Lukupiiri

Suomen vanhin vänrikki

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  6.7.2020 klo 13:50
  Res Ltn Mauri Sariola sai toisen ruusukkeen kaulaansa vasta elämänsä ehtoopuolella. Sitä ennen hän luonnehti itseään Suomen vanhimmaksi vänrikiksi. Omalla kohdalla ikää on jo 70 v. ja edelleen vain yksi nappi. Selitys löytynee aselajista joka oli JV/KIV tai siitä että sotilaspassissa arvosana käytös on tyydyttävä. Jos seurastamme löytyy vielä vanhempia vänrikkejä, rohkeasti esiin vain!

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  19.9.2021 klo 14:43
  Ylennysten ja kunniamerkkien ihmeellisestä maailmasta tuli mieleen, että korkeimmat sotilaskomentajat saivat sotien aikana Tuntemattoman Vanhalan sanassa "ristiä ja mitalia ison joukon". Pelkästään vapaudenristejä sai esim. kenraalimajuri Antero Svensson seuraavasti: 4.luokan Vapaudenristi miekkojen kera (1918), 1.luokan Vapaudenristi miekkojen kera (1940), Vapaudenristin 2.luokan Mannerheim-risti (1941), 1.luokan Vapaudenristi miekkojen ja tammenlehvän kera (1941) ja vielä Rintatähti 1.luokan Vapaudenristiin (1945). Lisäksi oli muita kunniamerkkejä "kilon paperipussillinen". Antero Svenssonin sisarenpoika oli muuten ministeri Heikki Haavisto.
  
  Everstiluutnantti Kalle Oskar Riitesuo (30.3.1901- 24.2.1966) taisteli vuoden 1918 sodassa, Talvisodassa ja jatkosodassa. Hän oli hyökkäyshenkinen komentaja, joka tunnettiin myös henkilökohtaisesta rohkeudestaan. Riitesuota ei palkittu Mannerheim-ristillä, mutta hänellä on tiettävästi epävirallinen ennätys vapaudenristien määrässä. Hänelle on myönnetty yhteensä kuusi vapaudenristiä. Kalle Oskaria ei edes google tunne, joskin etsijän taidot ovat rajalliset. Löytyi sentään joku hyökkäyshenkinen sählynpelaaja-Riitesuo, joka saattaa olla Kalle Oskarille sukua, koska hänen pelikentillä saamansa lempinimi on "Karkkipistooli".

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  24.8.2022 klo 22:52
  Lukiessani Kari Kallosen kirjoittamaa elämäkertaa Lauri Törnistä, putkahti vastaan parikin Maurin hyvää kaveria. Monista sotakirjoista tuttu kuva Törnistä, luutnantti Holger Pitkäsestä ja JR 33:n kapteeni Pentti Railiosta ei yllättänyt. Kuten tiedetään, kapteeni Railio loikkasi Lapin sodassa saksalaisten puolelle, mutta toimi taistojen tauottua Helsingissä pankinjohtajana, joka usein suostui järjestelemään Maurin vekseleitä tyyliin "parempi iso lakana kuin tilkkutäkki". Maurin tuotannosta ja julkaistuista päiväkirjoista välittyy kuva, että Pentti Railio oli suuressa määrin Maurin mieleinen mies.
  
  Yllättävämpää oli, että löytyi maininta myös toisesta Maurin ystävästä: "Törni sai käskyn siirtyä komppanioineen rautatien varteen ja pitää hinnalla millä hyvänsä Lietteen tienhaara sekä rautatie Suvilahdessa hallussaan, etteivät neuvostojoukot pääsisi käyttämään samaa tietä. Tueksi muodostettiin kapteeni Usko Santavuoren komentama Osasto Santavuori." (sivu 173).
  
  Usko Santavuori oli Maurin pitkäaikainen ystävä ja shakkikaveri. Miehet pelasivat shakkia joskus illasta aamuun ja niistä taistoista on Maurin päiväkirjateoksissa värikkäitä kommentteja. Wikipedian mukaan vuonna 1922 syntynyt Santavuori ylennettiin kapteeniksi 23.6.1944 nuorempana kuin kukaan muu itsenäisen Suomen puolustusvoimissa. Muistaakseni Suomen nuorimpina majureina on mainittu Yrjö Keinonen ja Jukka Malmivaara, mutta tämä Santavuoren ennätys ei ole aiemmin ollut tiedossani.
  
  Mauri Sariola-seura valitsi Vuoden Susikoskeksi 2001 Usko Santavuoren heti "Susikosken esikuvan" asessori Martti Salanderin jälkeen. Lukupiirissä on mainittu vuosien saatossa useitakin vanhoja vänrikkejä, mutta onpa seurassamme ollut siis myös ennätyksellisen nuori kapteeni - Usko Santavuori 22 vuotta 5 kuukautta ja 7 päivää!

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  25.8.2022 klo 08:07
  Nuorin ja nuorin. Milloin katsotaan itsenäisen Suomen puolustusvoimat syntyneeksi? Jääkäreistä löytyy huimempiakin uraputkia. Paavo Talvela oli majuri 21-vuotiaana, Woldemar Hägglund everstiluutnantti 25-vuotiaana ja muitakin varmasti löytyy, mutta olivatko kyseessä vielä tuolloin keväällä 1918 varsinaisesti itsenäisen Suomen puolustusvoimat?
  
  Aktivisti Paavo Susitaival (1896-1993) on myös mielenkiintoinen tapaus. Sai ylennyksen vapaussodan aikana suoraan kapteeniksi. Kun häntä esitettiin ylennettäväksi varavänrikiksi keväällä 1918, huomattiin miehen olevan armeijan tullissa jo kapteenina. Ikää hänelläkin huimat 22-vuotta. Everstiluutnantiksi Susitaival ylennettiin 1929. Uutta ylennystä ei tullut, vaikka mies toimi talvisodassa Ryhmä Suden komentajana ja jatkosodassa mm. rykmntinkomentajana. Everstiluutnanttina hän oli yli 60-vuotta.
  
  Maurinkin mainitsema Marskin ritari Ahti Vuorensola mainitaan nuorimpana kadettiupseerimajurina, 26 v.
  
  Vanhin vänrikki varmasti on, kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, jääkärivänrikki Karl Albinus Johansson (1896-1992). Osallistui ensimmäisen maailmansodan taisteluihin mm. Missejoella ja Riianlahdella, määrättiin Altonan työosastoon ja sittemmin siviilitöihin. Saapui Suomeen joulukuussa 1918. Suoritti suojeluskuntaupseerikurssin 1920. Ylennykset: vääpeli 1919, vänrikki 1941.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  25.8.2022 klo 11:15
  Maurin vänrikkiys kesti n. 35 vuotta (1948-1983). Magisterin mainitseman Karl Albinus Johanssonin vänrikkiys n. 51 vuotta (1941-1992). Mikäli nimimerkki "ukkelo" on syntynyt vuonna 1950 (kuten avauskommentista päättelen) ja saanut ensimmäisen ruusukkeen kaulukseensa 21-vuotiaana eli vuonna 1971 eikä häntä ole viimeisen vuoden aikana ylennetty, niin käsittääkseni hän kuluvana vuonna sivuaa Johanssonin saavutusta vanhimpana vänrikkinä ollen siis hänkin vänrikin korkeassa arvossa 51 vuotta (1971-2022).
  
  Ukkelo itse tietää asian paremmin ja voi kumota laskelmani, sillä matematiikka ei ole koskaan kuulunut vahvuuksiini, mutta näillä tiedoilla onnittelen ukkeloa ellei Suomen, niin ainakin seuran vanhimpana vänrikkinä.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  11.9.2022 klo 01:24
  Kyse ei ole laskutaidon puutteesta, vaan väärästä olettamuksesta että minut olisi ylennetty vänrikiksi vasta vuonna 1971. Oikeasti ylennys tuli jo 9.5.1970, joten olen edelleen Suomen vanhin vänrikki. Pyrin ja pääsin suorittamaan asevelvollisuuden heti valmistuttuani ylioppilaaksi keväällä 1969 ja nappi tuli kaulukseen 11 kk asepalveluksen jälkeen.
  
  Miksi ylennystä ei tullut?
  
  RUK:n kurssilla 132 olin sentään hiukan yli keskitasoinen oppilas, mutta kokelaana hain ja sain enemmän alaisten kuin esimiesten suosiota.
  Vänrikkivuosia on siis kertynyt yli 52 vuotta. Haastajille tiedoksi totean, että aion jatkaa vänrikkinä vielä useita vuosia!
  

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  11.9.2022 klo 09:13
  Rauhan aikana saattaa vanhempiakin vänrikkejä olla kuin ukkelo. Vaikea sanoa, miksi ei ukkelolle ole tullut ylennystä? Mahdollsiia syitä: et ole kerrannut tai ollut maanpuolustuskurssilla, et ole ollut sellaisissa tehtävissä, joissa ylennyksiä sataa suhteellisen automaattisesti (palo-, pelastus-, suojelutoimi sekä tiedotus (Hannu Karpo, Arvi Lind ja Pauli Aalto-Setälä ovat majureita ja eikö Maurin halveksimaan ulkonäön omaava Jone Nikulakin ole kapteeni tai ainakin ylempi luutnantti)), politiikka myös pätevöittää ja oikeat suhteet varsinkin korkeisiin sotilashenkilöihin, mutta eivät nekään välttämättä.
  
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  11.9.2022 klo 20:55
  Magisterin mainitsemiin ylennysperusteisiin lisäisin vielä - yhtenä tärkeimmistä - reserviläisjärjestöön kuulumisen. Olen seuraillut vuosikausia alan lehtiä ja kyllä sieltä vähän jää vaikutelma, että "pyhät juoksivat pyssy selässä pitkin mettiä ja ehtoot ylentelivät toisiansa". Enkä sano, että se väärin olisi. Kaikenlaisen touhuamisen onnistumisen edellytys on, että touhuajilla on omakohtaista innostusta asiaan.
  
  Kaverini yleni rauhan aikana vääpelistä yliluutnantiksi alle kymmenessä vuodessa. Kävi ensin aliupseerista upseeriksi täydennyskurssin vuoden aikana ja yleni vänrikiksi. Siitä luutnantin arvoon meni vain 4 vuotta (ennen oli ylennysten väli yleensä vähintään viisi vuotta, mutta takavuosina tätä sääntöä upseerien osalta muutettiin). Yliluutnantin arvoon meni tästä 5 vuotta. Upseerina hän palveli siinä välissä Libanonissa rauhanturvajoukoissa 8 kuukautta ja se oli hänen viides rauhanturvakomennuksensa. Kaveri on syntynyt vuonna 1963, on reserviläinen ja kaikki varusmiesajan, reservin sekä rauhanturvakomennusten (palvelusarvo) ylennykset huomioiden hänet on ylennetty 22 kertaa. Melkoinen sotilasura tämäkin.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  15.9.2022 klo 22:24
  Jotta en pienentäisi yllämainitun 1963 syntyneen kaverini sotilaskunniaa, ilmoitan, että tarkistuslaskennassa ilmeni hänet ylennetyn peräti 24 kertaa. YK:n rauhanturvajoukkojen operaatioissa reserviläinen saattoi yletä aiemmin jääkäristä vääpeliksi ja ainakin jo 1980-luvun puolivälissä jopa ylivääpeliksi. Huomioitavaa, että korpraalin arvoa ei käytetty, vaan ensimmäinen arvoaste jääkäristä ylöspäin oli alikersantti.
  
  Nato-johtoisessa KFOR-operaatiossa saattoi yletä sotilasmestariksi saakka. Toisaalta näihin kriisinhallintajoukkoihin lähtevä kokenut rauhanturvaaja saattoi jo lähtiessä saada esim. ylikersantin palvelusarvon ja tehtävän.
  
  Vielä pitää mainita tästä kertomastani kaverista, että hän on ollut varusmiesaikana, reserviläisenä, rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioiden aikana kaikissa sotilasarvoissa sotamiehestä yliluutnanttiin. Ei liene ainutkertaista, mutta melko harvinaista kuitenkin.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  20.9.2022 klo 05:37
  lArvostan ylikersanttia enemmän kuin ikuista vänrikkiä. Syy miksi jäin ylentämättä on sama kuin kohtalotoveri, kenraali Walleniuksella. Olimme liian sotilaallisia . Liian paljon parempia kuin kantapeikot. Ainona ensikertalaisena ammuin heti 1 –luokan tuloksen,,aseena pystykorva vm. 1942 ja kaliiberina 9.62 long rifle. Eli kyseesä on laaki vainaa jo 150 m. etäisyydeltä. sihti ei ole siitä huonontunut.
  
  Jos miehiä tarvitaan esimerkiksi tarkka ampujan tehtäviin reservistä löytyy, pojjaat!
  

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  20.9.2022 klo 12:07
  Hyvin ammuttu ensikertalaiselta. Pieni etu tosin on kun tuolla kaliberilla ampuu. Jos osuma on ihan rajalla, riittää kun tulkki näyttää taulussa viivan olevan rikki. Käytetty kaliberi tekee hieman isomman reiän. Hyttysten kuurnimistahan tämä kommettini on, eikä vähennä suorituksen arvoa.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  20.9.2022 klo 23:05
  Tein vain velvollisuuteni,

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  30.10.2022 klo 20:03
  Jalkaväenkenraali Paavo Talvela oli todellakin majuri jo 21-vuotiaana, kuten Magisteri (ylempänä) mainitsee. Huima oli hänen hyppäyksensä sotilasuralla vuonna 1918, sillä hän oli poistunut Saksasta jääkärikoulutuksesta huhtikuussa 1917 eikä sinne enää palannutkaan, joten hänen sotilasarvonsa oli helmikuun alussa 1918 vielä jääkäri. Hänet ylennettiin 18.2.1918 suoraan luutnantiksi, 16.3.1918 kapteeniksi ja 30.5.1918 majuriksi. Jalkaväenkenraalin arvon Paavo Talvela saavutti 6.12.1966.
  
  Varsinkin jääkäriupseereille kertyi prenikoita rintaan sotien aikana ja kuten on aiemmin todettu, niin jostakin syystä samoja kunniamerkkejä myönnettiin samalle henkilölle useita kertoja. Mannerheim-ristin saaneista jääkäriupseereista "loogisimmat" kunniamerkkisarjat ovat kenraaliluutnantti Pietari Autilla ja "puujalkaritari", everstiluutnantti Viljo Laaksolla: kaikki neljä luokkaa Vapaudenrististä miekkojen kera. Autilla on 2.luokka "tuplana" ja Laaksolla 3:s. Kenraalikuntaan kuuluvalla Autilla on lisäksi varsin korkea kunniamerkki: 1.luokan Vapaudenristin rintatähti miekkojen kera. Vanhojen sotasankarien parissa aika kuluu kuin siivillä. Hyvä niin. Uusia sotasankareita emme Suomessa - toivottavasti - koskaan tarvitse.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  10.11.2022 klo 04:59
  Talvela oli sittenkin vain yksi kenraali, parhaimmillaan hyökkäystehtävissä. Asemasodassa nostaisin kenraali Pappa Laatikaisen, joka silloin oli mies paikallaan. Suurimpana suomalaisena sotilaana pidän silti C.G.E Mannerheimiä. Grande Divo toki, mutta ketään muuta ei olisi uskottu, kun täytyi kertoa , että tämä oli nyt tässä.
  
  Gustav Hägglund on ansioitunein elossa oleva suomalainen sotilas, myös kansainvälisesti arvostetuin. Turhaan eivät neljä kissankuvaa sen jätkän kaulusta korista.
  

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  26.9.2023 klo 19:06
  Lukaisin tuossa pitkästä aikaa Sariolan päiväkirjoja, ja sattui silmiini Maurin reserviylennys luutnantiksi1983. Se oli kirjailijallemme mieluisa ja pitkään odotettu tapahtuma, jonka perään hän oli ehtinyt jo kyselläkin. Aihetta sivuten: olen pitkään ihmetellyt noita reservin ylentämisperusteita. En siksi, että olen itse "ikivänskä" (syyn siihen kyllä tiedän, kun sen aikoinaan kävin silloisesta sotilaspiiristä kysymässä ja ihme kyllä kertoivatkin), vaan siksi, että tunnen joitain varusmiespalveluksensa erinomaisesti hoitaneita, kertausharjoituksiin ja YK-palvelukseenkin osallistuneita, ihan merkittävässä siviilityössäkin olevia, joille ei ylennystä silti vaan kuulu. Toisaalta tunnen myös hädin tuskin varusmiespalveluksen läpäisseitä ja sen aikana myös rangaistuja, joille kertausharjoituskutsuja on tippunut tuon tuosta, ja ylennyksiäkin on kertynyt.
  Olen noita perusteita tiedustellut kantahenkilökuntaan kuuluvilta tai kuuluneilta, ja vastaus on aina lakoninen: on käytävä kertaamassa. Mutta kun sinne otetaan sellaisia, joilla on sota-ajan sijoitus. Se, miten nuo sota-ajan sijoitukset määritellään, onkin jo salaperäisempi juttu. Erinomaisesti suoritettu varusmiespalvelus kun ei näytä olevan mikään tae sijoittamisesta. Olen alkanut epäillä, että koko sijoittamis- ja kertausharjoittamistoiminta on varsin suurpiirteistä ja sattumanvaraistakin. Ei varmasti jokaisen osalta, on taatusti tehtäviä, joihin henkilövalinnat tehdään hyvinkin harkitusti, mutta niitä tehtäviä on luultavasti vähän. Ennen myös maanpuolustuksen kannalta merkittävä siviilityö kelpasi ylentämisperusteeksi ainakin osatekijänä, mutta en tiedä, onko vielä nykyäänkin noin.
  Ja sitten kirjailijaamme: hän sai pitkään ylennystään odotella, mutta miksi se hänelle ylipäätään lopulta sitten tuli? Kun mies oli ikänsä puolesta jo lähellä reservistäkin tipahtamista. Sotilaallisista ansioista ei voi olla kyse, enkä tiedä mitä muita maanpuolustuksellisia ansioita hänelle olisi kasaantunut. Oliko tuolloin vielä jokin tapa, että reservistä poistamisen lähestyessä annettiin ylennys ikään kuin "lohdutuspalkintona"? Enää sellaista tapaa ei ainakaan liene olemassa

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  26.9.2023 klo 20:27
  Tiedän erään professorismiehen, joka kävi armeijan liki kolmikymppisenä ja oli ilmeisesti RUK- kurssinsa priimus. Ylennys luutnantiksi tuli, kuten Maurillakin, miehen ollessa liki 60-vuotias. Tämä tapahtui 1990-luvun taitteessa ja huomioitiin lehdissäkin. Eli ainakin tuolloin sitä tapaa käytettiin. Myös muutamia muitakin tiedän myöhemmiltäkin vuosilta, jotka ovat saaneet viimeisen ja usein ainoan ylennyksestä senilis causa eli juuri reservistä poiston kynnyksellä.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  2.10.2023 klo 07:26
  Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Jos mies on 73 vuoden iässä edelleen vänrikki, ne lutinjämät eivät enää lohduta. Varsinkin jos perusteena olisi senilis causa.
  
  Syy vaatimattomaan sotilasarvooni oli se, että en salannut halveksuntaani hyypiötä kohtaan, joka toimi kokelasajan komppanianpäällikkönä. Lisäksi veljeilin liikaa alaisteni kanssa. Lisätään tähän vielä aselaji, joka oli JV/Kiv ja pari myöhästymistä iltalomilta.
  
  Elämä nyt vain on sellaista, että joitakin parhaita jää ylentämättä ja jotkut kelvottomat kohoavat asemiin joihin kyvyt eivät riitä. Näin tapahtuu myös siviilielämässä.
  

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  3.10.2023 klo 11:06
  Olen tässä ainakin vuosikymmenen tauon jälkeen selaillut Maurin julkaistuja päiväkirjoja. Mielenkiintoisia mainintoja nousee esiin. Törmäsin sellaiseen "Sammatin kuussa" sivulla 222. Mauri kertoo muistelleensa upseeritoverinsa Paavo Raution kanssa, miten he söivät aina iloisen "sotilaspalvelijansa" Fröjdlundin valmistaman jouluaterian Rovaniemen raunioissa 1944. Reserviupseerikurssini 159 kurssijulkaisussa olevassa tervehdyksessään Mauri niin ikään mainitsee tämän Keijo Fröjdlundin järjestäneen kovassa paineessa olleille Panssaridivisioonan viestikeskuksen kokelaille teetä, vanikkaa ja voinappeja. Mieleen jäänyt henkilö näyttää olleen.
  
  Ihmettelemään jäin tuota 'sotilaspalvelija' -sanan käyttöä. Tosin kurssijulkaisussamme Mauri mainitseekin hänet vain sotamiehenä. Tuommoinen sotilaspalvelijan tehtävä ei liene ainakaan virallisesti kuulunut armeijamme organisaatioon? Marskilla sellainen toki ihan virallisestikin oli, mutta hän nyt oli monine originelleine tapoineen erikoistapaus muutenkin. Meikäläisillä korkeilla upseereilla en tiedä varsinaisia sotilaspalvelijoita olleen, vaikka monenlaista muuta itsetehostusta monet heistä taisivatkin harrastaa. En kyllä yhtään ihmettele, vaikka jotkut olisivat tosiasiallisesti mutta epävirallisesti jonkun porukastaan tuommoiseenkin tehtävään asettaneet. Taisivat lähetit ja lähettialiupseerit olla tässä suhteessa jonkinmoisessa vaaravyöhykkeessä? Mikä sitten oli adjutantin toimenkuva, ei varmaan kuitenkaan mikään "palvelija"? Mutta kun Mauri ja toverinsa eivät vielä olleet edes upseereita, kokelaita vasta! Ja tuskinpa vielä vänrikilläkään oli sellaista asemaa ja arvovaltaa, että olisi kyennyt jonkun alaisistaan palvelijakseen komentamaan? Joku lukupiiriläisistä varmaan kykenee tuota 'sotilaspalvelija' -käsitettä minua paremmin avaamaan?
  
  Upseerinarvohan oli Maurille paljolti semmoinen paitsi ylpeyden myös tietynlaisen herrastelun aihe. Upseerina oleminen näyttäytyi hänelle selvästi mahdollisuutena nauttia etuoikeuksista ja alaisten mutta myös muiden ihmisten kunnioituksesta. En siis suuremmin ihmettele, vaikka hän olisikin jonkinlaisen sotilaspalvelijan mielellään halunnut. Ja sittemmin muistellut sellaisen itsellään myös olleen. Olisihan se ollut konkreettinen osoitus saavutetusta korkeasta sotilasarvosta. Viestimies lienee tämän Fröjdlund kuitenkin tosiasiassa ollut...

• ---

  nimimerkki

  Seppo Selodes

  25.10.2023 klo 21:14
  Noita vänrikkivuosia on kertynyt 59. Tammikuussa 1964 sain ylennyksen. Sitten kuluikin yli 30 vuotta ennenkuin kuulin puolustusvoimista mitään. Joskus 1990-luvulla postissa tuli ruskea kirjekuori, jossa oli pelkkä tuntolevy, ilman saatekirjettä tai käyttöohjetta. Se onkin ollut ainoa arvomerkki, jonka olen armeijalta saanut.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »