Lukupiiri

« aihelistaan

Paras elokuva


  • nimimerkki

    ukkelo

    28.12.2019 klo 02:09
    Tällaiseenkin kysymykseen jouduin ottamaan kantaa Luxorissa, jolloin lähistölle pääsi vielä suomalaisella aluksella. Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin on aikaa harkitummin vastata.
    Oma top-3 listani on tällainen:

    Parhaat suomalaiset elokuvat:

    1 Kukonlaulusta kukonlauluun (Arvo Lehesmaa)
    2) Komisario Palmun erehdys (Joel Rinne)
    3) Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä (Tauno Palo)

    Parhaat ulkolaiseiset:

    1 Panssarikenraali Patton (George C. Scott)
    2 Kuninkaan paluu (Viggo Mortensen)
    3) Gpldfinger (Sean Connery)

    Suluissa ovat miespääosien esittäjät. Mikäli lista kelpaa tällaisenaan lukupiirillemme, käsitän vaikenemisen niin että olemme täsmälleen samaa mieltä!

    Mauri Sariolan teoksia ei mielestäni ole toteutettu riittävän arvostavalla tavalla, joten ne puuttuvat listoilta.

    Toivotan jaksamista ja riemukasta vuotta 2020,

    ukkelo

  • nimimerkki

    Magisteri

    28.12.2019 klo 11:38
    No joo. On tästä jo jonkin aikaa, kun katsoin digiboksilta tälläkin palstalla kehutun elokuvan Kukonlaulusta kukonlauluun. Mielestäni tyypillinen maalaismelodraama kaupungin paheellisuudesta, kun se oikea elämä löytyy maalta ja oikea vaimo lopulta siitä odottamaan jääneestä kotikylän tytöstä. Åke Lindmanin roolissa ei juurikaan konnanelkeitä, se ehkä plussaa. Makuja on monia eikä toisen elokuvamaku ole sen huonompi.

    Oma suosikkini on Palmuista Kaasua, komisario Palmu eikä haukuttu Tähdet kertovatkaan kalpene yhtään muiden mustavalkoisten Palmujen rinnalla. Vodkaa oli tahaton YYA- farssi. Tauno Palo-elokuvista suosikkini on Kulkurin valssi. Mika Kaurismäen road movie Arvottomat on mielestäni yksi parhaita kotimaisia elokuvia. Lisäksi TV-elokuvat Simpauttaja ja Siunattu hulluus ovat erinomaisia ja molemmissa on hyviä näyttelijäsuorituksia pienemmissäkin rooleissa.

    Ulkomaisista elokuvista olisivat vielä viime vuosituhannen puolella olleet ehdottomat suosikkini Kummisetä ja Kummisetä osa 2. Nyt ärsyttää mafian ihailu ja rikollisen elämän romantisointi. Westernissä ovat mieleeni jääneet Huuliharppukostaja, Missouri palaa, Lainsuojattomat (The Long Riders) ja The Revenant. Miten olisi, jos katsoisi nyt Revenatia lukuunottamatta?

    Tämän vuoden ehdottomat huiput ovat Once Upon a Time in Hollywood ja The Joker.

    Sariolafilmatisoinnit eivät ole oikein onnistuneita. Tuntematon ystävä ei olisi tarvinnut koko Susikoskea, mutta on se mainettaan parempi. Totuus on armoton ja vielä enemmän Kolmas laukaus olivat pitkäveteistettyjä filmatisointeja kohtalaisen sujuvasta kirjoista ja jälkimmäinen vielä luvattoman tökerösti näytelty jopa muihin aikalaisiinsa verrattuna.

  • nimimerkki

    puttonen

    28.12.2019 klo 13:50
    Pihtiputaalla syntyneenä puttonen valitsee parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi Mikko Niskasen ohjaaman "Kahdeksan surmanluotia", jossa pääosissa Mikko itse ja Tarja-Tuulikki Tarsala tekevät hienot näyttelijäsuoritukset. Simpauttaja on myös helmi ja mielestäni yksi parhaista onnistumisista siinä miten kirjasta on tehty elokuva. Kukonlaulusta kukonlauluun on onnellinen tarina ja aina mukava katsoa. Kaupunkilaisnainen ottaa eron kaikkien osapuolten parhaaksi ja valitsee itse elämisen yksin. Jotain jäyhää ja juurevaa on elokuvan loppukuvassa, kun Kustaalan tuleva isäntä tuijottelee joulukuusen palavaa sädetikkua. Kannattaa katsoa myös ihan kohta teemalla alkava Koirankynnenleikkaaja, jossa Peter Franzen tekee huikean roolin ja hyviä ovat myös Taisto Reimaluoto ja Ahti Kuoppala.

  • nimimerkki

    puttonen

    28.12.2019 klo 20:45
    Koirankynnenleikkaaja päättyi riipaisevasti ja täytyy sanoa, että on se Markku Pölösen paras ohjaustyö. Kotimaisten elokuvien puttosen top-3 olkoon siten tällä hetkellä:
    1) Kahdeksan surmanluotia (Mikko Niskanen)
    2) Simpauttaja (Ahti Kuoppala)
    3) Koirankynnenleikkaaja (Peter Franzen)

    Paljon on muitakin hyviä kotimaisia kuten Aki Kaurismäen monet elokuvat, joissa näkyy 1980-luvun Helsinkiä, kuuluu hyvä musiikki ja joista saa hyviä tietokilpailukysymyksiä: Mikä on elokuvan "Tulitikkutehtaan tyttö" ensimmäinen repliikki, jota saa odotella melko pitkään?

    Ulkolaisista elokuvista nostan ykköseksi Sergio Leonen viimeisen ohjaustyön "Once Upon A Time In America", jossa Ennio Morriconen upea musiikki ja pääosissa Robert De Niro sekä James Woods. Leone suunnitteli elokuvaa 18 vuotta ja ei se välttämättä ekalla katsomisella avaudu. Hieno on tarina ja Robert De Niron kahvinjuontikohtaus on mainio. Kiuruveden Hotelli Peltohovissa on samanlaiset kahvikupit, minkä "alkkahoolijuomia nauttineena ja siitä liikutetussa tilassa" (Päätalo) henkilökunnalle julkitoin. Elokuvan suomalainen nimi on typeryyden huippu: "Suuri gangsterisota". Harmi, että filmin pohjana ollutta Harry Greyn omaelämäkerrallista romaania "The Hoods" ei tietääkseni ole suomennettu.

    Ulkomainen top-3:
    1) Once Upon A Time In America (Robert De Niro)
    2) Eyes Wide Shut (Tom Cruise)
    3) Kauriinmetsästäjä (Robert De Niro)

    Länkkäreihin miehekäs top-3:
    1) Pieni suuri mies (Dustin Hoffman)
    2) Etäisten laaksojen mies (Alan Ladd)
    3) Revolverimies (John Wayne)

    Kaiholla muistelee puttonen tv:n lännensarjoja "Smith ja Jones", "Bonanza" ja "Virginialainen". Viimeksi mainitun sankari James Drury kävi Suomessakin jonakin juhannuksena ja osasi olla maassa maan tavalla juhlien mittumaaria niin pontevasti, että noustessaan ratsun selkään, rojahti samaa vauhtia hevosen toiselta puolen maahan.

  • nimimerkki

    puttonen

    3.4.2020 klo 22:25
    "Raja railona aukeaa, edessä etelä, Uusimaa. Takana Hämettä, pohjolaa, Sinne päästä en koronaa". Tähän tapaan saattaisi näinä päivinä nuori, tulisieluinen konstaapeli tai varusmies runoilla jossakin tiesululla. Tosin korona on jo ehtinyt levitä Kittilän Lompoloa myöten, mutta konstaapelit ja varusmiehet ovat henkilöitä paikallaan kuten terveydenhoitoalalla työskentelevät lääkärit, sairaanhoitajat ja muutkin alan toimijat. Hattu päästä, mutta hanskat käteen ja säästetään ne hengityssuojaimet näille ammattilaisille!

    Vajaa kuukausi sitten Mauri Sariola-seura vietti vuosikokoustaan ja -juhlaansa Vääksyn Tallukassa. Seuraavana viikonloppuna tilaisuutta ei olisi enää voitu pitää, joten ajoitus oli onnistunut. Päivät kuluvat nykyisin koronatiedotustilaisuuksia aamupäivällä ja niskavuorelaisia iltapäivällä seuratessa. Molemmista on jäänyt vaikutelmaksi jonkinlainen hataruus. Rajoituksissa on useita erilaisia päivämääriä ja jonkin tiedotustilaisuuden anti on jäänyt lähes olemattomaksi. Niskavuori-elokuvien seuraamista ei helpota, kun ne esitetään satunnaisessa järjestyksessä. Muutenkin on oltava tarkkana kuka Niskavuoren miehistä kulloinkin luimistelee kartanon nurkissa tai kansakoulun pihalla. Onko se Juhani vai Aarne vai se toinen Juhani - Malviinan poika - vaiko sittenkin pehtoori, se vuoden 2002 Susikoski? Useimmiten se on ainakin Tauno Palo.

    Maurinkin tekstiä elokuvaksi ohjannut Valentin Vaala aloitti Niskavuori-elokuvien sarjan. Traagisesti hotelli Aulangolla myöhemmin kuollut Sirkka Sari ei pelkää korkeita paikkoja elokuvassakaan vaan hyppää opettajatar Ilona Ahlgrenin roolissa uimaan Hauhon Sotjalan kylän Pyhäjärven Hiilenkalliolta.

    "Valentin Vaalan ohjaama draama Niskavuoren naiset vuodelta 1938 pohjautuu Juhani Tervapään eli kirjailija Hella Wuolijoen samannimiseen näytelmään. Vaala löysi elokuvansa kuvauspaikaksi Hauhon, Niskavuoren alkuperäisen miljöön. Kuvauksia oli Rukkoilan kylässä, jossa vilahtaa Räväsmäen rusthollin päärakennus, navetta ja aitta sekä Ylhäisten tilan aitta, joka oli Niskavuoren piikojen aitta. Elokuvassa kuvataan myös Räväsmäen koivukujaa, jota pitkin väki kävelee Loviisan-päiville. Räväsmäki Rukkoilassa oli elokuvan Niskavuori. Räväsmäen rusthollin rakennukset tuhoutuivat myöhemmin tulipalossa 23.6.1964. Hauhon Alvettulan kylästä nähdään Heleniuksen talo, joka oli elokuvan puhelinkeskus, sekä Alvettulan koulu, kansakoulu, jossa Ilona opetti." (Keski-Häme 2.4.2020).

    Paras Niskavuori-elokuva on mielestäni Edvin Laineen vuonna 1952 ohjaama "Niskavuoren Heta", jonka nimiroolissa Rauni Luoma tekee hienon roolityön. Akustin lisäksi olisi ansainnut ainakin Jussin. Ylpeä Niskavuoren tytär ymmärtää renkiaviomiehensä arvon vasta tämän kuoltua - vai ymmärtääkö silloinkaan? Vavahduttava on kuitenkin elokuvan loppu, jossa Lammintaustan Santeri vakuuttaa Hetalle Akustin perunkirjoitustilaisuudessa, että Hetan ei kannata surra rahojaan, sillä kyllä hän velkansa maksaa. Heta vastaa: "Suren mitä suren. Oma on suruni. Akustia ei ennää ole.".


  • nimimerkki

    Magisteri

    4.4.2020 klo 00:10
    Laitoin Yleen viestitkin elokuvien väärästä järjestyksestä Niskavuoren Aarnen ja naisten osalta, mutta ei se tietenkään vaikuttanut mitään. Oma suosikkini on Matti Kassilan Niskavuori vuodelta 1985? Rauni Luoma on vanhana emäntänä. Totta kai Tauno Palon jälkeen luonteva valinta Aarneksi oli Esko Salminen. Maurilla oli maalaiskuvauksissaan aina 1980- luvulle asti ”niskavuorelainen” asenne monessa suhteessa.

  • nimimerkki

    ukkelo

    5.4.2020 klo 09:13
    Niskavuori tarina kertoo voimakkaista naisista ja heikoista miehistä, joita kaikkia esitti Tauno Palo. Ensin Juhanina, sitten Aarnena ja taas Juhanina . Suosittelen taltioimista, jolloin ne voi katsoa kronologisessa järjestyksessä. Tauno teki sen niin hyvin, että kisa parhaasta suomalaisesta miesnäyttelijästä on omalla kohdalla tarpeeton.

  • nimimerkki

    puttonen

    5.4.2020 klo 17:11
    Rauni Luoma (1911-1996) esitti Niskavuori-elokuvissa niin Hetaa (1952) kuin Loviisaakin (1985) ja palkittiin molemmista rooleistaan Jussi-palkinnolla. Hetan renkiaviomiestä Akustia esittänyt Kaarlo Halttunen oli Raunin kanssa samalla kaksivuotisella kurssilla Suomen Näyttämöopistossa 1932-1934. Rauni Luoma oli yksityiselämässäänkin värikäs. Molemmat aviomiehet Uno Wikström ja Aarne Ervi olivat Rauniin tutustuessaan naimisissa. Unon kanssa Rauni sai ainoan lapsensa, jonka nimeksi halusi Matti Marius. Unon ehdotus oli Matti Hermes, mutta edellinen valittiin. Rauni Luoma oli Mika ja Marjatta Waltarin sekä presidentti Kekkosen pitkäaikainen ystävä. Raunin veljistä vanhempi kuoli lento-onnettomuudessa ja nuorempi auto-onnettomuudessa.

    Tauno Palo ent. Brännäs (1908-1982) sopi sikälikin Niskavuori-elokuviin, että oli syntynyt Hämeessä, Hämeenlinnassa. 18-vuotiaan Taunon kiinnitti Helsingin Sörnäisten Työväen Näyttämölle silloinen teatterinjohtaja, ohjaaja ja näyttelijä Aarne Salonen, joka oli myös laulaja, käyttäen joskus taiteilijanimeä "Matias Arne". Vaikka "Tauno Suuren" kiinnitys lienee Aarne Salosen merkittävin taiteellinen meriitti, niin levyttipä hän myös laulun "Hurjan pojan koti", joka myöhemmin on tullut tunnetuksi tunnetumman Tapio Rautavaaran esittämänä versiona. Seuramme jäsenet muistavat Maurin toisen Matti Viima-kirjan samalla nimellä vuodelta 1962.

    Hurjan pojan koti-laulu, sen kolmannen säkeistön alku, löytyy myös tunnetun klassikkoteoksen sivuilta nuoren alikersantin laulamana. "Hän keräsi sanoja yhteen, miten sattui muistamaan ja teki säveltä sitä mukaa kuin laulu eteni:

    Ikkunasta katselin kun höyrylaiva seilaa
    Aurajoen siliätä pintaa.
    Sano hei hei juu vai seilailee
    tuota Aurajoen siliätä pintaa.
    Ja polle polle polle älä aisalles kaki
    sillä huomenna on markkinapäivä.
    Hili rimpsis jolkuta hiljalleen
    vai huomenna markkinapäivä.

    Paloaukea alkoi peittyä hämyyn. Vielä leijaili päivän lämpö sen vaiheilla, niin että miesten sopi makailla ulkosalla ja tuijotella tuonne hämärään korkeuteen, joka näytti kätkevän itseensä menneet ja tulevat tapahtumat. Rautatieltä kuului junankohinaa ja leirialueelta laulua, luikkausta ja joskus joko komentosana.".

  • nimimerkki

    Magisteri

    5.4.2020 klo 20:16
    Tuntemattomassahan se Hietanen lauleskeli, mutta oliko elokuvissa muissa kuin Laineen versiossa, Heikki Savolaisen esittämänä. Voi olla, että oli, mutta Peteliuksen ja Hirviniemen esityksistä ei ole minkäänlaista muistikuvaa, vaikka varsinkin Louhimiehen versio oli loistava, erityisesti TV- sarjana. Teatterielokuvassa henkilöhahmot jäivät suurimpia pääosia lukuunottamatta etäisiksi.

    Laineen elokuvassa esim. Sihvonen, Salo ja Riitaoja olivat omia persoonia, eivät massaan sulautuvia tyyppejä, kuten Louhimiehen elokuvassa. Voi tosin johtua siitäkin, että Laineen version nähdessäni näyttelijät olivat jo tuttuja. Toisaalta todellisuudessa tuskin kaikki pysähtyvät hiljaa kuuntelemaan, kun joku Sihvonen höpöttää hätäilemällä tehdyistä kuspäeistä, kuten Laineen elokuvassa.

    Aarne Salonen muuten levytti ensimmäisen sanoitetun version Säkkijärven polkasta. Säestäjänä Berliinissä vuonna 1929 oli Kansanorkesteri, joka oli lähes sama kokoonpano kuin Dallape. Lisänä oli levy-yhtiön palkkaamia studiomuusikoita. Kilpaileville levymerkille piti levyttää salanimellä. Työväen miehenä liki kaksimetrinen Pitkä-Salonen levytti samana vuonna ja ilmeisesti samalla levytysmatkalla myös mm. Köyhälistön marssin, joka kuuluu muistaakseni Laineen Pohjantähti- elokuvassa.

  • nimimerkki

    puttonen

    5.4.2020 klo 23:27
    Aarne Salonen ei sitten mikään mitätön mies ollutkaan vaikka itselleni tuli nimi tietoon vasta Hurjan pojan kodin taustaa tutkiessani. Tai nimi oli kyllä tuttu, sillä onhan täyskaima Mannerheim-ristin ritari nro 177, joskin joissakin lähteissä hänen etunimensä mainitaan myös Aarnona.

    Siitäpä sujuvasti Tuntemattomaan, joilla kaikilla kolmella elokuvalla on vahvuutensa - jos heikkoutensakin. Minua harmittaa ankarasti silloin, kun Linnan kirjaa ja kieltä raiskataan keksimällä elokuvakäsikirjoituksiin sanontoja ja vuorosanoja, joita Linna ei koskaan ole kirjoittanut. Se ei vielä kovin pahalta tunnu vaikka Louhimiehen tykit jo "alkavat hehkumahan", kun Linnan haupitsit vasta "alkavat huokumahan". Kertovatpahan vaan taiston olevan tuimempi, mutta veri nousee päähän, kun Eero Aho (Juoksuhaudantien kotirintamamies vielä) torjuu yhdyspartion miehen tupakkatarjouksen typerällä repliikillä: "Mie en polta. Elä siekään. Tupakka on vaarallist.". Tai jotain tuohon suuntaan. Olin niin kiihtynyt tuossa kohti, että en vieläkään kykene muistamaan repliikkiä tarkasti. Väinö Linnan kirjassahan ei Rokan ja yhdyspartion kohdatessa mainita tupakoinnista yhtään mitään. Halusikohan Louhimies toimia jonkinlaisena kansanterveysvalistajana? Vai haettiinko jotain kontrastia, sillä Väinö Linna itse oli armoton tupakkamies ja mm. alkuperäisessä Tuntemattoman käsikirjoituksessa hän esittää kovaa kritiikkiä armeijanjohtoa kohtaan siitä, että sotilaille ei ole antaa edes tarpeeksi tupakkaa.
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Paras elokuva