Lukupiiri

« aihelistaan

Tammikuu 2019, Aarne Ahola


  • Matti Nummenpää

    28.12.2018 klo 19:32
    Ei ole tietoa 6o-vuotiaista, kun ei jäsenhakemuksessa kysytä syntymäaikaa. Mutta 1900 -luvulla jäseneksi liittyneitä on 114 kpl.

    5 lehteä kahden vuoden aikana imaisi seuran rahat niin, ettei tänä vuonna saada aikaan lehteä. Paitsi, jos saadaan avustus. Neljän lehden rutistus johtui uhkapelistä (Maurillekin tuttu asia), jolla yritettiin saada Taiteen Kehittämiskeskuksesta apuraha. Siinä kuitenkaan onnistumatta. Minna Sirnö (TaiKe:n toimitusjohtaja) asian torppasi. Hän on aikanaan Paavo Arhinmäen tehtäväänsä valitsema. Ei ole enää tässä tehtävässä.

    Nyt on aika tämä vuosi kerätä rahaa. Ja uusi päätoimittajakin nimetä. Näillä palkoilla taitaa olla toivoton tehtävä.

    Puttosen heittämästä pallosta otan kopin.

    Ensimmäiseksi ritariksi olen valinnut Maurin ensimmäisenä haastatteleman ritarin. 15.5.1968 Kauhajoella haastatteleman ”harmaantuneen maanviljelijän” Aarne Aholan. Tämä on Marskin ritareissa sivulla 142. Johan Aarne Einari (Einar) Ahola 21.6.1910 Karijoki – 21.5.1994 Kauhajoki, kapteeni, maanviljelijä ja sosiaalineuvos.
    Koska Maurin tarina on lyhyt ja ensimmäinen ritari kyseessä, kirjoitan koko tarinan.

    VAI VIELÄ LENTÄJÄ

    - Ei minulla ole mitään kertomista. Mutta vähän minua suivaannuttaa eräs juttu. Aikoinaan ne pistivät pystyyn oikein matrikkelin meistä Mannerheim-ristin ritareista. Sen toimitti kenraali Airo, hyvä mies, eikä ole hänen syynsä, että ne kirjapainossa söhläsivät. Enkä minä edes sitä kirjapainoakaan syytä, sattuuhan niitä erehdyksiä. Mutta jotain kohtalon piruilua olen näkevinäni siinä, että minun kohdalleni painettiin ihan väärän miehen kuva. Eikä edes se vielä mitään, mutta kun kuvassa on lentäjä. Reilu mies varmaan, suikka kallellaan ja silmissä rohkea ilme. Se vain tässä pikkuisen ottaa ohimoon – se on nuoren polven sana, mutta voihan sitä vahaakin miestä ottaa – että olin itse kaukopartiomies. Ja maan vanki. Oli siellä pirusti soita ja imevää liejua, johon saapas muskahti. Monasti mies oli ihan poikki. Ja tietysti juuri silloin sattui taivaalle lentokone. Se lensi kevyesti ja painottoman tuntuisesti vapaassa sinessä. Kun sitä kannon päässä istuttiin ja katsottiin, niin kateeksi kävi. Joten sanon vieläkin, että jotain kohtalon piruilua olen näkevinäni tässä kuvien vaihdoksessa.

    - Vai vielä lentäjä!

    MS / Int

  • nimimerkki

    Serambleri

    29.12.2018 klo 20:57
    ....sanoi suutari, kun saapasvarteen katsoi. Siltä näyttää minustakin, siis pimiältä, kun yritän miettiä mitä mahdollista sanottavaa minulla olisi Marskin ritareista. Sanottavaa siis sellaista, jota ei olisi eri matrikkeleissa tai kirjoituksissa julkituotu.
    Kuusikymmentä ikävuottakin muistelen saavuttaneeni, mutta ritariasian käsittelemiseen ikä ei tunnu antavan kompetenssia.
    Toivoa sopii, että kirjoittajajoukossamme on paremmin tuohon kunnioitettavaan kategoriaan tutustuneita.
    Sopivasti kyllä sattui tämä Aarne Ahola. Heti tuli osuma. Hänen poikansa kanssa olen seitsemän vuotta saanut nauttia saman koulun terveestä sisäilmasta ja vaihtelevan tasoisesta opetuksesta. Noheva poika, ei kehuskellut isän saavutuksilla. Isä Aholaa en muista tavanneeni.

    Osmo Laaksoon olen työasioissa tutustunut.

    Tässäpä onkin tiivistettynä ritarituntemukseni lyhyt oppimäärä.
    Sori siitä, sanoi Aleksanteri S. eduskunnassa. Samaa tässä...

  • nimimerkki

    ukkelo

    30.12.2018 klo 03:17
    Kun alkaa ikää kertyä, on aika harkita mihin seuran enää viitsii kuulua. Helpotin kuolinpesäni hoitajan vaivoja eroamalla kaikista muista seuroista paitsi Suomen rautatiehistoriallisesta seurasta ja Mauri Sariola seurasta. Joskus on aika miehistyä ja poistaa akanat jyvistä.

    Jäsenmaksut ovat muodollisia, mutta periaatteesta ja varsin pihinä henkilönä en enää maksa sellaisesta jota en kannata.

    Tuo 5 lehteä kahden vuoden aikana johti sellaiseen puristukseen, että haastateltiin henkilöitä, jotka Mauri Sariolasta tiesivät ainoastaan nimen. Parempi tehdä yksi kunnollinen lehti vuodessa, kuten tuo uusin, toivottavasti ei viimeiseksi jäänyt. Tason tukemiseksi aion lahjoittaa sata euroa, kunhan saan tietää tilinumeron. Haastan myös muut, jotka eivät vain puhu, vaan ovat valmiit edes hiukan auttamaan seuraamme.

    Hurjassa nuoruudessani jouduin poliisin kanssa tekemisiin. Väkivahvana kaverina esittelin voimiani, mutta kun virkavalta saapui paikalle se jäi siihen. Tätä suosittelen kaikille ja toivotan riemukasta uutta vuotta lakanoiden välissä!

  • Matti Nummenpää

    30.12.2018 klo 12:37
    Tilinumero on FI34 5723 0220 4599 32

    Ei tämä tilitilanne niin huono ole, kuin eri keskusteluista voisi päätellä. Tili on plussalla ja yhdistys velaton.

    Voittoa ei ole tarkoituskaan hankkia, vaan kaikki rahat pannaan jäsenistön hyväksi. Tulemme selviämään vuodesta 2019 kuivin jaloin. Hallituksella on myös uusia ajatuksia, joita lähdemme toteuttamaan vuosikokouksen jälkeen.

    MS / Int.

  • nimimerkki

    Jarmo

    30.12.2018 klo 13:45
    Olen Ukkelon kanssa samaa mieltä siitä, että 2017 seuran lehdissä ampumasektori siirtyi väärään suuntaan. Olisikohan tuon apurahan toivossa lähdetty tavoittelemaan liian laajaa kulttuuri- ja kirjallisuuslehden sisältöä. Mauri-asiaa ei meinannut lehdestä enää löytyy ollenkaan. Tämä uusi 1-2018 on hieno paluu ”vanhaan muottiin”, joka mielestäni sopii tähän seuran viitekehykseen parhaiten. On mukava lukea juttuja ”läheltä Mauria” tyyliin Maurin huvila, Maurin autokuski, Maurin valokuvaajaa, …jne. Tämän tyyppinen sisältö antaa eräänlaista aitoa lisäperspektiiviä Maurin romaaneihin ja päiväkirjoihin. Toivottavasti saamme vielä luettavaksi uusiakin Mauri & Me -lehtiä.

    Lisäksi tässä pitää vielä mainita kiitokset Matti Nummenpäälle siitä työstä, joka tehtiin Tutkinut rikostarkastaja Susikoski kirjan eteen. Toivottavasti tämäkin työ vielä saa jatkoa!

  • nimimerkki

    puttonen

    5.1.2019 klo 14:07
    "Talvisovas. Taipaleeshaa myö pelättii.". Näin vastaa Rokka Koskelan kysymykseen aiemmasta rintamakokemuksesta. Taipaleessa taisteli reservin aliupseerina myös Aarne Ahola. Lieneekö pelännyt - ainakaan pelko ei näkynyt toiminnassa. JR 23:n riveissä Ahola joutui ankariin paikkoihin Taipaleen Mustaojalla ja Vuosalmella. Aarne Ahola kuului niiden vajaan viidensadan sotilaan joukkoon, joita esitettiin palkittavaksi Mannerheim-ristillä jo talvisodan sankariteoista. Esittelijänä toimi eversti Matti Laurila. Uuden sodan painaessa päälle tehtiin lopulta päätös, että talvisodan ansioista ei kenellekään Mannerheim-ristiä myönnetä. Näin mm. legendaarinen tarkka-ampuja Simo Häyhä ja moni muu jäi ilman.

    Välirauhan aikana Aarne Ahola kävi upseerikoulun ja aloitti jatkosodan vänrikkinä. Hän toimi joukkueenjohtajana JR 58:ssa ja erinomaisena suunnistajana rykmentin suuntaosaston johtajana. Aholan jatkosota päättyi lyhyeen. Ankarissa hyökkäystaisteluissa hän haavoittui vaikeasti 24.7.1941 ja selviytyi hädin tuskin elämälle. Rintamatehtäviin luutnantti Ahola ei enää voinut palata. Nimitys Vapaudenristin 2.luokan Mannerheim-ristin ritariksi tuli vuoden päästä päivämäärällä 17.7.1942. Kapteeniksi Aarne Ahola ylennettiin reservissä 4.6.1967.

    Elämä maanviljelijänä sota-arpien vaivaamana oli tuskaisaa. Aarne Ahola jaksoi kuitenkin toimia myös yhteiskunnallisissa asioissa. Hän oli silloisen Maalaisliiton jäsen ja kuului puolueen sisäpiiriin. Kirjailija Seppo Porvali kertoo kirjassaan "Marskin ritarit, 191 ihmiskohtaloa" (Oy Valitut Palat 2001) seuraavan tapauksen:

    "Arvovaltainen seurue lähti käymään Moskovassa. Mukana oli myös tuolloin jonkin salkun ministeri Johannes Virolainen. Illalla mentiin ruokailemaan ravintolaan. Ahola istui samassa pöydässä Virolaisen kanssa. Tarjoilija toi ensimmäiset lautaset ja aloitti tarjoamalla ensin Aholalle. Pöytäseurueen muut jäsenet opastivat tietämätöntä tarjoilijaa sanoen, että paikalla on sentään suomalainen ministeri. Venäläinen tarjoilija ei ollut kuulevinaan, vaan nosti leikkeitä Aholan eteen. Hätiin pyydettiin hovimestari. Hyvin suomea hallinnut venäläismies selitti, että "virhettä ei ollut tapahtunut": Ministereitä me näemme täällä Moskovassa harva se päivä, mutta suomalaisia sotasankareita harvoin. Siksi: ritarille ensin!".
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Tammikuu 2019, Aarne Ahola