Lukupiiri

« aihelistaan

Alkoholin vaikutus M Sariolan tuotannossa


  • nimimerkki

    ukkelo

    12.5.2016 klo 05:20
    Uskallan olettaa että osa, eikä suinkaan huonoin osa Mauri Sariolan tekstistä on kirjoitettu alkoholin vaikutuksen alaisena. On myös tekstiä joka näyttäisi olevan puserrettu juopottelun seurauksena vääjäämättä tulevassa jälkitilassa.

    Nyt jo eläköityneenä IT ammattilaisena uskallan myöntää, että parhaat käyttöliittymien käännökset syntyivät minulta pienessä sievässä ja taisi tulla siinä joitakin uudissanojakin kehitettyä. Varsinaisen koodin olen toki vääntänyt selvin päin.

    Toivon rohkeita kannanottoja vastineeksi omasta avomielisyydestäni!

  • nimimerkki

    Serambleri

    14.5.2016 klo 20:55
    Melko selkeä ja samalla tiukasti rajaava on Ukkelon asettama otsikko.

    Jos aihe olisi vaikkapa "Alkoholi Mauri Sariolan tuotannossa", tai "Alkoholin asema MS:n tuotannossa", avautuisi meille laajempia alueita pohdintaan, esimerkkien tarkasteluun sekä yhteenvetoihin. Ajatusten Tonava suorastaan tulvisi, niin paljon viinojen kanssa tuotannossa lotrataan. Mutta siitähän kai ei nyt ollut kyse.
    Otsikon aiheesta en oikeastaan osaakaan sanoa mitään. Enpä ole tullut tuotantoa lukiessani pohtineeksi, onko joku kirjan teksti mahdollisesti kirjoitettu Nummisuutarien Eskon nousuhumalan tai syntinen saatana kurja -nimisen hikoiluvaiheen puolella. On siis sanottava ettei ole Sariolan tekstejä lukiessa tullut ns. varteenotettavaa epäilystä siihen suuntaan, että olisi tuossa ja tuossa kohdin peikkojuoman puskemana liuskoja täytetty. Ihan tolkun tekstiähän teokset juonellisesti ja kielellisesti ovat. Kiirekömmähdykset ovat asia erikseen. Aina roiskuu...
    Olisikin kiinostavaa tietää, missä laajuudessa kustantajan asettama päällystakki on joutunut saatuihin käsikirjoituksiin puuttumaan. Käsitykseni on, että eipä Gummeruksella juuri Maurin tekstejä kustannustoimittajien voimin taidettu/haluttu/tarvinnut/ehditty peukaloida. Kiire oli, painokone ei odota, tuttuun kirjailijaan ja ostajakuntaan luotettiin. Mitä nyt kansikuvista kinattiin...

    Päiväkirjakoosteissahan on mainintoja juovutusjuomien ja tekstinteon yhteensopimattomuudesta. Mieleeni on jäänyt johtoajatus, että Kirjailijalla on ollut vakaa tahto pitää korkki kiinni kirjoittamisen kiireisessä vaiheessa. Sopii samalla kysäistä, paljonko tekstejä Maurin pajassa yleensäkään syntyi ilman päällepainavaa kiirettä?

    Tuntuu kuin siellä päiväkirjoissa olisi myöskin maininta tapauksesta jossa valkeus on nauranut pimeyden töille. Hämärä muistikuvani on, että jotain yön huuruisina hetkinä kirjoitettua olisi pantu kriittisen tarkastelun jälkeen aamulla takkaan.
    Sähkeet ja päiväkirjamerkinnät ovat sitten oma lukunsa.
    P.s.
    Pihlajanmarjaviiniseuran sihteeri myötäilee Ukkelon näkemystä siinä, että lennokas pöytäkirjateksti tuntuu syntyvän kevyessä kekkulissa. Tosikot pöytäkirjan tarkastajat joskus mainitsevat verbaalisesta ilottelusta.





  • nimimerkki

    Jarmo

    15.5.2016 klo 15:53
    Joskus olen miettinyt, että kuinka alkoholin välillinen vaikutus ”kohtuullisen iloisen elämän” vuoksi on mahdollisesti vaikuttanut Maurin jatkuvaan vekselikierteeseen ja täyttä kautta tuotantoon?

    Onko sillä ollut positiivinen vaikutus eli jonkin sortin rahapulassa Mauri Sariola on ollut koko ajan pienessä pakkoraossa ja kirjoituksia on syntynyt rivakkaan tahtiin. Näistä hedelmistä pääsemme nyt edelleen nauttimaan. Jos taasen Mauri olisi saanut vekselikierteen poikki, olisiko kirjoitustahti laantunut ja luomusten taso noussut vieläkin paremmaksi?

    Voihan sitä myös kysyä, että onko Mauri alkoholin ansiosta tai vuoksi ajautunut mielenkiintoisiin tilanteisiin tai tavannut persoonallisia ihmisiä. Näitä kokemuksia hän on sitten päässyt hyödyntämään kirjallisessa työssään. Mene ja tiedä…

    Päiväkirjoissahan Mauri on pohdiskelut, että jokunen Mersu on kurkusta alas mennyt!

  • nimimerkki

    ukkelo

    16.5.2016 klo 08:44
    Epäilen, että mahtavimmat Bachin teoksista olisivat jääneet säveltämällä, ellei hänen virkaehtositoumukseensa olisi sisältynyt velvollisuus tuottaa valmista aivan uskomattomaan tahtiin. Erona Sariolaan, Johann Sebastianin tappotahti oli pahimmillaan uusi BMV joka viikko enkä tarkoita tällä autoa.

    Mauri Aukustille riitti että keskittyi paukuttelemaan muutaman viikon vuodessa urkujen sijasta Adleria. Ei siinä montaa päivää mennyt kun oli legendaariset määrät sivuja valmiina, jolloin niitä ei enää kannattanut repiä eikä aloittaa paremmassa vireessä alusta. Kirjoissa esiintyy väkeä jotka ovat taitamattomasti juovuksissa jo parin paukun jälkeen ja sellaisia joilla meno vain paranee ja voiman tunto kohenee, vaikka vetelisi tuplia tiuhaan tahtiin vuorokausikaupalla. Mauri on vaatiessaan verojensa kohtuullistamista vedonnut, etten ole nero, vaan itse on koettava huikeimmat nousuhumalat ja ankarimmat krapulat, jotta niistä osaa kirjoittaa.

  • nimimerkki

    Serambleri

    16.5.2016 klo 18:52
    Ukkelon kommentista tuli mieleen työpaikan kahviossa aikoinaan käydyt vimmaiset väittelyt, joissa jouduin puolustamaan maanviljelyselinkeinoa ja oikomaan tietämättömien käsityksiä elinkeinon harjoittajaltaan vaatimista työsuorituksista. Halusivat tietysti irvikissat vain minua härnätä väittämällä että jyväjemmari tekee töitä kaksi viikkoa vuodessa: keväällä viikon kylvää ja syksyllä toisen istuu puimurin hytissä ja kuuntelee jyvien kohinaa ja iskelmäradiota. Muun ajan sitten Saarijärven Paavon tavoin Jumalalta kasvun toivoo, tukiaiset taivahasta...
    Mauri Aukustin kirjojen kirjoittamiseen käyttämää aikaa voidaan toki leppoisasti liioitellen luonnehtia hieman edellä kuvattuun tyyliin. Antaahan hän itsekin siihen aihetta mainitsemalla, että joku kirja syntyi reilussa viikossa. Asia muuttuu, kun katsotaan vuotuista tuotantoa kokonaisuudessaan.
    Hämmästyn aina uudelleen, kun selaan seuran tietäväisten laatimia koonnoksia Sariolan muusta tuotannosta. Sitä jatkokertomusten, kuunnelmien, yksittäisten lehtiin tehtyjen tekstien määrää miettiessä ihmettelee, että missä välissä mies on ehtinyt siihen Adleriin värinauhaa vaihtaa. Välillä kun on kuitenkin pitänyt Kurjen kabinetissakin käydä kortin silmää katsomassa, toisinaan istua Caravellen kyytiin etsimään sitä reikää, joka laulun sanojen mukaan kiitotien päässä taivaassa on. Henkisenä huoltoasemana toiminut Sammattikin on vaatinut oman aikansa.

  • nimimerkki

    ukkelo

    29.5.2016 klo 01:05
    Seramblerin kanssa olen vielä nytkin valmis puolustamaan maanviljelyselinkeinoa missä tahansa ravitsemusliikkeessä. Suomessa on kaksi syrjittyä ammattiryhmää, jotka ovat maatalouden harjoittajat ja kirjailijat. Kummatkin joutuvat raatamaan aivan mielettömästi saadakseen edes siedettävän toimeentulon. Useimmat nykykirjailijat siksi ettei kukaan maksa kun parempaa tekstiä saa ilmaiseksi.

    Nyt asiaan. Useilla apurahoilla on palkittu tuskaa ilmentäviä teoksia, joissa kirjoittaja löytää samalla lailla syvältä luotaavan kriitikon. Minulle Mauri Sariolan teokset eivät ole lisänneet, vaan helpottaneet tuskaa. Susikoski on hajuton ja mauton henkilö. Samanlainen kuin Hergen Tintti. Kummatkaan eivät varsinaisia järjen jättiläisiä, mutta aina lopussa konnat käryävät sankareista huolimatta.

  • nimimerkki

    T H

    21.6.2016 klo 19:36
    Aiheesta poiketen. Maatalous tietysti on tuettua. Mutta katsokaa, kuunnelkaa
    tuota TUULIVOIMAN tukea. Verratkaa KWH/tukea per. KWH sähkölasuunne.
    Tuulisähkö on kallein energialähteemme tällä hetkellä. Jari Sillanpääkin
    pisti tulevat rahansakin tämän puolesta. Tuet kyllä loppuvat...

  • nimimerkki

    ukkelo

    9.7.2016 klo 04:04
    Olen samaa mieltä T H:n kanssa mitä tulee Suomen energiapolitiikkaan, mutta palatakseni aiheeseen, joka on Mauri Sariolan kirjallinen tuotanto; tai oikeastaan siihen miten sitä vasta ikämiehenä oikeasti oppii arvostamaan. Tutustuin Maurin tuotantoon vasta kolmekymppisenä, jolloin hämmästelin kuinka 26 vuotta vanhempi kirjailija elää edelleen nuoruuttaan. Eihän siinä katsannossa ymmärtänyt että elämää voi olla yli viisikymppisenä. Enää en tuota ihmettele kun omassa mittarissa lukee 66 ja on todettava että samanlainen veikeä ukkelo sitä on edelleen. Ainoastaan nuoremmat ovat muuttuneet entistäkin lapsellisemmiksi ja oma askel on käynyt kivulloisemmaksi.

  • nimimerkki

    ukkelo

    4.12.2016 klo 08:50
    Aleksis Kiven tekstit taitavat olla siinä määrin kanonisoituja, että ei ole soveliasta edes keskustella missä määrin alkoholilla on ollut vaikutusta niiden syntyyn, saati siitä onko tekstiä syntynyt alkoholin vaikutuksen alaisena. Kiven ja Sariolan tapaiset huippukirjoittavat olivat viinaan meneviä, se toki myönnetään, mutta harvemmin sitä että maistissa pystyivät myös kirjoittamaan jopa parhaimpia tekstejään.

    Maku- ja myös uskon asia tämä on. Mielestäni parasta Sariolaa on luettavissa Maurin päiväkirjoissa ja nimenomaan silloin kun kirjoittaja oli sopivasti juovuksissa. Teksti muuttuu heti tylsemmäksi, kun se on kirjoitettu selvin päin, saati jälkitiloissa, jolloin siihen tulee itseä ruoskiva moralisoinnin sävy. Epäilen, että parhaat tekstinsä Mauri heitti takkaan juuri noissa synnin tunnoissa. Tai ainakin sellaiset, joista olisin kiinnostunut enemmän kuin vaikkapa laskukiidossa puserretusta Kolmen naisen talosta.

  • nimimerkki

    T H

    7.12.2016 klo 22:57
    Mitenkähän tuohon nyt vastaisi? Ylläpidon pointti jo sinänsä vastaus omaan kysymykseen.
    M S ja muutkin aikansa sekä nykykirjailijat palkitut jos tuohon kysymykseen vastaisivat?
    Missä lienee raja? Kuka heittää ensimmäisen kiven?

  • nimimerkki

    ukkelo

    12.4.2022 klo 10:49
    Pentti Saarikoski esittäisi tuohon otteen huipputotannostaan: . On tuskaa, On paskaa
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Alkoholin vaikutus M Sariolan tuotannossa