Lukupiiri

Väinö Linnan ja Mauri Sariolan yhteydet

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  23.4.2017 klo 22:29
  Linna ja Sariola olivat aikalaiskumppaneita. Linna oli nelisen vuotta vanhempi, hän myös eli noin seitsemän vuotta Sariolan kuoleman jälkeen. Heidän kirjallinen toimintansa alkoi suunnilleen samaan aikaan 1940-luvun lopulla. Molemmat hämäläispojat kävivät jatkosotaa omalla tahollaan, Linna ikäylivoimansakin takia selkeästi totisemmissa paikoissa kuten tuotannosta näkyy.
  Linna jysähti Tuntemattomalla julkisuuteen hieman ennen Sariolan tähden syttymistä. Sariola puolestaan kirjoitti valtaosan tuotannostaan Linnan Pohjantähti-trilogian ilmestymisen jälkeen, aikana, jolloin Linna jo keskittyi mielipidevaikuttamiseen ja syvältä luotaavien esseiden kirjoittamiseen.
  Olisi kiinnostavaa tietää, miten nämä kuuluisuudet suhtautuivat toisiinsa, pitivätkö he mitään yhteyksiä keskenään? Kai joku sähke sentään jonain yönseutuna singahti?
  Olen joskus miettinyt, mitä mainintoja Sariolan teksteissä on Linnasta tai tämän kirjoista. Mitään yksityiskohtaa ei pikamietinnällä tullut mieleen. Ihmeenä kyllä pitäisin, jos Maurin päiväkirjoissa ei Linnasta mitään olisi. Maurihan oli Hesarissa silloin, kun Toini Havu
  Tuntemattomia isolla tykistöllä ampui.
  Kun kaksi noin suurta kirjallista purjehtijaa seilaa kolmisenkymmentä vuotta Suomen kokoisilla markkinoilla, on todennäköistä että jossain väyläkapeikossa(oli lipsahtaa: kapakassa)kohdataan.
  "Oikeista kirjailijoista" mm. Päätalo, Huovinen ja pari Paasilinnaa Sariolan päiväkirjassa kyllä mainitaan. Arto P. jopa saa moitteet siveettömästä kirjoittelusta.
  Runebergia ja Kiveä Sariolan tuotannossa kyllä siteerataan. Liekö sitten niin, että eläviin kirjoittajiin ei ole sopivaa iskeä entraushakaa ja repliikkejä lainata.
  
  Lukupiirissä on varmaan niitä, jotka oikopäätä muistavat tähän aiheeseen liittyviä yksityiskohtia.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  23.4.2017 klo 22:33
  Kyllä yhet puheet tässä pelissä minulle riittää. Kone vaan äsken käski tuplaamaan potin. Ottaisko MS/int pyyhekumin kauniiseen käteen. Kiitos.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  24.4.2017 klo 00:09
  Varsin(aisen) mielenkiintoisen aiheen avasi Serambleri. "Otanhan minä jalustan", tuumi Kainuun mies. Linna ja Päätalo olivat "Kekkosen kavereita". Maurilla oli mielipiteensä Suuresta Kalastajasta vaikka toisaalta häntä arvostikin ja sähkeitäkin läheteltiin - molempiin suuntiin. Maurilla oli ehkä myös pitkä matka liver.. eiku linnaan ja siis ainakin pitempi matka kuin Linnalla. Asser Säkiä ja kontukansanpuolue taisivat tehdä karhunpalveluksen siinä suhteessa. Tässä yhteydessä pitää mainita hauska sattuma: Tuntemattomalla sotilaalla ja Isänmaan partureilla on sama "kansimies" - Martti Mykkänen! Taisipa joku petiittinilviäinen mainita Maurin kirjasta, että Mykkäsen kansi oli kirjan paras sivu!
  
  Suruttomassa Sariolassa mainitaan Jussi Talven teoksen "Ystäviä ja vihollisia" jääneen Linnan Tuntemattoman varjoon. Mauri teki juttuja Jussi Talven "Uusi Maailma"-lehteen ja oli siihen suuntaan lojaali: "Lujia kirjoja molemmat. Mutta eihän kaksi kukkoa sovi samalle tunkiolle.".
  
  Joitakin siteerauksia Linnan tuotannosta Mauri on käyttänyt. Ottelee mieleen, että jossakin kirjassa olisi lainaus "Pohjantähdestä" teloituspaikalle kuljettaessa. "Lahtarin" toteamus Halmeen ja Silanderin laulamisesta: "Joko pani sosialistinkin veisaamaan?".
  
  Susikoskelle nousee hiki pintaan Kosti Luparin vauhdissa vaikka insinöörin askellus tuo mieleen ankan vaappumisen. Leo Olavi miettii mihin tässä yleensä oltiin menossa? "Vissiin helvetti ast!". Susikoski muistaa alikersantti Hietasen sanat ja tunnustaa lukeneensa "tuon kirjan" useaan kertaan.
  
  Onpa muuten "tuo kirja" hyllyssä ensipainoksena. Kirjaston poistokirjana, luetun näköisenä, ystävälliseltä kirjastotädiltä saatuna. Ihana lahja.
  

• ---

  Matti Nummenpää

  24.4.2017 klo 16:46
  Suruton Sariola.
  sivu 47.48
  - Astukaa ulos. kuului määräys
  Se kajahti aivan samoin, kuin uuden luvun alku Väinö Linna Tuntemattoman teloituskohtauksessa. Siinäkin sanovat sotapoliisit kahdelle pikaoikeudessa kuolemaan tuomitulle sotilaalla: ”tulkaa ulos”.
  sivu 148
  Jussi talven Ystäviä ja vihollisia. Tämänhän puttonen jo kertoi.
  sivu 153
  Toisen pääosan sai Salme Karppinen, sotkamolaissyntyinen pirteä nainen, joka oli jo ehtinyt hankkia filmikokemustakin Väinö Linnan käsikirjoituksen mukaan tehdyssä elokuvassa Sven Tuuva.
  Hyvästi Sammatin kuu
  s136
  16.1. Pari kirjaani on ehtinyt jo Tyrvään kirjakauppaan. Hm. Mutta on siellä Hemingway ja Linnakin.
  s203
  Anja Hirvilahti julistaa isosti US:n kulttuurisivulla, että suomen kirjallisuuden kolme kovaa ovat: Aleksis Kivi, Väinö Linna Ja Eino Säisä. Olankohautuksella Mauri tuon kuittaa.
  Tuntemattoman sotilaan roolihahmoista puttonen jo Hietasen tunnisti. En kuitenkaan malta olla julistamatta tehtävää. Missä Sariolan romaaneissa esiintyvät Koskela ja Viirilä.
  
  MS / Int
  

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  24.4.2017 klo 18:57
  Edellä MS / Int kysyi "tuntemattomien" esiintymisestä Sariolan kirjoissa. Yhden havainnon onnistuin hämäristä mielikuvistani hakemaan. Tuli siinä mieleen vanha sanonta. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Ei ollut lumessa mummo, vaan enkeli. Eteenpäin oltiin menossa kuitenkin. Kirjassa Susikoski haluaa toiminnan jatkuvan ja käyttää Koskelan repliikkiä. Aletaanhan valua etiäppäin. Jotenkin noin, tai ainakin sinnepäin.
  Muistelen, että Tuntemattomassa oltiin sillä hetkellä vähän kallella kypärin. Marski oli juuri täyttänyt 75 vuotta. Juhlista ei ihan kommelluksitta selvitty.
  Viirilästä ei ole mitään havaintoa. Kun nukun yön yli, havaitsen ilokseni, että yökirjoittajat ovat asian ratkaisseet. Jäädäänpä odottelemaan.

• ---

  Matti Nummenpää

  24.4.2017 klo 21:37
  Oikein, oikein sanoi Sammatin seppä.
  Enkeli lumessa.
  Susikoski pyyhkäisi suunsa lautasliinaan ja nousi.
  - Aletaans valua etiäppäin...
  - Sanoi luutnantti Koskela kiljujuhlien päättyessä, vai?
  - Tietty. Mutta tässä ovat kai vasta juhlat tulossa.
  
  Mutta on vielä toinenkin kohta, jossa Koskela esiintyy.
  
  MS / Int.
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  25.4.2017 klo 12:04
  Koskela on vielä Jerusalemissa vetämässä vaihdetta kakkoselle ja isänmaan vartiomies Viirilä Inarissa susia... jahtaamassa, mutta agronomi Lauri Laamasella, jolla oli menossa jo neljäs L-kirjaimella alkava vaimo, on hyllyssään Seitsemän veljeksen korupainos, Sinuhe ja Tuntematon sotilas. Lisäksi on Veikko Huovisen teos, jonka eräästä novellista Laamanen kertoo Susikoskelle. Siinä vaimo tappoi miehensä, ukkotuomari teki päätöksen, jolla vaimo vapautettiin ja hän sai tapporahan miehestään. Laamasen mukaan päätös piti myös korkeimmassa oikeudessa.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  25.4.2017 klo 14:05
  PMVS:n kirjakiinnostuneiden Huovisjaostosta kommentoitiin ilahtuneena tuota puttosen kuvailemaa tapporahatapausta. Väittivät, että Huovisella olisi tapausta kuvaillessaan ollut tarkoitus hienovaraisesti muistuttaa miehille siitä, että vaimoväen mahdollisista keittiötaidollisista kömmähdyksistä ei tule kovin äkkiväärästi kommentoida. Erityisesti on varottava moitesanojen lausumista ulkopuolisten läsnäollessa.
  Jos muistikuvamme on oikea, oli tapauksessa kyse siitä että tuleva vainaja oli voimakkaasti julkituonut vaimonsa pasta-asioissa (suom.makaroni) osoittamaa kyvyttömyyttä. Moitesanoja oli lisäksi ryyditetty oikeudettomalla vaimon tulevaisuuteen viittaavilla uhkauksilla.
  Viisaan ukkotuomarin ratkaisu ei siis ollut mikään aberratio ictus.
  
  Miksi vaimon reaktio sitten oli niinkin jyrkkä ja kokonaisvaltainen?
  Lainataan Linnalta. Tuntemattomat replikoivat suuntaa antavasti:
  "On tainnu olla tulitikku renkaan läpi alkuaankin..."
  "Pohja se on miunkii säkis!"
  
  Tuosta Rokan repliikistä on esitetty versio, joka on mielestäni paremmin tilanteeseen sopiva ja tapahtumaa kuvaava. "Suu se on miunkii säkis", sanoi metsäpirttiläismummo kun Kyrönjokilatvoilla pohjalaisten ämmien kanssa ei keittiön käytöstä saavutettu yhteistä näkemystä ja tilanne uhkasi eskaloitua.
  

• ---

  Matti Nummenpää

  25.4.2017 klo 16:38
  Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.

  Elämän makeus.
  
  Sitä paitsi meidät naiset nimenomaan hätisteltiin niistä ruoanlaittopuuhista pois. Sanottiin mahtavasti, että sehän meiltä miehiltä vain käy. Kun on oltu ennkin...
  Viimeinen lause herätti aviopuolisoitten ärtynyttä sanailua leppoisasti virnistellen kuunnelleen hovioikeudenneuvos Untamo Ollikaisen mielessä muistikuvan:
  - Noinhan se Koskelakin sanoi.
  Kiitollisena siitä, että sai jättää väittelyn vaimonsa kanssa, Myllymaa kääntyi kysymään:
  - Mikä Koskela?
  No.... se luutnantti.
  Jassoo. Se on siitä kirjasta...?
  - Talvisodan käynyt Koskela sanoi hämäläisen rauhallisesti poijilleen, kun nämä veripäät monnit hermoilivat ensimmäistä tykinjyskettä, että älkäähän nyt hätäilkö. Että jos saisi vähän neuvoa. Kun on, meinaan, oltu ennenkin.
  
  Simo Hurtta ja kultainen pikari
  
  - Tiedätkö, kuka on Schliechemann?
  - Höh! Tiedätkö sinä, mitä on musta kissa ranskaksi?
  - Se on tumma nau, Mikäli sotamies Viirilän puheisiin on uskomista. Mutta kun noita kuoppia niin innolla kaivellaan, niin tulipahan mieleen vielä muuan sitkeästi kansan suussa elänyt taru Simo Hurtasta.
  
  MS / Int

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  26.4.2017 klo 19:59
  "Minä häivyin paikalta heti ja mieleen tulivat Tuntemattoman sotilaan Hietasen sanat sodan eräässä vaiheessa: "Ensi kerran mä kuulin itseäni sanottavan herra kersantiksi" (Hyvästi, Sammatin kuu, päiväkirjamerkintä 19.7.1973). Rivien välistä voi lukea, että Maurin kuvaama tilanne sai hänet hämmennyksiin. Herkkänä ihmisenä hän jopa liikuttui, tunsi kiitollisuutta.
  
  Hietanen kuulee ensimmäisen kerran itseään sanottavan herra kersantiksi perääntymisvaiheen aikana täydennysmiehenä tulleen alokkaan toimesta: "Kaksikymmentäviisi syntyneitä, herra kersantti!". Todellisuudessa Hietasta herroiteltiin jo asemasotavaiheessa hänen kysyttyään toiselta täydennysmieheltä: "Mitä sää sitten olet tyäkses tehny?". Sotamies Honkajoki vastaa: "Herra kersantti. Harjoittamani elinkeino on ollut metsätalous. Tarkemmin määriteltynä käpyjen keräily. Se on ollut kuitenkin vain ansiotoimi. Kuten äsken sanoin, olen oikeastaan tiedemies. Harrastan keksintöjä ja lähin tavoitteeni tällä hetkellä on ikiliikkuja.".
  
  Kenties Hietanen ei kuullut Honkajoen herroittelua, vaikka tämä kääntyikin puhuessaan kohteliaasti häneen päin. Tai mikä todennäköisempää, ei oikein tiennyt miten niihin olisi pitänyt suhtautua. Kaaripyssymies kun osoittautui varsin värikkääksi persoonaksi.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  29.4.2017 klo 22:34
  Serambleri mainitsi alan ammattilaisen, kun oltiin olevinamme oudon linnun putoamisen tutkijalautakunnassa - nimittäin sapöörin! Otan pioneerin esille tällä palstalla, kun muistin tuollaisen rivakan ja supliikin miehen Linnan tuotannossakin tavanneeni.
  
  "Lähtiessään sapöörialiupseeri Tihon Privalihin vetäisi ovella kajahtavan asennon, ja Preeti vastasi siihen nostamalla vaivalloisesti kaksi sormeaan väsymyksestä nuokkuvan päänsä ohimolle.". Preetin tyttärellä Aunella oli aluksi useita "komeita solttuja", mutta pian sapööri "Tiihami" vakiintui hänen vakituiseksi sulhasekseen. Hänellä oli kunniamerkki, jonka hän - kielimuurista huolimatta - näppärästi esittää saaneensa sillan räjäytyksestä. Leppäsen penkki on silta, räjähteenä on Preetin vanha tallukas ja sytytyslankana pätkä pellavanarua. Kartanon kanapiika Henna ihmettelee sitä rähisten, mutta puolisonsa Preeti ei häkelly pioneerisankarin kertomuksesta vaan nuokkuu penkillä jaanaten: "Jaa...a. Mutta kun on viiskin vihasta sikaa karsinassa niin sinne on hyvin huono mennä. Minun isäni oli Korrilla trenkinä ja se meni.".
  
  Myöhemmin Ketunmäellä Laurilan Uuno puukottaa miehen kuoliaaksi ja tapausta ihmetteleville venäläisille sotilaille osoitetaan heidän paikkansa: "Katto Prohori perkele, sinä olet ollut Saksan rintamalla, mutta meillä on rintama joka mäessä...".

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  7.5.2017 klo 21:44
  Mietiskelin kerran Sariolan ja Linnan suhdetta kustantajiinsa. Jotenkin olen antanut itselleni muodostua kuvan, että se minkä Sariola pikapaketissa Gummerukseen lähetti, pantiin kiiruusti painokoneeseen sen kummemmin tekstiin puuttumatta. Joskushan jälki oli sellaista, että moinen ajatus tuli lukiessa mieleen.
  No, eihän se niin ollut. Oli niitä käsikirjoituksia tutkittu. Sattui eteeni jostain tekstin pätkä, josta sain kuvan että esimerkiksi Koltan uni olisi "kirjoitettu lähes uudestaan" kustantajalla. Olisiko tuo ollut Kirjailijan itsensä antama, toki väritetty kommentti, lähdettä en nyt muista.
  
  Mitäpä Linna tähän liittyy? Isolla naaralla tuosta edellä kerrotusta voisi ainakin leikinpäiten löytää analogian kustantajan suhtautumisesta Sotaromaaniin. Senhän Linna kustantajalle aikoinaan syystäkin ylpeänä toimitti.
  
  Sitä vaan, että on kummankin mestarin tekstejä kustantajilla toimitettu ja parhaaseen päin asiassa pyritty. Kumpikin kirjoittaja tietysti pyristeli vastaan, kuten kuuluukin tai ainakin ymmättettävää ja inhimillistä on.
  Eräs rinnastus vielä.
  Sotaromaani sisältää voimakkaan pasifistisia näkemyksiä. Niin saa ja tulee olla, mitäs sota muuta on kuin mielipuolista hommaa ja isoa pahantekoa. Linna on Sariolaa vanhempana tuon asian kuvaamisessa vahvoilla.
  Sariolan sotakokemuksia en tähän rinnastukseen nosta, hänen teksteistään lukijalle välittyvä sotakuva on ymmärrettävästikin kevyemmistä harkoista muurattu. Tuskinpa häneen "sotakirjailijan " leimaa laveasti on oltukaan lyömässä.
  
  Mutta tuosta pasifismista vielä. Olen kuitenkin löytävinäni aiheen Mauriltakin muutamissa kohdin. Tulin ajatelleeksi erästä kohtausta Viiden tien risteyksestä. Merta ja Rikala ovat onnistuneet pelaamaan itselleen jonkun tunnin vapaata vänrikki Asikkalan hirmuvallan alta. Pojathan puhuvat metsän siimeksessä sodan järjettömyydestä ihan aikuiseen tapaan. Asian merkitys ja Sariolan ansio siinä korostuu, kun mietitään missä ja milloin tämä keskustelu käytiin ja mitä rintamilla silloin tapahtui.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  28.6.2017 klo 18:52
  "Seivästä puon päälle, khihihi" (Vanhala, Tuntematon sotilas).
  
  "Työ miehen kunnia ja naisella iso pua" (Laurilan Arvi, Täällä Pohjantähden alla).

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »