Lukupiiri

Lokakuu 2019, Hans Wind

• ---

  Matti Nummenpää

  2.10.2019 klo 22:37
  Hans Henrik ”Hasse” Wind (30. heinäkuuta 1919 Tammisaari – 24. heinäkuuta 1995 Tampere) oli suomalainen hävittäjälentäjä toisessa maailmansodassa ja kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari. Wind on Suomen ilmavoimien virallisessa tilastossa toisella tilalla Ilmari Juutilaisen jälkeen 75 varmistetulla ilmavoitolla.
  
  Wind aloitti lentäjäuransa vuonna 1938 vapaaehtoisella lentäjäkurssilla, ja toimi talvisodan aikana 1939–1940 ilmavoimien reserviupseerilentäjänä, muttei konepulan vuoksi päässyt taistelutoimiin. Hän suoritti upseerintutkinnon kesällä 1941, minkä jälkeen hän osallistui jatkosotaan 1941–1944 Hävittäjälentolaivue 24:ssä.
  Wind lensi vuosina 1941–1943 Brewster B.239 -hävittäjäkoneella. Vuoden 1944 huhtikuusta haavoittumiseensa asti Windin lentokoneena oli saksalainen Messerschmitt Bf 109.
  Windille myönnettiin Mannerheim-risti numero 116 ensimmäisen kerran 31. heinäkuuta 1943 ja toisen kerran 28. kesäkuuta 1944. Hänet ylennettiin kapteeniksi 19. lokakuuta 1943 vain 24-vuotiaana.
  Venäläisten suurhyökkäyksen aikana kesällä 1944 Wind pudotti 12 päivässä 30 viholliskonetta.
  
  Lähe: Wikipedia
  
  MS / Int
  

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  3.10.2019 klo 17:28
  Varmasti Wind on ansainnut ristinsä myös toistamiseen, mutta luulisi, että muitakin ristin ansainneita olisi ollut, ettei kenellekään olisi tarvinnut myöntää samaa kunniamerkkiä kahdesti. En tiedä taustoja ja lentäjäritareihin en ole niin perehtynyt.
  
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  17.10.2019 klo 20:52
  Kerrotaan, että Mannerheim halusi luoda kunniamerkin, joka voitaisiin myöntää Suomen puolustusvoimain sotilaalle hänen sotilasarvostaan riippumatta. Kuinka hyvin näin demokraattinen ajatus todellisuudessa Venäjän keisarillisessa hovissa palvelleen aatelisen valkoisen kenraalin ajatusmaailmaan sopi - ainakin kunniamerkkiin luotiin kaksi luokkaa - mikä ei vielä sinällään murentanut pohjaa kerrassaan jalolta ajatukselta.
  
  Nimittäin Talvisodan jälkeen esitettiin peräti 46:lle sotilaalle 1.luokan Mannerheim-ristiä! Heidän joukossaan mm. sotamies Oiva Lahti, korpraali Erkki Itkonen, alikersantti Eino Kangas ja jopa sotilaspastori (vänrikki) Veli Laajoki. Mainittakoon, että noissa 46:ssa esityksessä kolmessatoista eli yli neljäsosassa oli esittelijänä everstiluutnantti tai eversti Eino Järvinen.
  
  Tunnettua on, että kun uusi sota jo painoi päälle, Talvisodan ansioista ei Mannerheim-ristiä myönnetty virallisesti kenellekään. Lopulta 1.luokan kunniamerkkiä ei saaneet muut kuin Marski itse ja yleisesikunnan päällikkö jalkaväenkenraali Erich Heinrichs. He saivat samalla myös 2.luokan ristin. Olisi loogista ajatella, että toistamiseen erikoisesti ansioituneelle sotilaalle olisi 2.luokan jälkeen myönnetty 1.luokka, mutta sitä ei suotu edes Aaro Pajarille, vaikka hän sai toisen 2.luokan ristinsä kenraalimajurina.
  
  Koville "rivisotilaille" oli kuitenkin mahdollisuus tuplaukseen ja siihen pystyivät Aaro Pajari, Martti Aho, Hans Wind ja Ilmari Juutilainen. Sotahistoriaa lukiessani olen usein ihmetellyt, että monille sotilaille on myönnetty uudestaan täysin sama kunniamerkki vaikka esim Vapaudenristissä luokkia riitti ja lisäksi kunniamerkin saattoi saada tammenlehvin tai miekoin. Ehkä hektisessä tapahtumisessa haluttiin palkita nopeasti eivätkä sotilaiden edelliset ansiot olleet aina välttämättä palkitsijoiden tiedossa.
  
  Ilmavoimien kapteenilla, 25-vuotiaalla Hans Windillä oli vihkiäisissään yllään aselajin teräksensininen univormu, jonka rintamuksessa Vapaudenristin 2.luokan Mannerheim-risti marsalkansauvoineen osoituksena kaksinkertaisesta ritariudesta. Lisäksi 3. ja 4.luokan Vapaudenristit tammenlehvineen sekä Saksan 2.luokan Rautaristi. Vihkipastorina Pieksämäen kirkossa toimi Martti Tyrkkö, SS-mies ja kirjailija Jukka Tyrkön veli.
  
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  20.10.2019 klo 14:53
  Hans "Hasse" Wind ei ottanut alkoholia edes Päämajassa Mannerheim-ristiä noutaessaan. Itse päämajoitusmestari Airo kyllä konjakkia tarjosi jaettuaan kunniamerkit, joita sillä kertaa ei saatu ylipäällikön kädestä. Lounaalle Marski osallistui ja keskusteli uusien ritariensa kanssa.
  
  Suomen Kuvalehti julkaisi artikkelin Hans Windin ja Hilkka Saaren vihkiäisistä. Päätoimittaja Ilmari Turja runoili "ritari pelottomasta ja neito ihanasta", kuten hän morsiusparia nimitti. Maa oli sodassa ja propagandaa tarvittiin. Häämatka suuntautui Aulangolle. Arki koitti aikanaan ja Hassekin oppi käyttämään alkoholia. Melko hyvinkin. Siviilielämän syöksykierteessä ollessaan hän väärensi vaimonsa nimen (appiukko oli teollisuusneuvos) takaajaksi vekseliin ja sotkun seurauksena tuli ehdollinen tuomio jatketusta yksityisen asiakirjan väärentämisestä sekä sotilasarvon menetys. Myöhemmin 1960-luvulla Hasse anoi upseerinarvoaan takaisin ja Tasavallan Presidentti näki hyväksi "armosta palauttaa Hans Henrik Windille hänen kapteeninarvonsa".
  
  1980-luvulla ajan henki muuttui veteraaneille suopeammaksi ja ritareita alettiin jälleen huomioida. Vuonna 1986 Hans Wind osallistui USA:ssa "kotkien tapaamiseen", joka oli järjestyksessään viides (Gathering of Eagles 86). Pöytäseurana olivat mm. varamarsalkka Johnny Johnson, Royal Air Force (19 ilmavoittoa), prikaatikenraali Paul Tibbets, kuuluisan "Enola Gayn" pilotti (pudotti atomipommin Hiroshimaan) ja kontra-amiraali Alan Shepard (ensimmäinen jenkki avaruudessa ja viides ihminen kuussa).
  
  Vuonna 1995 Suomen Ilmailuliitto palkitsi elossa olevat lentäjäritarit arvostetulla Harmon-patsaalla. Ritareista sen oli saanut aiemmin vuonna 1964 Olli Puhakka - ansioistaan liikennelentäjänä! Hasse arvosti saamaansa Harmon-patsasta suuresti.
  
  Ilmavoittoja on laskettu sotien jälkeenkin. Sotatieteenlaitoksen luettelossa kärki on: Juutilainen 93, Wind 78, Luukkanen 54. Joissakin tilastoissa Wind on saatu kärkipaikalle väitteellä, että Juutilaisella olisi 19 todistamatonta pudotusta: Wind 75, Juutilainen 74, Luukkanen 54. Sodan tiimellyksessä ei aina ollut pudotuksille silminnäkijöitä eikä aina voitu löytää pudotettua konettakaan korvesta tai vihollisen puolelta. Omat ilmoitukset tahtoivat mennä yläkanttiin. Täsmällistä totuutta ei saada koskaan selville. Oli niin tai näin, Juutilainen ja Wind ovat ilmavoittojen määrässä selvä kärkipari ja molemmat ovat myös kaksinkertaisia ritareita. Tilastojen yhtä selkeä kolmosmies - ritari hänkin - on laivueenkomentaja Eino Luukkanen. Hän johti miehiään ilmassa ja vastuullisen komentajatehtävänsä ohella lensi sotalentoja eniten kaikista, 438. "Isänmaa ei ole ainoastaan maankamara, jolla astumme, ja vesi, joka rantojamme huuhtelee, vaan myös yllämme väreilevä ilma." (Mannerheim).

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  20.10.2019 klo 16:45
  Kuten jo aiemmin mainitsin, en ole lentäjäritareihin perehtynyt. Puttosen viesti selvensi asioita jonkin verran. Olen joskus ihmetellyt Windin sotilasarvon jäämistä kapteeniksi. Sepä tais selvitä Puttosen viestistä.
  
  Mannerheim-ristin ritarien säätiön sivuilla on Windin työhistoriassa koko 1960- luvun kestänyt tauko. Ajoittuiko siviilielämän syöksykierre näihin vuosiin? Uteliaisuus heräsi.
  
  Maurihan ei tällaisia asioita ritareista juurikaan esille nostanut. Jostakin luin Windin näköisen miehen rynkyttäneen viinakaupan oven kahvaa, nimenomaan Windin näköisen. Voisi olla jostakin Sariolan tekstistä.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  20.10.2019 klo 22:40
  Erään lähteen mukaan Hans Windin esimies Eka Magnusson oli taivutellut Hassea jäämään ilmavoimien palvelukseen, koska tämä oli kadettiupseeri ja eläke vielä kaukana. Hasse kuitenkin erosi vakinaisesta palveluksesta 10.10.1945. Toisessa lähteessä mainitaan eläkkeen saamiseksi palvelusvuosista puuttuneen vain kolme kuukautta, mikä tuntuu kyllä vähintäänkin oudolta.
  
  Kauppakorkeakoulussa opiskelu sujui suunnilleen samalla kaavalla kuin Mauri Sariolalla, johon Hasse tutustui vasta 1960-luvulla. Joskus piti lähteä kesken luennon hotelli Kämpiin. Ekonomin titteli jäi "paria tenttiä vaille". Pieksämäen aikoina Hasse oli tuntenut hyvin runoilija Lauri Viidan.
  
  Helsingin hovioikeuden päätös väärennysjutussa on annettu syyskuussa 1959, joten mainittu "syöksykierre" saattaa hyvin ajoittua sen jälkeen 1960-luvulle. Sotilasarvon menettäminen ei varmasti ritaria erikoisesti motivoinut ponnistelemaan siviilielämässä. Kuitenkin Hassen mainitaan viihtyneen tamperelaisen liikemiehen Jussi Linkosuon leivissä - kirjaimellisesti - aina 1970-luvulle ja hoitaneen yhtiön ulkomaankauppaa.
  
  Magisteri puhuu asiaa: Ruotsalainen Aftonbladet-lehti julkaisi 1980-luvun alussa jutun, jossa suomalaissyntyinen tunnettu toimittaja Yrsa Stenius väitti Hassen odotelleen puliukkoporukassa helsinkiläisen viinakaupan aukeamista. Itse ei Stenius sitten ollutkaan mitään nähnyt vaan väite perustui sukulaisten näköhavaintoon. Uutisessa ei ollut mitään perää. Hasse nosti kanteen lehteä vastaan ja voitti jutun. Aftonbladet joutui korvaamaan 100000 Ruotsin kruunua eli noin 90000 silloista Suomen markkaa.
  
  Tähän lopuksi Hans "Hasse" Windin ystävältään Mauri Sariolalta saama sähke, jonka sanomaan ainakin allekirjoittaneen on helppo yhtyä: "Hyvä veli, jos mies on 25-vuotiaana kapteeni, kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari ja pudottanut ilmataistelussa 77 viholliskonetta, niin tuon loppuelämän voi ottaa vähän helpommin. Sinä olet säilyttänyt isänmaalle mittaamattomia arvoja. Rivakkaa hommaasi kunnioittaen, veljellisesti tervehtien Mauri Sariola.".

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  21.10.2019 klo 00:58
  Tässä ketjussa on niin hyvää tekstiä, että Suomen vanhin vänrikki, ukkelo intoutuu kommentoimaan.
  
  Hans Wind on ansainnut kaksi 2 luokan Mannerheim ristiä. En paheksu sitäkään, että Marski myönsi 1. luokan ristin ensiksi itselleen. Eric Heinrichsin sijasta olisin sillä toisella ristillä dekoroinnut mieluummin Axel Airon. Marskin suurin ansio oli se, että hän osasi hoitaa julkisuuskuvaansa niin hyvin, että vain hän pystyi viheltämään pelin poikki, saamaan Suomen voittamattomat joukot peräytymään saavutetuista asemista ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä.
  
  Kahta asiaa paheksun. Ensiksikin sitä että sotatoimien todellisen johtajan kauluslaatoissa komeili vain kaksi kissankuvaa, ja toiseksi sitä omissa on vain yksi pieni ruusuke.
  

• ---

  nimimerkki

  Seppo Selodes

  8.12.2020 klo 23:38
  Hasse Windiä ihailin jo koulupojasta alkaen ja 1990-luvun alkupuolella vähän ennen Windin kuolemaa minulla oli ilo ja kunnia tarjota hänelle Monopol konjakkia. Wind oli vähää aiemmin julkaissut muistelmansa ja hän kertoili minulle ja pojalleni uskomattomia tarinoita lentäjuraltaan. Kesäkuun alussa 1942 komentaja antoi Windille määräyksen ottaa neljä hävittäjää komentoonsa ja lentää seuraavana päivänä Suomenlahden puoliväliin vastaanottamaan Condoria ja saattamaan se turvallisesti Immolan kentälle. Saksalaiset hävittäjät saattaisivat Condoria siihen saakka. Vaikka oli pilvistä, saattotehtävä sujui aluksi hyvin, mutta yllättäen sumun keskeltä kohosivat Kaukopään savupiiput ja koneet olivat vaarassa törmätä niihin. Vain Windin nopeat reaktiot pelastivat Condorin ja sen sisällä istuneen Adolf Hitlerin. Tässä vaiheessa kylmät väreet kulkivat selkäpiissä. Jos Hitlerin Condor olisi kesäkuussa 1942 törmännyt tehtaan piippuihin, 6 miljoonaa juutalaista ja monta miljoonaa muutakin ihmistä olisi ehkä säilyttänyt henkensä. Kesäkuussa 2012 oli Seurassa Pentti Mannisen juttu, jossa Windin tarina todettiin perättömäksi. Wind oli kylläkin mukana 4 hävittäjän laivueessa, mutta eksyi aika pian ja sai luvan laskeutua Vesivehmaan kentälle. Hitlerin Condoria hän ei nähnyt edes vilaukselta. Wind oli joutunut kertomaan samat jutut satoja kertoja ja ne olivat vuosikymmenten myötä varmaan paisuneet. Hän kertoi miten jo opiskelujen alussa kauppakorkeakoulun lukusalissa tultiin sanomaan: "Luutnantti Windin on mentävä heti Kämppiin eversti...:n käskystä". Wind on kaikesta huolimatta mielessäni suuri lentäjäsankari.

• ---

  nimimerkki

  Seppo Selodes

  9.12.2020 klo 22:39
  Wind murehti vanhoilla päivillään sitä, ettei aikanaan älynnyt pyytää eroa ja eläkettä. Hän pyysi pelkkää eroa ja arveli siitä johtuneen, ettei hän saanut valtiolta edes pientä eläkettä. Syynä taisi kuitenkin olla se, että hän oli ajallisesti puolustusvoimien palveluksessa niin lyhyen ajan, ettei eläkettä kertynyt. Windillä oli sotalennoillaan lukuisia täpäriä tilanteita. Erään kerran viholliskone oli päässyt huomaamatta hänen takaansa lähietäisyydelle. Kone tuli rinnalle ja sen lentäjä katseli kiinnostuneena Windin peräsimessä olevia merkintöjä lukuisista pudotuksista. Olisikohan naapurilta loppuneet patruunat.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  9.5.2022 klo 18:13
  Uudessa Vapaussoturissa 2 (329) 2022 on artikkeli ”Kapteeni Hans Wind. Jatkosodan tuplaritari”. Siinäkin vaietaan Windin elämän alamäkivaiheesta kokonaan. Totta kai lyhyt, mutta ansiokas sotilasura kerrotaan tarkasti, kuten kuuluukin.
  
  Sotien jälkeisistä ajoista kerrotaan avioliitto, opiskelut, lapset ja muutot ensin Vaasaan ja sitten Tampereelle. Hänen kerrottiin työskennelleen appiukkonsa omistamassa Pieksämäen mylly Oy:ssä ja eläköityneen Linkosuon leipomon palveluksesta,
  
  Kutsusta Kotkien tapaamiseen Yhdysvaltoihin kerrottiin mainiten myös tutustumisen koelentäjä Chuck Yageriin ja astronautti Alan Shepardiin. Myös esitelmätoiminta ilmavoimien joukko- osastoissa ja tilaisuuksissa mainitaan, samoin kuolema ja muistomerkki sekä muistolaatat taloissa, joissa Wind on asunut. Tuskin Windin maine rohkeana lentäjäritarina olisi kärsinyt, jos myös alamäkivaiheesta olisi kerrottu. Tuo sotilasarvon menetys (vaikka se palautettiinkin) ihmetyttää, koska ellen ihan väärässä ole, sai esimiehensä 1970- luvulla ampunut lentäjäluutnantti pitää luutnantin arvonsa. Ainakin hän oli jossakin matrikkelissa luutnantti evp. Teko kuitenkin oli huomattavasti vakavampi kuin asiakirjaväärennös.
  
  Seppo Selodeksen viestissä mainitun Windin harmittelemaan pieneen eläkkeeseen on pääsyynä myös nimimerkki puttosen kertomat asiat. Wind teki yksityiselämässäänkin nopeita päätöksiä, mutta rauhan aikana ei toimi moinen uhkarohkeus ja omavaltaisuus. Eikö Hasse Wind todellakaan saanut valtiolta mitään eläkettä?
  
  Päätähtenä Raimo Marjamäen artikkelissa on käytetty Jukka Piipposen kirjaa” Hasse Wind - taistelunhaluinen hävittäjä-ässä”.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »