Lukupiiri

« aihelistaan

En heitä ensimmäistä kiveä


  • nimimerkki

    ukkelo

    21.7.2020 klo 03:20
    En suosittele sotilasuraa maassa, jossa esimiesten esimiehet ovat pölkyllä kun jollain everstillä meni överiksi. Varoitus ohjeistuksella, että viina on viisasten juoma olisi ollut riittävä rangaistus.

  • nimimerkki

    puttonen

    19.11.2020 klo 19:05
    Hyvä tuo ukkelon otsikko ja sen alle laitan tiedoituksen perjantain 20.11.2020 iltapäiväelokuvasta tv-1 klo 13.15: "1918 - Mies ja hänen omatuntonsa", kotimainen vuodelta 1957, ohjaus Toivo Särkkä, pääosassa - Vuoden 2002 Susikoski - Åke Lindman!

    Elokuva pohjautuu Jarl Hemmerin romaaniin ja siinä muistaakseni oltiin Tammisaaren punavankileirillä, mutta tässä kärsitään Suomenlinnassa. Åken raskaat osat siis jatkuvat, sillä helppoa hänellä ei ollut keskiviikkonakaan elokuvassa "Me", jossa yhtenä juoppona nähtiin mainio Risto Mäkelä, josta heti tuli mieleen "Tuntemattoman ystävän" nakkeja isolla rahalla ostava rakennusmestari ja tietenkin myös Rasinkankaan isäntä Peteri, jonka mielestä murhamiehet pitäisi oikopäätä työntää pärehöylään.

















  • nimimerkki

    Serambleri

    19.11.2020 klo 21:15
    Tästä Ukkelon otsikosta tuli mieleen anekdootti, jonka talkoissa kertoi viiniseuran kunniaprelaatti. Oltiin tekemässä pohjatöitä, tasoittamassa radan paikkaa PMVS:n tulevalle menestyslajille. On näet hankkeena aloittaa seutukunnalla curlingharrastus.
    Näin tämä kunnioitettu jäsenemme:
    Oli siis kerran jossain keskisessä Italiassa alkamassa piispojen ja kardinaalien välinen curlingottelu. Kivet oli kiilloitettu ja jää kimalteli. Epäselvää oli vielä se, kumpi puolue aloittaa, eli siis heittää sen ensimmäisen kiven. Jäpitys jatkui, selvää ei saatu. Kilpailun johtava sihteeri, omasta mielestään kardinaali in spe, ehdotti epätoivoisena että kysytään ylhäältä.
    Ehdotus hyväksyttiin. Molemmat joukkueet kammertautuivat polviasentoon. Katse kohotettiin korkeuksiin. Kysymys lausuttiin paljaspäin, kunnioittavin ja nöyrin mielin -anteeksi, että häiritsemme, mutta-. Toivottiin pikaista ratkaisua, oloasento oli epämukava ja osalla pojista alkoi polvi pahentua.
    Eipä kestänyt kauankaan kun ilmeisesti pitkän yhteysvälin takia pahasti rätisevä ääni kuului kattokaiuttimista: "Rakkaat lapseni, muistakaa aikojen alussa antamani vaikeita tilanteita koskeva ohje. Se, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven!" .

    Prelaattimme muisteli, että asiaa oli sittemmin käsitelty Vatikaanin paikallislehden urheiluosastossa pienenä, jossain määrin vaikeaselkoisena uutisena. Jostain kalabaliikista siinä oli kirjoitettu.

  • nimimerkki

    puttonen

    8.10.2021 klo 11:33
    Valitsin mielestäni 11 parasta Susikoski-kirjaa 33:sta. Minua miellytti Leo Olavin toiminta kentällä ja joutuminen jopa vaaratilanteisiin. Samoin annoin arvoa sille, että Susikoski oli mukana kerronnassa kirjan alkupuolelta saakka. Tosin yhdessä valitussa rikostarkastaja tulee paikalle vasta yli sadan sivun, mutta siinä tarinassa on erikoinen murha-ase. Parissa kirjassa murhat jäävät todentamatta kokonaan ja yhdessä murha tuntuu jopa oikeutetulta... 1950-luvulta valitsin kolme kirjaa, 1960-luvulta neljä ja samoin 1970-luvulta. Harmillista, että Koltan unen pilasi Juhani Salokannel. Tässä nämä Susikoski-suosikkini ilmestymisjärjestyksessä:

    Rotat pois laivasta (1956)
    Revontulet eivät kerro (1957)
    Leivätön pöytä on katettu (1958)
    Minä, Olavi Susikoski (1963)
    Niin syvä on kuin pitkäkin (1965)
    Susikosken vaikein juttu (1967)
    Susikosken elämän kevät (1969)
    Surma surutalossa (1973)
    Enkeli lumessa (1975)
    Sininen lyhty (1978)
    Susikosken omatunto (1979)

  • nimimerkki

    puttonen

    26.11.2021 klo 23:33
    Päätinpä sitten valita mielestäni Susikoski-kirjojen toiseksikin parhaan kolmanneksen eli sanotaanko "keskiluokan Susikosket", jotka nämäkin ovat varsin hyviä dekkareita. 1950-luvulla Mauri nousi maineeseen ja hyvä kirja seurasi toistaan. Vain yhden pudotan kolmosluokkaan: "Kohtalokkaassa Itämeren risteilyssä" Susikoski tulee tapahtumiin vasta sivulla 161 ja tutkii kahden naisen hukkumista vain 70 sivua. 1960-luvulla taso jatkuu hyvänä. Kolmosluokkaan joutaa vain "tarina risteilyltä", jossa samanlainen lavastus kuin kolme vuotta myöhemmin rikostarkastajan elämän keväässä. 1970-luvulta joutuvat kolmoskoriin "Susikoski virittää ansan", "Susikosken ajojahti" ja "Koltan uni". Ensimmäisessä syynä erikoinen vakuutusmurhasarja. Metsästyksessä ja kalastuksessa Mauri ei ollut vahvimmilla osaamisalueillaan ja se Salokannelkin sähläsi jälkimmäistä huonommaksi. 1980-luvulla taso laskee. Kahdeksasta kirjasta kuusi kolmosluokkaan. "Petroskoin keltainen kissa" ja "Pieni anoo iso sanoo" sentään keskikastiin. Heikoimmassa kirjassa Susikoski ilmestyy mukaan sivulla 144 ja "tutkii" rikoksia vain 31 sivua. Kiitosta ei saa kansikuvakaan - vaikka näkyy siinä kolme naista talossa.

    Tässä Susikoski-kirjojen mielestäni keskimmäinen kolmannes ilmestymisjärjestyksessä:

    Laukausten hinta (1956)
    Susikoski ottaa omansa (1959)
    Sumua Susikosken yllä (1961)
    Aina roiskuu kun rapataan (1964)
    Pyykki on pantu ja pysyy (1965)
    Kolmen valtakunnan vainaja (1971)
    Onko teillä ruiskukkia? (1977)
    Seidan silmä (1978)
    Susikoski ahtojäissä (1979)
    Petroskoin keltainen kissa (1980)
    Pieni anoo iso sanoo (1981)

  • nimimerkki

    puttonen

    27.11.2021 klo 00:11
    Kirjataan tähän Susikoski-kirjojen kolmaskin luokka, niin selventää kokonaisuutta. Täytyy sanoa, että näitäkin luen silloin tällöin mielelläni. Exlibriksistä ja shakista en oikein jaksanut innostua. Maurin laivamatkojen jälkeen on "Adler" sylkäissyt monia tarinoita ja huomaan, että niitä on osunut minulla tänne kolmoskoriin useampia. Ehkä olen vain viileämpi luonne ja mieluummin jäänmurtajalla kuin Etelän ristin alla. Saksaa puhuva hollannitar violetissa uimapuvussa tahtoo jäädä aina haavekuvaksi, mutta tähtien ollessa kohdallaan, yksi yö eronneen rouvan kanssa Kemissä on mahdollisuuksien rajoissa. Ilmestymisjärjestyksessä:

    Kohtalokas Itämeren risteily (1959)
    Elomme merta laiva purjehtii (1966)
    Susikoski virittää ansan (1970)
    Susikosken ajojahti (1974)
    Koltan uni (1975)
    Susikoski päiväntasaajalla (1980)
    Ison kalan katiska (1981)
    Susikosken tulikoe (1982)
    Susikoski sulhaspoikana (1982)
    Ne viulut vasta maksoi (1983)
    Susikoski ja kolmen naisen talo (1984)

  • nimimerkki

    Shuh

    25.1.2022 klo 16:26
    Tuli siis syksyn mittaan luettua kaikki Susikoski-saagan dekkareina ilmestyneet tarinat. Liian nopea lukutahtihan tuo on, syventyminen kirjoihin jää vähän pintapuoliseksi, mutta toisaalta niiden välinen vertailu helpottuu, kun vähemmän sisällöstä ehtii unohtaa.

    Mitään analyyttisen tarkkaa tutkimustyötä en tehnyt, enemmänkin koetin muodostaa kirjoista yleiskuvan, jonka perusteella sitten annoin niille kouluarvosanoja. Mitään tiukkaa kriteeristöä en seurannut, mutta huomiota kiinnitin kyllä erikoisesti Susikosken henkilökuvan muotoutumiseen. Siitä sitten joskus myöhemmin enemmän. Arvioinnin "raameina" oli koko lukemani Sariolan tuotanto, ei vain yksin Susikosket. Helppoa ei arvostelu ollut, kun kokonaiskuva tietysti muotoutui vasta sitä mukaa kun luku-urakka eteni. Pari "korjausliikettä" onkin arvosteluihin tehtävä näin jälkikäteen.

    "Elomme merta laiva purjehtii" 1966: 7 ½ -> 7
    "Susikoski ahtojäissä" 1979: 8 -> 7
    "Susikosken omatunto" 1979: 6 -> 7½

    Eivät nuo korjaukset kokonaisarviota muuta, mutta omaatuntoani vähän tyynnyttävät.

    Saagan voi jakaa kolmeen vaiheeseen:
    Varhaisvaihe alkaa "Laukausten hinnasta" 1956 ja päättyy "Minä, Olavi Susikoski" 1963. Kahdeksan tasokasta dekkaria, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa. Mieluisaa luettavaa vieläkin, ei vähiten mielenkiintoisen ajankuvansa ansiosta. Tarinoissa ja kerronnassa on elävyyttä, huumoria, vivahteikkuutta ja tapahtumia. Susikosken henkilökuva kehittyy koko ajan. Kouluarvosanaksi tämän vaiheen kirjoille sain 9 +.

    "Keskikausi" alkaa teoksesta "Aina roiskuu kun rapataan" 1964 ja päättyy "Susikosken omatuntoon" 1979. Ensimmäisen teoksen nimi kuvaa osuvasti koko kauden tuotantoa. Se on tasoltaan hyvin vaihtelevaa, paikoitellen kovassa kiireessä tehdyn tuntuista. On aivan erinomaisia kirjoja kuten "Surma surutalossa" 1973 ja "Enkeli lumessa" 1975, toisaalta taas melkoisia pohjanoteerauksia malliin jo edellä mainittu ensimmäinen kirja ja "Kolmen valtakunnan vainaja" 1971. Tuotannon keskiarvoksi sain n. 7+, eikä mainittavaa eroa syntynyt 60- ja 70-lukujen välille. Ehkä tason heilahtelu hieman lisääntyi 70-luvun puolella. Susikosken henkilöhahmo ei saanut enää suuria lisävivahteita, joitain kyllä. Mahtoiko Mauri jossain 60-luvun alkupuolella huomata, että Susikosket toimivat näppäränä rahantekokoneena aina akuutissa rahapulassaan. Ne kirjoitti nopeasti toistamalla tuttuja asetelmia ja juonikuvioita muun ehkä haastavamman ja hitaammin työstettävän kirjoitustyön ohella. Jos näin oli, niin tuotannon tasolle ei tämä strategia tehnyt hyvää.

    Susikosken myöhäisvaihe sijoittuu vv. 1980-1984, alkaen "Susikoski päiväntasaajalla" 1980 ja päättyen "Kolmen naisen talo" 1984. Kirjailijamaestromme alkaa olla selvästi kyllästynyt sankariinsa, vanhat maneerit, ilmaukset ja tapahtumat toistuvat. Kielikin alkaa olla kankeaa, vuoropuhelut epäluontevia. Susikosken henkilökuva on täysin paikoilleen jämähtänyt ja mikä pahinta, hänen osuutensa tarinoissa pienenee trendinomaisesti. Lukijaa alkaa kaiken tämän tuttuus kyllästyttää, melkeinpä tietää etukäteen mitä on tulossa. Sain tämän jakson arvioitua vain 6- tasoiseksi, mahtuupa joukkoon kaksi puhtaan nelosenkin arvoista suoritusta.

    Kaiken kaikkiaan löysin koko em. tuotannosta 9 kpl vähintään arvosanaan 9 yltävää teosta:
    Rotat pois laivasta 10
    Revontulet eivät kerro 10
    Leivätön pöytä on katettu 10
    Susikoski ottaa omansa 9+
    Sumua Susikosken yllä 9½
    Susikosken vaikein juttu 9 ½
    Surma surutalossa 9½
    Enkeli lumessa 9
    Seidan silmä 9

    7 kirjaa jäi arvioinnissani kutoseen tai alle, näistä 5 kpl oli Maurin myöhäiskaudelta:
    Aina roiskuu kun rapataan 5
    Kolmen valtakunnan vainaja 4½
    Susikoski päiväntasaajalla 4
    Petroskoin keltainen kissa 5
    Susikosken tulikoe 5 ½
    Ne viulut vasta maksoi 4
    Susikoski ja kolmen naisen talo 5 ½

    Tuskinpa tässä tuotannon jaottelussa ja kehityksessä Sariola-harrastajille mitään varsinaisesti uutta on, mutta joidenkin yksittäisten kirjojen osalta mielipiteet varmaan vaihtelevat suurestikin. Tulipa kumminkin yksi aikoinaan heikkona hetkenä luvattu homma hoidettua ja kaikki Susikosket luettua!







« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
En heitä ensimmäistä kiveä