Lukupiiri

« aihelistaan

Maurin tuotanto


  • nimimerkki

    puttonen

    26.2.2019 klo 14:45
    Kirjan etulehden maininnan mukaan Mauri Sariola kirjoitti: Romaaneja 16, jännitysromaaneja 15, rikostarkastaja Susikosken tutkimuksia 15, poliisiromaaneja 14, oikeudenkäyntiromaaneja 3 ja historiallisia romaaneja 2. Lisäksi yhden ylioppilasromaanin, salapoliisiromaanin, Susikoski-romaanin, muistelmateoksen ja sokerina pohjalla on "tarina risteilyltä". Monissa yleensä romaaneiksi luokiteltavissa teoksissa ei esiinny lainkaan etulehden määrittelyä.

    Kevyempää pokkaria ilmestyi jo kirjailijan elinaikana 1980-luvun alkupuolella ja hänen kuoltuaan lisää useina vuosina. Viimeksi on ilmestynyt kolme novellikokoelmaa seuran intendentin Matti Nummenpään toimittamana.

    Sellaisia kirjan (sidotun tai nidotun) muotoon saatettuja teoksia, joissa on Mauri Sariolan tekstiä, jota ei ole aiemmin julkaistu kirjana, löysin yhteensä 102 kappaletta. En siis laskenut joukkoon kokoomateoksia, joissa on 3-4 Susikoski-kirjaa, enkä vuonna 1989 ilmestynyttä tuplapokkaria "Marita Eisenin tapaus - Susikoski puuttuu peliin", koska ne ovat ilmestyneet aiemmin omina pokkariversioinaan. Esko Laukon 9 teosta ovat laskelmassa mukana, mutta 2014 ilmestynyt "Laukon tupla" ei. Se oli sinänsä tärkeä julkaisu, koska siinä on toisena kirjana Maurin vaikeimmin - ja ehjänä - löydettävä teos "Kuolemanlotossa kuusi oikein".

    Ei siis liene aivan väärin sanoa, että Mauri kirjoitti elämänsä aikana "toistasataa" kirjaa. Ainakin teksti 102:ssa erilaisessa teoksessa on Maurin aikanaan kirjoittamaa.

  • nimimerkki

    puttonen

    2.3.2019 klo 20:08
    Tarkasteltaessa Maurin tuotantomäärää viisivuotiskausittain ajalla 1956-1985 huomataan, että kirjoja on ilmestynyt melko tasaiseen tahtiin: 10-14-22-13-13-10. Poikkeuksen muodostaa huippukausi 1966-1970, jolloin ilmestyi huimat 22 teosta! Kärkenä viiden kirjan vuodet 1966 ja 1968. Kuuden viisivuotiskauden kirjoja löytyy yhteensä 82. Siihen kun lisätään 18 pokkaria ja 2 Maurin päiväkirjoista koostettua teosta, päästään aiemmin mainitsemaani lukuun 102.

    Päiväkirjateoksista ilmenee, että 1960-luvun lopulla kun Mauri "jostain rahaa sai, se piti äkkiä viedä toisaalle". Taloudellinen paine pakotti kirjoittamaan paljon ja nopeasti. Mielestäni kirjojen taso laskeekin selvästi vuosina 1969-1970. Päiväkirjateokset eivät yllä kertomaan millaista Maurin elämä oli vuosina 1966-1967, mutta silloin on syntynyt "yhdellä päällä ja yhdellä Remingtonilla" laadukasta jälkeä. Vielä vuonna 1968 ilmestyi pari helmeä: "Sumusta nousee risti" ja "Insinööri Forssin tapaus".

    Kuten tiedämme, kirjojensa lisäksi Mauri kirjoitti valtavan paljon muutakin. Syntyi novelleja, lehtijuttuja, käännöksiä, radiokuunnelmia, tv-käsikirjoituksia ja pedanttisen tarkkoja päiväkirjamerkintöjä. Mauri käytti luomisvoimaansa kuten Guderian neuvoi käyttämään panssareita - lorauksittain eikä tipoittain!

  • nimimerkki

    Serambleri

    2.3.2019 klo 21:42
    Kun puttonen laittoi aiheeksi Maurin tuotannon, lätkäistään tähän tuore bongaus.

    Tasakäpälää vaan, sanoi Fallesmannin Arvo! Näin hihkaisi PMVS:n automaattinen, hyperaktiivinen kaista-, eikun se on autossa, piti olla palstavahti. Tuli karmit kolisten sitä tasakäpälää seuran laatuaikaliiteriin ja puhui hengästyneenä Mauribongauksesta. Me heti kuulema-asentoon.
    Oli ollut jollain antiikki tai vintiikkimessuilla Hämeenlinnassa. Siellä, missä on se Irvin Goodman -kauppapaikka motarin päällä. Messuilta oli hairannut ota tästä -laatikosta paikallisen lehden nimeltä Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset. Kun ilmaiseksi sai. (2.3.2019)
    Lehdessä kolumnoi musiikin ja muiden taiteiden monitoimihenkilö, hoppeepartainen, tyylikkäästi peikon näköinen sanavalmis järkäle A.P. Sarjanto.

    A.P. kirjoittaa rikosdraamoista ja kertoo vakaan käsityksensä olleen, että suomalaiset elokuvaksi asti saatetut rikostarinat ovat olleet näytelmämäisiä ja jotenkin lapsellisia tekeleitä, joissa ihmiset puhuvat omituisesti. On kuulemma tuudittautunut siihen, että lajityyppiä ei Suomessa osata (hän ei tässä mitenkään mainitse Kolmatta laukausta).
    Sarjanto viime aikoina saanut uusia vaikutteita ja toteaa, että on ihanaa olla väärässä.
    Oli katsonut tv-sarjaa Virta. Oli tykästynyt hahmoihin ja replikointiin. Käskee lukijaa painamaan mieleen ohjaaja-käsikirjoittaja Rike Jokelan. Kehuu vielä Pihla Viitalan näyttelijäntyötä sarjassa nimeltä Karppi. Senkin takana on kuulemma sama Jokela kumppaneineen. Kaksi vaatii kolmannen. Sarjanto kehuu samaan syssyyn sarjan Koukussa. Laura Suhosen kirjoittama tarina on hänen mukaansa inhimillisyydessään järisyttävä ja käänteltään nerokas. Matleena Kuusniemen ja Tommi Erosen näyttelijäntyö on suorastaan henkeäsalpaavaa.
    Nyt on jytkytunnelma, on pakko painaa suora lainaus:

    "Nyt vaan odottelen, koska nämä lahjakkaat tekijät tarttuvat Mauri Sariolan Olavi Susikoski -hahmoon ja tekevät sille samanlaisen päivityksen kuin ruotsalaiset Martin Beck -romaaneille..."

    Näin siitä lehdestä luimme. Nyt Maurin oikeuksien haltijat tarkkana ja puhelimet saatavilla! Arvovaltainen taho on puhunut.
    Erityisesti meitä Sariolafaneja lämmittää se, että tuo kohta "Suhosen tarina on inhimillisyydessään järisyttävä ja käänteltään nerokas" assosioi Sarjannolle oikopäätä ja ekaksi Sariolan ja Susikosken!
    Ei mennyt lehdistövastaavan messukäynti hukkaan.

  • nimimerkki

    puttonen

    21.5.2019 klo 17:06
    Melko tuore bongaus tähän. Ilta-Sanomat 10.5.2019 paperiversio: "40 vuotta sitten 10.5.1979". "Uusin Sariola ilmestynyt!". Oheinen teksti ja kuvassa "Susikoski ahtojäissä", ovh.sid. 34,-. Ne oli niitä mummonmarkkoja ja "mainoskatsauksessa" toisena mainoksena Äitienpäiväksi Kultakellari Oy:n koruja. Vieressä teksti: "Jos se timantti on sittenkin liian pieni...Ostanpa lisälahjaksi uuden Susikosken. Liisa pyörtyy onnesta äitienpäivän aamuna!".

  • Matti Nummenpää

    1.11.2019 klo 21:34
    Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.
    Ilta-Sanomien Plus Historia 1.11.2019 on etusivu Ilta-Sanomista 7.11.1959. , jossa on ennakkoimoitus Mauri Sariolan jatkojännäristä "Luoti pimeästä"



    SUSIKOSKI SAAPUU JÄLLEEN
    ILTA-SANOMISSA

    Kuluneitten vuosien varrella rehdin suomalaisen poliisimiestyypin symboliksi muodostunut keskusrikospoliisin komisario Olavi Susikoski on tuttu lukijoille monista poliisiromaaneista, radiosarjoista ja -kuunnelmista sekä erikoisesti Ilta-Sanomien lukijoille kahdestakin aikaisemmin lehdessämme julkaistusta jatko-romaanista ”Viimeinen raketti” ja ”Viides vieras”.
    Kirjailija Mauri Sariola, komisario Susikosken kehittäjä luonnehtii Susikosken seuraavasti:
    ”Susikoski on henkilönä mahdollisimman kaukana kahdestakin salapoliisiromaanien sivuilla nähdystä perusideasta. Hänessä ei ole jälkeäkään Hercule Poirotin harmaitten aivosolujen koostumasta, yliälykkäästä yksityisetsivätyypistä ja vielä vähemmän hän muistuttaa mitään amerikkalaista kovaksikeitettyä etsivätyyppiä, joille käsien katkominen ja naisen lyöminen ovat eräitä tunnuspiirteitä. Hän on supisuomalainen mies, yksi meistä, erona ainoastaan, että hän on saanut poliisimieskoulutuksen toimiakseen yhtenä rattaana siinä koneistossa, minkä yhteiskunta itsepuolustussyistä on luonut lain vartijaksi rikollisuutta vastaan.”
    Maanantaina alkaa Ilta-Sanomissa lehdellemme kirjoittama uusin jännityssarja ”Luoti pimeästä”, jonka päähenkilö, komisario Susikoski, liikkuu Helsingissä varsin ajankohtaisessa ilmapiirissä. Julkaisemme 13-osaisen sarjan osat päivittäin.
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Maurin tuotanto