Lukupiiri

Totuus on armoton

• ---

  Matti Nummenpää

  4.10.2016 klo 13:57
  Tämä mielipide on toimitettu intendentin välittämänä.
  
  
  
  Katsoin uudelleen elokuvan ja mielestäni se on hyvä. Erikoista, että nuo mainitsemasi näyttelijät mainitaan esittelyssä, varsinkin Irma Seikkula, jolla oli sivuosa. Maurin kirjan ja elokuvan päähenkilöt olivat: Sauli Seppälä = Eero Reivi, Lauri-Juhani Ruuskanen = Timo Lyytinen, Salme Karppinen = Irene Peteri, Ritva Vepsä = Birgit Dahl, Risto Mäkelä= Peterin isäntä.
  Elokuva vastaa täysin Maurin kirjan henkeä, mutta Wikipedia roimii sitä aiheetta. Joku Maakansan arvostelija puhuu Maurin 'heikosta' kirjasta. Mielestäni Totuus on armoton on Maurin kirjojen kärkipäätä.
  
  MUTTA, Helsingin punatoimittajat nyt ovat mitä ovat.
  

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  4.10.2016 klo 14:52
  Mielestäni kirja kuuluu Sariolan tuotannon kärkikuusikkoon. Joku voi väittää, että näkemys on päin mäntyä, mutta kuusikosta puhunkin. Kirja on hyvä.
  Edellä on sanottu, että elokuva menee kirjan tarinan mukaan. Niin on, ja se on hyvä se.
  Kun kirjaa lukupiirissä käsiteltiin, tulin todenneeksi, että autoasioissa on elokuvassa menty siihen edellä mainittuun männikköön. Miksi piti Risto Mäkelän loistavasti tekemä henkilö ("Peteri, isäntä, vaimoni on vallan agronomi") istuttaa Plymouthin(vai oliko se sittenkin Maurin suosima Packard?) komentosillalta hyppäävän hirven hirvityksen rattiin? Miksi piti Reivin pojalle antaa ranskalainen keinuva kissa jämäkän Mercedeksen sijasta? Taisi mennä juttu tuotemarkkinoinnin säännöillä.
  Nimismiehen volkkari sopi tehtäväänsä kuin kantarelli ja palvikylki sopivat pastakastikkeeseen, eli loistavasti.
  

• ---

  nimimerkki

  T H

  4.10.2016 klo 18:23
  Elokuva on hyvä. Silkkaa ajankuvausta.ja maisemat... Aulanko ja muut. Itse kävin -015
  Aulangolla. Savupiippukin suojaamaton. Se siitä kun tietävät...
  Autoasioissa ohjaaja täysin pihalla? Suurtilan omistajalla 1950 luvulla on Hirvi-Volga???
  Ei käy tilaisuuteen... Maine ja imago koetuksella. Serambleri oikeassa.
  Mauri todellisuudessa oli pihkassa noihin ranskalaisiin autoihin. Kulkee kuin kissa....
  Olihan noita. NSU WANKEL. Kai koeajolla... Muuten Saabi ja joku maksoi kai
  miten???
  Hieno kuvaus kun Esa Saario lauloi Sariolan saunan terassilta Halk illan ruskon auremaan
  käy lento joutsenen. Esa Saario on vielä elossa ja voimissa.

• ---

  nimimerkki

  T H

  4.10.2016 klo 18:34
  Siis tietysti NSU on Saksalainen ajoneuvo. Kehrää kuin kissa.Ja myös myöhemmin Saabit.
  Kuka maksoi ja ketä???

• ---

  nimimerkki

  PPP

  7.10.2016 klo 22:09
  Tulipa myös katsottua Totuus on armoton. Intendentin viesti viittaa ilmeisesti siihen, että elokuvaesittelyssa mainittiin sivuosien esittäjiä. Tähän on mielestäni selvä syy. Elokuva tehtiin aikana, jolloin televisio söi elokuvateattereiden yleisöä. Maaseudulla elokuvia esitettiin erilaisilla kiertueilla ja yleisö muisti suomalaisen elokuvan suuret tähdet, Irma Seikkulan yhtenä.
  
  Netistä löytyy myytävänä ilmeisesti maaseutukiertueita varten tehty juliste, jossa mainitaan pääosan esittäjien lisäksi myös sivuosien esittäjistä Erkki Viljos, Hilkka Helinä, Kaarlo Halttunen ja Irma Seikkula. Tarkoitus oli ilmeisesti houkutellla vanhempaakin yleisöä elokuviin, sillä pääosien esittäjät olivat melko tuntemattomia suurelle yleisölle myöhemminkn Ritva Vepsää ehkä lukuunottamatta. Lauri-Juhani Ruuskanen näyttää kuolleen jo vuonna 1970.
  
  Elokuvaa on esitetty MTV1:ssä 1960-luvun lopulla, joten katsojaluvut olivat tärkeät mainosten vuoksi ja tunnetut nimet houkuttelivat katsojia. Olisiko esittelyt alunperin peräisin vuosikymmenien takaa. On meidän maakuntalehdessäkin elokuva-arvostelussa useita kertoja mainittu Aku Korhosen velmuilevan elokuvassa Sysmäläinen, jossa elokuvassa Korhonen ei edes esiintynyt.
  
  Kirjaa en ole vielä lukenut, mutta tässäkin näkyi Sariolan viehtymys pohjoissuomalaisiin nimiin. Nimeä Peteri esiintyy Rovaniemen ympäristössä ja Tanhua on kylä Savukoskella.
  
  Mielenkiintoista, että komeasti laulanut Esa Saario ja Kaarlo Halttunen kertovat kohtauksessa ammattinsa (kansakoulunopettaja, lääkäri). Pikkupaikkakunnan kermasta puuttuivatkin enää pappi ja apteekkari.
  
  Tuomari Lyytinen kertoo keskustelussa nimismies Arran kanssa,että insinöörin rouva voisi päästä ehdonlaisella, olisiko pitänyt olla ehdollisella? Elokuvassa mainittiin pidettävän talvikäräjiä. Aika oli kuitenkin loppukesää. Miten se oikeasti on? Tiedän kevät-, syys- ja talvikäräjät. Mihin vuodenaikaan kirjan tapahtumat sijoittuvat?
  
  Risto Mäkelän vahvasti ylinäytelty öykkärimäinen isäntä oli kuin toisinto edellisen vuoden Eemeli-komediasta.

• ---

  Matti Nummenpää

  8.10.2016 klo 11:19
  Kirjassa keskustelu Arra - Lyytinen kuvataan nimismiehen osalta :
  
  Älkää hermostuko, Arra sanoi tasaisesti. Kun hätä on suurin, on apukin lähellä. Tehkää välipäätös...
  Lähettäkää rouva mielentilatutkimukseen.
  Nyt on ainakin oikea tilanne käyttää tuota kyseenalaista menettelyä. Tiedättehän hyvin, miten jokainen rikollinen - jokainen todellinen konna - heti tekonsa tehtyään alkaa suu vaahdossa kiljua, ettei hän ollut rikoksentekohetkellä täydessä ymmärryksessä. Saavat passituksen Lapinlahteen, sieltä yhdeksässä tapauksessa kymmenestä hullun paperit kainaloonsa ja sen jälkeen siivottoman lievän tuomiion.
  Jos aiotte väittää, että rouva Huhtakallio oli tekonsa tehdessään normaali, että tämä mahdollisuus ei häneen sovi, niin olen jyrkästi toista mieltä. Kukaan itsemurhan yrittäjä ei ensinnäkään ole aivan sielullisesti tasapainossa. Ja kun sitten vielä otetaan huomioon olosuhteet... Aviopuolisot rakastivat toisiaan... Senhän kertoi jokainen todistajana kuultu sivullinenkin... ja sivulliset tietävät vasta vähän. Miehellä oli edessään kuolemaakin pahempi kohtalo, vain verkkainen kituminen...
  
  Sitten annankin lukupiiriläisille mietittävää.
  Minkälaisen tuomion Irma Seikkulan esittämä rouva Huhtakallio sai oikeudessa mielentilatutkimuksen valmistuttua?
  Tästä on olemassa tarkka tieto. Mauri Sariola käytti tässä yhteydessä todellisuudessa tapahtunutta oikeuskäsittelyä esikuvana. Samaa tapausta Mauri on käsitellyt erään aikakauslehden juttusarjassa. MS / Int. on asian tutkinut jo vuosia sitten alkuperäisistä oikeusasiakirjoista. Arkistossa asiaan meni lähes täysi työpäivä.
  Oikeuden päätös tulee lähiaikoina ilmi jossakin yhteydessä.
  
  MS / Int.

• ---

  nimimerkki

  T H

  10.10.2016 klo 20:02
  Tuomio todennäköisesti ehdollinen. Kun eletään 1960- lukua niin aika ankara. Ja taas
  kysymys Faktaa vai fiktiota? Eli siis todellinen aikakauden tuomio kysymyksen aiheena?
  Ei siis romaanin jota emme tiedä. Joten EHTOOLLISTA 10 kuukautta?

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  10.10.2016 klo 21:09
  PMVS:n tuomarijäsen, hän, jota saunailloissa puhuttelemme moloikkandiksi, väittää muistavansa että tuo kysytty päätös on Vanhan Lukupiirin aikoina luettu elokuvasta käydyn keskustelun yhteydessä näköputkelta ihan näköispainoksena. Mihin lie kadonnut bittien taivaaseen. Seuraamuksen määrää ja laatua ei tuomarimme suvainnut muistaa.
  Palauttelimme porukalla mieleen Veikko Huovisen mainion novellin, jossa vaimo oli saattanut päiviltä siivottomasti käyttäytyneen ukkonsa. Tuomari määräsi syytetyn vapaaksi ja saamaan mukavan kokoisen tapporahan. Ihan sellaista päätöstä ei MS / Int tainnut pöytäkirjoista löytää, mutta lievään päin tuokin kysytty juttu taisi kallistua.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  11.10.2016 klo 06:31
  Armoton totuus on se, ettei mikään Mauri Sariolan teos ole saanut arvoistaan elokuvaa. Näinhän siinä pakostakin käy kun kirjoittaa niin pienellä kielialueella kuten Suomi. Siinä joukossa Totuus on Armoton on helmi, joka oli sentään tehty sinne päin, kun ohjaajana toimi sentään Valentin Vaala.
  
  Pohjanoteeraus on Tuntematon ystävä, joka perustuu teokseen Susikoski virittää ansan. Itse teoskin on Sariolan tuotannon heikoimpia, mutta vallan kauheaa on katsoa sen pohjalta tehtyä elokuvatusta. Arvostan Åke Lindmania parhaimmillaan loistavana näyttelijänä, esimerkiksi sellaisissa elokuvissa kuten Varsovan laulu tai Kukonlaulusta kukonlauluun, mutta Susikosken rooliin Åke oli onnettomin mahdollinen valinta. Eivätkä Miss Maailma Anne Pohtamon esittämä lääkäri, saati Bruno O'Yan esittämä kovis paljoa tekelettä kohentaneet. Yritin katsoa taltiota, mutta ei se jalostu, vaikka viimeksi katsominen tuli keskeytettyä kymmenisen vuotta sitten, ja jo silloin raivon vallassa. Mauri taisi olla seuraamassa tuon elokuvan valmistumista Marokossa ja kirjoitti siitä itseironisen kirjan. Minkä? Sitä minun on kysyttävä teiltä, arvoisat lukupiiriläiset.
  

• ---

  nimimerkki

  J K-H

  12.10.2016 klo 10:13
  Elokuva on hyvä. Parasta se, että mestari Vaala oli pysyttäyhtynyt tarkasti mestari Sariolan tekstissä ja kirjailijan luomassa tunnelmassa. Näyttelijäsuoritukset hyviä. Myös maanviljelijä Peteri. Mäkelän näyttelijätyö ehkä yliampuva, mutta yliampuvaksi Sariola oli sen jo kirjassa kirjoittanut. Luullakseni kolmas mestari, Risto Mäkelä, oli perehtynyt käsikirjoituksen lisäksi kirjaan ja muovannut isännästä Peterin näköisen. Rakkauskohtaukset kuvattu Sariolan näköisinä. Ei liikaa eikä liian vähän. Kuinkahan tuomari Reivin rakkauselämän kävi elokuvan jälkeen? Todennäköisesti romanssi agronomin kanssa alkoi ja jatkui. Pitkä loppukatse (elokuvassa poliisiautoon mennessä, kirjassa oikeussalissa) näyttävät siihen suuntaan. Ehkä tuomari ostaa Helsingin läheltä talon. Siellä rouva voi jatkaa musiikkiharrastusta naapureita häiritsemättä ja ehkä löytyy agronomitöitäkin. Reivihän asuu Helsingin Munkkivuoressa. Tieto kirjassa. Toisen tuomarin ja rikkaan perijättären yhteiselo on epävarmempaa. Toivon heillekin parasta.
  Ulkokuvaukset erinomaisia. Hattelmalan harju, Hämeenlinnan keskusta, Saarion komea laulu. Lyhyessäkin kohtauksessa voi saada paljon esitettyä.
  
  Sariolaseuralle kiitos siitä, että jäsenille ilmoitettiin sähköpostilla elokuvasta.

• ---

  nimimerkki

  T H

  17.10.2016 klo 22:00
  Olen nähnyt TOA elokuvan Hattulassa kun oli tuo Sariola-seuran tilaisuus vuonna???
  Meitä oli kaksi 2 katsojaa silloin, Mulle ensi-ilta tuo elokuva silloin.

• ---

  Matti Nummenpää

  18.10.2016 klo 09:15
  Elokuvan sivujuonena esitetään tapaus, jossa uuden oikeudenkäynnin toisena tapauksena on murhasyyte. Vaimo on nopeuttanut pahoin loukkaantuneen puolisonsa kuolemaa morfiiniruiskeella. Samassa yhteydessä hän itse on epäonnistunut itsensä surmaamisessa. Reivin yhtiökumppani, tuomari Timo Lyytinen (Lauri-Juhani Ruuskanen) joutuu istuvana tuomarina käsittelemään molemmat rikostapaukset.
  
  Jälkimmäisellä rikoksella on elävässä elämässä esikuva, jota Mauri Sariola on Helsingin Sanomien oikeussalitoimittajana tarkoin seurannut. Oikeuden päätöksestä ilmenee, että ”Ros on tutkinut jutun ja katsoo selvitetyksi, että XXX on tammikuun 7 päivänä 1956 noin kello 16 aikaan huoneistossa XXX surmaamisen aikomuksessa vakain tuumin antanut halvaantuneelle puolisolleen XXX ei ainakaan vastoin tämän tahtoa noin x senttimetrin suuruisen morfiiniliuosruiskeen oikean pakaran seudun yläosaan seurauksella että XXX on seuranneena yönä kuollut…”
  
  Kuten elokuvassakin oikeus on määrännyt syylliseksi epäillyn mielentilatutkimukseen. Aikanaan asiasta on annettu päätös.
  
  ”… koska XXX on jutussa ilmenneisiin asianhaaroihin nähden katsottava olleen kysymyksessä olevan teon aikana täyttä ymmärrystä vailla, ros harkitsee oikeaksi rikoslain 21 luvun 1 §:n 1 momentin sekä 3 luvun 4 §:n 1 momentin ja 2 §:n nojalla tuomita XXX:n täyttä ymmärrystä vailla ollen tehdystä murhasta 2 vuodeksi 2 kuukaudeksi kuritushuoneeseen ja olemaan kolme (3) vuotta yli vapausrangaistuksen ajan kansalaisluottamuksetta, josta kuritushuonerangaistuksesta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetään tutkinnan aikana ennen tuomiota aiheutuneen vapaudenmenetyksen vuoksi 9 kuukautta 15 päivää, joten kärsittäväksi jää tältä osin yksi (1) vuosi neljä (4) kuukautta viisitoista (15) päivää kuritushuonetta…”
  
  Lainaukset ovat suoraan oikeuden pöytäkirjoista.
  
  MS / Int
  

• ---

  nimimerkki

  T H

  18.10.2016 klo 21:49
  Joo hyvä. Liittyy varmaan elokuvaan T O A. Elokuva oma ajankuvansa. Paikat nähtävissä.
  
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »