Lukupiiri

« aihelistaan

Mauri Sariolan ja Kalle Päätalon yhteydet


  • nimimerkki

    puttonen

    10.7.2017 klo 13:38
    Koillismaalta juuri palanneena tuli mieleen tällainen aihe. Yleisesti lienee tiedossa ainakin Maurin käynti sairaalassa Kallea tervehtimässä toukokuussa 1970: "Päätalo osastolla 42, Meilahden sairaalassa. Sappi leikattu kokonaan pois - uskoo, että se sydämen tahtia helpottaa. Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - mutta ihmisenä Kalle on rehti ja rehellinen mies" (Parempi kerta rutina kuin ainainen kitinä, sivu 275). Kallen mukaan Mauri kuoli samassa sairaalassa ja ehkä jopa samassa huoneessa ollessaan hoidettavana samasta sairaudesta.

    Molempien ollessa Gummeruksen kirjailijoita, yhteyksiä muodostui sitä kautta. Maurin lähettämät kirjeet ja sähkeet rohkaisivat Kallea hänen kirjailijanuransa alkutaipaleella. Kallea huvitti, kun Maurilta saattoi tulla kaksi sähkettä peräkkäin ja niillä oli väliä vain sen verran, että saapuivat erillisessä kannossa. Jälkimmäisessä luki, että "jatkoa edelliseen". Mauri mainitsee Kallen usein päiväkirjoissaan ja sävy on kunnioittava, ihaileva ja Kallen menestystä ihmetteleväkin. Kallen suosiosta on edelleen osoituksena, että Päätaloviikon pääjuhla kokosi tänäkin vuonna yleisöä salin täyteen. Molemmilla kirjailijoilla on nykyisin nimikkoseuransa ja "tuplajäseniäkin" lienee jonkun verran.

    Koillismaalla tuli kierrettyä "Ölökyn ähkäsy", joka on kymmenen kilometriä pitkä vaellusreitti Julman Ölkyn kanjonijärven ympäri. Mietin siellä laavulla mustunutta nuotiomakkaraa ahmiessani ja todellisten vaeltajien hölskytellessä tomaattipussikeittojaan, että Maurilla oli ajatus sijoittaa seuraava Susikoski "Kallen maisemiin". "Susikoski ja Julma Ölkky" oli ainakin työnimenä jo olemassa. Koillismaalla Susikoski vaeltelee myös teoksessa "Sumua Susikosken yllä". Tänä keväänä valmistunut riippusilta Julman Ölkyn yli tuntuikin oikein tutulta. Viereinen tomaattikeittopussin hölskyttelijä alkoi muistuttaa ranskalaisperäistä insinööriä ja huomasin seuraavani taitteleeko ukko kävellessään kuusennäreitä.

  • nimimerkki

    Mika

    12.7.2017 klo 11:42
    Molemmat lukeutuvat suosikkikirjailijoihini, vaikka genre onkin täysin erilainen. Päätalon Iijoki-sarja on kuuluisa jo nyt, ja tulee nousemaan todellisen kulttisarjan arvoon niiden suomalaisten keskuudessa, jotka ovat kiinnostuneet maansa historiasta. Kuten Juice Leskinen aikoinaan sanoi: "Jos ei ole lukenut Päätaloa, ei ymmärrä suomalaisuudesta mitään.."

    Niille, jotka eivät vielä tunne Päätaloa, sanoisin, että kirjojen kerrontatyylin tajuaminen vie hetken. Jos selviää ensimmäisestä sadasta sivusta, sen jälkeen sivuja alkaa suorataan ahmia. Näin kävi ainakin minulle.

  • nimimerkki

    PPP

    13.7.2017 klo 09:16
    Molemmat ovat myös minun lempikirjailjoita ja molempien kirjoihin palaan ajan uudelleen. Päätalon osalta käy monesti niin, että kun haluaa tarkistaa jonkun yhden asian, niin huomaakin lukeneensa kymmeniä sivuja. Joidenkin Sarioloiden kohdalla on tullut luetuksi koko kirja, vaikka nykyään tuppaa tietokoneella roikkuminen viedä aikaa oikeiden kirjojen lukemiselta, ikävä kyllä.

    Siinä missä Sariola alter egoineen todennäköisesti liioitteli saavutuksillaan, lähinnä sodan melskeissä, teki Päätalo hyveen vaatimattomuudestaan. Taisi Kalle liioitella toiseen suuntaan. Päätalon Iijoki-sarjan kirjoja on luettu omaelämäkertoina. Joku viisas on sanonut, että romaanikirjallisuuden epäuskottavin muoto on muistelmat.

    Molemmat kyllä hallitsivat jaarittelunkin taidon, vaikka Sariola päiväkirjoissaan arvostelikin Päätalon kerrontatyyliä pitkäveteiseksi. Kyllä Maurillakin, varsinkin uransa loppuaikoina oli kirjoissa melkoisesti tyhjänpäiväistä täytetekstiä, jotka eivät vieneet tapahtumia ollenkaan eteenpäin. En tarkoita nyt juoneen liittymättömiä anekdootteja, jotka mielestäni (kuten olen aiemminkin kirjoittanut) kertoivat osuvasti tuolloisesta ajankuvasta. Siinä missä Päätalo kertoo köyhistä maalaisoloista lähteneen nuoren miehen ponnisteluja, Maurilla on näkökulma oppikoulua käyneen nuoren. Tietenkin ne ovat erilaisia.

    Sariolan kirjoista "vanrikki", "kapteeni" ja Jälleenrakennettu maa on kirjoitettu niiden olleen mahdollisesti Maurin jo 1930-luvulla kuolleen veljen kuvitteellista tarinaa tilanteessa, jossa elämä olisi jatkunut normaalisti. Koillismaa-sarjaakin voidaan pitää kaunisteltua kuvauksena Kalle Päätalon elämänvaiheista tilanteessa, jossa hän olisikin jäänyt sodan jälkeen Taivalkoskelle pien-/maanviljelijäksi. Vaikka ensituntumalta ei Sariolalla ja Päätalolla näytä olevan juuri mitään yhteistä kirjailijoita, on heillä kuitenkin.

    Silloin vielä, kun seuran jäsenluetteloa sai julkaista, eikös Kalle Päätalokin ollut siellä... Myös se kertoo molemminpuolisesta arvostuksesta. Maurihan osoitti päiväkirjoissaan arvostavansa suuresti Kalle Päätaloa.

  • nimimerkki

    puttonen

    17.7.2017 klo 18:13
    Mauri ja Kalle tapasivat Gummeruksen juhlissa. Muitakin kirjailijoita oli samassa pöydässä ja siihen istui myös Martti Santavuori, joka oli muita läsnäolevia reilusti vanhempi. Syntynyt 1901. Santavuoren esitettyä nuoremmille kollegoille sinunkauppoja, Kalle kertoo, että tässä on nyt sama tilanne kuin Oulussa JR 53:n asevelijuhlassa, jossa hän oli mukana. Siellä everstiluutnantti Selinheimo (Iijoki-sarjassa myös nimellä Heimonmaa) kehottaa entisiä alaisiaan sinuttelemaan häntä, koska sodat ja komentosuhteet ovat heidän kohdallaan "Eldanka-järven jäätä".

    Eräs korpisoturiveteraani ei kuitenkaan ota opikseen vaan herroittelee Selinheimoa toistuvasti, jolloin Selinheimo tästä miehelle huomauttaa. Silloin korpisoturiveteraani kysyy silmät kosteina ja itkuisella äänellä eikö hän saisi sentään puhutella everstiluutnanttia edes sedäksi..

    Juttu naurattaa JR 53:n veteraaneja ja niin se naurattaa Kallen kertomana kirjailijoitakin. Mauri kohottaa lasiaan ja sanoo: "Otetaan sille, ettei tässä pöydässä kukaan kutsu Marttia sedäksi!".

    Ja lopuksi sadepäivän pähkinä: Mikä muu yhdistää Kalle Päätaloa ja Martti Santavuorta kuin että he ovat jo edesmenneet ja olivat Gummeruksen kirjailijoita?

  • nimimerkki

    puttonen

    2.10.2017 klo 15:48
    Ritva Ylösen kirjoittamassa tuoreessa Kalle Päätalon elämäkerrassa mainitaan Mauri Sariola yhden kerran sivulla 350 Kallelle läheisenä kirjailijakaverina yhdentoista muun kirjailijan joukossa.

    Useampi seuran jäsen on tiettävästi myös Päätalon tuotannon ystävä. "Kalle Päätalo - kirjailijan elämä" on heille tutustumisen arvoinen teos. Uutta tietoa Kallesta ei paljon ilmene, mutta tieto on nyt samoissa kansissa. Löytyy toki uusia nimiä Iijoki-sarjan henkilöiden takaa ja monet niistä ovat "kallemaisesti" lähellä toisiaan. Esimerkiksi luottamusmies Lanttupuro on oikealta nimeltään Naurisjoki, insinööri Sileharju on Rytövuori ja sokerina pohjalla Pursun Kalle - Kalle Kanerva!

    Mukava oli lukea myös näyte Kallen päivyrimerkinnöistä, joissa päivittäin valmistuneet liuskat, sään laatu ja lämpötila ovat tarkoin kirjatut. Lisäksi on lyhyesti merkitty päivän tärkeimmät tapahtumat. Jotenkin minua kosketti päivämäärän 14.41994 merkinnät: "Väinö K. siivosi ympäristöä. Kävi Veikko Moilanen".

  • nimimerkki

    puttonen

    10.9.2018 klo 10:24
    Sariolaa ja Päätaloa jonkin verran lukeneena minut on yllättänyt molempien kohdalla Ville Revon melkoinen merkitys. Päätalo kertoo perusteellisesti "muodottoman möhkäleen" muokkauksesta esikoisromaanikseen Ville Revon vahvassa ohjauksessa. Sariolan lääkäriromaani oli tiettävästi päättymässä päähenkilön päättämättömyyteen ja "liukenemiseen" lomamatkalle etelään, mutta Ville Revon opastus siivitti Maurin kirjoittamaan onnistuneen ja onnellisen työntäyteisen lopun.

  • nimimerkki

    ukkelo

    11.9.2018 klo 00:43
    Morjensta! Omassa painoksessa “pArempi jAtkuva kitinä kuin kErtarutina” s. 256 on viimeinen siivu!

    Pää Kallea, Mauria ja Suomen vanhinta vänrikkiä (nykyisin tämän viestin lähettäjä) yhdistää se että ensimmäinen avioliitto ei mennyt aivan nappiin!

    Greetings from “East Virginia” born in Naistenklinikka, Helsinki 1950

  • nimimerkki

    Serambleri

    11.9.2018 klo 11:37
    Asioillahan on taipumus selvitä ajan kuluessa. Miten lienee tuon Maurin kovasti hehkuttaman Suomen vanhimman vänrikin kanssa. Juttu on joskus aiemminkin askarruttanut tällä palstalla.
    Liekö tästä viikkoakaan, kun luin aviisista nekrologin, jossa muisteltiin erästä monitoimimiestä. Lopussa lueteltiin vainajan erilaisia tutkintoja, tehtäviä ja muita saavutuksia. Eräs niistä oli reservin vänrikki. Lähtijä oli ehtinyt täyttää 86 vuotta. Mietin, että olisikohan tuossa vapautunut Suomen vanhimman vänrikin vakanssi. Jos näin on, niin kukahan lie seuraava....
    Vastaus olikin lähempänä kuin luulinkaan.


  • nimimerkki

    PPP

    11.9.2018 klo 17:47
    Mauri Sariola ei ole koskaan ollut Suomen vanhin vänrikki. Itse tarjoaisin sitä arvoa jääkärivänrikki Karl Albinus Johanssonille (1896-1992). Ylennykset: vääpeli 1919, vänrikki 1941. Monia vanhoja jääkärivääpeleitä ylennettiin jatkosodan aikana vänrikeiksi, vanhimmat yli 50-vuortiaina.
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Mauri Sariolan ja Kalle Päätalon yhteydet