse perinnöistä,
  tulevista tai odotetetuista.
  Pahimmillaan kosto esiintyy kirjoissa, joissa syytön poissaoleva henkilö la-
  vastetaan murhaajaksi itsemurhan muodossa. Näitä löytyy vaikka juoni hieman
  takeltelee johtuen vaikeasta aiheesta.
  Aika usein raha on se motivaatio joka aikaansaa koston. Näin myös Mauri
  Sariolan kirjoissa. Kuten myös elävässä elämässä.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  30.4.2014 klo 11:23
  TH:n ennustuksesta saattaa päätellä tehtävän muodostuvan monipuoliseksi ja laajaa pohdintaa vaativaksi.
  Aineistoa Sariolan tuotannossa kyllä riittää, kun vaan otetaan oikea harava käyttöön.
  Ehdotan, että vilkkaan pohdinnan pohjaksi sovitaan yhdenmukaisesta kostamisen määrittelyyn sopivasta vakavuusasteikosta, sillälailla Richterin malliin.
  Kostoa vaativaa tekoa, ts koston aihetta ja itse kostamisen perusteellisuutta on nähdäkseni käsiteltävä kumpaakin omalla mittarillaan.
  Jospa ottaisimme käyttöön kansainvälisestikin(?) tunnetun, tai ainakin käsittelymme jälkeen laajalti tunnetuksi tulevan ns. Revengerin asteikon.
  Asteikon "R, alaviite a" -osalla mitataan koston motiivin vakavuutta ja oikeutusta kostajan näkökulmasta tarkasteltuna. Luokitus tapahtuu luvuilla 1-8 siten, että raskaimpia kostettavaksi kohdentuvia toimenpiteitä kuvaa suurempi lukuarvo.
  Asteikon "R, alaviite b" -osalla arvioidaan kostotoimenpiteiden kokonaisvaltaista vaikuttavuutta ts. kostotoimenpiteiden rajuutta käyttäen samaa 1-8 jaotusta.
  Näiden kahden lukuarvon määrittäminen ja keskinäinen suhteuttaminen on lukijan kannalta kiinnostavaa. Viriävässä vilkkaassa keskustelussa esitettävät subjektiiviset arviot tulevat taatusti olemaan toisistaan poikkeavia. Tässä onkin koko homman suola.
  Näinhän se on, että kun esitetyllä asteikolla tarkastelee kostotapahtumalle antamiaan Ra ja Rb lukuarvoja, tarkastelee samalla omaa elämänasennettaan, moraaliaan ja ajattelunsa perusteita.
  
  Kosto-sanan määrittelyyn voidaan ja pitänee palata myöhemmin. Onko esim ukkotuomari Lammaskarinlahden huikea tempaus kosto vai ei? Oikeusoppineet pohtikoot kammioissaan sitä, onko yhteiskunnan koneiston määräämä vankeusrangaistus kosto. Sitä sammiota en nyt lähde sekoittamaan, vappukin painaa päälle. Sammioista puheenollen, pitää jykevöittää Pihlajanmarjaviiniseuran simat, kun pakkasta ja räntää on luvassa.
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  1.5.2014 klo 02:46
  Olisiko jopa niin ettei kosto ole ollut motiivina yhteenkään rötökseen joista Mauri kirjoittaa? Jopa silloinkin kun jäljet johtavat sodanaikaisiin tapahtumiin, kyseessä ei ollut kosto, vaan kiristysyritys. Käsittääkseni Mauri Sariola oli tavattoman kiltti mies jolle ei ollut luontaista käyttää kostomotiivia kirjoissaan. Muutoinhan tunneskaala oli mestarilla käytössä täydessä laajuudessaan.

• ---

  nimimerkki

  T H

  1.5.2014 klo 10:02
  Vappu jatkuu kostoteemalla. Noita asteikkoja en taida käyttää, pohdiskellaan
  muuten.
  Vaan miten määritellään kosto? Onko normaali vahingonilo kostonhimoa? Vai
  jotain muuta? Seramblerin esiintuoma rangaistusaihe on yksi esimerkki asian
  vaikeudesta. Jatketaan asiaa: Jos ei suorita verojaan tai lainanlyhennyksiään
  ajoissa, menee erilaisia rangaistusmaksuja. Onko tämä kostoa vai rangais-
  tusta?
  Jos erehtyy soittamaan suuta esim. vaikka ratsiassa voi löytyäkin kulunut
  tuulilasi tai rengas. Eli jos et ole hiljaa, voin kostaa ja määrätä sakon, ajattelee
  poliisi
  Kirjassa ja elokuvassa Täällä Pohjantähden alla Ellen Salpakari painosti
  miestään kun tämä ei suostunut huonontamaan Jussi Koskelan vuokraehtoja.
  Kirkkoherra suostui lopulta kun rouva haahuili yöpaidassaan huoneesta toi-
  seen kesäyönä. Koston kärki osui lopulta sitten Jussiin jolta vietiin raivaamaan-
  sa maata pappilan käyttöön.
  Sodissa käytetään usein kostoa tavoitteiden saavuttamiseksi. Niin pienissä
  kuin isommissakin kahakoissa. Tästä on kokemusta myös Suomen osalta
  vuosien takaa.
  Mitä tulee Mauriin ja Susikoskeen aika vähän ilmenee kostonhimoa kummas-
  sakaan. Mutta nyt tulemme erääseen tärkeään asiaan. Maurin teoksissa on
  aika usein kyse murhista. Väitänkin nyt, että murha on kostoa pahimmillaan.
  Vakaasti harkiten tehty hengenriisto toiselta osapuolelta omien tarkoitusperien
  ajamiseksi täyttää koston merkit.
  Ja nyt tulee esiin se tärkeä motiivi, raha. Ovelat aivot kehittelevät ruusuista
  tulevaisuutta jos tuo rikas rahasäkin päällä istuva vaan kuolisi. Vaikka hieman
  autettuna. Tämä teema toistuu usein Maurinkin kirjoissa.
  Rahasta riippumaton koston yritys esiintyy majuri Stollenbergin viimeisenä
  tekona kirjassa Susikosken elämän kevät. Hän lavastaa itsemurhansa murhak-
  si joka melkein onnistuukin. Susikosken uupumattoman työn tuloksena asia
  kuitenkin selviää. Ja rouva Stollenberg vapautetaan.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  1.5.2014 klo 12:20
  Voidaan hyvin tässä olla kostosilla, kun vappusää ei tällä(kään) kertaa pettänyt. Vettä ja räntää tulee tuulen seassa, ja Kaivopuiston pikniköijillä on oltava ylioppilaslakki kumilenkeillä leuan alta kiinni ettei puhuri vie...
  En ihan tositosissani tarjonnutkaan keskustelijoille tuota Revengerin asteikkoa, se kuulukoon tosikompien tutkijoiden taulukkoihin. Mennään me vapaasti vaan kuin tukit koskessa, välillä vaan joku puu poikittain, että ei liian siloiseksi mene..
  Hyvä tuo TH:n ruohonjuuritason esimerkki poliisista ja päätään aukovasta pysäytetystä autoilijasta . Siinä voi kyllä nähdä koston elementtejä mikrotasolla. Hyvin poimittu.
  Kyseenalaistan kuitenkin yksioikoisen väitteen, että vakaasti harkiten tehty hengenriisto toiselta osapuolelta omien tarkoitusperien ajamiseksi täyttäisi koston merkit. Kyllä siinä pitää sitä motiivipuolta tarkastella myös.
  Otan esimerkin. Pitkätukkainen nykytaiteilija on Perä-Pirkanmaalla peijakkaasti manttaalia omistavan enonsa ainoa perillinen. Eno ja ja siskon poika ovat perinteisellä kuhaverkon laskureissulla kesäillan hämärässä. Sanansutkaus muutuu arjeksi. Eno putoaa veneestä kevyessä iltakekkulissa. Pintautuu kuukauden kuluttua kuhmu päässä. Susikoski on sattumalta paikkakunnalla poliisupseereiden neuvottelupäivillä ja saa hoitaa jatkon. Kalakaveri tunnustaa jouduttaneensa enon erkanemista. Airolla päähän ja upoksiin.
  En osaa tuosta oikein helposti kytkentää kostoteemaan löytää.
  
  Pappilan parisuhdehuoneen tapahtumat "Pohjantähdessä" häilyvät mielestäni koston ja kiristyksen sumuisella rajaseudulla. Molempia kantoja voidaan perustella. Oliko se nyt Ateenassa vai, no kauan sitten ja sielläpäin kuitenkin, kun vaimoväki halusi miestensä pysyvän välillä kotonakin halkoja hakkaamassa alituisen sotatouhun sijasta. Päättivät sitten sakilla, että emme me nyt. Kukaan ei sitten kenenkään kanssa. Sitten vasta, ehkä, kun on taas kotihommat reilassa(Koskelan maat pappilan hallinnassa). Antiikin Ainojen metodi muistuttaa mielestäni enemmin kiristystä. Miksikä ei sanottaisi nykyisen ekonomisen ajattelun antamin oikeutuksin: kaupantekoahan se on. Panos ja hyöty jne...
  Onnensotureissa on eräänä kantavana teemapalana korttipelikohtaus, jossa maksetaan potut pottuina. Minkä verran tästä asiasta saataisiin kostokeskusteluun kostuketta?
  

• ---

  nimimerkki

  T H

  2.5.2014 klo 18:58
  Joo, alkuun piti vaan autella tuota Intendenttiä tuossa aiheessa. Kun kerrran
  tuolla esitelmöi. Kostoaiheesta. Joka tässä aiheessa lienee muuta kuin se
  järvi?
  
  Muualle kuin Sariolan Mauriin liittyen on kyllä huomattava paljon kostoon liit-
  tyvä teksti. Esim. yleiset sananparret vaikkapa. Tällaisia löytyy vaikka kuinka paljon kostoon liittyen: Jos en minä sinua saa, niin ei kukaan muukaan.
  Nykyaikaan liittyen: Pakit jos saan, niin kiipeän katolle kiväärin kanssa ja am-
  mun ketä vaan. Tällaisia on esiintynyt viime aikoina. Kostoa vai ei?
  Vaan mikä on koston tai uhoamisen erot? Parisuhdeongelmat liekö kostoa?
  
  Susikoskeen liittyen kirjoissa on jotain kostoon viittaavaa. Vaikkapa Susikoski
  ahtojäissä sivu 183 Verinen ja hellittämätön kosto yli 30 vuoden takaa.
  Petroskoin Keltainen kissa takasivulla: Pitkä on kostajan muisti.
  
  Seramblerin esimerkkiin Pitkätukkaisesta nykytaiteilijasta Perä-Pirkanmaalla
  täytyy sanoa, että harkitun murhan tunnusmerkit EIVÄT täyty KO: tapauksessa.
  Tapon mukaan mennään. Murhan ja koston teoriat eivät nyt täyty.
  
  Pakko sanoa, että Mauri Sariolan teksteissä on sen ajan reaaliteetti. Jossa
  esiintyy myös enemmän tai vähemmän kostoa/kostonhimoa. Nykyaikaan jos
  tätä sovelletaan, niin mikä lienee tilanne? Mikä julkinen teksti on tämän hetken
  oikea totuus? Esiintyykö kostoa yleensä julkisessa sanassa?

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  2.5.2014 klo 21:26
  Sariolan tuotannossa on kirja, jossa mennään tyylipuhtaasti kostoteeman klassista kaavaa noudattaen. Harmi sinänsä, että juttu ei ole Maurin keksimä, eikä edes hänen nimellään julkaistu. Eipä silti; lienee niin, että ei sitä kaavaa ole kai keksinyt hänkään, jolta Mauri tarinan kulun lainasi. Taitaa olla niin, että tarina esiintyy rikoskirjallisuudessa laajemmaltikin erilaisina muunnoksina.
  Sopii kerrata Esko Laukon kirja Sen yli käy vain tuuli viheltäin (miksiköhän moinen nimi muuten?).
  TH:n pohdinta Perä-Pirkanmaalaisella järvellä tapahtuneen hengenriiston juridisesta määrittelystä on tässä yhteydessä irrelevantti. Tarkoitukseni oli esimerkillä "perittävänsä surmaamisesta" kyseenalaistaa esitetty väite, jonka mukaan "vakaasti harkiten tehty hengenriisto toiselta osapuolelta omien tarkoitusperien ajamiseksi täyttää koston merkit". Näinhän asia joskus toki on, mutta murhien motiiveja tutkittaessa ei varmaan mitenkään pääsääntöisesti. Otan nyt esimerkin Maurin tuotannosta. "Zorro" järjestää niin, että rappiorakennusmestarille otetaan jättimänen henkivakuutus tyyliin "vakuutuskirjan ja kuolintodistuksen esittäjä saa kaiken". Sitten "Z" murhaa tai murhauttaa vakuutetun ja pistää vakuutusrahat poveensa. Ei tällä murhalla motiiveineen koston kanssa ole mitään tekemistä.
  
  Kiinnostava on TH:n kysymys koston tai uhoamisen erosta.
  Vastausta haettaessa voidaan vaikkapa muistella tilannetta, jossa jälleen alikersantiksi muuttunut entinen upseerioppilas Aimo Merta hyvästelee kouluttajansa upseerikokelas Asikkalan. (Viiden tien risteys)
  Merta oli täynnä pyhää vihaa Asikkalan käyttämien epäinhimillisten simputusmenetelmien takia, ja totesi erottaessa Asikkalalle, että "sopisi varoa tulemasta minua vastaan laitakadulla ja pimeässä."
  Tässä erotilanteessa taitaa olla niin, että Merta uhoaa, eikä pidä uutta tapaamista kovinkaan todennäköisenä. Sattuukin yllättävä jälleennäkeminen. Onko Asikkalan toiminta tässä tilanteessa kostoa?

• ---

  nimimerkki

  T H

  3.5.2014 klo 05:17
  Kynsi ja hammas kirjana sekä Maurin vastaava on todella koston elementit
  täyttävä. Dekkarimaailma on täynnä vastaavia, joissa kosto on kantavana ele-
  menttinä.
  Jätän nyt väliin tämän meidän oman sisällis-kansallis-veljessodan jutut. Niistä
  lienee kyllä riittävästi materiaalia.
  
  Tässä lienee aihetta Intendentille valmistella luentoa. Väitän kuitenkin, että
  murha on hyvin usein koston välikappale ja toteuttamistapa. Motiivi tietenkin
  taustalla.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  11.5.2014 klo 07:18
  Jottei tämäkin säie mene pelkästään Seramblerin ja T H:n kaksinpuheluksi, madallan tasoa rohkaistakseni meitä muita vähäisempiä kirjoittajia osallistumaan keskusteluun.
  
  Omalla kohdalla kostoteema rajoittuu toimimiseen metsänä joka vastaa kuten sinne huudetaan ja silloinkin pitkällä viiveellä jos silloinkaan. Täytyy todeta kuten Kissalan poikien äiti, jonka piti inspehtorilta kysyä, että mitäh, loukkasiko tuo minua? Ymmärrän hyvin, että Mauri Sariolan, jolla poikkeuksellisen voimakas olemus yhdistyi leppoisaan mielenlaatuun, oli vaikeaa löytää omakohtaisia kokemuksia mistä ammentaa kostoteemaan. Mitä nyt joskus tölväisi kirjassaan kriitikkoa vedoten että siinä missä aseesi on lehti, minulla se on kirja. Toki Maurin kirjoissa paha saa palkkansa ja vastenmielisille henkilöille käy lopussa kalpaten. Painosmäärien kannalta suositeltava ratkaisu, vaikka tosielämässä aivan yhtä usein näin ei käy.
  

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  11.5.2014 klo 11:19
  No, mutta kukas se siellä. Hyvä kun tulit. On Sinua Ukkelo jo kaivattukin sieltä "Mörri-Möykyn kolosta korpikuusen kannon alta". Onkos tämä nyt laitaa, että MS-Int julistaa kiintoisan aiheen kaluttavaksi, ja puruluu makaa eteisen matolla toista viikkoa kenenkään jyrsimättä.
  Teemaan sopivaa sanontaa käyttääkseni totean, että olen hautonut kostoa ja siihen liittyvää psykologis-filosofista pakettia puutarhapuuhan välitöinä. Pihlajanmarjaviiniseuran "mitä vappuna oikein tapahtui"- tutkinnan yhteydessä asiaa sivuttiin ihan esimerkkien kera.
  Koston kohdistamista ja vaikuttavuutta voitaisiin tarkastella laajemminkin kuin mitä tässä keskustelussa on tähän mennessä saatu aikaiseksi.
  Eräs oleellinen, ellei suorastaan ratkaisevan tärkeä koston "vaikuttavuuden" arviointiin liittyvä tekijä on esimerkiksi se, että miten selvästi koston kohteelle tulee tiettäväksi mistä hänet nyt "palkitaan". Asian voisi ilmaista vaikkapa sillä, että kostetaanko "edestäpäin vai takaapäin". Tällä määrittelyllä on merkitystä sekä kostajalle että koston kohteelle.
  
  Nyt pitää lähteä auttamaan sähköyhtiötä koivunkaadossa. Puuni ovat jo useina talvina uhkailleet kulmakunnan energiahuoltoa kumartelemalla lumikuormassaan kilovolttien sekaan. Viikko tuohon on varattu. Tarkoitus on, että koivut olisivat leirin lopuksi kolmenkymmenen sentin klapeina pinossa peltien alla. Kostolla ei asian kanssa ole mitään tekemistä.
  Tuli muuten juuri mieleen se vihreäpukuinen tikarimies, joka rynni koivuja kiduttavan mahlavarkaan kimppuun ja huuteli tullessaan murhasta ja rosvosta...(Kolmen naisen talo) Täytyykin muistaa pälyillä ympärilleen, kun tarjoaa Husqvarnan hampaita puun tyveen. Olisihan se mukavaa viikon kuluttua kurkistaa, miten koston psykologian tarkastelu on täällä kehittynyt......
  
  

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  11.5.2014 klo 13:59
  Tuosta Seramblerin mainitsemasta koston vaikuttavuudesta tulee mieleen lukioaikainen tapahtuma. Loukkasin kerran koulun vahvinta nuorukaista pyytämällä häntä poistumaan kun taas oli tuppautumassa seuraani. Poistui, mutta jo seuraavana päivänä tarttui minua ja aivan sivullista luokkatoveria käsistä ja paiskasi meidät kouluhuoneen vastakkaisiin nurkkiin. Hymyili alentuvasti ja kysyi tiedätkö ukkelo, mistä tämä tuli? Tällainen käytös täyttää mielestäni koston määritelmän. Kuten myös se että minusta tuli lopulta koulun voimakkain henkilö, mikä tosin vaati paljon enemmän hikeä kuin vahvoina syntyneillä.

• ---

  nimimerkki

  Jarmo

  11.5.2014 klo 15:29
  Sininen lyhty, luku 8, 1. kappale: ”…kuulustelussa antaa tulla samasta tuutista totta ja valhetta sekaisin, on tavattoman vaikea seuloa akanoita ja jyviä toisistaan. Toisin sanottuna jutut ovat samaa luokkaa kuin toimittaja Liisa Tuutin jutut Ilta-Sanomissa.”
  
  Olisiko tässä sanan säilä purrut kosto mielessä?
  

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  11.5.2014 klo 18:58
  Tämä on paras esimerkki siitä ettei Maurikaan aivan kaikkea kritiikkiä purematta niellyt ja myös osoitus Maurin säilän voimasta. Kostohan tuossa oli kyseessä ja vaikutus isompi kuin tarkoitus.

• ---

  nimimerkki

  T H

  12.5.2014 klo 18:20
  Eräs perusasia kostossa lienee tämä meidän uskontomme. Evankelis-luterilai-
  sessa uskonnon perusteos Uusi- ja Vanha testamentti on täynnä näitä kosto-
  teemoja.
  Kostetaan kolmanteen tai neljänteen polveen sukupolville. Tai Lootin vaimo
  ei totellut kieltoa katsella taakseen. Jähmettyi sitten suolapatsaaksi. Kostoako?
  Myös lause: Minä olen koston Jumala on jäänyt mieleen.
  Itse en ole koston kannattaja. Paremminkin tulee mieleen vanhan kansan
  viisaus: Aika tasii. Joka toimii hyvin myös lyhyellä sekä pitkällä aikavälillä.
  Koston makeus muuttuu äkkiä voiton katkeruudeksi.

• ---

  nimimerkki

  T h

  12.5.2014 klo 18:49
  Serambleri otti kyllä pahan jutun tässä kosto/ puuhommassa. Viikossa selvä homma klapeiksi, vaikei mitään tekemistä koston kanssa. Onnea ja voimia
  yritykselle.
  Vähäisempikin omistusoikeus on melkoinen taakka/riesa yhdelle henkilölle.
  Puun kaatoon luvat joka rungosta. Sähköyhtiö voi halutessaan huolehtia näiden
  luvista. Paitsi kaava-alueella eri säännöt joka kunnassa/kaupungissa.
  Jos sähkö-yhtiö on saanut vastuun puiden kaato-asiassa, niin lupa-asiat kai
  ok. Silloin kaatohommaan osallistuvat VAIN luvansaaneet kaatajat. Mistä josta
  lienevätkään? Näin menee, vakuutushommat lienevät erikseen?
  Tällä tietysti mitään tekemistä em. kostohomman kanssa. Kokemuksesta on
  vaan todettava että toivottavasti hommat etenee kaikkien meidän hyväksymien
  direktiivien mukaan? Serambleri kertokoon. Jos on hyväksynyt direktiivit?
  E U kai ei voi vastustaa tälläista hommaa? Joka maan tapa.

• ---

  nimimerkki

  T H

  17.5.2014 klo 19:57
  Puruluu makaa eteisen matolla toista viikkoa. Metsä-omistus hommat etu-
  sijalla. Jotka väliaikaisia. Joka sukupolvi lunastaa ja maksaa.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  17.5.2014 klo 21:04
  Puruluun kimppuun pitäisi käydä koko sen kolmesatapäisen kennelin, joka jäsenmaksuja maksaa. Heidän lisäkseen puruhommiin tervetulleita ovat kaikki ne, jotka vanhan viisauden päälle ymmärtävät: luun vieressä liha parasta on.
  
  Ei tässä laiskana ole oltu. Koivua on 90 sentin halkoina pinossa pellin alla lähes kymmenen mottia, lisäksi on puuta luokona metsässä noutajaa odottamassa. Kun eivät nuo nykyiset puut siirry itsekseen halkolaanille.
  Huomenna rikotaan pyhäaamun rauhaa (joka laulussa hiljaa henkäilee, häly mainen viihtyy, taisto raukenee...) ja lähdetään korjaamaan lammaslaitumen aitaa. On mäkättäjille näköjään kiirinyt tieto siitä missä ruoho vihreämpää on. Siellä, missä lehmilläkin ovat suuremmat utareet. Naapurin mailla.
  
  Toki kostoteema elää ja sitä hartaasti täällä haudomme. Sanon kuin Pikku-Kalle tarinan mukaan opettajalle notta "son aina mulla miäles"

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  18.5.2014 klo 04:16
  Kostossa on kyse primitiivireaktiosta jossa loukattu osapuoli vuorostaan loukkaa alkuperäistä loukkaajaa. Mielestäni terve ilmiö paitsi silloin jos kosto on ankarampi kuin kostettava teko. Aina tulisi pyrkiä ylläpitämään tasapainoa. En kääntäisi oikeata poskea jos vasempaan lyötäisiin, vaan takaisin tulisi, tosin enintään samalla mitalla, eikä todellisilla voimilla

• ---

  nimimerkki

  T H

  18.5.2014 klo 05:46
  Kostosta enää tuskin kysymys mutta mukavaa kuulla että on ahkeria puu-
  hommia tekeviä. Vanha sanonta onkin että puut lämmittävät ainakin neljä
  kertaa. 1. Kun kaataa ja karsii ja pätkii. 2. Kun heittää kyytiin ja kuljettaa
  kotiin. 3. Kun pilkkoo ja vie katon alle. 4. Kun kantaa kuivat puut tulisijan
  viereen ja lämmittää. 4 ja 5 kun tuli räiskyy ja antaa lämpöä ja tunnelmaa!
  Laiduntamisesta senverran kokemusta että. Pyhäaamu ja nuorta miestä
  nukuttaa jostain syystä. Tulee ukaasi, että lehmät pahanteossa naapurin puo-
  lella. Heti lähdettävä noutamaan mokomat omalle puolelle. Sekä aidat korjat-
  tava kuntoon. Siinä aamunavausta sunnuntaille. Kun kotiutunut siinä 4-5
  aikoihin reissuiltaan.
  Kotieläimet tietysti mukavia. Yksi piirre näillä kaikilla. Siis ruohoa syövillä.
  Kun vaihtaa laidunta, niin rajat on heti katsottava. Lehmät ja lampaat aina
  syövät aidan aluset ensin. Mahdollisimman pitkälle vaikka polvillaan. Samoin
  hevonen liekakettingissään menee aina ketjun ääripäähän pää pitkällä jos
  vaikka siellä olisi se parempi ruoho ja apaja.
  Kauas kostoteemasta on nyt kyllä eksytty. Mutta Serambleri aloitti. Enkä
  haudo kostoa mihinkään suuntaan.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  18.5.2014 klo 22:10
  Ukkelon maininta kostosta primitiivireaktiona sopii kyllä useisiin "omalta kannalta epämiellyttävän toiminnan palkitsemistapahtumiin". Jos ajatellaan kostoa, jota paljon käytetyn ilmaisun mukaan on "haudottu" vuosia, jopa vuosikymmeniä, on pakko laajentaa näkökantaa.
  Olisikin kiintoisaa käsitellä perusteellisemmin kostamistapahtuman aikajännettä.
  Keskustelussa on jo eri yhteyksissä viitattu siihen, että kostamisen aikajänne voi olla sekunneista kymmeniin vuosiin. Kun tarkemmin ajattelee, ei ihmisikäkään "kunnon kostoon" aina tunnu riittävän. Aikalaajennuksen puolesta puhuu sukupolvien yli ulottautuva (sukujen välinen) kostaminen (isien pahat teot..) Muistelen arvovaltaisesta lähteestä lukeneeni maininnan kostamisesta "kolmanteen ja neljänteen polveen..."
  
  Esitän myös pohdittavaksi kuinka koston aikatauluun vaikuttaa se, miten kostaja suhtautuu hänelle teosta lankeavaan/langetettavaan seuraamukseen.
  Onko seuraamus hänelle yhdentekevä, vai haluaako kostaja tehdä tekonsa ja selviytyä vastuuseen/kostonkierteeseen joutumatta?

• ---

  nimimerkki

  T H

  19.5.2014 klo 22:09
  Tuo Seramblerin viimeinen kappale tuo mieleen ns. tappokoston. Kuten myös
  edellisen kappaleen sekunneista kymmeniin vuosiin. Taas uusi näkökulma
  asiaan.
  
  Jos kysymys sekunneista, niin tuo vakaa harkinta eli murha on poissuljettu.
  Tappo kyseessä vaikka mielessä muhinut asia vuosia. Alitajuntako sen aiheutti?
  Murhassa yleensä kyse myös siitä, että yrittää salata/vierittää asian muiden nis-
  koille. Moninkertainen kosto.
  
  Kansallispukuisten vähemmistökansalaisten käsitys kostosta myös työllistää
  oikeusjärjestelmäämme. Puhumattakaan maahanmuuttajien käsityksistä ko.
  asiasta. Jätetään ne kuitenkin tämän ulkopuolelle.
  
  Tämä tästä, luu kaluttu. Miten paljon maailma olisi parempi ilman kostoa!

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  23.5.2014 klo 03:45
  Mauri Sariolan teksti on siitä niin raikasta luettavaa, ettei kosto tainnut esiintyä ainakaan pääasiallisena motiivina yhteenkään rötökseen joista hän kirjoitti. Antoihan vain jossain sivulauseessa takaisin journalistille aseenaan kirja, mutta juonen kannalta tällä ei ollut mitään merkitystä.
  
  Kostoa sinänsä en pidä epäterveenä ilmiönä, vaan ihmisen luonteeseen kuuluvana käyttäytymismallina, kunhan pysytään lain puitteissa ja kostetaan vain aiheesta eikä eskaloiduta.
  

• ---

  nimimerkki

  T H

  27.5.2014 klo 19:07
  Miten lain puitteissa pystytään kostamaan? Aiheen mukaan vain eskaloidu-
  taan? Aiheesta?
  
  Parisuhteet kun tästä otamme erikseen, niin millä tavalla? Sinänsä myös
  parisuhteessa kostaminen on oman keskustelun aihe. Siitä myöhemmin.
  
  Kostoteema on nyt aiheena , lähinnä kirjallisuuden puolella. Edelleenkin väitän, että murha on kostoista pahin. Harkittu hengen riistäminen vakain
  teoin toiselta osapuolelta.

• ---

  Matti Nummenpää

  2.6.2014 klo 15:15
  Kiitos lukupiiriläisille aiheen käsittelystä. Tästä näkee, että esitelmän pitäminen ja valmistelu on helpompaa kuin aiheesta keskustelu. Luennoijan ei tarvitse miettiä, mikä on kostoa ja mikä ei. Perusedellytys dekkariaiheiselle esitelmälle on se, että yksittäisten teosten juonta ei paljasteta. Eri kirjojen sisältöjä ja aiheita voi vapaasti käsitellä siten, että kosto-teema on koko esityksen (20 minuuttia) kantavana aiheena.
  Tervetuloa kaikki lukupiiriläiset lauantaina 7.6.2014 Kouvolatalolle kuulemaan, miten intendentti haasteesta selviää.
  Sitä ennen, torstaina 5.6. Hattulaan dekkari-iltaan. Siellä on jälleen kerran mielenkiintoisia dekkaristeja intendentin haastateltavina. Koko yleisö osallistuu keskusteluun.
  
  MS Int.

• ---

  nimimerkki

  Jarmo

  2.6.2014 klo 21:51
  Sanoisin, että Seitsemän kertaa Susikoski (book studio, 2003) kirjassa tarina nimeltään Tikari edustaa varsin puhdasta ja pitkään harkittua kostoa.
  Tikari oli Ilta-Sanomien jatkokertomus vuodelta 1982.
  

• ---

  Matti Nummenpää

  8.6.2014 klo 14:03
  Kiitos lukupiiriläisille aiheen käsittelystä.
  
  Kouvolan Dekkaripäivät on pidetty ja perinteinen Mauri Sariola -seuran esitelmä keräsi varsin suuren yleisön.
  Kostot on kostettu ja ensi vuodeksi on jo kutsu tullut.
  
  Myös seuran oma dekkaritapahtuma Hattulassa oli viime torstaina, 5.6.2014. Sielläkin oli mukavasti yleisöä ja mielenkiintoiset kirjailijat, Minna Lindgren, Anna Lönnroth, ja Matti Remes keskustelemassa yleisön kanssa tuotannostaan ja kirjailijatyöstä.
  
  MS Int.

• ---

  Matti Nummenpää

  3.11.2014 klo 12:08
  Kosto elää uudestaan!
  
  Dekkariseuran toimittama lehti ilmestyy vielä yhden kerran tänä vuonna. Siinä on kostoteemasta artikkeli, työnimenä Kosto elää Mauri Sariola. Aihe on sama kuin Kouvolan dekkaritapahtuman esitelmässä toukokuussa. Tekijäkin on sama. Lukupiiriläisille uudestaan kiitokset vihjeistä. Nämä ovat soveltuvasti jutussa mukana.
  
  Huomenna tistaina 4.11.2014 on Kallion kirjastossa Helsingissä Viides linja 11 Suomen Dekkariseuran tilaisuus, jossa aiheena on Mauri Sariola. Alustajana on sariolaseuran intendentti, joka kertoo Laulu seis, sanoi Susikoski -ikirjan taustoista.
  
  MS / Int.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  7.11.2014 klo 23:26
  Tämä hyvä!
  
  Kosto elää (isolla fontilla)
  
  
  
  Mauri Sariola (pienellä fontilla)
  
  Jos tämä ei ala kiinnostaa, voihan sinne laittaa vielä tarkennuksena: Kertomuksia ajalta jolloin uhria ymmärrettiin paremmin kuin rötöstelijää
  

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  5.3.2024 klo 09:04
  Törmäsin lukupiirin keskusteluja silmäillessäni tämmöiseen jo liki kymmenen vuotta vanhaan keskusteluun. Aikaa on siis vierähtänyt ajatustenvaihdosta, mutta teema tuntui sen verran mielenkiintoiselta, että ajattelin näin kovin jälkijättöisesti muutaman mielipiteen heittää sekaan minäkin.
  
  Koko kostokeskustelun lähtökohdaksi voi mielestäni hyvin asettaa sen kannan, että minään erityisen kostonhimoisena luonteena ei kirjailijaamme voi missään tapauksessa pitää. Ei hän siitä piirteestä täysin vapaa joissain yksittäistapauksissa ehkä ollut, mutta ei se hänen persoonallisuuttaan vahvasti leimaavakaan ominaisuus ollut. Kyllä Mauri enimmältään varsin hyväntahtoinen luonne oli. Ei siis mitenkään ihme, että ei kosto hänen tuotannossaan rikoksen motiivina mitenkään erikoisesti korostukaan.
  
  Kovasti keskustelussa on pohdittu sitä, mitä se kosto ja kostaminen oikeastaan on. Kieltämättä hankalahko käsite yleispätevästi ja yksiselitteisesti määriteltäväksi. Ottaen huomioon tämän keskustelun liitynnän nimenomaan rikoskirjallisuuteen, lienee seuraava määrittely riittävä: kosto on teko, jossa itseen tai lähimmäiseen kohdistuneeseen todelliseen tai oletettuun vääryyteen, rikokseen tai muuhun pahaan tekoon vastataan vastavuoroisesti rikollisella teolla. Edellä tässä lukupiirissä käyty mielipiteenvaihto on muutoin karannut sen verran syvälliseksi ja korkealentoiseksi, että lienee syytä "pakittaa" ja palata hieman konkreettisemmin Maurin tuotantoon liittyvään kysymyksenasetteluun.
  
  Keskustelussa on näet jäänyt oikeastaan sivuosaan kysymys siitä, monessako Maurin teoksessa (romaanissa) kosto itse asiassa esiintyy rikoksen ainoana tai ainakin selvästi pääasiallisena motiivina. Vaikka kuinka muistelin, niin vain yksi teos nousi nopeasti mieleen: 'Susikoski ahtojäissä'. Mutta oliko myös 'Kolmen valtakunnan vainaja' tämmöinen? Tietysti sitten oli myös tuo keskustelussakin esiin tullut 'Sen yli käy vain tuuli viheltäin', mutta sen mukaan laskeminen on vähän niin ja näin, juonihan tiettävästi on alkuperältään aivan jostain muualta kuin Maurin ideamyllystä.
  
  Olen kaikki Maurin romaanit lukenut, joten luulisi muitakin mieleen tulevan. Mutta kun ei, muisti pettää. Tai sitten ei tuohon kostomotiiviin nojaavia romaanimuotoisia kertomuksia enempää vaan olekaan!
  
  Lukupiiriläiset voinevat tuota surkean lyhyeksi jäänyttä luetteloani pidentää!?

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  5.3.2024 klo 09:54
  Mikä on kosto? Se osoittautuikin yllättävän vaikeaksi määriteltäväksi. Itsellä tulee mieleen muistin hämäristä eli en ole ollenkaan varma, mutta miten luonnehtisitte kuunnelmien Jonkerin pamaus ja Viimeinen pari ulos (jos muistan oikein) tekojen syyt? Olivatko ne kostoa?

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  5.3.2024 klo 19:29
  Olen nyt viipynyt luvuissani Päätalon maisemissa, mutta kun siellä tultiin ankarassa talvisäässä Kostojoelle "pöllin merkihtyyn", niin hypätäänpä välillä Maurin kirjojen kostamisiin. Susikosken elämän keväässä majuri evp von Stollenberg päättää kostaa vaimonsa uskottomuuden koettamalla järjestää tälle elinkautisen lavastamalla itsemurhansa murhaksi. Koltan unessa Neuvostoliitossa sotavankeudessa virunut saksalainen on täysin kostonsa hallitsema mies ja värvää palkkamurhaajan hoitamaan kuittauksen erämaajoella. Sinisessä lyhdyssä äiti kostaa suoraviivaisesti lapsensa kuoleman. Petroskoissa vanha radiotiedustelu-upseeri järjestää viimeisen lennon - parvekkeelta - hävittäjälentäjänä esiintyneelle maanpetturille. Viuluja maksellaan myös Maurin toiseksi viimeisessä "Susikoskessa", jossa pankkirosvot tasailevat tilejään yhden rosvon livahdettua rahojen kanssa, kahden joutuessa lusimaan. Tosin nainenkin pyörii kuvioissa, joten samoilla tulilla päästään eroon kilpailijasta.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  6.3.2024 klo 13:11
  Eikö Kolmen valtakunnan vainajassa tapahtunut vahinko, mutta noissa muissa kylläkin. Tosin Koltan unessa toteutustapa oli melko epäuskottava ja epävarma, mutta oliko se edes alkuperäistä Sariolaa? Eikö tämä ollut se kirja, jonka kustannustoimittaja ”pilasi”?
  

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  6.3.2024 klo 20:44
  No niin, alkoihan noita kostoteemaan rakentuvia tarinoita löytyä. Puolisen tusinaa jo näin nopealla aikataululla. Eikä se 'Kolmen valtakunnan vainaja' todellakaan tähän joukkoon kuulu. Kuunnelmista 'Viimeinen pari ulos' pohjaa romaaniin 'Sininen enkeli', ja ainakin kuunnelma on rakennettu tyylipuhtaasti yksiviivaisen koston varaan; kirjaa en tarkasti muista, mutta eiköhän sekin. Tuosta Petroskoin kertomuksesta olen muistavinani, että siinä on kaksi aika erillistä tarinaa ympätty yhteen: jonkinlainen aarteenetsintä on toinen, ja toinen on sitten kostoon perustuva henkirikos selvittelyineen. Kumpaa on pidettävä romaanin pääasiallisena ydinjuonena, sitä en osaa sanoa - ainakin se aarteenetsintä on jäänyt itselleni jonkinlaiseksi muistikuvaksi, henkirikos ei lainkaan. 'Jonkerin pamauksesta' taas olen muistavinani, että vaikka siinäkin vanhoja kalavelkoja maksellaan puukkoa apuna käyttäen, niin hengenmenoa ei siltä pohjalta saada aikaan, vaan semmoinen on seurausta pieleen menneestä yrityksestä pimittää porukkaloton päävoitto kokonaisuudessaan yhdelle porukan lottoajista. Tuo 'Jonkerin pamaus' ei muuten taida perustua mihinkään Maurin romaaniin, vaan on alunperinkin kuunnelmaksi kirjoitettu? 'Koltan unestahan' Mauri todella perin juurin sydämistyi, kun kustannustoimittaja lupaa kysymättä muokkaili tekstiä aika lailla oman makunsa mukaan. Mutta miltä osin ja paljonko muutteli, ja vaikuttiko jotenkin erityisesti tarinan kostomotiiviin?

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »