Lukupiiri

« aihelistaan

Lappi Sariolan tuotannossa


  • nimimerkki

    PPP

    24.5.2016 klo 20:37
    Mauri Sariola kirjoitti useita teoksia, jotka sijoittuivat Lappiin. Vaikka Lapilla oli Maurin elämässä suuri merkitys jo vaellusvuosien kokemustenkin perusteella, oli laaja Lappi kirjoissa kuitnkin lähinnä paikka, jonne saattoi suljettuun piiriin sijoittaa kirjan henkilöt. Usein nämä henkilöt, jotka tapasivat sattumalta vaikkapa pienessä tunturihotellissa (esim. Kolmen valtakunnan vainaja) olivat tuttuja entuudestaan ja kuitenkin tilanteessa, jossa entinen tuttavuus oli kiusallista ja jopa syy rikokseen. Muistaakseni parissa muussakin kirjassa ovat tällaiset asetelmat.

    Käsitellessään Lapin olosuhteita Sariola paljastaa, ettei hän ole tainnut juurikaan käydä kuvaamissaan paikoissa tai ainakaan harrastanut niissä ulkoilmaelämää. Mauri on tainnut tutustua ympäristöön tunturihotellin ravintolan ikkunasta käsin. Lappi oli ilmeisesti vain eksoottinen tapahtumaympäristö, joka ilmeisesti kiinnosti lukijoitakin. Monesti paikat ovat puhdasta mielikuvituksen tuotetta tai ainakin sijoitettu "väärälle" alueelle esim. saksalaisten sotilaiden muistohautausmaa Napapiirin prinsessassa.

    Esimerkkejä tietämättömyydestä olosuhteissa voisi ottaa yhdestä kirjasta. "3vv":ssä, kuten joku jossakin aiemmassa keskustelussa osuvasti lyhensi mm. vainajan kuljettamisen kuvatunlaisilla välineillä kerrotussa ajassa kolmen valtakunnan rajapyykille ja siellä vainajan asettamisen pyykin ympärille siten, että se oli kolmen valtakunnan alueella. Rajapyykki on varmaan ympärysmitaltaan liki kymmenen metriä, joten on melko mahdotonta kiertää ruumis pyykin ympärille kuvatunlaisesti.

    Mutta kertokaa muutkin Lapista Maurin tuotannossa.

  • nimimerkki

    PPP

    27.6.2016 klo 06:32
    Ihmeen vähän on aihe muita lukijoita kiinnostanut. Muistinvaraisesti löytyi ainakin seuraavat kirjat, jotka sijoittuvat ainakin osittinLappiin. Voi olla, että niitä on muitakin. Maurin kirjoissahan on hyvät nimet, mutta ne eivät kaikki kerro kirjan sisällöstä juuri mitään ja nimet tavallaan muistuttavat toisiaan, joten sekaantumisen vaara on suuri ja enkä todennäköisesti ole kaikkia edes lukenut. Tässä kuitenkin listaa:

    Joka tuulen kylvää 1957
    Revontulet eivät kerro 1957
    Ei loitsu eikä rukous 1959
    Niin syvä on kuin pitkäkin 1965
    Onnensoturit 1967
    Napapiirin prinsessa 1970
    Kolmen valtakunnan vainaja 1971
    Näin lentää outo lintu 1971
    Koltan uni 1975
    Suruton Sariola 1976
    Seidan silmä 1978
    Susikoski ahtojäissä 1979
    Susikosken tulikoe 1982
    Nuoruuden komentosilta 1985

    ja EskoLaukoista:
    Kuolemanlotossa kuusi oikein 1974











  • nimimerkki

    Serambleri

    3.7.2016 klo 14:49
    Katsoin edellä olevaa kirjaluetteloa ja aloin muistella tuleeko noista jotain mielikuvaa tyyliin "ai, sehän on se kirja, jossa...". Myönnettävä on, että kaikista ei pikamietinnällä tule minkäänlaista palautetta. Susikosken tulikoe, Koltan uni ja Niin syvä on kuin pitkäkin pitäisi ottaa käteen ja katsoa ensimmäinen sivu, sitten varmaan aukeaisi mistä tekstissä on kysymys.
    Tumailin myös sitä, käydääkö ahtojäissä "ihan "oikean Lapin" puolella. Jäänmurtajallahan siinä rimpuillaan jossain Kemin edustalla. Käydäänkö kirjassa Lapissa tai ei, en muista, mutta väliäkö sillä, mainitaanhan Kemi kyllä Lapin sodan kahinapaikkana.
    Napapiirin prinsessa sensijaan...Jopa muistuu. Sekava kuljeksintakirja, josta niin mieleni pahoitin. Islantilaiskaunotar päästettiin lavalle ja pantiin (muistaakseni) vielä voittamaan kaunotarpalkinto. Typyhän olisi pitänyt oikopäätä hylätä, estää osallistuminen koko skabaan. Kirjassa mainitaan selvästi, että kaunotarkisaan saavat osallistua ne, jotka ovat napapiirin pohjoispuolella syntyneet.

    Jos Islanti tänä iltana voittaa Ranskan jalkapallon EM-kisoissa, voin harkita edellä esittämäni vääryyden painamista villaisella.

  • Matti Nummenpää

    3.7.2016 klo 22:53
    Kyllä Ahtojää lappikirjoihin sisältyy. Sivu 179: "Sota oli päättynyt vanhempien ikäluokkien kohdalla syyskuussa 1944. Savustettuaan saksalaiset Lapista olivat viimeisetkin ikäluokat päässeet siviiliin 1945.
    Nyt elettiin helmikuuta 1979."

    MS / Int

  • Matti Nummenpää

    3.7.2016 klo 23:36
    Lappiaiheisia kirjoja Mauri Sariolalla on siis runsaasti.
    Pohjanmaalaiset ovat harvinaisempia. Pohjois-Pohjanmaalta löytyy kyllä.

    Pohjalainen, 28.6.2016, lehdessä on koko sivun artikkeli pohjanmaalle sijoittuvista dekkareista.Toimittaja Reima Luukkanen on koonnut varsin kattavan esityksen. Jutussa mainitaan ja lyhyesti selostetaan kirjaa “Sumusta nousee risti”. Jutun yhteydessä on myös näyttävä kuva kirjan kannesta. Kuvitukseen sisältyy lisäksi kuva Kyllikki Saaren haudasta. Tämän kuvan kuvateksti: "Sumusta nousee risti –dekkarissa löydetään nuoren tytön ruumis paikasta, joka muistuttaa Kyllikki Saaren suohautaa Isojoella."

    Kirjojen kuvat ovat: Reijo Mäki: Hot Dog, Vilho Helanen: Rauhaton rannikko, Mauri Sariola: Sumusta nousee risti, Kaarlo Erho: Tapahtui Pohjanmaan junassa. Lisäksi kuvana on Luovan näkötorni Kurikan Loukajanvuorella. Tämä on yksi Reijo Mäen Hot Dog –romaanin (2016) tapahtumapaikoista.

    Tekstin osa:
    "Pohjanvalta on se Vaasan läänin kunta, jossa selvitetään nuoren tytön murhaa. Näin tehdään romaanissa Sumusta nousee risti. Kyseessä on Mauri Sariolan laajan tuotannon ainut Pohjanmaalle sijoittuva rikosromaani. Tyttö on kadonnut, ja löydetään myöhemmin surmattuna suohaudasta. Tapaus uhkaa jäädä arvoitukseksi, kunnes paikalle kutsutaan toimittaja Antti Kuusama sitä selvittämään. Kirjasta tunnistaa Kyllikki Saaren tapauksen."

    Oikeasti toimittaja on Aarre Kuusama, mutta pieniä lipsahduksia on aina.

    MS / Int.

  • nimimerkki

    PPP

    4.7.2016 klo 08:30
    "Sammatin kuussa" oli sivujen 191 - 193 välillä olevassa liitteessä jonkilainen diagrammintapainen Mauri Sariolan dekkareiden myynnistä 1977 -1981. Susikoski-dekkareita ilmestyi pari vuodessa. Myynti oli alkanut jo laskea, kirjoja myytiin "enää" 4000 - 9500 kappaletta/kirja.

    Tuossa joukossa näyttää menestyneen parhaiten osittain Lappi-aiheinen Seidan silmä, mutta "ahtojäissä" ei ole oikein menestynyt. Huomasin sitten, että syksyllä ilmestynyt kirja myi paremmin aiheesta riippumatta. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, koska syyspuolella on isänpäivä ja joulu, jotka tuolloin olivat ja ovat vieläkin "piikkejä" kirjamyynnissä. Tässäkin suhteessa Mauri ryöstöviljeli itseään. Uuden "susikosken" ilmestyessä edellinen oli jo vanha. Varmasti yksittäisten "susikoskien" myynti olisi ollut parempi (mutta tuskin kahden kirjan veroinen), jos niitä olisi ilmestynyt vain yksi vuodessa ja sekin syksyllä. Päiväkirjoja lukeneet muistavat kuitenkin millaisten itseaiheutettujen taloudellisten paineiden alaisena Mauri kirjoja paukutteli menemään.

    Kuten olen jo aiemminkin kirjoittanut, tietty etukäteen suunnittelemattomuus tekee Sariolan myöhäiskauden kirjoista juuri niitä kirjoja, joissa mielenkiintoisissa täytemateriaalianekdooteissa tulee hyvin esille "ajan henki" ja mielenkiintoiset historilliset detaljit. Eli ehkä oli parempi, että Maurilla oli kiire ja se suuri romaani jäi kirjoittamatta, kun piti kirjoittaa monta "pientä".

  • nimimerkki

    Jarmo

    4.7.2016 klo 11:38
    Minä pidän Maurin ”Lappi-tarinoista”. PPP:n listalta mukavia lukukokemuksia minuun makuuni tarjoavat mm. Revontulet eivät kerro. Kolmen valtakunnan vainaja, Koltan uni ja Susikosken tulikoe.

    Lisäksi listaan voisi lisätä vielä Sumua Susikosken yllä (1961). Sekin on varsin hyvää Mauria…

  • nimimerkki

    T H

    6.7.2016 klo 19:58
    Mielestäni Mauri sovelsi hyvin Lapin tarinoita. Ehkä Hänellä oli jonkinlainen
    kaipuu sinne takaisin??? Nuo Lapin sodan aikaiset kokemukset (joita vähän)
    kuvaavat nuoren kirjailijan hakua normaaliin siviiliyhteisöön.
    Lapin opettajaasumiset ovat vain lähes selvää kaipuuta rahan perään
    ETELÄN vilkkuviin ravintoloiden nyökkäilevievien portsarien hovimestareiden
    luokse ja OHITSE.
    Rahaa oli vähän aikaa, oli sitten ansaitsettua miten tahtonsa. Kultaa ei Lapista löytynyt mutta Kainuusta kuitenkin. Se taas oma juttunsa...

    Maurimme ei ehkä ollut mikään Lapin Vaeltaja, mutta kirjoissa olivat asiat
    kuitenkin kohdallaan. Vieheet, rinkat, jalokivet, saaliit. Saksalaisten kätköt
    ja muut asiaan liittyvät. Sekä tarinat näihin liittyvät...


  • nimimerkki

    PPP

    25.7.2016 klo 17:10
    Pari Lappiaiheista Sariolaa luettu: Koltan uni (1975) ja Seidan silmä (1978).

    Molemmissa kirjoissa löytyy sivuraiteille ajautunut papin poika (Peltonen/Peltokoski (Koltan uni) ja Juha Renko (Seidan silmä)), jotka molemmat vielä olivat olleet merillä.

    Molemmissa kirjoissa on ikääntynyt maalaisnimismies, tosin vain Koltan unen Kustaa Orpana (Savukosski) kuvataan Sariolalle tyypilliseksi lihavaksi perusmaalaisnimimieheksi, tosin Seidan silmän (Kittilä) Lassilan ulkonäköä ei kuvattu.

    Koltan unessa sota-ajan tapahtumat saavat rikoksen aikaan, mutta sen toteutus oli mielestäni melko epävarmalla pohjalla. Saiko miehen vedettyä heittouistimella veteen ja oliko tämän hukkuminen sitten niin varma? Kosket kuitenkin ovat melko matalia.

    Hyvin leikatut, teetetyt puvut löytyvät tohtori Kaj Danielssonilta (Ku) (vieläpä ruskeasävyinen vihertävän solmion kera), Juha Rengolta (beigeen murrettu hellepuku) ja Komisario Lars Q. Glansilta (laivastonsininen)(Ss) ja Susikoskelta itseltään tietenkin. Tuuheita hiuksia ja hyvinhoidettuja, tasaisia valkoisia hammasrivejä en edes laskenut.

    Jälleen sattuma ratkaisi: saksalainen piheys ja portieerin kuvaus henkilöstä.

    Eikö 1970-luvun lopulla jalokivivitriineissä ollut mitään hälytyslaitteita, koskapa vartijat havahtuivat kolinaan? Aaretti Tolvanen rakensi mökkiä vuokramaalle Levin juurelle. Tietäen Levin nykytilanteen, vaikka Aaretti olisikin ostanut myöhemmän arvotontin, kenellepä se olisi perintönä jäänyt, valtiolle vai jollekin Pudasjärven sukulaiselle?




  • nimimerkki

    puttonen

    8.3.2017 klo 21:18
    PPP:n kanssa samaa mieltä, että Koltan unessa oli rikoksen toteutus melko lennokasta. Maurin merkintä päiväkirjassa (Hyvästi, Sammatin kuu) 12.3.1975 on mielenkiintoinen: "Koltan unen palstat luettu. Ja Juhani Salokannel on muuttanut koko kirjan. Kultturiskandaali. Aioin ensin reagoida rajusti. Mutta muutinkin mieleni. Kirjoitan "Enkeli lumessa" järkkymättä loppuun. Se on paljon voimakkaampi näyttö. Joten rauhallisesti vaan.".

    Muistelen lukeneeni jostain, että myöhemmin "sähkötyskunnossa" ollessaan Mauri lähetti asiasta Salokanteleelle ärhäköitä terveisiä. Mainitsi tämän tehneen kirjaan uusia murhaajia ja pilanneen koko Koltan unen.

    Minulle on jäänyt mielikuva, että Mauri teki Koltan unen kanssa tavallista huolellisempaa työtä ja pettyminen kustantajan toimiin oli ymmärrettävää. Olisi mukava tietää millainen oli kirjailijan versio Koltan unen loppuratkaisusta. Maurin saksalaissympatiat muistaen tulee kiusaus ajatella, että prokuristin virvelöi Seisontakiveltä koskeen Mielikkiä mielivä "yhtä hienostunut kuin salaperäinenkin" tohtori Kaj Danielsson.

  • nimimerkki

    puttonen

    8.3.2017 klo 21:48
    Tarkistin asian susikoskimaisella pedanttisuudella. Mauri lähetti 30.9.1977 Gummerukseen Juhani Salokanteleelle kiittävän sähkeen, jossa hän kehui kovasti Salokannelta tämän Armfelt-kirjan siistimistyön johdosta. Päiväkirjamerkintä: "Sitä varten kai maisterit ja kirjalliset johtajat ovat olemassa. Mutta Salokannel on poikkeuksellisen viisas mies. "Mihin ehtii hän, jos elää saa; armeijoita kenties johdattaa..." (Vaikka tulikin tuollainen riita Koltan unen aikoihin). Mutta se taas johtui siitä, että Salokannel lähti alueelle, johon hänellä ei ollut kompetenssia. Rupesi vallan kirjailijaksi eikä siistijäksi. Ja heitti saman tien lapsen pesuveden mukana menemään. Eli teki uusia murhaajia dekkarissa etc.".
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Lappi Sariolan tuotannossa