Lukupiiri

Alkoholin vaikutus M Sariolan tuotannossa

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  12.5.2016 klo 05:20
  Uskallan olettaa että osa, eikä suinkaan huonoin osa Mauri Sariolan tekstistä on kirjoitettu alkoholin vaikutuksen alaisena. On myös tekstiä joka näyttäisi olevan puserrettu juopottelun seurauksena vääjäämättä tulevassa jälkitilassa.
  
  Nyt jo eläköityneenä IT ammattilaisena uskallan myöntää, että parhaat käyttöliittymien käännökset syntyivät minulta pienessä sievässä ja taisi tulla siinä joitakin uudissanojakin kehitettyä. Varsinaisen koodin olen toki vääntänyt selvin päin.
  
  Toivon rohkeita kannanottoja vastineeksi omasta avomielisyydestäni!
  

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  14.5.2016 klo 20:55
  Melko selkeä ja samalla tiukasti rajaava on Ukkelon asettama otsikko.
  
  Jos aihe olisi vaikkapa "Alkoholi Mauri Sariolan tuotannossa", tai "Alkoholin asema MS:n tuotannossa", avautuisi meille laajempia alueita pohdintaan, esimerkkien tarkasteluun sekä yhteenvetoihin. Ajatusten Tonava suorastaan tulvisi, niin paljon viinojen kanssa tuotannossa lotrataan. Mutta siitähän kai ei nyt ollut kyse.
  Otsikon aiheesta en oikeastaan osaakaan sanoa mitään. Enpä ole tullut tuotantoa lukiessani pohtineeksi, onko joku kirjan teksti mahdollisesti kirjoitettu Nummisuutarien Eskon nousuhumalan tai syntinen saatana kurja -nimisen hikoiluvaiheen puolella. On siis sanottava ettei ole Sariolan tekstejä lukiessa tullut ns. varteenotettavaa epäilystä siihen suuntaan, että olisi tuossa ja tuossa kohdin peikkojuoman puskemana liuskoja täytetty. Ihan tolkun tekstiähän teokset juonellisesti ja kielellisesti ovat. Kiirekömmähdykset ovat asia erikseen. Aina roiskuu...
  Olisikin kiinostavaa tietää, missä laajuudessa kustantajan asettama päällystakki on joutunut saatuihin käsikirjoituksiin puuttumaan. Käsitykseni on, että eipä Gummeruksella juuri Maurin tekstejä kustannustoimittajien voimin taidettu/haluttu/tarvinnut/ehditty peukaloida. Kiire oli, painokone ei odota, tuttuun kirjailijaan ja ostajakuntaan luotettiin. Mitä nyt kansikuvista kinattiin...
  
  Päiväkirjakoosteissahan on mainintoja juovutusjuomien ja tekstinteon yhteensopimattomuudesta. Mieleeni on jäänyt johtoajatus, että Kirjailijalla on ollut vakaa tahto pitää korkki kiinni kirjoittamisen kiireisessä vaiheessa. Sopii samalla kysäistä, paljonko tekstejä Maurin pajassa yleensäkään syntyi ilman päällepainavaa kiirettä?
  
  Tuntuu kuin siellä päiväkirjoissa olisi myöskin maininta tapauksesta jossa valkeus on nauranut pimeyden töille. Hämärä muistikuvani on, että jotain yön huuruisina hetkinä kirjoitettua olisi pantu kriittisen tarkastelun jälkeen aamulla takkaan.
  Sähkeet ja päiväkirjamerkinnät ovat sitten oma lukunsa.
  P.s.
  Pihlajanmarjaviiniseuran sihteeri myötäilee Ukkelon näkemystä siinä, että lennokas pöytäkirjateksti tuntuu syntyvän kevyessä kekkulissa. Tosikot pöytäkirjan tarkastajat joskus mainitsevat verbaalisesta ilottelusta.
  
  
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  Jarmo

  15.5.2016 klo 15:53
  Joskus olen miettinyt, että kuinka alkoholin välillinen vaikutus ”kohtuullisen iloisen elämän” vuoksi on mahdollisesti vaikuttanut Maurin jatkuvaan vekselikierteeseen ja täyttä kautta tuotantoon?
  
  Onko sillä ollut positiivinen vaikutus eli jonkin sortin rahapulassa Mauri Sariola on ollut koko ajan pienessä pakkoraossa ja kirjoituksia on syntynyt rivakkaan tahtiin. Näistä hedelmistä pääsemme nyt edelleen nauttimaan. Jos taasen Mauri olisi saanut vekselikierteen poikki, olisiko kirjoitustahti laantunut ja luomusten taso noussut vieläkin paremmaksi?
  
  Voihan sitä myös kysyä, että onko Mauri alkoholin ansiosta tai vuoksi ajautunut mielenkiintoisiin tilanteisiin tai tavannut persoonallisia ihmisiä. Näitä kokemuksia hän on sitten päässyt hyödyntämään kirjallisessa työssään. Mene ja tiedä…
  
  Päiväkirjoissahan Mauri on pohdiskelut, että jokunen Mersu on kurkusta alas mennyt!
  

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  16.5.2016 klo 08:44
  Epäilen, että mahtavimmat Bachin teoksista olisivat jääneet säveltämällä, ellei hänen virkaehtositoumukseensa olisi sisältynyt velvollisuus tuottaa valmista aivan uskomattomaan tahtiin. Erona Sariolaan, Johann Sebastianin tappotahti oli pahimmillaan uusi BMV joka viikko enkä tarkoita tällä autoa.
  
  Mauri Aukustille riitti että keskittyi paukuttelemaan muutaman viikon vuodessa urkujen sijasta Adleria. Ei siinä montaa päivää mennyt kun oli legendaariset määrät sivuja valmiina, jolloin niitä ei enää kannattanut repiä eikä aloittaa paremmassa vireessä alusta. Kirjoissa esiintyy väkeä jotka ovat taitamattomasti juovuksissa jo parin paukun jälkeen ja sellaisia joilla meno vain paranee ja voiman tunto kohenee, vaikka vetelisi tuplia tiuhaan tahtiin vuorokausikaupalla. Mauri on vaatiessaan verojensa kohtuullistamista vedonnut, etten ole nero, vaan itse on koettava huikeimmat nousuhumalat ja ankarimmat krapulat, jotta niistä osaa kirjoittaa.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  16.5.2016 klo 18:52
  Ukkelon kommentista tuli mieleen työpaikan kahviossa aikoinaan käydyt vimmaiset väittelyt, joissa jouduin puolustamaan maanviljelyselinkeinoa ja oikomaan tietämättömien käsityksiä elinkeinon harjoittajaltaan vaatimista työsuorituksista. Halusivat tietysti irvikissat vain minua härnätä väittämällä että jyväjemmari tekee töitä kaksi viikkoa vuodessa: keväällä viikon kylvää ja syksyllä toisen istuu puimurin hytissä ja kuuntelee jyvien kohinaa ja iskelmäradiota. Muun ajan sitten Saarijärven Paavon tavoin Jumalalta kasvun toivoo, tukiaiset taivahasta...
  Mauri Aukustin kirjojen kirjoittamiseen käyttämää aikaa voidaan toki leppoisasti liioitellen luonnehtia hieman edellä kuvattuun tyyliin. Antaahan hän itsekin siihen aihetta mainitsemalla, että joku kirja syntyi reilussa viikossa. Asia muuttuu, kun katsotaan vuotuista tuotantoa kokonaisuudessaan.
  Hämmästyn aina uudelleen, kun selaan seuran tietäväisten laatimia koonnoksia Sariolan muusta tuotannosta. Sitä jatkokertomusten, kuunnelmien, yksittäisten lehtiin tehtyjen tekstien määrää miettiessä ihmettelee, että missä välissä mies on ehtinyt siihen Adleriin värinauhaa vaihtaa. Välillä kun on kuitenkin pitänyt Kurjen kabinetissakin käydä kortin silmää katsomassa, toisinaan istua Caravellen kyytiin etsimään sitä reikää, joka laulun sanojen mukaan kiitotien päässä taivaassa on. Henkisenä huoltoasemana toiminut Sammattikin on vaatinut oman aikansa.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  29.5.2016 klo 01:05
  Seramblerin kanssa olen vielä nytkin valmis puolustamaan maanviljelyselinkeinoa missä tahansa ravitsemusliikkeessä. Suomessa on kaksi syrjittyä ammattiryhmää, jotka ovat maatalouden harjoittajat ja kirjailijat. Kummatkin joutuvat raatamaan aivan mielettömästi saadakseen edes siedettävän toimeentulon. Useimmat nykykirjailijat siksi ettei kukaan maksa kun parempaa tekstiä saa ilmaiseksi.
  
  Nyt asiaan. Useilla apurahoilla on palkittu tuskaa ilmentäviä teoksia, joissa kirjoittaja löytää samalla lailla syvältä luotaavan kriitikon. Minulle Mauri Sariolan teokset eivät ole lisänneet, vaan helpottaneet tuskaa. Susikoski on hajuton ja mauton henkilö. Samanlainen kuin Hergen Tintti. Kummatkaan eivät varsinaisia järjen jättiläisiä, mutta aina lopussa konnat käryävät sankareista huolimatta.
  

• ---

  nimimerkki

  T H

  21.6.2016 klo 19:36
  Aiheesta poiketen. Maatalous tietysti on tuettua. Mutta katsokaa, kuunnelkaa
  tuota TUULIVOIMAN tukea. Verratkaa KWH/tukea per. KWH sähkölasuunne.
  Tuulisähkö on kallein energialähteemme tällä hetkellä. Jari Sillanpääkin
  pisti tulevat rahansakin tämän puolesta. Tuet kyllä loppuvat...

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  9.7.2016 klo 04:04
  Olen samaa mieltä T H:n kanssa mitä tulee Suomen energiapolitiikkaan, mutta palatakseni aiheeseen, joka on Mauri Sariolan kirjallinen tuotanto; tai oikeastaan siihen miten sitä vasta ikämiehenä oikeasti oppii arvostamaan. Tutustuin Maurin tuotantoon vasta kolmekymppisenä, jolloin hämmästelin kuinka 26 vuotta vanhempi kirjailija elää edelleen nuoruuttaan. Eihän siinä katsannossa ymmärtänyt että elämää voi olla yli viisikymppisenä. Enää en tuota ihmettele kun omassa mittarissa lukee 66 ja on todettava että samanlainen veikeä ukkelo sitä on edelleen. Ainoastaan nuoremmat ovat muuttuneet entistäkin lapsellisemmiksi ja oma askel on käynyt kivulloisemmaksi.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  4.12.2016 klo 08:50
  Aleksis Kiven tekstit taitavat olla siinä määrin kanonisoituja, että ei ole soveliasta edes keskustella missä määrin alkoholilla on ollut vaikutusta niiden syntyyn, saati siitä onko tekstiä syntynyt alkoholin vaikutuksen alaisena. Kiven ja Sariolan tapaiset huippukirjoittavat olivat viinaan meneviä, se toki myönnetään, mutta harvemmin sitä että maistissa pystyivät myös kirjoittamaan jopa parhaimpia tekstejään.
  
  Maku- ja myös uskon asia tämä on. Mielestäni parasta Sariolaa on luettavissa Maurin päiväkirjoissa ja nimenomaan silloin kun kirjoittaja oli sopivasti juovuksissa. Teksti muuttuu heti tylsemmäksi, kun se on kirjoitettu selvin päin, saati jälkitiloissa, jolloin siihen tulee itseä ruoskiva moralisoinnin sävy. Epäilen, että parhaat tekstinsä Mauri heitti takkaan juuri noissa synnin tunnoissa. Tai ainakin sellaiset, joista olisin kiinnostunut enemmän kuin vaikkapa laskukiidossa puserretusta Kolmen naisen talosta.
  

• ---

  nimimerkki

  T H

  7.12.2016 klo 22:57
  Mitenkähän tuohon nyt vastaisi? Ylläpidon pointti jo sinänsä vastaus omaan kysymykseen.
  M S ja muutkin aikansa sekä nykykirjailijat palkitut jos tuohon kysymykseen vastaisivat?
  Missä lienee raja? Kuka heittää ensimmäisen kiven?

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  12.4.2022 klo 10:49
  Pentti Saarikoski esittäisi tuohon otteen huipputotannostaan: . On tuskaa, On paskaa
  

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  6.6.2022 klo 08:59
  Harva kirjailija on absolutisti, eikä sitä totisesti ollut Maurikaan. Ei hän runsasta alkoholinkäyttöään mitenkään peittele päiväkirjoissaankaan, ja on niistä luettavissa vähintään rivien välistä, että osa tuotannosta on syntynyt ainakin lievässä maistissa. Pelkästään tuotantoa läpikäymällä on silti aika mahdotonta eritellä alkoholin vaikutusta siihen. En uskalla väittää, että jokin tietty kohta on kirjoitettu pienessä "sievässä" tai peräti suuremmassa "sumussa". Ehkä viinan vaikutukseksi on kumminkin yleisemmin katsottava ainakin osittain se, että tuotannon taso suuresti vaihtelee paitsi teoksesta toiseen myös saman teoksen sisälläkin. Ja ehkä sitä osoittaa tuotannon yleinen tason lasku uran loppua kohden? Ryyppylasilla ei enää lopulta ollut sellaista inspiroivaa vaikutusta luomistyöhön kuin mitä sillä kenties oli vielä uran alussa ja keskivaiheilla? Enkä tällä tarkoita suinkaan sitä, että tuo luomisvoima olisi kokonaan pullonsuusta irronnut, en missään nimessä, kyllä perusta löytyi ilman muuta luovuudesta, mielikuvituksesta ja kirjoitustaidosta. Mutta jonkinlaista "irrottavaa ja rentouttavaa" vaikutusta alkoholilla varmasti oli, kuten niin monella muullakin kirjailijalla. Miten paljon hutikalla ja sen jälkitilalla sitten oli suoranaista vaikutusta Maurin kuuluisiin pikku asia- ja tekstikömmähdyksiin, sitä on vaikea sanoa. Nehän voivat yhtä hyvin olla seurausta Maurin mahdottoman kiireisestä ja suurpiirteisestäkin työskentelytavasta. Jonka taustalta tosin sieltäkin saattaa paljastua viinaan liittyvä runsaanpuoleinen ajankäyttö.
  
  Eräs usein toistuva ja mahdollisesti alkoholinkäyttöön liittyvä piirre Maurin teoksissa mielestäni saattaa olla se, että niiden alku on tyypillisesti varsin huolitellusti ja nautittavasti kirjoitettua, mutta sitten jossain puolivälin paikkeilla "meno" latistuu ja loppu on jotensakin hätäisesti aikaan saadun oloista, töksähtävääkin. Alussa tarinaa tuntuu vievän eteenpäin aito innostus ja idea, sitten juoni alkaa kirjailijan mielessä hämärtyä ja kerrontakin latistuu, ja lopulta on jäljellä enää kova tarve lopettaa kertomus jotensakin uskottavasti mutta myös nopeasti. Ihan kuin alku menisi mukavassa iloisessa nousuhumalassa, sitten yrityksessä pitää tuo tunnelma väkisin päällä, mutta lopussa on jo annettava tilaa krapulalle, pakko kyllästyneenä saada kertomus päätökseen - tämä kaikki tietysti noin kuvaannollisesti, ei yhtä kirjaa kai sentään yhtämittaisen hutikan aikana aikaan saatu... Olisiko niin, että kirjoitustyön alettua Mauri vähensi reippaasti juomistaan, ei tuota kieltäytymistään kumminkaan sitten jaksanut koko työn ajan noudattaa, ja viinapiru alkoi vaivata sitä pahemmin mitä pidemmälle kirja edistyi? Olo muuttui rauhattomaksi ja tuskaiseksikin, ja sellaisessa mielentilassa ei enää juoni kehity eikä ilmaisu pysy raikkaana. Erityisesti olen tällaista ollut havaitsevinani Susikoski-saagassa.
  
  Lisää painetta kirjoitustyöhön toi varmaan sekin, että Maurilla ei liene läheskään aina ollut kirjoittamista aloittaessaan tarina loppuun saakka mietittynä, juoni rakentui ja lopetus muotoutui vasta kirjoitustyön edetessä. Inspiraatio potki työn vauhdikkaasti alkuun, mutta ei jaksanut kantaa loppuun saakka? Tällainen työskentelytapa on vaatelias: kirjoitustyön edetessä syntyy tietysti koko ajan kasvava pakko viedä tarinaa johdonmukaisesti ja juohevasti eteenpäin ja myös kehitellä looginen lopetus. Kekseliäisyys on koko ajan koetuksella. Jos tämä ei onnistu, johtaa se helposti jahkailevaan kerrontaan ja tekstin tarpeettomaan venyttämiseen, jotta edes jotain syntyy. Tavoite hämärtyy juonen kuljetuksesta. Helposti tällaisessa tilanteessa sitten hakeutuu etsimään ratkaisua pullon suusta, jos sellaiseen taipumusta ja tottumusta on. Tällainen piirre ei hänen alkupuolen tuotantoaan vaivannut, eikä läheskään kaikkia myöhempiäkään teoksia, mutta kasvavassa määrin sellaista mielestäni havaitsee jostain 60-luvun puolivälin tuotannosta lähtien.
  
  Olisi muuten mukava tietää, jäikö Maurilta monikin kirjoitelma kesken? Löytyykö hänen jäämistöstään merkkejä teoksista, jotka ovat kyllä edenneet kirjoitusvaiheeseen, mutta eivät koskaan saavuttaneet sitä Maurin maagista 111 liuskaa? En muista, että kirjailija olisi itse sellaisista mitään maininnut päiväkirjoissaankaan. Takkaan tai roskakoriin lentäneistä liuskoista on kyllä mainintoja, mutta entä kokonaisista kesken jääneistä teoksista?
  
  

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  6.6.2022 klo 09:58
  Itse pistäisin osittain alkoholin piikkiin juuri nuo takkaan tai revittynä roskikseen lentäneet aloitukset ennen maagista liuskaa 111, jonka jälkeen kirja piti kirjoittaa loppuun. En tosin ole laittanut erityisesti merkille, mitkä kirjat ovat tuon liuskan jälkeen väkisin kokoon kasatun tuntuista. Selvänä luettuna, pikkuhönössä kirjoitetut, kuolemattomat ajatukset eivät olleetkaan niin loistavia. Sähkeitä ja omistuskirjoituksia kirjoihinsa Maurilla oli tapana pikku tuiterissa kirjoitella ja sitten selvänä vähän harmitella sitä, mitä tuli tehtyä.
  
  Oliko Maurilla sitten kustantajan kanssa joku sovittu liuskamäärä sekä minimimäärä että maksimimäärä? Moni kirja loppuu hätäisesti ja sitten joissakin on turhaa, juonta eteenpäin viemätöntä, jaarittelua kymmeniä sivuja ennen rikoksen tapahtumista. Toki moni juoneen kuulumaton anekdootti on mielenkiintoinen, mutta laitettu kirjaan sivun täyteeksi.
  
  Alkoholin käyttö näkynee myös loppukauden kirjojen tason laskuna verrattuna uran alun saavutuksiin. Oliko keskittymiskyky kärsinyt ryypiskelyn seurauksena? Tosin tiedämme, millaisten itse aiheutettujen paineiden alaisena Mauri työskenteli ainakin julkaistujen päiväkirjojen kattamaan ajan. Kirja piti saada valmiiksi tiettyyn päivään mennessä, vaikkei juonesta ollutntietoakaan muutamaa viikkoa aiemmin.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  19.6.2022 klo 13:06
  Yli 60 vuoden rankalla juopottelukokemuksella totean että viina on viisasten juoma.
  
  Katsoessani aikaisempia kontribuutiotani joudun myöntämään, että taso on viime vuosina laskenut. Elossa sentään vielä ollaan ja eläke riittää siihen että armoa ei kustantajilta ja pankinjohtajilta vielä tarvitse anoa.
  
  Jaa, jaa. Niin se Maurinkin taso heikkeni kun hiekka tiimalasissa väheni. Huumorintajunsa Mauri säilytti loppuun saakka, kun astiakaapin rysähdyttyä merkitsi päiväkirjaansa: ”onneksi ei tapahtunut aamulla eikä krapulassa.
  
  Tiivistän, että alkoholi huono isäntä, mutta hyvä renki. Pohjimmiltani hyvin ujona henkilönä en olisi selvin päin uskaltanut kosia vaimoani.
  
  Maurin päiväkirjat ovat parasta Sariolaa. Parhaimmillaan silloin kun sekä kirjailija ja tuotanto olivat sopivassa nousussa. Parhaita heittoja irtoaa parhaiten 4 -8 grogin kohdalla. Kokonaisen dekkarin viimeistely onnistunee paremmin selvin päin
  

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  3.7.2022 klo 16:34
  Lukaisin tuossa Ritva Sarkolan kirjoittaman muistelmakirjan Maurista: 'Mauri Sariola. Rahasta, rakkaudesta, epätoivosta. Tilityksiä'. Aika tuorekin, vuodelta 2017. Ei sen enempää kirjasta muutoin, mutta siitä löytyi tähän alkoholikeskusteluun liittyvä Maurin kommentti: "Siitä olen aina pyrkinyt pitämään kiinni, että en aliarvioi lukijoitani enkä kirjoita päissäni" (s. 193). Samalla sivulla ja seuraavalla hän myös uskoo kirjoittavansa selvin päin parempaa tekstiä. No, en tiedä, millainen alkoholin vaikutuksen piti olla jotta Mauri katsoi olevansa päissään, mutta epäilemättä nautitun määrän piti aikamoinen olla, varmaankin sellainen ettei kirjoittamisesta enää mitään tullutkaan. Sivulla 195 Sarkola muistelee Maurin raittiuden kestäneen ainakin kerran peräti kahdeksan kuukautta, paria pientä huuhtelua lukuun ottamatta. Mikä lie ollut moisen itsekurin yllykkeenä, se ei selviä kirjasta. Se sattui kuitenkin hänen 50-vuotispäivänsä vaiheille. Noin pitkän raiuttiusjakson aikana epäilemättä syntyi ainakin kirja tai pari, mitähän teoksia ovat mahtaneet olla? Lienevät ainakin ne siis kirjoitettu ilman alkoholin myötävaikutusta. Näin siis siinä tapauksessa, että 'raittius' Maurin käsitteistössä todella merkitsi kokonaan juomisesta pidättäytymistä, saattoihan sillä olla hänelle jokin hieman loivempikin merkityssisältö...

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  5.7.2022 klo 01:33
  Lueskelin Hyvästi Sammatin kuuta. Mauri oli raittiina alkuvuodesta 1974 pari kuukautta. Merkintä 5.3. ” Oltu tänään tasan 4 viikkoa aivan raittiina”. 30.4. Mauri kommentoi: ” Enteilee siis hauskaa vappua ja sen jälkeen onkin tarkoitus pitää toukokuu nenänvalkaisukuukautena”. Mauria harmitti viinan vuoksi pilalle mennyt Atlantin/Afrikan risteily.
  
  Jos Mauri oli helmi-huhtikuun selvänä, niin tuona aikana hän sai valmiiksi Esko Laukkona Kuolemanlotossa kuusi oikein 26.2. ja itsenään Susikosken ajojahdin 5.-17.3.
  
  Pitemmän raittiuden syynä oli ”sisuskalujen pettäminen” syyskuussa 1974. 19.9. ”Johan sitä kestikin ryypätä parikymmentä vuotta yhtä päätä”. Tämän jälkeen Mauri lienee ollut ”raittiina”. Mauri täytti 50 vuotta 25.11.1974. 28.12. hän maistoi senttilitran pontikkaa.
  
  Koltan unen hän kirjoitti raittiina Sammatissa tammikuussa 1975. Kirja oli valmis 19.1.
  6.2. ”Pikkukokeilu = 1 vodka, 1 konjakki, 1 viski. Ei olutta! Eikä tuntunut kuin lääkkeeltä. Eikä lisää tehnyt mieli. Mutta turvallista on tietää, ettei tippa tapa.”
  25.2. Kolme viskiä
  
  Enkeli lumessa kirjoitettu 7.-16.3.
  10.3. ”Ei hyvä homma tuo viskihuuhtelu”
  8.5. ”Ja sitten tuli kova krapula”.
  
  Ennen sitä Mauri kirjoitti TV-sarjan Timantti, lehtijuttuja ja pari jatkokertomusta, saattoivat olla vanhoistakin muokattuja.
  
  Kuinkahan pitkä se Maurin raittius oikein oli? Kirjoja kuitenkin syntyi.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  11.7.2022 klo 07:44
  THL:n suositusten mukaan, Suomen Marsalkka oli juoppo. Yli 70 v. vanhus joi päivittäin 5 cl piripintaisen lasin jo lounaalla, kaksi päivällisellä, ruokajuomana olut tai viini ja viskigrogi illalla. Usein jatkona lisää maljoja illallisilla.
  
  Oma dieetti on moninkertainen annos, mutta vain viikonloppuisin.
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »