Lukupiiri

Seitsemän kertaa Susikoski

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  5.3.2018 klo 12:18
  Otsikolla julkaistiin vuonna 2003 Ilta-Sanomissa aikanaan ilmestyneitä Maurin kirjoittamia jatkokertomuksia. Niistä ei nyt sen enempää, vaan kertailen tässä tuoreeltaan viikonlopun vuosijuhlatunnelmia.
  
  Entinen m/s Kristina Regina ei tällä reissulla ansainnut kuoppatutkan nimeä, vaan meno oli koko vuorokauden merenkulullisesti tasaista. Lieneekö johtunut siitä, että alus seisoi tukevasti jäissä. Tulikin mieleeni, että tämänkertainen "risteily" ei oikeastaan poikennut mitenkään talvisista Tallinnan reissuista. Lähdössä ja palatessa oli jopa sujuvampaa, kun ei tarvinnut jonottaa kaljavankkurikaravaanissa.
  
  Äänisen aallot olivat hieman ahtojäissä, kun pelimanni oli jäänyt tällä kertaa kotiin, mutta uupuivat rantaan kokousväen virittäessä uuden jo kanteleen. Useilla vuosijuhlaan osallistuneilla oli omia kokemuksia laivasta ja niitä oli kiintoisaa kuunnella. Tietokilpailujakin oli aluksella voitettu monella mantereella seuran jäsenten toimesta jo ennen illan kilpailua. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Olutta löytyi yhtä merkkiä tehden valinnan helpoksi. Juoma sai useimmin tilanneiden piirissä lempinimen "laitilan jyske". Pelkäsin hieman etukäteen, että museolaivassa olisi viileää ja vetoista, mutta lämpöä riitti - hytissä sitä oli kenties liikaakin.
  
  Ilta huipentui perinteiseen legendaariseen tietokilpailuun, jossa kuusi urhoollista kisasi ankarasti voitosta. Tasaväkisessä taistossa seuran intendentti palasi valtaistuimelle kymmenen vuoden voitottoman kauden jälkeen ja kruunattiin vuoden Sariola-tietäjäksi seitsemännen kerran. Seitsemän kertaa Susikoski. Muut mitalisijat selvitettiin lisäkysymyksellä, joten tasaista oli ja pistesijoille sijoittuneet hengittivät aivan mitalistien niskaan. Aiemmin päivällä vuosikokous valitsi seuralle puheenjohtajan ja hallituksen vuodeksi eteenpäin. Päätettiin hieman vetää henkeä kiivaan toiminnallisen (mm. neljä julkaistua seuran lehteä) vuoden jälkeen.
  
  Aamupalalla virisivät vielä moniaiheiset keskustelut. Mielenkiintoista nähtävää olisi ollut itse kokouspaikassa kuin sen ympäristössä, mutta mukavassa seurassa aika rientää. Eräänä vuosijuhlan rikkautena pidän valittua ajankohtaa. Maaliskuu on kevään ensimmäinen kuukausi ja aina vuosijuhlasta palatessa voi iloita lähenevästä kesästä. Aurinkoisessa pakkaspäivässä oli nytkin kevättä ilmassa ja voi ajatella "silmujen puissa odottavan pakahtumaisillaan", kuten Mauri kirjoitti. Puttoselle vuosijuhla oli kahdeskymmenes perättäinen. Mauri Sariola-seuran vakaudesta ja jatkuvuudesta kertoo, että osallistumiskertoja laskettaessa se ei ollut eniten. Kiitos kaikille vuosikokoukseen ja/tai vuosijuhlaan osallistuneille! Nähdään!
  

• ---

  nimimerkki

  T H

  5.3.2018 klo 19:35
  Hienoa! Laiva tuttu ja.... Nyt vaan nuo silmut puissa??? Ahtojäissä kuten kai pelimannekin? Hyvää kevättä osallistujille!!!

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  11.3.2018 klo 00:29
  Jotta voisin uskaltautua seuran tilaisuuksiin, niitä tulisi järjestää myös pitävimmillä keleillä kuin syksyn ensimmäiset ja kevään viimeiset liukkaat.
  Räyhäkkä luonto, taskupullo ja vastikään ilman simenttiä asennettu lonkkanivel ei ole ollut sellainen yhdistelmä, jotta olisin uskaltautunut paikalle. Kas, kaikilla seuramme jäsenillä ei ole ”Saima Harmaalaista” leppoisuutta.
  Mitä tulee kokouspaikkaan http://www.msborea.fi/www/, olisin nähnyt tuon laivan mieluummin Kristina Cruisesin väreissä Kotkassa. Väreissä, joissa tuo onnistunut laiva teki ylväimmät matkansa,
  

• ---

  nimimerkki

  T H

  12.3.2018 klo 13:04
  Joo, tai vaikka nimellä SS. Bore ja Turku- Tukholma linjalla.

• ---

  Matti Nummenpää

  14.3.2018 klo 10:45
  Vuosikokous ja vuosijuhla ovat maaliskuussa jo sääntöjenkin mukaan. Sääntöjä voidaan tietysti muuttaa, mutta vuosikokous on syytä pitää mahdollisimman aikaisin että saadaan toimintavuosi alkamaan.
  Maurin syntymäpäivä on vakiintunut toiseksi jäsenistön yhteisjuhlaksi. Se on 25.11. Se sai alkunsa muistolaatan paljastuksesta Maurin kotitalon seinään.
  Nyt on vietetty juhlavuosia putkeen Maurin, seuran ja Suomen. Nytkin on jonkin sodan juhlavuosi. En uskalla sotaa nimetä, kun sillä on monta eri nimeä ja herättävät voimakkaita tunteita.
  Nyt vedetään vähän henkeä ja eletään rauhassa.
  Voi kylläkin olla, että Ukkelon toive toteutuu ja kesäisemmillä ajoilla jotakin tapahtuu.
  
  MS / Int.

• ---

  nimimerkki

  T H

  14.3.2018 klo 19:14
  Se joku sota on nimetty monesti. Sisällis- veljes- kansalais- puna- vapaus- . Ynnä muuta. Kapinakin mainittiin. Taitaa olla niin, että vielä monta väitöskirjaa, teosta, seminaaria tms kuullaan vielä tämän vuoden aikana. Vielä löytyy materiaalia ja tietoa. Tuskin kaikki pyykki vielä pesty???

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  15.3.2018 klo 18:11
  Kun palattiin 100 vuotta ajassa taaksepäin, niin laitanpa tähän pätkän laulua:
  
  How long will the slaughter continue?
  Until the people have achieved their liberty
  There the fiends who thirst for human blood
  With the carrion birds can drain their cup of gore.
  
  "Kapinalauluiha sie hitto laulat..".
  
  Eilen aamupäivällä kesken ankarien lumitöiden yllätti vanha ystävä (entinen seuran jäsen) ja kiikutti minulle kirjan, jonka harmaassa kannessa marssi harmaita miehiä: "The Unknown Soldier". Tiesi minut jonkinlaiseksi kirjan faniksi eikä suostunut edes maksua ottamaan. Kiitos!
  Mielenkiintoinen kirja. "As everyone knows, God is all-powerful, all-knowing and farseeing.".
  Komea on alku. Komea on, sano. Loppu ei lunasta odotuksia: "These were good men". Mutta se mikä siinä on välillä - vielä tutkimatta, mutta tutkituksi tulee ja tuottanee monta pientä iloa. Niin kuin tuo Rokan kaverikin - Wolf`s Paw!
  

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  17.3.2018 klo 16:59
  Puolukanvarvut eivät nyt kiillä, mutta jäinen tie kimaltaa ja lumiauran lonkutus häviää Teiharjuntien mutkan taakse männikkökankaan hiljaisuuteen.
  Tunnemme myötätuntoista ilahdusta puttosen saaman kirjalahjan johdosta. Nykylain sallimat 5,5% kateutta liitetään mukaan.
  PMVS:n kirjapiiri on iltapäiväoluella Tei-Tuvan terassilla. Maitorieskan mainiudesta emme tiedä, mutta lohileivät täällä ovat ylittämättömät. Vihaisia emme siis voi olla kellekään, pikemminkin hyväntahtoisia kuin tuo aurinko tuolla tuulisähkökoneen suunnassa. Aika veijareitakin kuvittelemme olevamme. Velikullat ovat sitten ihan oma lukunsa.
  Oli hienoa kuulla puttosen saamasta kirjasta. Konstako se oli, jota onni potkaisi syylingit jalassa?
  Vietimme hiljaisen hetken Tuntemattomien Unknown-käännöksestä perusteettomasti syytetyn Alex Matsonin muistolle. Sitten Hattu - päähän! Ryhdyimme soimaamaan jenkkikustantajia pelin pilaamisesta. Ihan tekivät mokomat purkanpurijat kirjalle kuin aikoinaan heimolaisensa nelimoottorisillaan Dresdenille.
  
  Porukassamme on monin merkein honoreetattu kirja-innostunut ysikymppinen reservin sotilaspoika. Tämä alkoi muistella "joka tuulen kylvää" -aikojaan. Kertoi 1950 -luvun lopulta kirjallisuuden luennosta joka oli jäänyt mieleen.( Oli näet ollut kateederilla dosentti sitä sarjaa kuin ovat Maurin kirjoissa ne rikkaan neuvoksen ihanan täyteläiset runsaat nuorikot; ne muodot ja nilkat, voi veljet sitä selän uomaa...sat sapienti).
  Pyysimme muistelijaa palaamaan asiaan, jos on.
  Luennoitsija oli ihan ekstaasissa esitellyt ilmeisesti kirjaa, josta puttonen nyt pääsee nauttimaan(?).
  "Nyt on Suomi kirjoitettu amerikkalaisten tietoisuuteen. Loistava suomalainen teos on saatettu uuden mantereen miljoonien Suomi-fanien saataville!" (Kukaan ei siinä huumassa sanonut Sinuhesta mitään). Joku katsoja, anteeksi #me too, piti olla kuulija, oli kysynyt teoksen kääntäjää. Ei ollut kuulemma kustantajalla ollut aikaa merkitä moista yksityiskohtaa.
  Yrjö Varpio kirjoitti asiasta sittemmin, että Alex M. ei ollut suurin surminkaan antanut painaa nimeään sille etulehdelle. Nyt puttonen tarkkana. Oliko Matsonin itsesuojeluvaisto kunnossa?
  
  Siirryttiin välillä tukikohtaan arkistojemme ääreen. Kylmä muovituoli ja eturauhanen, paha yhdistelmä.
  
  Löytyi lehtileike (HeSa) maaliskuulta 2015. Kirja on nyt "oikeasti" käännetty amerikkalaisille kielitaidottomille. Kustantaja ei olekaan mikä tahansa Reader's Digest, vaan sarja on Penguin Classic! Kääntäjä on, anteeksi taas #me too, nuori nainen, maisteritohtori Liesi Yamaguchi.
  Teoksen nimi on Unknown Soldiers, siis monikko.
  Arvelemme ja pyytelemme, että MS/Int voisi kertoa asiasta ja kirjasta laveammin.
  
  Muutama herkkupala mainitusta lähteestä kuitenkin.
  
  Puskaryssä on oivaltavasti Bushki
  Kuovi on just nappiin Lammiosta: Peacock
  Mäkilän kaipaama voima-astia poika on Bubba
  Ellun kanat teetti kuulemma töitä: Lulu's chicken on the loose
  Hankalin oli sittenkin Hakkaa päälle, pohjan poika! Hyvä siitä tuli: Cut them down, Kaleva!
  Koskela Suomesta ei sitten kääntynyt Koskela of Finland, hyvä niin.
  
  Piti harrastaa asiaa lisää. Niin siinä tuppaa käymään. Jumprukin vaatii usein toisen ja kolmannen...Luimme netistä, että oli järjestetty kilpailu Tuntemattoman tunnetuimpien lausahduksien kääntämiseksi englanniksi. Oli asiasarjaa ja hupisarjaa. Oisikohan ollut kirjamessuilla? Löytyy Mr. Googlelta kysymällä.
  
  Pihlajanmarjaviiniseuran suosikiksi valikoitui Pihlajiston (kuis muuten) koulun VB luokan ehdotus: "We take care of our duties, and the rest of the time we are as lazy as Garfield". Tämän luettuamme jäivät meiltä Ellu-mummon pienet kanaset hyppelemään niitylleen.
  
  Edellä käsitellyn lahjakirjan loppu ei puttosen mielestä lunasta paikkaansa. Samaa mieltä olemme näyttämästäsi. Persoonaton ja vaisu suoritus, sisältö puuttuu. Noin sanotaan kun taputetaan koiraa päähän: Hyvä poika, ota keksi!
  
  Mutta mitä tekee Liesl Yamaguchi?
  
  Näin sitä pitää: RATHER DEAR, THOSE BOYS.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  18.3.2018 klo 17:10
  "Kello läheni viittä. Hanki muuttui yhä sinertävämmäksi ja metsä kietoutui tuohon talvisen päivänlopun hämärään, jolloin pakkaspäivän kylmä valo viimeisillään riutuu. Kajastava lumi vielä auttaa sitä vähäisen, mutta pensaikoissa ja tiheiköissä alkaa jo hämärä saavuttaa yliotteen.".
  
  Kättä pisti. Ja kumarsi. Ja läks.
  Seramblerin selontekoa lukiessaan kopeloi puttonen olematonta hattua päästään. Olihan siinä mielenkiintoista tietoa Tuntemattoman käännöksistä. Lahjakirjassani ei todellakaan mainita kääntäjän nimeä. Saattoipa hyvinkin Alex Matson varjella mainettaan, mutta on asia erikseen selvinneekö tuo sillä, että puttonen kahlaa käännöksen lävitse. Englanninkielen opiskelu kun jäi aikanaan liikennöitsijä Aulis Kiviojan aikuisopiskelun tasolle: "Tom is a boy.". Alex Matsonin muistan siitä, että siirtyi Kangasalalta Tampereelle menevässä bussissa istumaan Kalle Päätalon viereen ja sai puheillaan rakennusmestarin hieman närkästymään.
  
  Helmi Keller on "Soome keelest tolkinud" Torontossa painetun, puttosen ikäisen teoksen "Tundmadu Sodur". Siinä Kaarna komentaa selkeästi: "Hakkaa päälle pohjan poika!". Alex Matson tai Kuka Lienee: "Let`s go, men of the North!". Tuo mieleen Tapsa Rautavaaran hitin "Kohti Alaskaa". Puskaryssä on Kellerin kirjassa vosavenelane ja kilju poiss. Sen juomisen esimies rajoittaa Rahikaiselle ohjeella: "Ametikohused peame täitma, aga muidu oleme vabad nagu Ellun kanad". Myöhemmin poissia enemmän nautittuaan Ville Vaitelias esittelee itsensä muille upseereille ytimekkäästi: "Koskela Soomest! Sööb rauta ja situb kette". Ja vaisummin: "Koskela of Finland! I eat raw iron and shit steel chain".
  Ennen kuin vetää vaihteen kakkoselle.
  
  Sotamies Viirilä, joka osasi myös ranskaa ja opetti sitä Rokallekin, kertoo matkakohteensa Karjulalle tyhjentävästi ja osoittaa suunnan hänellekin: "To Hell! And you can go there, too!". Keller tarjoaa Viirilälle viileämmän vaihtoehdon: "Inarisse hunte naima".
  
  Näin Tampereen taistelun satavuotismuistopäivien aikaan muistetaan autonapumies Lehdon ankea lapsuus, kun hän pula-aikana kantoi työväentalolta ruostuneella astialla ilmaista hernesoppaa ollessaan Tampereella kulkukoirana. Ja Rahikaisen myöhempi huoli: "Siellä herne toverii ehtii, mutta turha on työnsä". Rahikaisen laihan ja epäkypsän hernekeiton laadusta vastaa laihialainen talousaliupseeri, uskonnollinen, esimerkillinen ja velvollisuutensa loppuun saakka täyttävä alikersantti. Mies, jonka Louhimies anteeksiantamattomasti ja täydellisesti unohti!
  
  Mäkilä seisis köögi korval ja köhatas: "Iga hernes on oma kohal. Ja need on seda sorti herned, mis pehmeks ei kee.".
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »