Lukupiiri

Mauri Sariolan paras kirja

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  5.6.2014 klo 02:52
  Isänmaan parturit on oma ehdokkaani. Siinä Mauri viiltävästi analysoi 50- luvun suomalaisia poliitikkoja ja täytyy todeta että vähän on niistä ajoista tapahtunut muutosta ainakaan parempaan suuntaan.
  
  Mahtoiko olla niin, että Maurin ylennys reservin luutnantiksi viivästyi siksi että Urho Kekkonen ei pitänyt kirjasta vai siksi että tuli käry Volkkarin ratissa?
  

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  5.6.2014 klo 22:40
  Eikös tätä Maurin parasta kirjaa haettukin jo porukalla jokin aika sitten? Muistelen maininneeni ykkösehdokkaakseni Leivättömän pöydän. Isänmaan partureita olen useasti kehunut, nimenomaan tuota Ukkelon mainitsemaa ajankohtaisuutta. Silloin kun IP:n ilmestymisestä tuli 50 vuotta, leikittelin ajatuksella että pukattaisiin kirjasta uusintapainos ja jaettaisiin vapaakappaleet jokaisen puolueen johtohenkilöstölle, ja lehdistölle tietysti...
  Paljon on pakistu siitä, että kirja olisi pitkittänyt Maurin vänrikkiaikaa. Saattaa toki olla perääkin, ken tiennee. Voipi olla niinkin, että asiaa on vain alettu paisutella. Puolustelematta mitenkään kännissä ajamista, väitän että Ukkelon mainitsema "tavallinen", siis ilman vakavaa kolarointia tehty rattijuttu ei ole eikä ollut kovin ratkaiseva este reserviläisen ylennykselle. Eipä tuollainen ole estänyt merkittäviinkään tehtäviin etenemistä.
  Asian "poliittinen puoli" oli mielessä, kun luin juuri Budapestin uni -kirjaa. Siinä on useita kohtia, joissa Matti-kertojan kommenteissa pannaan Unkarin silloista järjestelmää halvalla. Niin tiukasti välillä, että 1960-luvun Suomessa niiden kirjoittaja ei upseeriylennysjonossa ole ollut kovinkaan korkealle rankattu. Tätä aihetta voidaan jatkaa kuukauden kirjasta keskusteltaessa.
  

• ---

  nimimerkki

  Jarmo

  7.6.2014 klo 08:58
  Tähän ei ole helppo vastata. Jos purkaisi asiaa siten, että minulle Sariolan tuotannosta mieluisimpia ovat Susikoski-romaanit. Niistä löytyy monta kirja, joita on mukava lueskella useampaakin kertaan. Jos Susikoskista olisi ”pakko puristaa” yksi kirja esiin, saattaisi se olla Leivätön pöytä on katettu (Salama-sarjan kannella).
  
  Toki Maurin tuotannosta löytyy monta muutakin mielestäni laadukasta teosta. Heitänpä esimerkiksi vaikka Ampiaiskesä ja Sumusta nousee risti alkupään Viimojen lisäksi. Laukotkin ovat toki mainioita.
  

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  8.6.2014 klo 03:41
  Antakaas jahka selitän miksi avasin tämän läpikolutun aiheen Mauri Sariolan parhaasta kirjasta. Syy on siinä että kun tulee ikää, niin ymmärrys kehittyy. Suuntaan tai toiseen. Ei saa olla niin, että Enid Blytonin Viisikko Aarresaarella olisi ikuisesti paras lukemani kirja. Myös maailma muuttuu ja suhteessa tähän tarkastelin teosten ajankestävyyttä.
  
  Juuri tämä on syy miksi nyt nostan Isänmaan parturit teoksen ohi aikaisemman ykköseni, edelleen huikean Sumusta nousee ristin ja ei ole huono myöskään Ampiaiskesä. Parin vuoden päästä arvostusjärjestys saattaa taas muuttua jos luoja vielä vuosia suo.
  

• ---

  nimimerkki

  PPP

  8.6.2014 klo 18:34
  Monissa Sariolan kirjoissa on kohtia, jotka saavat palaamaan kirjaan uudelleen ja uudelleen. Kirja voi olla hyvä joko aiheensa tai luettavuutensa vuoksi. Kirjat Mannerheim-ristin ritareista ovat aiheensa puolesta hyviä, vaikka Sariola syyllistyikin joissakin tarinoissa tietynlaiseen "kökköyteen". Runoilija hän ei ollut ja eri ritareista kirjoitettuihin kertomuksiin hän laittoi samankaltaisia sattumuksia ja moni ritari käytti samanlaisia puheenparsia eri tilanteissa.
  
  Ampiaiskesä on myös mielenkiintoinen, mutta siinä on välillä samanlaista höpinää kuin Budapestin unessa eli Mauri ei varsinaisesti ollut romanttisen hömpänkään kirjoittaja. Joissakin kirjoissa sivupoluille poikennut jaarittelu on mielenkiintoisempaa kuin varsinainen juoni.
  
  Suruton Sariola sisältää myös erinomaisia kohtia samoin Maurin päiväkirjat, varsinkin Hyvästi Sammatin kuu.
  
  Yksi parhaista mielestäni on myös Nuoruuden komentosilta, vaikka se sisältääkin samankaltaisuuksia muutaman muun kirjan kanssa.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  9.6.2014 klo 22:23
  Suurenmoisinta tässä pienessä, mutta sitäkin laadukkaammassa lukupiirissä on se, ettei kukaan ole rähmällään Mauri Sariolan teoksia kommentoidessaan. Väitän, että useat meistä olisivat pistäneet paremmaksi, mutta miksi vaivautua tekemään kirjoja? On helpompia ja varmempia tapoja ansaita elantonsa kuin käyttää kynän miekkaa. Niihin hommin joudutaan eikä päästä.
  
  Tietyllä hyväksyvällä nyökkäilyllä tarkastelen Mauri Sariolan teoksia, mutta koskaan hän ei päässyt sille tasolle mihin olisi ollut edellytyksiä. Hyvänen aika, kun lukee otteita Maurin päiväkirjoista kirjassa Hyvästi Sammatin kuu ymmärtää mitä tarkoitan. Kiitos Mauri. Henkilökohtaista tuskaa on helpompi sietää kun voi lukea, että muutkin huiput ovat siitä tarpeettomasti kärsineet.
  

• ---

  nimimerkki

  PPP

  10.6.2014 klo 12:12
  Jos Mauri Sariolalla olisi ollut mahdollisuus jättää vaikka joka toinen kirja kirjoittamatta, niin... Täytyy kuitenkin olla realisti, miksi nähdä liikaa vaivaa, kun kirjat myivät. Jos yksi kirja myi x-kappaletta, niin kaksi kirjaa myi 2x-kappaletta, siis kannatti kirjoittaa kaksi kirjaa. Eikö loppuvuosina myyntiluvutkin alkaneet olla hiipumaan päin, muutama tuhat/kirja, vaikka kaikilla laskentatavoilla ne olivat kuitenkin kohtalaisia menestyksiä.
  
  Sariola oli kirjailijana samantapainen kuin Spede elokuvan tekijänä eli kun paljon tekee, tulee priimaa ja sutta. M.S. ei kuitenkaan muistaakseni Spedeä kovin korkealle noteerannut. Sariolalla monesti aluksi hyvinkin jännittävä juoni latistui ja samalla monimutkaistui loppuratkaisussa. Päiväkirjoista tosiaan huomaa millaisessa paineessa ja kiireessä hän kirjoja kirjoitti.
  
  Mauri Sariolalta jäi se hänen todellisten kykyjensä mukainen suuri romaani kirjoittamatta. Suomalaiset "ratsastaja" ja "kavaljeeri" eivät ikävä kyllä olleet sitä, miksi M.S. ne tarkoitti.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  10.6.2014 klo 14:21
  Johan siinä kustannustoimittajakin varoitti että hyvää nimeä ei kannata pilata tuollaisilla sutaisuilla. Otetaan kuitenkin viiden tuhannen painos aluksi. Minkäs Mauri teki kun vekselit olivat eräpäivissään. Silloin ei auttanut muu kuin paukutella Remingtonia tai Adleria. Jälki oli tilanteen mukaista ja kostautui seuraavien kirjojen menekissä.
  
  Taivas yksin tietää on esimerkki kirjasta joka on naputeltu rahapulassa. No ne olivat Maurin ongelmia ja valitettavasti myös hänen upean Tuula vaimonsa, seuramme kunniajäsenen #1 joka edelleen tuo Tuulahduksen Sea Horseen ajoilta jotka eivät koskaan palaa.
  
  Loppukevennyksenä kontriBUUtiooni mainitsen vielä tuon Speden. Hän on mies joka osasi nauraa myös itselleen. Toisin kuin tosikkomainen Jörn Donner, joka tästä huolimatta pystyy varastamaan kaiken huomion mikäli vaivautuu jotain örisemään. Särmää siinä karjussa riittää edelleen.
  

• ---

  nimimerkki

  Juhani

  23.8.2014 klo 01:57
  Mauri Sariola oli omana aikanaan ja on vieläkin Suomen kaikkien aikojen luetuimpia kirjailijoita.
  Kun mainitaan merkittävä kirjailija, aina tulee etsimättä mieleen hänen se yksi ja ainoa kirja. Aleksis Kivellä Seitsemän veljestä, Linnalla Tuntematon. Päätalolla Iijoki -sarja, Juhani Aholla Rautatie...
  
  Sariolalla ei ilmeisestikään mitään tällaista yhtä ja varmaa ollut. Lavean tien laki on myydyin ja painetuin, mutta on se kuitenkin vain sariolakirja muiden joukossa. Jossain lehdessä lukija kysyi Sariolan parasta kirjaa häneltä itseltään. Hän vastasi, että se on vielä kirjoittamatta.
  
  Kuten PPP sanoi, Se Suuri Kirja jäi tekemättä. Hyvin olisi ehtinyt, jos olisi saanut lisävuosia. Olihan hän vain 60-vuotias kuollessaan.
  
  Mitähän Mauri Sariola olisi kirjoittanut, jos olisi elänyt pitempään? Hänhän voisi vaikuttaa edelleenkin. Syksyllä täyttäisi 90. Hänelle oli juuri myönnetty taiteilijaeläke. Olisiko sen avulla ollut mahdollisuus keskittyä kirjoittamiseen päivittäisen rahapulan paikkaaimisen sijasta?
  
  Jos Se Suuri Romaani olisi tullut, niin minkälainen se olisi? Historialliset aiheet Mauria kiehtoivat. Hitleristä, Armfeltista, Affleck:sta kirjat jo tulivat. Sotien historia kiehtoi. Olisiko täältä se Nobel-teos tullut? Vai olisiko kirjailija Sariola ottanut kirjallista kantaa nykyiseen kehitykseen? Vieläkö nykyaikaan sijoitettu "Isänmaan parturit" olisi syntynyt? Vai olisiko tullut mitään?
  
  Yhtä ja oikeaa suurteosta ei Mauri Sariola ehtinyt tehdä, mutta synnyttihän kuitenkin edelleen yleisesti tunnettavan poliisimiehen, Leo Olavi Susikosken.
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  24.8.2014 klo 00:17
  Niin, kukapa tietää mitä teoksia Maurilta jäi kirjoittamatta kun viikatemies sairaalabakteerin muodossa iski jo 60 vuoden iässä. Juuri kun kuoleman jälkeen myönnetty kirjailijaeläke olisi ehkä antanut sen tarvittavan vapauden, jolla Mauri olisi päässyt julkaisemisen pakkokierteestä. Onhan hän silti mielestäni primus inter pares ja tiennäyttäjä suomalaisessa rikoskirjallisuudessa. Ei koskaan ole pettänyt ainakaan tätä lukijaa.
  
  Maurin kaunokirjalliset teokset eivät rikosromaanien lailla minulle kolahda. Niitä arvostamaan kykyni eivät riitä.

• ---

  nimimerkki

  T H

  11.9.2014 klo 10:42
  Pakko kommentoida tuota Spede-osiota. Elokuvat ovat vieläkin kansansuo-
  sikkeja. Uuno Epsanjassa ja Uuno Turhapuro armeijan leivissä ovat Suomen
  elokuvan helmiä. Molemmat nämä monitaiteilija Vesa-Matti Loirin ansiosta.
  Unohtamatta Simo Salmista. Kummatkin elävät.
  Spede Pasanen oli myös monilahjakkuus. Vaan nyt päästään siihen asiaan
  josta alunperin kyse. Spede ei osannut nauraa itselleen ainakaan hävitessään.
  Niin monet Speden Spelit aikoinaan katsonneena tämän huomioin. Spede
  oli kuitenkin huono häviäjä, vaikka siihen olisi ollut varaakin, edes joskus.
  Vaan rauha sielulleen, tällaisia ei ole nyt ohjelmistossa, ainakaan televisiossa.

• ---

  nimimerkki

  J-P.

  24.6.2020 klo 23:51
  Tällainen kokeneiden lukijoiden pohdinta on mielestäni mukava kaltaiselleni henkilölle, joka ei ole ennen lukenut Sariolan kirjoja. Voin aloittaa muiden parhaana pitämästä kirjasta.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  25.6.2020 klo 15:10
  Hellepäivälle( PVMS:n virallisessa mittarissa on nyt 32 C) oikein mieleinen ja iloinen yllätys J-P:n ilmestyminen! Lisää vaan lukijoita mukaan, tervetuloa!
  Siinäpä se, paras kirja, se on vähän "äidistä vai tyttärestä", otapa tuosta selvää. Olemme porukalla täällä yrittäneet, mutta siinä on monta monessa...
  Kaikki seuraava kuuluu kategoriaan "mielestäni", eikä edusta seuran kantaa. Sananvapauden lippu heiluu.
  Yksi jako aloittamiskirjaa valittaessa on se, että Susikoskella vai ilman. Tuomari Matti Viimakin esiintyy joissain kirjoissa edukseen( aloitus on Lavean tien laki). "Oikeista romaaneista" (ilmaisu on omatekemäni), on harkinnan arvoinen elokuvaksikin väännetty Totuus on armoton. Ei loitsu eikä rukous on myös pakko nostaa esille.
  Niin, parissa kirjassa dekkaroi myös toimittaja Kuusama, silloin aloitussuositus on Sumusta nousee risti.
  
  Jos on mielenkiintoa, niin selailemalla täällä lukupiirissä vuosien aikana Maurin kirjoista (tai niiden tuntumasta, väliin on innostuttu pitämään muuten hauskaa, kun on sille päälle satuttu) kirjoiteltua jorinaa, saa sekalaisen käsityksen Kirjailijan tuotannon sekalaisuudesta.....suurista juonipaljastuksista ei ole pelkoa. Pus kii!
  
  Kirjojen saatavuus ei ole ongelma. Kirjastojen varastot ovat hyvät. Antikvariaatit myyvät laajaa Maurivalikoimaa vitosesta alkaen, postikulut kolmisen euroa, tulee muutamassa päivässä.
  
  Mukaan vaan, sanoi Kamppuri! Vai oliko se sekaan...no, etsivä löytää.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »