Lukupiiri

Jatkukoon laulusi, Susikoski!

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  28.9.2014 klo 15:24
  Tulipa luettua (nythän saa sanoa noin, mutta ei anna luonto periksi), siis otetaan uusiksi.
  Tulipa luetuksi uusvanha tuote "Laulu seis, sanoi Susikoski". Olipa pirteä kokemus. Voisi sanoa, että hieno nostalgiapläjäys kertakaikkiaan. Harvoin on lukiessa harmittanut , että oikean käden peukalon alla oleva sivumäärä noin kovaa vauhtia ohenee. Nyt näin pääsi käymään.
  
  En nyt ryhdy perkaamaan kirjan sisältöä. Laulattakaa Susikoskea ja melokaa Melalla kukin tykönänne. Tulee siellä sivuilla muitakin tuttuja vastaan, tulee henkilöitä, mutta myös tapahtumia.
  
  Kirjan tiiviissä esipuheessa on loistava, haikeuden poistava loppulause. "Tarinoita jää vielä paljon julkaisematta ja seuran tavoitteena on jatkaa kertomusten keräämistä ja julkaista niitä myös tulevina vuosina." Mainio kulttuuriteko.
  
  Kiitos toimeksipanijoille..

• ---

  nimimerkki

  Jarmo

  28.9.2014 klo 18:35
  Sama mieltä kuin Serambleri. Hienoa! Jatkoa odottaessa...

• ---

  Matti Nummenpää

  28.9.2014 klo 21:54
  Paljon oli Maurilla sanottavaa. Jännityskertomuksista on nyt osa saatettu lukijoiden luettaviksi. Vuosien aikana on novellikokoelmaa eri tahoilta pyydetty. Pitihän tämä kulttuurityö tehdä - onhan se Mauri Sariola -seuran perustehtävä. Tähän se ei todellakaan jää. Vielä on runsain mitoin jännäreitä ja muita novelleja piilossa. Tavoitteena on julkaista seuraava kokoelma ensi vuoden aikana. Ja varmaankin Maurin myllystä on varissut materiaalia vielä useampaankin 300-sivuiseen kokoelmakirjaan.
  
  Kirjan toimittaja on Turun kirjamessuilla Suomen kirjailijanimikkoseurat ry:n esittelypisteessä ja Helsingin kirjamessuilla sariolaseuran osastolla koko messujen ajan. Tämän ensimmäisen kirjan kustantaja, Harri Nykänen, on lupautunut Helsingin kirjamessuille Mauri Sariola -seuran myynti- ja esittelypisteeseen. Tulkaa käymään, jos kirjamessuilla vierailette.
  
  MS Int.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  12.10.2014 klo 04:20
  Mauri Sariolan seuraan ei päästä, vaan joudutaan. Minua tässä koukuttaa tapa miten lennätinkonttorin paras asiakas Mauri ruoski itseään kun oli tullut ns. voiman tunnossa lähetettyä viestejä joita myöhemmin katui. Ja mikä pahinta, esimerkiksi kenraali Airo oli aidosti loukkaantunut ja siten osoittautua Marskia pienemmäksi sieluksi. Nythän viestittely ei maksa mitään, mutta häpeä on sitäkin suurempi kun käy terävintä sanan miekkaansa käyttämään juuri silloin kun kyvyt ovat alimmillaan.
  
  Däruber mann nicht sprechen kann, musse man swaigen sanoi Wittgenstein, mutta se viesti ei minulle ole vielä mennyt perille, vaan edelleen olen kiitollinen siitä että jo lapsena on tullut opittua tämä täydellisesti sukupuolineutraali kieli jolla ei tarvitse miettiä onko se she or he who is writing.
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  11.5.2021 klo 16:54
  Rauman Lukon jääkiekkojoukkueen finaalipaikka on niin harvinainen tapahtuma, että ihan tuota on pitänyt Yle Puheelta kuunnella, kuinka "pehmeäkätisenä" pelaajana tunnettu "Raipe" Helminen on yrittänyt Turun Palloseuran valmentajana tiirikoida lukkoa auki. "Raipe" on tunnetusti erittäin vaatimaton mies, joka ei tee itsestään numeroa. Kerran toimittaja hehkutti, että hän on maailman paras syöttelijä, johon "Raipe" tuumaili alakuloisena: "Niin, mutta vaan tämän maailman..".
  
  Raumalla vietettiin Sariola-seuran vuosijuhlaa keväällä 2004 ja vieläkin harmittaa, kun tulin paikalle vasta iltarientoihin, niin että päivällä esiintynyt Mannerheim-ristin ritari Taavi Törmälehto jäi tapaamatta. Marskin ristejä jaettiin saajan sotilasarvosta riippumatta sotamiehestä marsalkkaan, mutta Taavi on ainoa, jonka sotilasarvo virallisessa matrikkelissa on jääkäri. Jääkärieverstejä ja jääkärikenraaleja toki oli, mutta he olivat "Saksan jääkäreitä", jollainen Taavi ei ollut. Taavihan olisi Saksan jääkärinä ilmeisesti ollut sitten jääkärijääkäri!
  
  Lukon voitettua 3-1 jatkui samalla radiokanavalla mielenkiintoinen ohjelma: "Arkisto: Miten minusta tuli minä". Haastateltavana oli tunnin ajan seuramme edesmennyt jäsen, professori, elokuvaohjaaja Åke Lindman. Kuten tiedämme, hän oli tunnettu lukuisista elokuvarooleistaan näyttelijänä - parhaiten ehkä "ensimmäisen Tuntemattoman" alikersantti Lehtona.
  
  Åken nuoruudessa ennen elokuvauraa hänen ajastaan kilpailivat tasaveroisesti teatteri ja jalkapallo. Jälkimmäinen vei lopulta voiton Åken tultua valituksi kotikisojen 1952 olympiajoukkueeseen. Seuratasolla Åke edusti ehkä hieman yllättäen Helsingin IFK:ta. Åke oli äkkipikainen ja värikäs puolustaja, jonka bravuurina olivat liukutaklaukset. Kerran hän vimmastui oman joukkueen pelaajalle, joka potkaisi vastustajaa erotuomarin vihellyksen jälkeen. Åke ajoi joukkuekaveriaan ympäri kenttää, mutta ei saanut tätä kiinni. Erotuomari näytti Åkelle punaista korttia epäurheilijamaisesta käytöksestä! Toisen kerran Tampereen Ratinassa Åke kyllästyi katsomosta huutelevaan tyyppiin, kirmaisi kentältä portaita ylös yleisön joukkoon ja karjaisi: "Huudappas kerran vielä, jos uskallat!". Ensin seurasi syvä hiljaisuus ja sitten katsojat alkoivat varovasti ehdotella Åkelle, että tämä palaisi kentälle. Näin tapahtuikin ja erotuomari nosti taas punaisen kortin ja Åke pääsi suihkuun vilvoittelemaan tunteitaan.
  
  Kuopiosta tuli "hesalaispitoiseen" maajoukkueeseen savolaispoika, jota muut eivät oikein noteeranneet, mutta Åke hyväksyi hänet pelimatkoilla kämppäkaverikseen. Myöhemmin Åke vieraili hänen luonaan Ranskassa, Toulousessa, jossa tämä pelasi jalkapalloa ensimmäisenä suomalaisena ammattilaisena. Savolaispoika oli Aulis Rytkönen.
  
  Åken ollessa 4-vuotias hänen isänsä kuoli. Lindmanin nimen Åke sai 20-vuotiaana, kun isäpuoli virallisesti adoptoi hänet. Aikaisemmalta sukunimeltään Åke oli Järvinen. Haastattelussa, joka oli tehty vuonna 1994, Åke kertoi saaneensa lapsena paljon rakkautta äidiltään ja mummoltaan. Hän korosti myös rauhallisen isäpuolensa Gösta Lindmanin merkitystä.
  
  Vallilan työläiskaupunginosassa kasvanut Åke valittiin vuonna 1998 Stadin Slangi ry:n toimesta Stadin Kundiksi. Hänen elokuvarooleistaan - usein hän esitti filmin konnaa - mainittakoon Lars G. Thelestamin vuonna 1978 ohjaama "Tuntematon ystävä", jossa Åke esitti komisario Olavi Susikoskea vastanäyttelijänään takavuosien Miss Universum Anne Pohtamo. Elokuva perustuu Mauri Sariolan jännitysromaaniin "Susikoski virittää ansan". Vuonna 2002 Mauri Sariola-seura valitsi Åke Lindmanin ansaitusti "Vuoden Susikoskeksi".
  
  Ja vielä: Rauman Lukko johtaa neljättä finaalipeliä Turussa 2-0 ja voittanee SM-kultaa 58:n vuoden tauon jälkeen. Edellisen kerran Raumalla juhlittiin mestaruutta vuonna 1963, jolloin Maurilta ilmestyivät mm. teokset "Pitkä matka Liverpooliin" ja "Minä, Olavi Susikoski". Pitkä on ollut Rauman Lukon matka mestaruuteen ja tuo jälkimmäinenhän sopisi vaikka Åke Lindmanin elämäkerran nimeksi.
  
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  15.6.2021 klo 10:24
  .Åke Lindman on osottanut miehen mallia Niskavuoren pehtoorina. Paremmaksi pisti vain Tauno Palo Juhanina.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  25.3.2022 klo 19:46
  Elokuvatietäjille kysymys: Susikoskea valkokankaalla esittäneet Ismo Kallio ja Åke Lindman esiintyivät eräässä kotimaisessa elokuvassa keskusrikospoliisin miehinä. Åken roolinimi oli ylietsivä Järvinen, Ismon roolinimeä tai virka-asemaa en muista. Elokuvan juoni oli hyvin "maurimainen" ja pitikin oikein tarkastaa, kuka sen on käsikirjoittanut. Ei ollut Mauri vaan saman elokuvan ohjannut Aarne Tarkas. Elokuvan pääosaa esitti jopa kahdessa Maurin kirjojen pohjalta tehdyissä elokuvissa esiintynyt henkilö. Mikä on elokuvan nimi?
  
  Mielestäni elokuvan juonessa oli viitteitä Maurin kirjoihin "Susikosken vaikein juttu" ja "Tohtori Viitasen tapaus", mutta niinhän se lienee, kuten Mauri sanoi plagioinnista syytettynä: "..alan ahtaat rajat painavat yhteen..". Mielenkiintoinen yksityiskohta oli Åke Lindmanin roolinimi "ylietsivä Järvinen". Åke sai Lindman-nimen isäpuoleltaan, kuten tuohon ylemmäksi olen lähes vuosi sitten kirjaltanut ja hän oli aiemmalta sukunimeltään Järvinen.

• ---

  Matti Nummenpää

  25.3.2022 klo 20:04
  Oliskohan "Hän varasti elämän"? vuodelta 1962
  
  Tuli tänään TV1:ssä.
  
  MS - int

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  25.3.2022 klo 21:01
  Kyllä intendentti tuntuu olevan kisakunnossa näin kuukautta ennen vuosijuhlan tietokilpailua. Tänäänhän tuo elokuva tuli ja oli mielestäni ihan hyvä. Risto Mäkelä oli pääosassa ja hänen taloudenhoitajanaan Rose-Marie Precht, jonka muistamme myöhemmin kirkkoherra Salpakarin puolisona Edvin Laineen elokuvasta "Täällä Pohjantähden alla". Harvinaisempaa taisi olla sekin, että Risto Mäkelä ja Toivo Mäkelä esiintyivät samassa elokuvassa. Ainakaan minä en muista lonkalta muita elokuvia. Sukua toisilleen eivät Risto ja Toivo liene olleet.
  

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  26.3.2022 klo 15:27
  Kyllähän Risto ja Toivo Mäkelä esiintyivät useammassakin elokuvassa yhdessä. Yhteisiä kohtauksia en ole erikseen laittanut merkille. Pienellä vertailulla löytyi kymmenkunta yhteistä elokuvaa ja kaikki 1960-luvun alkupuolella, jolloin Risto Mäkelä elokuvaura vasta alkoikin. Puolenkymmentä näistä oli Aarne Tarkaksen ohjauksia, kuten Hän varasti elämänkin.
  
  Erikseen voisi mainita Komisario Palmu elokuvat, joista ”Erehdyksessä” molemmilla pienet osat. Risto Mäkelä näytteli Hagertia, joka oli kansallispuvuissa liikkuvalle väestönosalle tyypillisestä sukunimestä huolimatta poliisi ja Palmun esimies. Toivo Mäkelä näytteli pianistia, joka säesti etsivä Kokkia (Leo Jokela) legendaarisessa ”Silimät tummat niin kuin syksyinen yö”-kohtauksessa.
  ”Kaasussaa” Risto Mäkelä oli kiero saarnaaja Mustapää ja Toivo Mäkelä tuomari Lanne, Hiljaisten seiväshyppääjien kerhon jäsen ja rouva Skrofin lakimies.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  26.3.2022 klo 18:19
  Magisteri on oikeassa - kuten yleensä. Minulla on elokuva- ja musiikkialalta enemmän oletuksia ja mutu-tuntumaa kuin tietoa. Yleensä lauantaisin päivällä hävettääkin, jos satun kuuntelemaan radiosta poppikoulua. Siinä kun testaa musiikkitietouttaan, niin ei "mieli parane" (Päätalo). Kyllähän tuon Palmun "Kaasua" juuri katsoinkin, mutta jotenkin se Hagert jäi huomioimatta. Tuomari Lanteen laitoin merkille, kun huvitti juuri tuo Hiljaisten seiväshyppääjien kerho. Suomi on tunnetusti kerhojen ja yhdistysten luvattu maa. Aina se kotiolot voittaa.
  
  Kun nyt kuitenkin tuo kyselyvaihde jäi päälle, niin kysynpä lukupiiriläisiltä, mikä määritelmä on kyseessä - yksi sana riittää vastaukseksi: "Se suuri, hyvää tekevä järjestys, joka yhdistää meidät kaikki, pitää turvissaan meidät kaikki, sitoo ja vapaiksi tekee meidät kaikki"? Eikä kysymyksessä ole Mauri Sariola-seura.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »