Lukupiiri

Maurin kuolemasta 35 vuotta

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  9.8.2020 klo 20:43
  Kirje Sammatista
  
  Kirjailija Mauri Sariolan kuolemasta tulee tänään kuluneeksi 35 vuotta. Runsaan tuotannon jälkeensä jättänyttä värikästä persoonaa ei ole unohdettu. Nimikkoseura on olemassa ja toimii. Tänäkin poikkeuksellisena vuonna, jolloin normaali elämä on ollut erilaisten rajoitusten kahlitsemaa, Mauri Sariola-seura on onnistunut pitämään vuosikokouksensa ja vuosijuhlansa. Seuran lukupiirikin on hengissä. Paras kunnianosoitus kirjailijalle lienee, että hän vielä vuosikymmeniä kuolemansa jälkeen elää kirjojensa kautta lukijoiden mielissä ja että häntä edelleen kiitetään ja hänestä kiistellään.
  
  "Maamme tuotteliain, tunnetuin ja kenties kiistellyin viihdekirjailija", sanoo Maurista Seura-lehden artikkelissaan Hannu Holvas loppukesästä 1985 ja otsikoi muistokirjoituksensa ystävästään: "Hän uskalsi elää haluamallaan tavalla". Ystävälleen maisteri Hannu Holvakselle Mauri lähetti yhden ehkä viimeisimmistä kirjeistään. Se on päivätty Sammatissa 28.6.1985:
  
  Maisteri Hannu Holvas
  Seura
  HV. Huh! Kun tuli hurjien Sammatin kesäjuhlien jälkeen mieleen Heikki Asunnan runo, joka alkaa suunnilleen seuraavasti: "On tyhjä maa ja autiot on huoneet, on vieraat kellarini kuiviin juoneet ja leivän syöneet viime murikkaan ja sitten vuorollansa menneet menojaan. Vain ystäväni suru kuhkii kartanolla!
  Voi, voi, eikö tässä koskaan mitään opi? Mutta onhan ilo nähdä Eva Braun ylösnousemuksen päivänä! Parhain terveisin Mauri Sariola.
  PS. Maailman lyhyin päiväkäsky: "NO NYT, POJAT!"
  Kenraalimajuri Aaro Pajari 29.6.1941
  
  Muistokirjoituksessaan Hannu Holvas kuvailee ystäväänsä: "Mauri Sariola oli iso mies, mutta täysin aikuiseksi käsitteen negatiivisessa mielessä hän ei onneksi koskaan kasvanut. Mauri oli loppuun saakka poikaviikari, huoleton velikulta, armoton vitsienlohkoja ja suuri elämäntaiteilija.".

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  9.8.2020 klo 21:10
  Toinen kirje Sammatista
  
  Vakavampikin puoli Maurissa oli. Myös pitkäaikainen ystävä ja shakkikaveri Usko Santavuori sai Maurilta kesäisen kirjeen Sammatista. Tämä kirje saapui elokuussa 1976 yhdeksän vuotta ennen Maurin poismenoa:
  
  "Hyvä Veli. - - - Täällä ovat pyhät pihlajapuut puhjenneet Verlainen "Syksyn viulujen" ajatuksiin ja haukka leijailee korkealla. Mutta viime sunnuntaina näin, miten muuan täkäläinen vöyräs isäntä astui sisään esi-isiensä temppeliin. On kunnallinen luottamusmies, mutta tiettävästi myös ahkera viinamäen mies ja - niin kertovat - todellinen paikkakunnan Astuja. Mutta kun hän tuli suoraselkäisenä, otti kirkon kynnyksellä hatun lumivalkoisesta päästään, kumarsi Tuntemattomalle kuin Juhana III:n sivusta-adjutantti, istahti etupenkkiin, painoi päänsä kunnianarvoisaan yksityiseen alkurukoukseen, nosti sitten päänsä, rykäisi, otti virsikirjan ja pisti silmälasit nenälleen ja yhtyi jyrisevällä bassoäänellään kuuluisaan virteen:
  ... monet kuljen ma vaikeat retket
  isänmaatani outona etsin ma vaan...
  niin johan tuli huomioitsijallekin ohkainen olo.
  
  Ja tuli myös mieleen se hengellinen laulu, jota äitini soitti urkuharmoonilla Hattulan kunnan Kosken kansakoulun tyhjässä, kuun valaisemassa luokkahuoneessa. Ja lauloi:
  Miksi harmeta pääs
  Sinä synnissä soisit
  Ja sun talves ja jääs
  Vasta Herralle toisit?
  Mutta eihän tässä meikäläisellä ole vielä kiirettä. - - -
  Tuus Mauri"

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »