Lukupiiri

« aihelistaan

Susikoski ja Lentävä Hollantilainen (jatkokertomus)


  • nimimerkki

    Jarmo

    29.5.2014 klo 12:06
    Olen hämmentynyt. Sain sitä mitä tilasin, sillä luin kokoomateoksesta Susikoski ja Lentävä Hollantilainen (book kari, 2007) tarinan Susikoski ja Lentävä Hollantilainen. Tämän kirjan kannessa sanotaan, että ”Susikoski ja Lentävä Hollantilainen, kaksi legendaa kohtaavat hämmentävissä olosuhteissa”. Nyt siis minäkin olen hämmentynyt ja suorastaa sanaton. En oikein tiedä, mitä tästä Katso-lehdessä vuonna 1975 julkaistusta tarinasta pitäisi ajatella?

    Missähän sieluntilassa kirjaltaja mahtoi olla kirjoittaessaan? Sukututkimusta, ruhtinaita, historiaa, aarrekarttoja, tropiikkia, purjeveneilyä, räjähdyksiä,... Lähtikö Mauri merta edemmäs kalaan? Mitä tuumii asiasta valistunut lukupiiri?

  • nimimerkki

    Serambleri

    29.5.2014 klo 16:00
    Viisauskone ilmoitti, että lukupiirin katiskassa joku potkii. Siis katsomaan.
    Oletpa Jarmo löytänyt todellisen pehkukasan(Maurin jossain kirjassa käyttämä sanonta eräästä kirjoitelmasta). Olen omaan kirjaani kirjoittanut kommentin. "On tämä tyhjänpäiväistä lätinää, sopii jatkokertomukseen". Olen näköjään myös ihmetellyt, onko samasta lentävästä hollantilaisesta kyse, kun Sammatin kuussa(s.22) on 16.8. 1972 maininta: " Gummerus(Salojärvi) lupasi 2400 mk, työnimenä Ruusu kuolemalle. Ja kun Lentävä hollantilainenkin on vielä alkutekijöissään. Mutta tiukat paikat. Ilme kylmänä kuitenkin grillattu maksa (!) Kurjessa, persikkaa, punakaalia."
    Tässä book karin kirjassahan mainitaan, että jutelma on julkaistu Katso-lehdessä 1975. No, lenteleehän niitä hollantilaisia. Päiväkirjassa on maininta 30.5. 1975: ---"Susikoski ja Lentävä hollantilainen alkaa Katso-lehdessä--"

    Kyselit Jarmo arvioita kirjaltajan sieluntilasta. Antakoot valistuneet piiriläiset niitä. Totean vain, että melkoisen varma diagnoosi on aivan hillitön rahapula, joka sitten panee tekelöimään. Käsitykseni on, että tuohon aikaan lehdet maksoivat ns. jatkokertomuksista ainakin näin maallikon mielestä hämmästyttävän korkeita palkkioita. Sammatin kuussa mainitaan huhtikuussa 1975 että Suomen Kuvalehti maksoi 60(5 kertaa 12) liuskan jatkokertomuksesta 4000 markkaa. Nyt vain pitäisi Katekismuksen sanoin hahmottaa "mitä se on." Tuntumani on, että tuo olisi merkinnyt kolmea pikkuvirkamiehen kuukauden bruttopalkkaa.
    Kirjahan on aika huolimatonta työtä. Sisällön suhteen Jarmon avaus osuu keskelle. En tietenkään osaa sanoa, onko tarkoittamani huolimattomuus suoraa perua lehdessä julkaistusta aineistosta vai onko virhesuma syntynyt kirjaa tehtäessä. Surullista kuitenkin tuollainen. Se on lukijan halveksumista. Erisnimiä on kirjoitettu ainakin kolmella tavalla (esim Scharnhorst ja Ezterhazy), tavataanpa siellä myös Susiskoski ja Wagnes.
    "Kondolieeri" Francesco Sforzan ammatti saattaa olla pienen painovirheen verran pielessä(s.175)
    Lännet ja idät taitavat heittää välillä volttia. Paikanmääritykseen liittyvästä asteasiasta en ryhdy väittösille, mutta kun pakotatte niin julkaisen käsityksenäni, että tuohon aikaan merenkulussa aste taidettiin jakaa vain kuuteenkymmeneen minuuttiin, ei siis esim 70 astetta ja 77 minuuttia. Ns uusasteet ovat sitten asia erikseen. Oikaiskaa, valistuneemmat, niin valaistun minäkin.
    Antiikin aikoina käyttivät kirjoittajat näytelmissä kätevää umpikuja-avainta kun kaikki oli onnistuttu pelaamaan ihan solmuun. Kerrotaan, että silloin laskettiin korissa joku jumalvoima(niitähän heillä riitti) näyttämölle, ja tämä sitten hutki miekallaan juonen umpisolmut auki. Konnille kostettiin ja nuoret kirkasotsaiset rakastavaiset saivat siunauksen ja toisensa. Tämä tuli mieleen, kun Susi(s)koski Calypson räjähdettyä ensin sinkoaa taivaisiin, sitten ui ja kelluu yönseudun, näkee lähestyvän laivan, huutaa karmean karjaisun, ja "samanaikaisesti ponnistautuu rajulla jalkojen työnnöllä vedestä ylös, ponnahtaa sekunniksi ilmaan kuin delfiini ja huitoo samanaikaisesti hirmuisesti molemmilla käsillään". Sopii tuota hiljaa epäillä tai vesien lämmettyä itse yrittää, kummin vaan.



  • nimimerkki

    T H

    30.5.2014 klo 18:38
    Jarmo heitti pahan. Lukematta paitsi alkua minä. Serambleri kertoi, että edes ei kompassi lukuja oikein. Meillä sissiporukoissa kompassi näytti 60 astetta
    elintään. Ympäri ämpäri. Siihen aikaan vuoden ympäri.

    Pakko sanoa, että nyt huumori ja fiktio asettuvat uomiinsa, asetuksista ehkä
    riippumatta. Mauri sai mitä halusi ja maksoi mitä halusi siihen aikaan. Summat
    sitä entisluokkaa.

    Siihen emme ehkä haluakkaan vaikuttaa. Vaan sitä arvostusta haluamme ehkä
    vaikuttaa, johon viellä jotain voimaa vaikutusta! Mauri Sariolan kirjallisuus-
    kulttuurin vaikutusta Sammatissa.


  • nimimerkki

    T H

    31.5.2014 klo 07:14
    Luettu lisää, kustantaja Book Kari 2007. Kirjassa pari kolme jatkista muutakin.
    Painovirheitä riittää, niistä ei sen enempää. Sukututkimus ok. Jotkut (Mauri)
    saivat (saavat) siitä jotakin lisää pitäjänkertomukseen, jos tarpeen.
    Tämä Marlbororoughia koskeva laulu lienee: Herra Melperi joka lienee kan-
    sanballaadi: Herra Melperi meni sottaan , tararam-tan-tam tuulialei, herra

    Jottain löytyy tekstistä joka aina sitä Mauria. Alku jatkokertomuksesta
    lienee juuri tätä. Esim. Purjehdusjuttuttu joka lienee meille maakravuille vain
    ehkä haavetta? Vaan muilleillekin meille ehkä? Asiantuntevaa tekstiä joka ta-
    pauksessa Vaan 2/ 200 hv dieseliä kyseisen purren liikuttamisen vähintään-
    kin pieniä kyseiseen tarkoituksen? Nolla lissää ehkä?

    Lukemista pitää jatkaa . Siihen tekstiä tai mielikuvitusta? Elokuvista lissää?
    Jotka Maurin tämänkaltaisten tasolla. Vuodelta 2014?

    Vaan kirjasta/tekstistä lissää jatkossa.

  • nimimerkki

    T H

    31.5.2014 klo 07:25
    Kirjakin kädessä, kustantaja Bookkari 2007. Jatkoa seuraa.

  • nimimerkki

    Shuh

    3.9.2021 klo 10:03
    Olipa melkoinen sekametelisoppa! Löytyy historiallista syvyyttä, aarrejahtia, purjehtimista, sukututkimusta, "jetset" -elämää, USA:ta ja Karibiaa, degeneroituneita aatelissukuja, räjähdystä ja jopa itse Susikoski joutuu väkivallan kohteeksi, mikä on tuiki harvinaista. Muistuttaa agenttiseikkailuja. Purjeveneosuudessa asetelma tavoittaa jopa jotain "Agatha Christiemäistä" tunnelmaa ja otetta - jopa toiseksi pääroistoksi osoittautuu lopussa klassiseen tapaan englantilainen hovimestari! Kertomuksessa paljastuu Susikosken henkilöhistoriasta uusia tietoja, jopa esivanhempia myöten. Tarina etenee oikeastaan melko mielenkiintoisena ja jopa jännittävänä aina räjähdykseen saakka, mutta sen jälkeen tunnelma jotenkin latistuu eikä enää terävöidy uudestaan. Lentävän Hollantilaisen ymppääminen tarinaan on tarpeeton lisä eikä edes uskottava: USA:n koululaivan liikkeet eivät varmasti niin salaperäisiä voi olla mitä Mauri kuvaa.
    Lukemista häiritsevät lukuisat kirjoitusvirheet. Lisäksi muutama asiahuomio:
    s. 175: tekstissä 'kondolieeri', Mauri lienee tavoitellut sanaa 'kondottieeri', joka merkitsee myöhäiskeskiaikaista italialaista palkkasoturipäällikköä, ensin mainitun taas ollessa venetsialainen gondoliveneen ohjaaja ja silloinkin muodossa gondolieeri...
    ss. 177-180: melkoinen "pläjäys" vene- ja purjehdussanastoa. Vaikuttaa vaan siltä, että kaikkea ei kirjailija ole ihan sisäistänyt, mätkäissyt vaan tehokeinoksi yhteen ryppääseen muun tekstin lomaan. Asiantuntija en ole itsekään, mutta jonkin verran aiheeseen tutustunut. Ihmettelemään jäin seurueen venetyyppiä: haruspurjekuunari. En ole vastaavaan muualla törmännyt. Olisiko seurassa joku, joka tietäisi millaisesta alustyypistä on kyse? Kuunarin mielestäni tunnen kyllä.
    s. 201: Susikosken kielitaito osoittautuu melkoiseksi. Sujuvasti puhuttujen suomen, ruotsin, saksan ja englannin lisäksi hän hallitsee latinan, mutta nyt selviää että hän ymmärtää myös espanjaa. Missä lie hämäläispoika tuon kaiken ehtinyt oppia? Venäjä ei tiettävästi kuitenkaan tullut koskaan opituksi?
    s. 205: seurueelle oli jaettu Keski-Amerikan länsipuolisia merialueita kuvaava kartta - vaikka purjehdus tapahtui kokonaan itäpuolella. Taitaa muuten oikeampi nimitys ainakin nykyään olla Väli-Amerikka...
    s. 187: 'tokkapuomi'? Tarkoittaako fokkapuomi? Mutta miten kannella kulkenut matruusi olisi joutunut sitä väistelemään, eikö se ole keulasta ulkoneva puomi, johon klyyvari etualakulmastaan kiinnittyy? Auttakaa taas vain tällaista kirjanoppinutta purjehtijaa, jos olen väärässä ja oikean käsitteistön tunnette!?
    Kertomus on kokonaisuutena hätäisesti, epäilemättä kovassa rahapulassa kirjoitettu ja virittelyltään yliampuvakin, mutta olin siitä kyllä jonkinlaista piristävää erilaisuutta löytävinäni. Kirjalliset ansiot eivät kaksiset ole, mutta atmosfäärissä on jotain...Jopa niin paljon, että Sariola-asteikollani (4-10) uskaltaudun antamaan sille peräti 7 1/2.

  • nimimerkki

    puttonen

    4.9.2021 klo 23:52
    Luen juuri kirjaa "Väinö Linna. Tunnettu ja tuntematon". Sen ovat kirjoittaneet "25 tunnettua tieteen ja taiteen ammattilaista". En ole vielä puolessakaan välissä, mutta virheitä olen todennut jo niin paljon, että kirjaa on suorastaan hupaisaa lukea.

    Pentinkulman Aadolf Halme onkin suutari. Koskelan Jussi ostaa Kiviojan Vikiltä hevosen, jolla on nimi, joka Väinö Linnan mukaan oli vasta ostetun hevosen varsalla. Vännin tappo Ketunmäen korttiringissä selviää vihdoin - puukottaja olikin Unto eikä lusimaan joutunut Laurilan Uuno. Koskelan kattotalkoissa "kuunneltiin Halmeen ja Hellbergin keskustelua tavallisen kansan aseman parantamisesta" vaikka Hellberg ei ollut koko talkoissa. Melkoista sekametelisoppaa lykkäävät kansien väliin jopa "tunnetut ammattilaiset". Opus pian valmiiksi ja rahat pois.

    Elomme merta laiva purjehtii. Esitän, että kun korona helpottaa, niin lähdetään koko seuraväki kohtalokkaalle Itämeren risteilylle. Matka tehdään ehdottomasti haruspurjekuunarilla, jossa on väisteltävä tokkapuomi ja maston päässä pitää olla pylpyrä. Mikäli laivalaituriin on kiinnitetty lentokoneita, ne ovat kaikki vesitasoja.

    Kaikki paitsi purjehdus on turhaa. Mtv-3:n uutisissa näytettiin kilpailevia purjelaivoja, joissa oli spinaakkeri-purje. joihin oli maalattu alastomia naisia. Uutisten naisankkuri kysyi miesankkurilta, että mitäs tuosta sanot? Miesankkuri katsoi hymyillen suoraan kameraan ja totesi: "Kyllä spinnu vieläkin kiinnostaa.".

  • nimimerkki

    Vasta vanhana Sariolan löytänyt

    5.6.2022 klo 17:46
    Sattui kirja käsiini ja tuli unettomana yönä (hammassärky) lukaistua. Ikävä ja paha maku jäi kun olen muutamia Sariolan laadukkaita romaaneja ilokseni lukenut. Tätä tekstiä ei olisi pitänyt koskaan kirjoittaa eikä julkaista. Vaistoan että kysymys ei ole ollut mistään Sariolan omaparodioinnista tai itseivasta. Päälle kaatuva rahapula ainoa selitys tekeleelle. Kun lehtiyhtiö halusi maksaa, ei siinä kenelläkään ole nokan koputtamista. Paitsi lukijalla mielen pahoittumisen johdosta. Ketään ei ole huiputettu paitsi lukijaa joka on kirjaan tarttuessaan kuvitellut tarttuneensa Sariola-laatuun.

  • nimimerkki

    Magisteri

    14.6.2022 klo 22:14
    Luettu. Shuhin antama 7 1/2 reilusti yläkanttiin. Koko jutelma ei olisi kaivannut koko Susikoskea eikä julkaisua. Eikö tämä julkaistukin vuosia kirjoittamisen jälkeen? Susikosken taustasta ilmenee taas uusi mahdollinen mielenkiintoinen piirre, johon ei myöhemmin palata, vaikka aatelispiireissä liikutaankin.

    Taas ei Leo Olavi tutkinut mitään, ei edes päätellyt. Oli vain sovitulla paikalla.

    Aikansa tuote ihmisryhmiin liittyvine luonnehdintoineen. Ei kuitenkaan alettu muuttamaan vuoden 2007 uusintapainoksen.

    Päiväkirjasta luin joskus, että Maurille oli joku sanonut jonkun venähtäneen ja väkisin kirjoitetun tekstin jälkeen, ettei kannata pilata hyvää nimeä huonolla tekstillä. Nyt kävi niin. Vuoden 1975 4000 markkaa on nykyrahassa hieman yli 3500€ Suomen Pankin rahamuseon rahanarvonlaskurin mukaan. Siihen voinemme luottaa.

  • nimimerkki

    puttonen

    13.8.2022 klo 14:37
    "Toinen oli nuori, notkea, mies elämänsä kukassa. Jo muutaman päivän tuttavuuden jälkeen Susikoski oli valmis vannomaan, että Dolgoruki oli reima ja reilu yksilö. Hän ei leveillyt hauskalla ulkonäöllään eikä synnynnäisellä hienostuneisuudellaan. Ne olivat jo niin oleellinen osa hänestä, että ne saattoi unohtaa.".

    "Ja tässä nyt istui suvun viimeinen vesa, kaulus auki, karvainen ruskea rinta paidan aukosta paistaen, mutta silti kummallisen varmana ja tyylikkäänä kohteliaita puheenparsia vieressään istuvalle unkarittarelle sorvaten.".

    "Välineitä alhaalla majalla jaettaessa Dolgorukille oli osunut rautakanki. Hän oli heilauttanut sen olalleen kuin kevyen puuseipään.".

    "Heidän perässään harppoi Mihail Dolgoruki varsin ketterästi. Hänen askeleissaan oli kissamaista notkeutta, kun taas häntä seuraava von Scharnhorst tömisteli marssikengillään maata kuin mikäkin Tantor-norsu.".

    "Tällä miehellä oli kerta kaikkiaan niin sanottu "hyvä naama". Huoleton, hyväntuulinen. Mutta samalla piirteissä oli voimaa. Hän oli samaa rotua, josta Runeberg suvaitsi sanoa:...I stridens eller lekens ras med sabel eller glas. Sitähän se oli.

    "Lady Marlborough ei ollut järin vanha eikä kovin rumakaan. Monasti ovat naiset viisissäkymmenissä vasta parhaimmillaan ja jossain niissä lukemissa arvon rouvan ikä ainakin ulkonaisesti katsottuna liikkui. Hänen leveäharteinen miesmäinen vartalonsa ei ollut juuri houkutteleva ja kasvotkin kulmikkaassa pitkänomaisuudessaan toivat mieleen Derbyn ajojen ratapuolen.".

    Luettuani nuo ylistävät kuvaukset ruhtinas Mihail Dolgorukista vaivuin syviin mietteisiin. Ettei vain käynyt niin, että "keisarin poika" Leo Olavi Karibianmeren trooppisessa kuumuudessa meni niin päästään pyörälle, että vähän rakastuikin General Motorsin salskeaan koeajajaan..

    Lady Marlborough oli jo varttunut nainen, jonka ulkonäkö toi Susikosken mieleen hevoskilpailut, Unkarittarella sentään oli selkä kuin Velazquezin taulussa, viivapuhtaina kaartuvat olkapäät, kapeahkojen lanteitten hento pyöreys, upeat jalat. Ranskatar Lucille Ney oli kookas ja komea, muistutti puumaa ja näytti Susikoskesta siltä, että saattoi hätätilanteessa suojella miestäkin. Unkarittaren kanssa Susikoski pääsikin istumaan vierekkäin huvijahdin öiselle kannelle, mutta mitään ei tapahtunut vaan arvon rikostarkastaja kaipasi tupakkaa ja ryyppyä. Auttoi sentään unkaritarta niin, että tämäkin sai annetun arvoituksen ratkaistuksi. Kaveripohjalta. Joko Leo Olavin mielessä pyöri koeajajan karvainen ruskea rinta tai sitten se oli vain hämäläispojalla niin, kuten eilisessä edesmenneen Vesku Loirin muistoksi esitetyssä "Pojat"-elokuvassa: pojat siinä seurailevat suomalaisupseerin ja tämän tyttöystävän kävelyretkeä salavihkaa aikansa, mutta viimein eräs pojista pitkästyy ja puuskahtaa: "Ei tule mittään! Sakemanni olis tuossa ajassa tehnyt jo kaksoset!".

  • nimimerkki

    Magisteri

    13.8.2022 klo 17:52
    Nyt tuli melko vahvaa tulkintaa, mutta toisaalta Susikoski oli ikänsä poikamies. Epäilen kuitenkin, että syynä oli työhön omistautuminen ja kömpelyys naisten suhteen. Susikoskihan teki lomillaankin töitä. Aiemminkin on kerrottu, että Leo Olavin suhde naisiin oli kaksijakoinen. Välillä hän oli nuoruudessaan ollut kunnon pärinäpoika, jonka takaritsille riitti istujia ja tupakansytyttimiä oli jäänyt kymmenittäin eri naisten makuuhuoneisiin. Tanssiakin hän osasi. Välillä Susikoski oli taas niin uuno, että normi finninaamainen, rasvatukkainen, hieltä ja mopon bensalta haiseva teinipoikakin olisi ollut supliikimpi. Mikä sai aikaan muutoksen, jossa supliikkimiehestä tuli sammakoita suustaan päästävä möläyttelijä?

    Vastaavia tulikintoja teki joku naistutkija Rautavaarasta ja Helismaasta laulun Käki ja pöllö perusteella, lisäsi vielä, että he asuivatkin samassa matkustakodin huoneessa kekikkamatkojen aikana. Ottaen huomioon 1950-luvun palkka- ja varmaan keikkapalkkioidenkin tason sekä pikkupaikkakuntien majoitusolosuhteet, miten muutenkaan. Alkuperäisen trion kolmas jäsen, Esa Pakarinen sitten asuikin 1950-luvun kiireisimmät ”severisuhos- ja pekkapuupäävuodet” Helsingissä hotellissa, olikohan hotelli Torni? Kotihan Esalla oli Varkaudessa.

    Filmitähti David Niven kertoi muistelmissaan, että Errol Flynnistä ja jostakin muusta näyttelijästä (oliko Niven itse?) alettiin levittää tällaisia huhuja. Perusteluna oli että he olivat olleet liikkeellä jossain Lentävän hollantilaisen maisemissa purjeveneellä ja asuneet luonnollisesti veneessä. Joku toimittaja oli ”tiennyt”, mitä veneessä oli tapahtunut ja joku oikeasti asioista tietävä oli lisännyt, että niin tietää hänkin ja ihmettelee, ettei alueen väkiluku ollut kaksinkertaistunut kaverusten visiitin aikana.

  • nimimerkki

    puttonen

    14.8.2022 klo 13:08
    Magisterin innoittamana kuuntelin tuon laulun "Käki ja pöllö". Ihmettelin, että en muista tuota koskaan aikaisemmin kuulleeni! Laulusta muistui mieleeni aika 1970-luvulla ollessani Forssan Finlaysonilla. Tehtiin kolmivuorotyötä ja aamulla kun yövuorosta lähdettiin, niin moni perheellinen työkaveri otti tehtaan portilta mukaansa pienen lapsen, jonka puoliso - itse tehtaalle töihin tullessaan siihen toi - kuin viestikapulan. Muistan miettineeni, että eipä taida työkaverit heti lepäämään mennä ja siunasin hiljaisesti poikamiehuuttani.

    Tuossa lentävässä hollantilaisessa suututti se touvit tiukalla ja purjeet pullistuneina äänettömästi kiitävä kolmimastoinen fregatti - vaikka "meri oli öljymäisen tyyni ja tuulenhenkäystäkään ei tuntunut" - niin paljon, että kirjoitin siitä syystä tuon kieltämättä vahvan tulkinnan Susikoskesta. Aavelaivahan käsittääkseni ja Susikosken ymmärryksen mukaan paljastui USA:n koululaiva "Seagulliksi", mutta purjeet pullistuneina täysin tyynessä säässä tapahtunutta nopeaa "purjehdusta" ei selitetty millään tavalla. Ruhtinasten, kreivien ja suurten johtajien palvontaa esiintyi Maurilla itselläänkin, joten rikostarkastajan Dolgorukin ihastelu menköön samaan fanitukseen.

    Samassa matkustajakodin huoneessa asuminen ei todellakaan vielä vihjaa kenenkään sukupuoliseen suuntautumiseen. Entisenä hyvin pienenä valtion virkamiehenä lukuisilla koulutuspäivillä ja erilaisilla kursseilla olleena voin vakuuttaa, että veronmaksajien rahoja ei ainakaan ruohonjuuritasolla tuhlattu pröystäilevään majoitukseen. Aina oli samaa sukupuolta oleva - usein täysin tuntematon - kaveri majoitettu huonetoveriksi. Muistan kuinka keväällä 2012 olin kutsuttu monien muiden ohella firman "kymppipäiville", koska olin tullut laitoksen palvelukseen vuonna 1982. Juhlat pidettiin Jyväskylässä hotelli Laajavuoressa ja ihmettelimme suureen ääneen toisillemme voiko peli olla enää rehellistä? Meille jokaiselle kutsutulle oli nimittäin valtion toimesta varattu oma hotellihuone!
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Susikoski ja Lentävä Hollantilainen (jatkokertomus)