Lukupiiri

Uskottavuus vs. yllätyksellisyys

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  21.5.2017 klo 06:04
  Hyvä rikoskirja herättää lukijassa halun alkaa spekuloida siitä kuka on, tai ketkä ovat konnia. Yleensä kirjat noudattavat kaavaa, jossa ensin esitellään tarinan henkilöitä. Sitten tapahtuu surmatyö, kenties useampiakin. Lady of Crime, Agatha Christie on optimoinut yllätyksellisyyden huippuunsa. Niissä aina vähiten epäilyttävä henkilö(t) paljastuu syylliseksi ja ylikomisario Japp oli taas väärässä ja belgialainen viiksiniekka oikeassa. Kun näitä on parikymmentä lukenut, valistuneen lukijan arvaus alkaa osua kohdalleen.
  
  Tosielämässä tietenkin käy niin, että epäilyttävin henkilö saattaa olla ja usein onkin syyllinen, vaikka tosin jyrkästi kiistää. Mauri Sariola noudatti uskottavuuden periaatetta. Rikoksia ei selvittänyt sala- vaan oikea poliisi ja salapoliisien rooleiksi jäi uskottoman puolison käräyttäminen. Tekisi joskus mieli kääntää Maurin paras teos kunnolliseksi englanniksi ja jättää ne alastoman naisen ja pyssyn kuvat pois kannesta. Ovathan ne niin hyviä ja uskottavuudeltaan dekkareiksi huikeita!
  
  Mitä mieltä tästä olette, arvoisat seuramme jäsenet? Oliko Maurin säätö tässä kysymyksessä kohdallaan? Ellei, kumpaa, yllätyksellisyyttä vai uskottavuutta niissä oli liikaa?
  
  p.s.
  Ehdotan seauraavaksi kuukauden kirjaksi teostaTaivas yksin tietää.
  

• ---

  nimimerkki

  PPP

  20.6.2018 klo 10:08
  Kyllähän Maurin kirjoissa oli yllätyksellisyyttä mitä melkoisesti rikosten selviämisessä, mutta muuten kirjat noudattelevat melko samaa kaavaa, uskottavuus oli joskus vähän niin ja näin. Lueskelin tuossa Ison kalan katiskan.
  
  Tyypillistä Mauria olivat asetelmat originelli vanhapoikamiljonäärieno ja sisarenpoika, joka oli jo alle kolmikymppisenä merkittävä vienti-insinööri. Jälleen lähes amatöörin ampuma ihmelaukaus satojen metrien päästä. Mainontaa: auto, tupakkamerkki ja viskimerkki. Amerikkalaisen viskin maahantuoja ei luultavasti kestänyt Mauria, koskapa viski haukuttiin. Tyypillistä oli myös perintö ja se, että koko rikos selvisi ihan sattuman kautta. Susikoski teki hetken mielijohteesta vierailun, joka oli ratkaiseva rikoksen selviämisen kannalta.
  
  Mielenkiintoista oli exlibriksiin liittyvä arvoitus ja siihen nähden rikosjuoni oli kömpelöhkö. Susikoski tulee mukaan kirjan viimeisen kolmanneksen aikana, mikä tavallista vars8nk8n Sariolan myöhemmässä tuotannossa.
  
  Vielä pitäisi kesän aikana kahlata joskus aikoja sitten luetut Susikosken omatunto, Laukausten hinta ja Elämän makeus ainakin. Viiman pitkä siima löytyi muuten erään kansalaisopiston aulasta ”ota tästä”-hyllystä.

• ---

  nimimerkki

  PPP

  21.6.2018 klo 13:25
  Tarkistin Sammatin kuusta, onko Ison kalan katiska kirjan kuvasivujen myyntikäyrädiagrammissa ja löytyihän se. Himpun verran alle 4000 myyneensä, liekö heikosti menestynein Susikoski?
  
  Muutaman sivun selattuani huomasin merkinnän 9.9.1980 Elias Hasilan kutsuilta. Paikalla olivat olleet mm. valtioneuvos Martti Miettunen ja Eugen Malmsten. Kauppaneuvos Hovsamin kesäjuhlissa (ss. 31-32) insinööri Aulis Tamminen oli tavannut suippopäisen valtioneuvoksen ja ”hauskan vekkulin” Eugen Malmstenin. Susikoski tapasi Grilli Casetassa ruokaillessaan autokoulunopettaja Ensio Itkosen ja vaihtoi hänen kanssaan muutaman sanan (s. 164).
  Liekö näiden oikeiden ihmisten tapaamisen ja vielä myönteisistä merkeissä, tarkoituksena luoda juuri sitä uskottavuutta siihen, millaisissa piireissä kirjan henkilöt liikkuvat.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  1.7.2018 klo 03:10
  PPP kirjoittaa asiaa. Nyt kun oma mittari heiluu siinä 70 v. kohdalla ja haasteena ei enää ole arvuutella kuka tai ketkä paljastuvat konniksi, vaan se kuinka he käryävät. Mauri ei koskaan petä lukijaa, vaan esittelee vain mahdolliset syylliset kun taas keskusrikospoliisin täytyy epäillä kaikkia. Lähtökohtamme on helpompi kuin rikostarkastaja Susikoskella.
  

• ---

  nimimerkki

  PPP

  2.7.2018 klo 09:55
  Susikosken omatunto luettu ja uskottavuus koetuksella. Eikö agronomi ja reservin majuri (olennainen tieto, kun kerrotaan kadonneen taustoja) pysty mitään emännöitsijälleen, vaikka tämä olisi kuinka voimakastahtoinen? Emännöitsijän taustat olisivat olleet mielenkiintoiset. Nyt ne jäivät kesken, kun tuli kiire lopettaa kirja ( vain vajaat 190 sivua). Mukana paljon myös täytejaarittelua.
  
  Tuttua muista Sarioloista asuinseutunsa tukipylväs ja huomattavasti nuorempi vaimo, ikääntynyt maalaisvallesmanni, yksi huolimaton lause ratkaisee, kun se muistetaan sellaisenaan keskustelua myöhemmin referoitaessa paljon myöhemmin, hyvät hampaat ja tuuhea tukka ( nyt pehtoorilla). Tietyllä tavalla myös kirjan Veljensä vartijat loppu tulee mieleen.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  23.10.2018 klo 22:19
  Tutkinut rikostarkastaja Susikoski. Uusi kirja - tilaa heti intendentiltä. Leo Olavin tittelistä tulee mieleen, että eräs seuramme arvostettu jäsen - Maurin lehtimies/kirjailijakollega - taisi ilmoittaa aikanaan Maurille, että rikostarkastajia oli poliisin hierarkiassa vain talousrikospuolella. Susikosken silloinen titteli ei siis ollut todellisuutta vastaava.
  
  Yllätyin katsellessani uutiskuvaa "Airiston Helmen" poliisioperaatiosta: rauhanturvaajakaverini siellä kommentoi tyyliin en kommentoi ja virkanimikkeenä luki ruudussa komeasti - rikostarkastaja!
  
  1960-luvun Sjöwall&Wahlöö pariskunnan dekkareissa jokin vanhempi aspirantti tai mikä lie odotti ylennystä rikostarkastajaksi, mutta komisario Martin Beck tuntui silti olevan paljon ylempänä nokkimisjärjestyksessä. Jäi sellainen vaikutelma, että lännemmäksi mentäessä rikostarkastajan titteli menettää merkitystään. Ihan siellä villimmässä lännessähän oli sheriffi, apulaissheriffit ja posse eli etsintäpartio, jonka sheriffi kokosi kaupunkilaisista heti pankkiryöstön jälkeen. Sitten takaa-ajoon että pöly nousi, kunnes kärjessä ratsastava sheriffi kohotti oikean kätensä ja huudahti: "Hold it! Hold it!". Yhdistyneitä kansakuntia ei vielä tunnettu, mutta sheriffin lonkalla saattoi jo olla peacemaker. Ja kaupungin kuin kaupungin paras asianajotoimisto oli Smith&Wesson.
  

• ---

  Matti Nummenpää

  24.10.2018 klo 20:12
  Uudessa kirjassa 'Tutkinut rikostarkastaja Susikoski' on seuraava kohtaus:
  Nimismies Åkerlund ei ollut vieläkään oikein tyytyväinen. Hän tunsi hyvin Susikosken maineen. Lisäksi hän tiesi, että rikostarkastajan arvoinen mies oli poliisivoimissa hyvin lähellä pyramidin huippua. Keskusrikospoliisissakin heitä oli tiettävästi vain kaksi.
  
  Neljäätuhatta vedettiin. Ja Bemarilla ajettiin.
  
  Nimismiehen harmistuneet mietteet eivät osuneet aivan oikeaan. Susikosken asemassa olevan rikostarkastajan palkka kaikkine ikälisineen oli huomattavasti alle neljäntuhannen. Ja vajan avoimen oven läpi näkyvä BMW oli Susikosken oma.
  
  Tästä taas vaihteeksi tietokilpailukysymys: Missä Susikoskikirjassa Leo Olavi ajaa BMW:llä. Tai oikeammin BMV:llä, koska kirjassa se on kirjoitettu yksinkertaisella V:llä. Ja koska se on hankittu. Sekin selviää kyseisestä kirjasta.
  
  Uusi kirja on tilattavissa intendentiltä. Se postitetaan heti kun se saapuu painosta, viimeistään marraskuun toisella viikolla. Hinta on 21,00 euroa. Seuran jäseniltä vain 12,00 euroa.
  
  MS / Int.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  24.10.2018 klo 20:52
  Rikostarkastaja Susikoski ajaa - jopa ylinopeutta - BMV:llä kirjassa "Susikosken ajojahti" ja hän oli hankkinut tuliterän vehkeen juuri viikkoa ennen kuin yleinen 80 kilometrin kattonopeus oli astunut voimaan. Tilanomistaja Gustaf Brennerin nuori Päivi-vaimo saapuu hirvenmetsästyksen ammuntakokeeseen kullanvärisellä BMW:llä. Hänen aseensakin on häikäisevä englantilainen Burday - hyvänlaisen auton hinnoissa sekin. Kirjan juonen kannalta ratkaisevassa osassa on kolmas auto. Silläkin ajelee poliisi ja se on merkkiä Citroen 4 CV.
  
  Erinomaisessa television rikossarjassa "Arne Dahl" (maanantain myöhäisilloissa yle teema/fem) esittäytyi tumma naispoliisi Kerstin Holm rikostarkastajaksi. Hän kuuluu A-ryhmään, joka tutkii ruotsalaista kansankotia kuohuttavia rikoksia. Ryhmään kuuluu myös suomalainen Arto Söderstedt, joka käyttää lapsistaan nimityksiä ykkönen, kakkonen, kolmonen, nelonen ja viitonen. Viime maanantaina Arto ja poliisiparinsa päästivät karkuun tärkeän todistajan ja Arto kommentoi sitä lyhyesti ja riemastuttavasti: "Perkele!".

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  25.10.2018 klo 10:26
  On tuo intendentin cabriolet niin tyylikäs, että kirjoitan tälle palstalle huomioni eri asiasta, jotta johtotähti kestää vielä hetkisen lukupiirin ylimpänä kuvana.
  
  Early bird catch a worm! En ole aamuihmisiä, mutta tänään nappasi sariolaanin vonkale Iltalehdessäkin kuin konsanaan taimen prokuraattori Juutilaisen perhoon Seisontakiveltä: toimittaja paheksuu Viron kansallislaulun soittamista Petra Ollin painin MM-kullan kunniaksi vaikka Petralla virolainen valmentaja onkin ja opastaa rahvasta: "Mamme-laulussa kertosäe toistetaan.".

• ---

  Matti Nummenpää

  25.10.2018 klo 19:01
  Niin, tänään tuli Sariola-bongaus radiossa. Kirjamessuilla kun haastateltiin Suomen Dekkariseuran edustajaa, niin tämä sanoi: Sariolaa ei kukaan enää lue.
  
  Eipä tarvitse Ruumiinkulttuuriin laittaa mainosta uudesta kirjasta. Useampia kymmeniä kappaleita on jo myyty ennakkoon, vaikka kirja tulee painosta vasta lokakuun ja marraskuun vaihteessa. Ja tänään meni Kirjavälitykseen vielä Ivalon pamaustakin.
  
  Ms / Int.

• ---

  nimimerkki

  Seppo Selodes

  9.11.2018 klo 23:17
  Mauri Sariola on romaaneissaan kuvannut oikeudenkäyntejä kaupunkien raastuvanoikeudessa ja kirkonkylän käräjäpirteissä aidosti ja vaihdikkaasti. Esimerkiksi Esko Laukon kiistelty romaani "Sen yli käy vain tuuli viheltäin" antaa hyvän käsityksen Helsingin raastuvanoikeuden erään rikososaston istuntopäivästä 1960-luvulla. Toisissa kirjoissa käydään oikeutta maalla kihlakunnanoikeudessa. Itse asiassa Sariola on tallentanut romaaneissaan ikivanhaa suomalaista käräjäperinnettä, josta luovuttiin 1970-luvulla. Sariola istuu kertojana käräjäsalin peräpenkillä josta hän tarkkailee asianosaisia, tuomareita ja prosessin etenemistä. Käräjämiljöö tuli Sariolalle tutuksi Helsingin Sanomien rikostoimittajana. "Kun juttu syyttäjä vastaan Syvämaa huudetaan sisään Helsingin raastuvanoikeudessa, sali on täynnä lehtimiehiä ja ilmapiiri kihisevän jännittynyt..."

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »