Lukupiiri

« aihelistaan

En heitä ensimmäistä kiveä


  • nimimerkki

    ukkelo

    21.7.2020 klo 03:20
    En suosittele sotilasuraa maassa, jossa esimiesten esimiehet ovat pölkyllä kun jollain everstillä meni överiksi. Varoitus ohjeistuksella, että viina on viisasten juoma olisi ollut riittävä rangaistus.

  • nimimerkki

    puttonen

    19.11.2020 klo 19:05
    Hyvä tuo ukkelon otsikko ja sen alle laitan tiedoituksen perjantain 20.11.2020 iltapäiväelokuvasta tv-1 klo 13.15: "1918 - Mies ja hänen omatuntonsa", kotimainen vuodelta 1957, ohjaus Toivo Särkkä, pääosassa - Vuoden 2002 Susikoski - Åke Lindman!

    Elokuva pohjautuu Jarl Hemmerin romaaniin ja siinä muistaakseni oltiin Tammisaaren punavankileirillä, mutta tässä kärsitään Suomenlinnassa. Åken raskaat osat siis jatkuvat, sillä helppoa hänellä ei ollut keskiviikkonakaan elokuvassa "Me", jossa yhtenä juoppona nähtiin mainio Risto Mäkelä, josta heti tuli mieleen "Tuntemattoman ystävän" nakkeja isolla rahalla ostava rakennusmestari ja tietenkin myös Rasinkankaan isäntä Peteri, jonka mielestä murhamiehet pitäisi oikopäätä työntää pärehöylään.

















  • nimimerkki

    Serambleri

    19.11.2020 klo 21:15
    Tästä Ukkelon otsikosta tuli mieleen anekdootti, jonka talkoissa kertoi viiniseuran kunniaprelaatti. Oltiin tekemässä pohjatöitä, tasoittamassa radan paikkaa PMVS:n tulevalle menestyslajille. On näet hankkeena aloittaa seutukunnalla curlingharrastus.
    Näin tämä kunnioitettu jäsenemme:
    Oli siis kerran jossain keskisessä Italiassa alkamassa piispojen ja kardinaalien välinen curlingottelu. Kivet oli kiilloitettu ja jää kimalteli. Epäselvää oli vielä se, kumpi puolue aloittaa, eli siis heittää sen ensimmäisen kiven. Jäpitys jatkui, selvää ei saatu. Kilpailun johtava sihteeri, omasta mielestään kardinaali in spe, ehdotti epätoivoisena että kysytään ylhäältä.
    Ehdotus hyväksyttiin. Molemmat joukkueet kammertautuivat polviasentoon. Katse kohotettiin korkeuksiin. Kysymys lausuttiin paljaspäin, kunnioittavin ja nöyrin mielin -anteeksi, että häiritsemme, mutta-. Toivottiin pikaista ratkaisua, oloasento oli epämukava ja osalla pojista alkoi polvi pahentua.
    Eipä kestänyt kauankaan kun ilmeisesti pitkän yhteysvälin takia pahasti rätisevä ääni kuului kattokaiuttimista: "Rakkaat lapseni, muistakaa aikojen alussa antamani vaikeita tilanteita koskeva ohje. Se, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven!" .

    Prelaattimme muisteli, että asiaa oli sittemmin käsitelty Vatikaanin paikallislehden urheiluosastossa pienenä, jossain määrin vaikeaselkoisena uutisena. Jostain kalabaliikista siinä oli kirjoitettu.

  • nimimerkki

    puttonen

    8.10.2021 klo 11:33
    Valitsin mielestäni 11 parasta Susikoski-kirjaa 33:sta. Minua miellytti Leo Olavin toiminta kentällä ja joutuminen jopa vaaratilanteisiin. Samoin annoin arvoa sille, että Susikoski oli mukana kerronnassa kirjan alkupuolelta saakka. Tosin yhdessä valitussa rikostarkastaja tulee paikalle vasta yli sadan sivun, mutta siinä tarinassa on erikoinen murha-ase. Parissa kirjassa murhat jäävät todentamatta kokonaan ja yhdessä murha tuntuu jopa oikeutetulta... 1950-luvulta valitsin kolme kirjaa, 1960-luvulta neljä ja samoin 1970-luvulta. Harmillista, että Koltan unen pilasi Juhani Salokannel. Tässä nämä Susikoski-suosikkini ilmestymisjärjestyksessä:

    Rotat pois laivasta (1956)
    Revontulet eivät kerro (1957)
    Leivätön pöytä on katettu (1958)
    Minä, Olavi Susikoski (1963)
    Niin syvä on kuin pitkäkin (1965)
    Susikosken vaikein juttu (1967)
    Susikosken elämän kevät (1969)
    Surma surutalossa (1973)
    Enkeli lumessa (1975)
    Sininen lyhty (1978)
    Susikosken omatunto (1979)
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
En heitä ensimmäistä kiveä