Lukupiiri

« aihelistaan

Susikoski ja Lentävä Hollantilainen (jatkokertomus)


  • nimimerkki

    Jarmo

    29.5.2014 klo 12:06
    Olen hämmentynyt. Sain sitä mitä tilasin, sillä luin kokoomateoksesta Susikoski ja Lentävä Hollantilainen (book kari, 2007) tarinan Susikoski ja Lentävä Hollantilainen. Tämän kirjan kannessa sanotaan, että ”Susikoski ja Lentävä Hollantilainen, kaksi legendaa kohtaavat hämmentävissä olosuhteissa”. Nyt siis minäkin olen hämmentynyt ja suorastaa sanaton. En oikein tiedä, mitä tästä Katso-lehdessä vuonna 1975 julkaistusta tarinasta pitäisi ajatella?

    Missähän sieluntilassa kirjaltaja mahtoi olla kirjoittaessaan? Sukututkimusta, ruhtinaita, historiaa, aarrekarttoja, tropiikkia, purjeveneilyä, räjähdyksiä,... Lähtikö Mauri merta edemmäs kalaan? Mitä tuumii asiasta valistunut lukupiiri?

  • nimimerkki

    Serambleri

    29.5.2014 klo 16:00
    Viisauskone ilmoitti, että lukupiirin katiskassa joku potkii. Siis katsomaan.
    Oletpa Jarmo löytänyt todellisen pehkukasan(Maurin jossain kirjassa käyttämä sanonta eräästä kirjoitelmasta). Olen omaan kirjaani kirjoittanut kommentin. "On tämä tyhjänpäiväistä lätinää, sopii jatkokertomukseen". Olen näköjään myös ihmetellyt, onko samasta lentävästä hollantilaisesta kyse, kun Sammatin kuussa(s.22) on 16.8. 1972 maininta: " Gummerus(Salojärvi) lupasi 2400 mk, työnimenä Ruusu kuolemalle. Ja kun Lentävä hollantilainenkin on vielä alkutekijöissään. Mutta tiukat paikat. Ilme kylmänä kuitenkin grillattu maksa (!) Kurjessa, persikkaa, punakaalia."
    Tässä book karin kirjassahan mainitaan, että jutelma on julkaistu Katso-lehdessä 1975. No, lenteleehän niitä hollantilaisia. Päiväkirjassa on maininta 30.5. 1975: ---"Susikoski ja Lentävä hollantilainen alkaa Katso-lehdessä--"

    Kyselit Jarmo arvioita kirjaltajan sieluntilasta. Antakoot valistuneet piiriläiset niitä. Totean vain, että melkoisen varma diagnoosi on aivan hillitön rahapula, joka sitten panee tekelöimään. Käsitykseni on, että tuohon aikaan lehdet maksoivat ns. jatkokertomuksista ainakin näin maallikon mielestä hämmästyttävän korkeita palkkioita. Sammatin kuussa mainitaan huhtikuussa 1975 että Suomen Kuvalehti maksoi 60(5 kertaa 12) liuskan jatkokertomuksesta 4000 markkaa. Nyt vain pitäisi Katekismuksen sanoin hahmottaa "mitä se on." Tuntumani on, että tuo olisi merkinnyt kolmea pikkuvirkamiehen kuukauden bruttopalkkaa.
    Kirjahan on aika huolimatonta työtä. Sisällön suhteen Jarmon avaus osuu keskelle. En tietenkään osaa sanoa, onko tarkoittamani huolimattomuus suoraa perua lehdessä julkaistusta aineistosta vai onko virhesuma syntynyt kirjaa tehtäessä. Surullista kuitenkin tuollainen. Se on lukijan halveksumista. Erisnimiä on kirjoitettu ainakin kolmella tavalla (esim Scharnhorst ja Ezterhazy), tavataanpa siellä myös Susiskoski ja Wagnes.
    "Kondolieeri" Francesco Sforzan ammatti saattaa olla pienen painovirheen verran pielessä(s.175)
    Lännet ja idät taitavat heittää välillä volttia. Paikanmääritykseen liittyvästä asteasiasta en ryhdy väittösille, mutta kun pakotatte niin julkaisen käsityksenäni, että tuohon aikaan merenkulussa aste taidettiin jakaa vain kuuteenkymmeneen minuuttiin, ei siis esim 70 astetta ja 77 minuuttia. Ns uusasteet ovat sitten asia erikseen. Oikaiskaa, valistuneemmat, niin valaistun minäkin.
    Antiikin aikoina käyttivät kirjoittajat näytelmissä kätevää umpikuja-avainta kun kaikki oli onnistuttu pelaamaan ihan solmuun. Kerrotaan, että silloin laskettiin korissa joku jumalvoima(niitähän heillä riitti) näyttämölle, ja tämä sitten hutki miekallaan juonen umpisolmut auki. Konnille kostettiin ja nuoret kirkasotsaiset rakastavaiset saivat siunauksen ja toisensa. Tämä tuli mieleen, kun Susi(s)koski Calypson räjähdettyä ensin sinkoaa taivaisiin, sitten ui ja kelluu yönseudun, näkee lähestyvän laivan, huutaa karmean karjaisun, ja "samanaikaisesti ponnistautuu rajulla jalkojen työnnöllä vedestä ylös, ponnahtaa sekunniksi ilmaan kuin delfiini ja huitoo samanaikaisesti hirmuisesti molemmilla käsillään". Sopii tuota hiljaa epäillä tai vesien lämmettyä itse yrittää, kummin vaan.



  • nimimerkki

    T H

    30.5.2014 klo 18:38
    Jarmo heitti pahan. Lukematta paitsi alkua minä. Serambleri kertoi, että edes ei kompassi lukuja oikein. Meillä sissiporukoissa kompassi näytti 60 astetta
    elintään. Ympäri ämpäri. Siihen aikaan vuoden ympäri.

    Pakko sanoa, että nyt huumori ja fiktio asettuvat uomiinsa, asetuksista ehkä
    riippumatta. Mauri sai mitä halusi ja maksoi mitä halusi siihen aikaan. Summat
    sitä entisluokkaa.

    Siihen emme ehkä haluakkaan vaikuttaa. Vaan sitä arvostusta haluamme ehkä
    vaikuttaa, johon viellä jotain voimaa vaikutusta! Mauri Sariolan kirjallisuus-
    kulttuurin vaikutusta Sammatissa.


  • nimimerkki

    T H

    31.5.2014 klo 07:14
    Luettu lisää, kustantaja Book Kari 2007. Kirjassa pari kolme jatkista muutakin.
    Painovirheitä riittää, niistä ei sen enempää. Sukututkimus ok. Jotkut (Mauri)
    saivat (saavat) siitä jotakin lisää pitäjänkertomukseen, jos tarpeen.
    Tämä Marlbororoughia koskeva laulu lienee: Herra Melperi joka lienee kan-
    sanballaadi: Herra Melperi meni sottaan , tararam-tan-tam tuulialei, herra

    Jottain löytyy tekstistä joka aina sitä Mauria. Alku jatkokertomuksesta
    lienee juuri tätä. Esim. Purjehdusjuttuttu joka lienee meille maakravuille vain
    ehkä haavetta? Vaan muilleillekin meille ehkä? Asiantuntevaa tekstiä joka ta-
    pauksessa Vaan 2/ 200 hv dieseliä kyseisen purren liikuttamisen vähintään-
    kin pieniä kyseiseen tarkoituksen? Nolla lissää ehkä?

    Lukemista pitää jatkaa . Siihen tekstiä tai mielikuvitusta? Elokuvista lissää?
    Jotka Maurin tämänkaltaisten tasolla. Vuodelta 2014?

    Vaan kirjasta/tekstistä lissää jatkossa.

  • nimimerkki

    T H

    31.5.2014 klo 07:25
    Kirjakin kädessä, kustantaja Bookkari 2007. Jatkoa seuraa.

  • nimimerkki

    Shuh

    3.9.2021 klo 10:03
    Olipa melkoinen sekametelisoppa! Löytyy historiallista syvyyttä, aarrejahtia, purjehtimista, sukututkimusta, "jetset" -elämää, USA:ta ja Karibiaa, degeneroituneita aatelissukuja, räjähdystä ja jopa itse Susikoski joutuu väkivallan kohteeksi, mikä on tuiki harvinaista. Muistuttaa agenttiseikkailuja. Purjeveneosuudessa asetelma tavoittaa jopa jotain "Agatha Christiemäistä" tunnelmaa ja otetta - jopa toiseksi pääroistoksi osoittautuu lopussa klassiseen tapaan englantilainen hovimestari! Kertomuksessa paljastuu Susikosken henkilöhistoriasta uusia tietoja, jopa esivanhempia myöten. Tarina etenee oikeastaan melko mielenkiintoisena ja jopa jännittävänä aina räjähdykseen saakka, mutta sen jälkeen tunnelma jotenkin latistuu eikä enää terävöidy uudestaan. Lentävän Hollantilaisen ymppääminen tarinaan on tarpeeton lisä eikä edes uskottava: USA:n koululaivan liikkeet eivät varmasti niin salaperäisiä voi olla mitä Mauri kuvaa.
    Lukemista häiritsevät lukuisat kirjoitusvirheet. Lisäksi muutama asiahuomio:
    s. 175: tekstissä 'kondolieeri', Mauri lienee tavoitellut sanaa 'kondottieeri', joka merkitsee myöhäiskeskiaikaista italialaista palkkasoturipäällikköä, ensin mainitun taas ollessa venetsialainen gondoliveneen ohjaaja ja silloinkin muodossa gondolieeri...
    ss. 177-180: melkoinen "pläjäys" vene- ja purjehdussanastoa. Vaikuttaa vaan siltä, että kaikkea ei kirjailija ole ihan sisäistänyt, mätkäissyt vaan tehokeinoksi yhteen ryppääseen muun tekstin lomaan. Asiantuntija en ole itsekään, mutta jonkin verran aiheeseen tutustunut. Ihmettelemään jäin seurueen venetyyppiä: haruspurjekuunari. En ole vastaavaan muualla törmännyt. Olisiko seurassa joku, joka tietäisi millaisesta alustyypistä on kyse? Kuunarin mielestäni tunnen kyllä.
    s. 201: Susikosken kielitaito osoittautuu melkoiseksi. Sujuvasti puhuttujen suomen, ruotsin, saksan ja englannin lisäksi hän hallitsee latinan, mutta nyt selviää että hän ymmärtää myös espanjaa. Missä lie hämäläispoika tuon kaiken ehtinyt oppia? Venäjä ei tiettävästi kuitenkaan tullut koskaan opituksi?
    s. 205: seurueelle oli jaettu Keski-Amerikan länsipuolisia merialueita kuvaava kartta - vaikka purjehdus tapahtui kokonaan itäpuolella. Taitaa muuten oikeampi nimitys ainakin nykyään olla Väli-Amerikka...
    s. 187: 'tokkapuomi'? Tarkoittaako fokkapuomi? Mutta miten kannella kulkenut matruusi olisi joutunut sitä väistelemään, eikö se ole keulasta ulkoneva puomi, johon klyyvari etualakulmastaan kiinnittyy? Auttakaa taas vain tällaista kirjanoppinutta purjehtijaa, jos olen väärässä ja oikean käsitteistön tunnette!?
    Kertomus on kokonaisuutena hätäisesti, epäilemättä kovassa rahapulassa kirjoitettu ja virittelyltään yliampuvakin, mutta olin siitä kyllä jonkinlaista piristävää erilaisuutta löytävinäni. Kirjalliset ansiot eivät kaksiset ole, mutta atmosfäärissä on jotain...Jopa niin paljon, että Sariola-asteikollani (4-10) uskaltaudun antamaan sille peräti 7 1/2.

  • nimimerkki

    puttonen

    4.9.2021 klo 23:52
    Luen juuri kirjaa "Väinö Linna. Tunnettu ja tuntematon". Sen ovat kirjoittaneet "25 tunnettua tieteen ja taiteen ammattilaista". En ole vielä puolessakaan välissä, mutta virheitä olen todennut jo niin paljon, että kirjaa on suorastaan hupaisaa lukea.

    Pentinkulman Aadolf Halme onkin suutari. Koskelan Jussi ostaa Kiviojan Vikiltä hevosen, jolla on nimi, joka Väinö Linnan mukaan oli vasta ostetun hevosen varsalla. Vännin tappo Ketunmäen korttiringissä selviää vihdoin - puukottaja olikin Unto eikä lusimaan joutunut Laurilan Uuno. Koskelan kattotalkoissa "kuunneltiin Halmeen ja Hellbergin keskustelua tavallisen kansan aseman parantamisesta" vaikka Hellberg ei ollut koko talkoissa. Melkoista sekametelisoppaa lykkäävät kansien väliin jopa "tunnetut ammattilaiset". Opus pian valmiiksi ja rahat pois.

    Elomme merta laiva purjehtii. Esitän, että kun korona helpottaa, niin lähdetään koko seuraväki kohtalokkaalle Itämeren risteilylle. Matka tehdään ehdottomasti haruspurjekuunarilla, jossa on väisteltävä tokkapuomi ja maston päässä pitää olla pylpyrä. Mikäli laivalaituriin on kiinnitetty lentokoneita, ne ovat kaikki vesitasoja.

    Kaikki paitsi purjehdus on turhaa. Mtv-3:n uutisissa näytettiin kilpailevia purjelaivoja, joissa oli spinaakkeri-purje. joihin oli maalattu alastomia naisia. Uutisten naisankkuri kysyi miesankkurilta, että mitäs tuosta sanot? Miesankkuri katsoi hymyillen suoraan kameraan ja totesi: "Kyllä spinnu vieläkin kiinnostaa.".
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Susikoski ja Lentävä Hollantilainen (jatkokertomus)