Lukupiiri

« aihelistaan

Huhtikuu 2019 Yrjö Keinonen


  • Matti Nummenpää

    1.4.2019 klo 00:05
    Yrjö Keinonen

    Yrjö Ilmari Keinonen (31. elokuuta 1912 Ruskeala – 29. lokakuuta 1977 Nurmijärvi) oli suomalainen jalkaväenkenraali, puolustusvoimain komentaja ja Mannerheim-ristin ritari.

    Yrjö Keinonen opiskeli filosofian maisteriksi pääaineenaan matematiikka.

    Alalammin taistelussa 16.7.1941 tuhosi kapteeni Keinosen komppania 150 vihollista, otti sotasaaliina useampia konekiväärejä ja automaattiaseita, jolloin kapteeni Keinonen tuhosi itse heti vallatulla konekiväärillä pakenevat viholliset.

    Keinosen kesämökillä Hauholla pioneerit räjäyttivät kalliota kellaria varten syksyllä 1968. Työlle oli puolustusministerin kirjallinen lupa. Keinonen maksoi kaikki tarvikkeet ja upseerien komennusrahat. Ministeriön insinööri kävi laskutusta varten tarkastamassa pioneerien tekemät työt. Tästä huolimatta asiasta kehitettiin oikeusjuttu. Keinonen sai sakkotuomion, joka perustui kahden upseerin väärään valaan ja ratkaisevien asiakirjojen pimittämiseen oikeudelta.

    Kun määrärahojen leikkauksille ei näyttänyt tulevan loppua jätti Keinonen eroanomuksen. Ero myönnettiin 1.5.1969.

    Nummenpäähän Keinoset muuttivat kesäkuussa 1976. Seuraavana kesänä hänellä todettiin pitkälle edennyt mahasyöpä. Yrjö Keinonen kuoli lokakuun 29. päivänä 1977 kotonaan Nummenpäässä. Hänen hautansa on Nurmijärven hautausmaalla osasto A5, rivi 22, paikka 9-10.

    Lähde: Nurmijärven Nummenpää, Nummenpään kirjastotoimikunta 2011, ISBN 978-952-93-0019-7.

  • nimimerkki

    Serambleri

    1.4.2019 klo 09:24
    Hetken kesti ihmetellä. Sitten helpotti. Havaitsin julkaisuhetken.

  • nimimerkki

    PPP

    1.4.2019 klo 11:24
    Keinosesta olen kirjoittanut. Komentajakaudella ja paljon sen jälkeenkin uudistajaksi kehutun Keinosen komentajamaine laskenut koko ajan, viimeksi tosiaan Hägglund luonnehti surkeaksi komentajaksi. Varmaan ritarina mies paikallaan, mutta komentajana keskittyi hiihtämiseen. Useampikin kenraali moittinut Keinosta komentajana.

    Huipulla-muistelmien esipuhe melko traaginen.

  • nimimerkki

    T H

    3.4.2019 klo 13:04
    Joo. Kovasti kuolleesta löydetään negatiivista. Kuten Kekkosesta, Keinosesta... Koivisto on vaan kaiken yläpuolella. Tostaiseksi. Tuo hiihtohomma taisi olla yksi kahden Koon synti tai meriitti. Huonompikuntoiset kenraalit olivat katkeria kun jäivät kauas taakse. Turhaa katkeruutta. Kuka olisi edes yrittänyt tastata vaikkapa Mannerheimin tai A F Airon hiihtotaitoa? Vaan Keinosen aikana tuli varusmiehille paljon vapauksia. Mm. siviilivaatteiden käyttö lomalla. Y M. Ja muistan myös mustavalko- tv:ssä erään sketsin. Jossa V E K, eli Virtanen, Elo, Kuusla vastasi kysymykseen, että mitä tehdään, jos tulee oikein kova paikka? Vastaus kuului: Onhan meillä Keinosemme!

  • nimimerkki

    Magisteri (PPP)

    3.4.2019 klo 22:43
    Kun ei tee mitään, niin ei tule virheitäkään. Kyllä molempien yllä mainittujen herrojen ansioistakin on kerrottu, mutta mielestäni historiassa ei tarvitse peitellä mitään. Jopa Mannerheimin toimia pitäisi pystyä kritisoimaan, jos aihetta löytyy.

    Keinosessa ärsytti vanhempia leijonakauluksia se, että hän nousi komentajaksi ohi useiden vanhempien kenraalien ja vielä suhteellisen nuorena ensimmäisenä kadettiupseerina, joten hän ”esti” pääsyn huipulle monilta itseään iältään vanhemmilta, jääkärien nopeasta noususta sotilasarvoissa ja tehtävissä kärsineiltä kadettiupseereilta. Monet jääkärit olivat edenneet kenraalin tehtäviin hieman alle ja päälle nelikymmenvuotiaana. Vakanssit olivat täynnä ja kadettiupseerit jäivät jälkeen heistä ainakin kymmenen vuotta. Sitten nousee vielä Keinonen ohitse vanhempien kadettiupseerien. Ärsyttäähän sellainen.

    Se toinen hiihtäjä oli sitten niin merkittävässä tehtävässä, että hänen toimiaan pitää pystyä arvioimaan myös jälkikäteen. Kekkonen oli mies paikallaan suhteissa itään, mutta poikkeuslaki oli demokratian irvikuva. Kekkonen ilmoitti halunsa jatkaa presidenttinä, mutta ilmoitti samalla, ettei halua vaaleja, jotka hän olisi ilman muuta myös voittanut. Törkein teko oli vuonna 1975 sosiaalidemokraateilta, jotka pyysivät Kekkosen ehdokkaakseen vuoden 1978 vaaleihin. Tämän jälkeen muut hännystelijäpuolueet tekivät saman eikä Kekkonen kyennyt kieltäytymään. Hän oli tuolloin suosionsa huipulla. Kekkosen viimeisen presidenttikauden surullisen lopputuloksen muistamme eikä arvostettu valtiomies saanut koskaan oikeasti jäädä viettämään ansaittuja eläkepäiviään.

  • nimimerkki

    ukkelo

    7.4.2019 klo 09:44
    Politiikka on aihe josta ei tällä palstalla sovi keskustella, mutta sotahistorian syvällisesti perehtyneenä minulle on muodostunut käsitys, että Suomen torjuntavoittojen primus motor oli kenraaliluutnantti Aksel Airo. Sanoisin jopa, että kolmas tai nykyinen neljäskin kissankuva komistaa vääriä kauluslaattoja.

    Airo oli raudanluja, tyynen rauhallinen sotatoimien johtaja ja mielestäni kykyihinsä ja vaikutukseensa nähden Suomen vähiten arvostettu upseeri. Pienessä mittakaavassa toki myös Mauri Sariola ja tämän viestin lähettäjä.

  • nimimerkki

    Magisteri

    7.4.2019 klo 18:16
    Maurihan otti itsekin kantaa politiikkaan mm. kirjassaan Isänmaan parturit ja sitten päiväkirjoissaan.

    Jellonista sitten. Muutaman ritaripiireihinkin kuuluvan kenraalin täydet laatat ihmetyttävät, varsinkin kun juuri Airolta ja myös Oeschilta jäi tuolloinen kolmas leijona saamatta.

  • nimimerkki

    ukkelo

    8.4.2019 klo 22:53
    C.G.E. Mannerheimia on arvosteltu siitä, että hän priorisoi, joidenkin mielestä liikaa omaa tahratonta kunniaansa. Sille oli käyttöä kun Suomi joutui toteamaan että se oli tässä nyt. Ketään muuta ei olisi uskottu että vetäydytään taistellen vallatuilta alueilta. Vielä köpelömmin olisi käynyt ilman Marskia. Koskaan en ole nähnyt vertaisianne sotureita on sanonta jota ei aivan pienellä itsetunnolla kehtaa esittää.

    Rintamakomentajista nostaisin ykköseksi kenraaliluutnatti Oeschin, joka minimoi armeijakuntansa tappiot ja maksimoi voitot. Sitä Magisterin kanssa ihmettelen, miksi jäi kolmas kissankuva kauluslaatasta puuttumaan. Olisiko loukannut prinsessanherkkää marsalkkaa? Ylipäätänsä muutkaan suurmiehet eivät ole pyhimyksiä. Viinakset maistuivat Marskille, Kekkoselle ja Churchille, joka totesi että olen kuluttanut enemmän alkoholia kuin alkoholi minua.

  • nimimerkki

    Serambleri

    15.4.2019 klo 14:39
    Noista kenraalien keskinäisistä väleistä ja "paremmuuksista" voidaan vääntää juttua ihan mitä tahansa. Onko össi ensin airoissa vai päinvastoin, kumpi pitää perää vai olisiko sittenkin Marski. Osin kannanotto riippuu sitä, kenen muistelmat tai "muistelmat" on viimeksi tullut luetuksi. Vaikeaa on määritellä nyt, mikä ja mitkä olosuhteet tai henkilöiden väliset näkemyserot ovat kannanottoihin vaikuttaneet.
    Oletan, että palstan keskustelijat ovat lukeneet yhden kenraalisuhteiden sekavaa tilaa kuvailevan kirjan, jonka nimi taitaa olla "Eripuraa ja arvovaltaa", ainakin sinnepäin muistelen olevan. En nyt yritä kaivaa teosta esille kun saatta olla lainassakin. Jos kirja ei ole tuttu, kannattaa lukaista. On sitä osattu ennenkin kavereiden silmäkuopista ponnistaa.

    Kirjoitin 1.4. tämän keskustelun alkuun, että "ihmettelin, mutta älysin päivämäärän". Kuvittelin näet, että aprillia kaikki tyynni. Siis se kirjallinen lainaus, joka alkaa "Keinosen kesämökillä Hauholla pioneerit räjäyttivät..."
    Lukupiirissä on joskus aiemmin kirjoiteltukin tästä aiheesta. Jututin taas sitä PMVS:n ilotulitus- ja rakennuspäällikköä, joka on hankkinut räjähde- ja muurausasiantuntemuksensa Panssariprikaatin pioneerien pesässä Parolannummella kyseisenä aikana ja tuntee puheena olevan kellarinkuopan (ja muutkin asiaan liityvät rakennustyöt) suorittajaportaan näkökulmasta hyvin. Kertoi myös olleensa asiasta aikoinaan useampaankin otteeseen tutkijoiden kuultavana. Ihmetteli, että noinko se sitten menikin.
    Lausahti sitten, että tuossa kirjallisessa lainassa näkyy hänen mielestään selvät pihtien pitämät. Mainitsi mahdollisiksi pitelijöiksi Keinosen tyttären ja Veli Pernaan. Emme toki kumpikaan tiedä, missä järjestyksessä näitä lausuntoja on annettu, puhuttiinkin siitä mitä aikojen kuluessa julkaistu on.
    P. Airio on sitten ihan oma lukunsa. Jokainen tulkoon omalla uskollaan autuaaksi.
    Miu sakkolalaine äijäin sano, et elä välitä, kenest paljo puhutaa, hänest paljo pietää. Kai se näin on Keinosenkin kanssa. Kuka tietää, ja kuka sitten välittää. Hyviä latuja vaan. De mortuis nil...

  • nimimerkki

    puttonen

    17.4.2019 klo 11:38
    Täytyy kyllä täysin allekirjoittaa tuo Seramblerin selvityksen ensimmäinen kappale. Näkökulmia riittää ja muistelmat ovat usein tosiaankin "muistelmia". Niiden kirjoittaminen lienee viimeisiä tilaisuuksia korostaa omaa erinomaisuuttaan, joka sitten jää vielä jälkipolvienkin ihasteltavaksi.

    Päällimmäisenä tulee mieleen erään sotaakäymättömän korkean upseerin opus, jossa ei juuri vastoinkäymistä sankarille satu, paitsi kerran meinasi uudessa koulussa olla alkukankeutta, mutta sankaripa potkaisi heti luokan vahvinta poikaa, "joka ehkä virnuili" ja muilta meni sisu kaulaan. Värväsivät tosin vielä kolmannelta luokalta "palkkasoturin" opettamaan tulokkaalle tapoja, mutta sankari selvisi siitäkin ottelusta voittajana. Kultalusikka oli suussa syntyessä ja kolisi pakissa läpi sotilasuran. Samat tarinat kertoili vielä televisiossa itse asiasta kuultuna.

    Yrjö Keinonen on kiistelty persoona ja Seramblerin mainitsemat opuksetkin lukeneena sellaisena pysyy meikäläisenkin mielikuvissa. Erinomainen sotilas ainakin tositoimissa polkupyöräkomppania Pinnan päällikkönä. Airion kirjasta jäi mieleen Keinosen "hiihtohulluus", joka lienee ylittänyt tavanomaiset mitat. Keinosen keksimäksi väitetyllä ikälisäpisteytyksellä jyvitettynä komentaja itse päihitti latutuloksillaan mm. erään rajakersantin, "Susi-Kalle" Oikaraisen, joka oli jonkinmoinen sivakkamies hänkin - myöhemmin maailmanmestari. Hiihtoharrastukseen panostava kapiainen saattoi jopa edistää uraansa Keinosen lähipiirissä. Nuoret upseerit vitsailivat toisilleen: "Hiihtäen olisit jo majuri!".

    Korkeimpana komentajana ollessaan Keinonen teetti Mannerheim-rististään kaksi kopiota. Alkuperäinen Marskin kädestä saatu risti ja ensimmäinen kopio ovat Keinosen tyttären mukaan suvun hallussa. Toisen kopion Keinonen lahjoitti eräälle kunniamerkeistä kiinnostuneelle nuorukaiselle, joka myöhemmin kirjoitti alan kirjoja ja valitsi sotilasuran itsekin. Elämän arvaamattomuudesta ja ajan kulumisesta kertoo, että tuo "nuorukainen" on hänkin jo edesmennyt. Hän oli Viialassa 1953 syntynyt ja viime kesäkuussa kuollut Juha E. Tetri.

  • nimimerkki

    Magisteri

    17.4.2019 klo 18:14
    Takerruin kohtaan ”hiihtäen olisit jo majuri”. Silmäilin Keinosen tyttären kirjasta (löytyy kokonaan netistä) pari kohtaa, joissa urheiluansiot edesauttoivat urakehitystä rauhan aikana.

    Kadettiupseeri-voimistelunopettaja ja puolustusvoimien urheilukoulutuksen uranuurtaja K.R. eteni majurista everstiluutnantiksi kolmessa vuodessa (1965, 1968) ja useita puolustusvoimien mestaruuksia saanut K.J. eteni kapteenista majuriksi viidessä vuodessa (1961, 1966). Molemmat ilmeisesti ilman sotakorkeakoulua ja jälkimmäinen oli myös sotaa käymätön. Ylennykset tulivat Keinosen komentajakaudella heille poikkeuksellisen nopeasti. Nämä ylennykset tapahtuivat 1960-luvulla, jolloin oli vielä palveluksessa paljon sodan jälkeisen kapteeni-inflaation uhriksi joutuneita, joilla osalla saattoi kapteenina olo ilman seuraavaa ylennystä kestää parikinkymmentä vuotta. Totta kai se oli miehestä itsestäänkin kiinni.

  • nimimerkki

    ukkelo

    22.4.2019 klo 02:16
    Hoikankankaan kasarmialuetta vartioi alokas ukkelo. Tuossa änkytys saattaa jäädä päälle kun Kainuun prikaatin komentaja, silloinen eversti T. Olavi Lehti kysyy mistä vastaatte. Olen etuoikeutettu kun pääsin miesten kouluun vielä teini-ikäisenä kultaisella 60- luvulla ja aseena legendaarinen pystykorva vm. 1942, kaliiberina 7,62 long rifle. Riemukas oli tunnelma kun elämän ensimmäinen laukaus osui ja montusta nousi pyörivä tikkukaramelli. Inttikavereista mieleen jäi Juha Mieto, joka vain käveli kun muiden täytyi juosta.

    Kysymykseen, kuka oli Suomen kaikkien aikojen paras yksikön johtaja löytyy monia vastauksia. Riippuu siitä mitä priorisoi. Ken arvostaa hyökkäyshenkeä, saattaa asettaa Suomen Pattonin, Paavo Talvelan ykköseksi huolimatta siitä että kumpikaan kenraaleista ei taatusti ollut helpoin alainen.
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Huhtikuu 2019 Yrjö Keinonen