Lukupiiri

Kannet

• ---

  nimimerkki

  iimu7171

  21.8.2016 klo 08:58
  Haluaisin tietää mitkä kirjat ovat ilmestyneet samanlaisella kansiformaatilla kuin kirjankannet sivulla oleva Niin syvä on kuin pitkäkin?

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  27.8.2016 klo 04:28
  Nimimerkki iimu7171 tarkoittanee kansiformaatilla ehkä sitä, että kannen yläosassa lukee SARIOLA ja sen alla sitten kirjan nimi pienillä kirjaimilla ja kannen alaosassa valokuva. Esimerkiksi kirjan ”niin syvä on kuin pitkäkin” uusintapainoksen kannessa esiintyy pari konjakkipulloa, liekö isompi niistä Remy Martin VSOP ja pari vähempää juomaa. Kuvan oikeassa yläkulmassa esiintyvä herra on vielä hyvässä vedossa. Onko hän sitä kirjan lopussa, se selviää kun sen lukee. Tällä kansiformaatilla tehtyjä kirjoja on hyllyssä useampiakin, mutta ei välttämättä kaikkia. Tämän verran vastaan kun vallan kolmesti kysytään.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  7.11.2016 klo 11:37
  Tässä lienee kysymys kirjasarjasta "Komisario Susikosken tutkimuksia", jossa on ilmestynyt kymmenen Maurin kirjoittamaa dekkaria vuosilta 1956-1967. Eivät kuitenkaan kaikki Maurin tuolla aikavälillä kirjoittamat Susikosket. Kirjat ovat kovakantisia, kooltaan käteviä ja Maurin uran alkupään laadukasta tuotantoa. Hieno, mukavan suppea keräilykohde vaikkapa aloittavalle Maurin lukijalle. Gummeruksen kustantamassa sarjassa ovat ilmestyneet: Laukausten hinta, Rotat pois laivasta, Revontulet eivät kerro, Leivätön pöytä on katettu, Kohtalokas Itämeren risteily, Sumua Susikosken yllä, Minä Olavi Susikoski, Aina roiskuu kun rapataan, Niin syvä on kuin pitkäkin, Susikosken vaikein juttu.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  9.11.2016 klo 16:48
  Kirjasarjasta "Komisario SUSIKOSKEN tutkimuksia" on kyse. Kolme muutakin löytyy hyllystä huonokuntoisina uusintapainoksina t.s kirjat ovat kuluneet muidenkin lukijoiden käsissä.
  
  Alkaako jo nuorempi polvi löytää tätä Sariolan huippuvuosien tuotantoa? Itse palaan noita lukiessani kultaiselle 60- luvulle ja ehkä tulee sukupolvi joka ahmii näitä teoksia. Aina löytyy nostalgikkoja, jotka osaavat arvostaa kunka silloin toimittiin.
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  9.11.2016 klo 23:07
  Maurin kirjojen kannet ovat värikkäitä ja mielenkiintoisia. Itse hän piti ainakin Taivas yksin tietää ja Marskin ritarit (se painos, jossa ratsastajapatsas) teosten kansista. Suruttoman Sariolan kannen värit riitelivät Maurin mielestä ja joitakin muitakin kansia hän arvosteli päiväkirjoissaan. Yllättävää on, että kirjailijan päätäntävalta ei tunnu ulottuneen kirjan kansiin.
  
  Mitkä ovat Maurin kirjojen parhaat kannet?
  
  Mieltymyksissäni podiumin kolmospaikalle nousee Skuggan. Punaisen kukon laulun ruotsinnoksen kansi (Sven O. Gripsborn). Kuutamoyö, synkkä talo, kuuset ja yksinäisen ihmishahmon varjo. Onea tunnelma.
  
  Hopealle kelpuutan ylioppilasromaanin Joka tuulen kylvää ensimmäisen painoksen kannen (Raimo K. Miettinen). Se kuvaa hyvin kirjan sisältöä ja Maurin elämää muutenkin. Konjakkilasi juupeliylioppilaan käden ulottuvilla. Taustalla kaunis tumma nainen silmissään sääliä ja surua, myös rakkautta. "Arra tiesi, ettei Tuulten häät milloinkaan soisi".
  
  Voiton vie Turun linna-pelikorttien Katariina Jagellonica. Hän oli historiallinen henkilö, johon Mauri usein kirjoissaan viittasi. Patarouva oli Maurin onnenkortti ja sopii hyvin postuumiteoksen kanteen (Nikolai Punin). Tuntuu, että Mauri laittoi elämässään usein liikaa yhden kortin varaan. On liikuttavaa, että Maurin jäämistöstä löytyi korttipakka, josta puuttui patarouva. Nuoruuden komentosilta on syvästi koskettava tarina. Kannesta kanteen. Nemo nisi mors.
  

• ---

  nimimerkki

  Jarmo

  10.11.2016 klo 15:53
  Makuasioista pitää aina kiistellä, joten totean, että minusta kirjasarjan "Komisario Susikosken tutkimuksia” kannet ovat jotenkin ”liian synkät”. Pidän enemmän Salama-sarjan kansista, joista löytyy perinteistä tyyliä.
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  10.11.2016 klo 21:40
  Olen Jarmon kanssa täysin samaa mieltä. Ne ovat liian synkät. Ainoa naurava ilme sarjan kirjojen kansissa on pullojen äärellä olevalla villapaitaisella miehellä. Lienee itse Oy Uotipuun toimitusjohtaja Nestor Ala-Uoti. Lapin kiljua päässä ja porokeisarin kansanopiston käynyt Maarit mielessä.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  10.11.2016 klo 22:34
  Nopea, ystävällinen, hyvin kohtelias MS/Int kyllä yllätti, kun näkyy kaivaneen jostakin pienellä viivelähdöllä tuon "Tuulenkylvön" ykköspainoksen kannen tuohon vasemmalle ylös. Tai en tiedä, oliko hän asialla, mutta oletan. Olen pitänyt tuota kansipaperia melko harvinaisena, mutta pianpa näkyy löytyneen.
  
  MS/Int kyllä ansaitsisi ne ennenkin mainitut hopeanväriset olkanauhat, joita oli kolme leveää ja yksi kapea. Ehkä tulevaisuudessa vielä tapahtuukin, että jossakin seuran illanvietossa MS/Int tokaisee häntä intendentiksi puhuttelevalle seuran jäsenelle Susikoski-tyyliin: "Yli-intendentti viime Maurinpäivästä lukien!".

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  10.11.2016 klo 23:26
  Kansikavalkadia katselin pitkästä aikaa edelläkirjoittaneiden innostamana. Kiitos herätyksestä.
  On siellä monenlaista kirjanpäällistä tarjolla.
  Kansia voi arvioida siltä kantilta, että annetaanko siinä ostoa harkitsevalle vihjettä sisällöstä, vai onko taiteilija vain pistänyt mielikuvituksen ja siveltimen kiitämään ihan muuten vaan. Yritin myös katsoa kansia vain kuvana, teoksena sinänsä, antaen ensivaikutelmalle vallat ja mieltyä tai epämieltyä sillä herran sekunnilla. Tämä menetelmä osoittautuikin antoisaksi. Tuli tunne, että selaan turistipaikassa postikorttitelinettä ja arvion antamiseen käytetään vain sekunti per kohde. Mitä jäi haaviin?
  Kökköyskisani voittaa Totuus on armoton. Jos näitä kansia on useita, niin se jäykkä tuijotuskuva, joka nyt on kuvaluettelossa. Voi herrajukeli sentään. Kuka päästi tommottis suustas, jotenkin niin kysytään Tuntemattomassa. Taivastelen sitä, että kuka päästi tommotten painoon, kuka on tuosta kannesta sanonut että imprimatur? Toinen hirvitys on lukupiirissä jo aiemmin ammuttu alas. Kyseessä on Kolmen naisen talon kansi. Mitäpä tässä valitan? Kannessahan on talo, ja tarkkaan kun katsotaan, on kolme naistakin, siis parku pois. Puuttuu vain että akkunan alla omenapuun katveessa makaavan sulhasehdokkaan lapaluiden välissä törröttäisi keittiöveitsen kahva.
  Hyvä täällä kuitenkin päällimmäisenä keikkuu. Vaikuttavia kansia on useita. Pikasilmäyksellä myönteistä mieltä, ajatuksia ja tunnelmia herättävät Jatkosodan kapteeni, Sumua Susikosken yllä ( molemmat versiot! ), Sumusta nousee risti -kirjan se kansi, jossa etualalla naisen kasvot. Yritin olla mainitsematta Sininen lyhty -kirja kantta, mutta ei onnistu, pidän siitä. Se kestää katseen.
  Yksi hirvitys pitää vielä moittia. Vaikka kirja on Laukoista kaiketi levinnein, en muista nähneeni paperillista kappaletta koskaan. Onneksi. Surmansyöksy Caprilla on mielestäni kansitaiteellinen pohjanoteeraus. On kerätty kaikenlaista sälää, heitetty hiekalle ja nappaistu valokuva. Kalliomaisemaa vähän taustalle ja jopa ollaan Caprilla jännittävien tapahtumien keskellä.
  Muistetaan, että makuasioista voi kiistellä, sanoi koira kun.. vai sanoiko että ei voi...Hällä ei nyt väliä.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  13.11.2016 klo 00:42
  Kirjan kansia voi arvioida monilla kriteereillä. Tärkein lienee se, houkutteleeko kansi ostopäätökseen, toiseksi tärkein taiteellinen vaikutelma ja vähiten tärkeä kannen vastaavuus siihen millainen on lukukokemus. Rajoitun arvioissani vain kansiin, jotka sivustomme ylläpitäjä on julkaissut lukupiirimme etusivulla.
  
  Tässä jälkimmäisessä suhteessa voittaja on teoksen ” Kolmen naisen talo”. Kansi, joka on pohjanoteeraus sekä kannen että lukukokemuksen suhteen. Taiteellisesti säväyttävin on mielestäni Skugganin, suomeksi Punaisen kukon laulun kansi. Ostopäätökseni kannalta ”Joka tuuleen kylvää” on ylivoimainen koska se parhaiten kuvastaa omia tunnelmiani nuorena ylioppilaana. Mutta varmasti jokaisella on oma listansa.
  
  Kolme teosta on saanut kannet, jotka eivät säväytä minua missään suhteessa:
  
  - Minä Olavi Susikoski
  - Viimeksi poistuu kapteeni
  - Minä Olavi Susikoski
  
  Tosin eivät nämä myöskään tekstinsä osalta edusta Sariolan huipputuotantoa.
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  13.11.2016 klo 12:01
  Lukupiirin etusivulla olevien kansien joukossa on eräs "ei-kansi", mutta johan tuo sopisi mainitun kirjankin kanneksi. Mistähän Maurin kirjasta lienee eniten erilaisia kansia? Sitä en tiedä, mutta eräästä on ainakin neljä erilaista. Yhdessä niistä kannen hallitsevat värit ovat valkoinen ja vihreä. Kannessa on teksti: "Todistus kotimaisen salapoliisiromaanin kilpailukyvystä". Tämä nyt kiky-sopimuksen menestykseksi ja Isänpäiväpähkinäksi: Mikä Maurin kirja on kyseessä?

• ---

  Matti Nummenpää

  13.11.2016 klo 12:12
  Lukupiirin etusivulle ylläpitäjä lisää ajankohtaisiin keskusteluihin liittyvää ja niitä täydentävää kuvamateriaalia. Kuukauden keskustelukirja pääsee aina mukaan. Muilta osin kuvitus ei välttämättä ole kirjojen kansia. Tällä hetkellä kansia on runsaasti, koska niistä juuri nyt keskustellaan. Jatketaan tästä.
  
  MS / Int.

• ---

  nimimerkki

  T H

  14.11.2016 klo 21:41
  Nyt meni vaikeaksi. Kyllä sisältö myös tärkeää...

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  17.11.2016 klo 17:51
  Kesanolle on jäänyt tämä kansikuvakartaston ylläpito. Tietovajeen yksi selitys on se, että hallussani olevat kirjat on pääosin hankittu kirppareilta (joita siis mieluusti nimitän antikvariaateiksi), useat on saalistettu myyntipöytien alla olevista pahvilaatikoista vanhojen luistimien alta ja seasta kaivaen. Ovat niiden kirjojen kansikuvat jo jääneet matkalle.
  Pohdittiin asiaa PMVS:n kirjakiinnostuneiden isänpäiväiltalomalla paikallisen pubin kabinetissa.
  Älyllisten puhelimien haltijat hieroivat taikalamppujaan. Lavean tien laki pantiin tarkempaan syyniin. Vaikutelmaksi tuli, että sen kirjan peitteeksi olisi laadittu erilaisia (suomenkielisten versioiden) kansikuvia ainakin viisi.
  
  Mitään havaintoa viittauksesta kotimaisen salapoliisiromaanin kilpailukykyyn emme saaneet näiden kuvien kohdalla. Yhdessä kannessa mainittiin, että luvassa on "Parasta Sariolaa". Nyt jäi puttosen kysymys ratkaisematta.
  Haku jäi meiltä vähän kesken, kun jo ennen valomerkkiä tuli ohjelman muutos. Älykännyt piti panna konttiin. Sihteerin nuorikko (noin 60 v., kapeat nilkat, tunnetaan nimellä kultainen noutaja), tormuutti kokoushuoneeseemme ja käski koko rempan heille. Oli serkkunsa tullut Honkajoelta ja tuonut ison päälärin sikäläistä laatusahtia mukanaan.
  Salapoliisiromaanin kilpailukyvystä emme siis saaneet selkoa. Honkajokisen tumman ja tukevan sahdin voittokulkua ei uhkaa mikään.
  Jossain illan vaiheessa sihteeeri esitti, että lähdettäisiinkö katsomaan onko sumua Susikosken yllä. Ei meiltä Lavialle mitenkään pitkä matka ole. Taksi-Aaretin muija pani sen verran hanttiin, että hanke jäädytetiin.
  Oli ihan mukava isänpäivä.

• ---

  Matti Nummenpää

  17.11.2016 klo 21:45
  Serambleri ja muut kiinnostuneet. Käykää tämän sivuston välilehdeltä Tuotanto ja sen alta kannet tarkistamassa olisivatko juuri nämä laveat tiet niitä, jotka PMVS on löytänyt.
  
  MS / Int

• ---

  nimimerkki

  T H

  17.11.2016 klo 23:32
  Joo, mikään sahdin asiantuntija, mutta jos Päijänteen itäpuolelta kysyi Lammin sahtia niin
  huonosti kävi. Honkajoki lienee sitä mustaa ja Sysmän taas sitä vaaleaa???

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  17.11.2016 klo 23:59
  En voinut välttyä vaikutelmalta, että Serambleri olisi itsekin ollut lavealla tiellä isänpäivän aikoihin, mutta siitä huolimatta tai juuri siitä johtuen löysi heti joukkonsa kanssa viisi erilaista kantta Maurin Prix-kirjaan! Onnittelut siitä! Tuota määrää lieneekin vaikea ylittää, varsinkin kun nuo löydetyt viisi ovat juuri Maurin myydyimmässä teoksessa.
  
  Kysymäni kirja, jossa siis kannen hallitsevat värit ovat valkoinen ja vihreä, on nidottu versio. Takakannessa kehutaan kirjaa "parhaitten ulkomaisten veroiseksi" ja kirjailijaa, jolla on "luistava kynä ja hauska kertojanote".
  
  Sivuston välilehdeltä "Tuotanto ja sen alta kannet" ei kysytyn kirjan kantta toistaiseksi löydy. En silti epäile, etteikö sitä MS/Intendentin hyllystä löytyisi. Mikäli tämä arvoitus ei seuraavassa PMVS:n istunnossa ratkea.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  9.12.2016 klo 20:28
  Tällä palstalla Isänpäivänä 13.11 kysymäni Maurin kirja, jossa on kannessa hallitsevat värit valkoinen ja vihreä sekä teksti: "Todistus kotimaisen salapoliisiromaanin kilpailukyvystä" on Maurin esikoiskirja "Laukausten hinta", Gummerus 1956. Nidotun kirjan kannessa on lisäksi vihreä salama, jonka päällä kuva yleisemmin tunnetusta Salama-sarjan "Laukausten hinnan" kannesta eli se "neljä miestä ja Ukko-Mauser". Missään ei mainita, että olisiko jokin libristikappale, mutta ensimmäinen painos tämäkin on.
  
  Tänään puttonen oli hampaanjuuren leikkausoperaatiossa. Tuli siinä tuolissa mieleen Väinö Linnan ja olikohan Harri Kaasalaisen yhteinen matka Unkariin, jossa paikalliset kirjaihmiset veivät kaksikon oopperaan. Matkalaiset olivat "hyvällä tuulella" ja puolen tunnin kuluttua Kaasalainen kysyi Linnalta: "Kauankohan tämä kestää?". Linna vastasi lyhyesti: "Kauemmin kuin me!" ja lähti välittömästi uloskäyntiä kohti kysyjän seuratessa. Itse en uskaltanut toimia yhtä rivakasti vaikka samanlaisia tuntemuksia oli. Särkylääkettä syödessä tämä kaverusten oopperakokemus piristää näin kirjoitettunakin.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  11.12.2016 klo 07:56
  ”Tarvitaan paljon vaivaa ja nokkelaa poliisityötä ennen kuin Susikoski on tehnyt tehtävänsä ja murhaaja saa todeta, että laukauksilla on hintansa.”
  
  Ei liene vaikeaa arvata minkä SIDOTUN kirjan takakannessa näin lukee, mutta minkä painoksen?
  
  Kyseessä on Gummeruksen Susikoski sarjan toinen julkaisu vuodelta 1985. Kansikuvassa komeilee upseerin ruusuke, betonisia porrasaskelmia ja tupakoiva henkilö, joka vetelee viimeisiä savujaan. Tällaisellakin kannella on Maurin esikoisteosta julkaistu. Värisävyt ovat pääasiassa viininpunaisia. Koskaan en ole lukenut kirjaa jonka teksti näin huikeasti ylittää kannen virittämät odotukset.
  
  Vieläkin kaameammalla kannella komeilee hyllyssäni nidos: Ja sitten oli kohiseva koski. Siinä 1973 lukua kuvastava menevä mies on tarttumassa tuliterän VW Passat TS autonsa ovenkahvaan. Kuka jos epäilee, että menikö oikein, katsokoon Tekniikan Maailman numeron 10/1973 kansikuvaa. Suorituskyky oli huikea 0 -100 vain 12,5 sekuntia. Aika jolla silloin sai olla aika turvassa haastajilta, kuten Maurikin.
  
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  11.12.2016 klo 14:16
  Urkki-lehdessä paljasta pintaa paheksuneen Maurin erään kirjan kannessa on vaalea nainen valkoisissa bikineissä ja pitkäpiippuinen pistooli kädessään. Jalkojensa juuressa lattialla on jonkinlainen aikapommi herätyskelloineen. Kirja on New Yorkissa 1976 painettu "The Torvick Affair" ja se alkaa lauseella: "Money doesn`t make you happy, but it does give you peace of mind".
  
  Matti Viiman sijaan päähenkilönä esiintyy Osmo Kilpi. Muistaakseni tämän kirjan Mauri toimitti Elizabeth Taylorin hotellihuoneeseen elokuvatähden pistäytyessä pikaisesti Helsingissä. Kirja on "Punaisen kukon laulu" kääntäjänä Alan Blair.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »