Lukupiiri

Hymy 8/74 Piinapenkki

• ---

  Matti Nummenpää

  22.12.2020 klo 17:12
  Ensimmäinen juttu on Hymy-lehdestä 8 vuodelta 1974. Se on otos Veikko Ennalan ”Piinapenkki” -sarjasta.
  
  Etusivulla on tähän artikkeliin liittyvä piirros.
  
  Pistetäänpäs pitkästä aikaa runo piinapenkkiin, sen on lähettänyt Iija-rouva Kuopiosta:
  
  ”Kuule, kyllä oot sä ihme heppu,
  kun sun vielä kestää peppu
  Vaikka käyt sä nude-hipat
  ja rakastelet monet likat...?
  Sä oot aika erikoinen
  sulle sopii tyyli moinen.
  Jos sä sillä tehet rahaa
  siinä ei lie mitään pahaa.”
  
  Kyllä nämä säkeet lyriikasta käyvät. Eräitä asiavirheitä tahdon kuitenkin oikoa. Rahaa ei millään kerry ja mitä tulee likkoihin, minut on vain julistettu jonkinlaisen seksiprofeetan osaan ja hyvin olen siihen näemmä istunutkin. Todellisuudessa pelkään tyttöjä ja vain kerran elämässäni olen vongannut ja silloinkin tähän tapaan:
  
  - Minulla – öh – tuota noin – äh – ikäänkuin – uh – pännii – huh.
  
  Mitä tulee yllä oleviin sanoihin mitä tulee, olen oppinut ne Rafael Paasiolta ja ehdotankin, että hänet nimitettäisiin vastedes mitä tulee -Paasioksi. Pankaapa vain merkille, niin hän aloittaa jok toisen lauseensa sanoilla mitä tulee.
  
  Mauri Sariola on lähettänyt piinapenkissä julkaistavaksi seuraavan kauniin kirjeen:
  
  Morjens, vanha kunnon agnostikko. Viittiks kirjoittaa tuosta kirkosta vähän siistimmin. Onhan se institutiona pysynyt pari tuhatta vuotta ja taitaa pysyäkin vielä myös atomiaikana, vaikka kuulemma ihmiskunnan kello käy yhä nopeammin. Tuli vain mieleen, kun tuossa ajoin kukkivan kesäaamun läpi pitkin sorapäällysteistä kylätietä ja satuin avaamaan autoradion. Tuli aamuhartaus (jota vanha äitini pisti minut pakolla kuuntelemaan jo siellä Hattulan kunnan Kosken koululla). Huonosti se kuunteleminen silloin maittoi, kun ajattelin lähinnä kesyä oravaani ja linnunmunakokoelmaani. Mutta ’puuksi kasvoi se siemen’, sanoo Yrjö Jylhä Kiirastuli -kokoelmassaan. Niin sitä asiaa: Tuossa tämän päivän aamuhartaudessa puhui joku pastori Seppo Kaarna Joensuusta. Ja sattui sanomaan Jumalasta (jonka minä kirjoitan isolla jiillä ja sinä pienellä) että Hän ei jätä ketään orvoksi. Silloin muistui mieleeni muuan tapaus. Koivulahdessa putosi taannoin Finnairin matkustajakone. Päällikkönä oli kokenut lentokapteeni Lasse Hattinen, jonka henkilökohtaisesti tunsin jo silloin, kun matkustelin sotilaspassilla Petroskoissa. Sen jälkeen en ole siellä matkustellutkaan. No niin. Tarkat jälkikäteistutkimukset osoittivat, että Hattinen oli ollut krapulassa. Ja että muka sen krapulan takia kone oli pudonnut ja parikymmentä ihmistä saanut surmansa. Entinen hävittäjälentäjä Lasse Hattinen tietysti joutui kuolemansa jälkeen yleisen halveksunnan kohteeksi, joka heijastui niin ikävällä tavalla hänen yhdeksänvuotiaaseen pikkupoikaansa, että lasta alettiin potkia ja syljeksiä koulun pihalla. Vähän tuttua vai, Veikko? Mutta sitten menikin muuan rohkea nuori pastori ja piti siunauspuheen ja sanoi arkun ääreltä etupenkissä istuvalle pojalle; ’Älä ole sinäkään murheellinen, pieni mies. Isäsi on taistellut tämän maan puolesta ja tehnyt siviilissäkin järkkymättä velvollisuutensa. Jumala ei jätä ketään orvoksi. ’Silloin innostui mol.oik.kand., ministeri Eljas Erkko ja sanoi minulle (olin silloin Hesarin rikosasianosaston johtajana): ’Tämä puhe näkyvästi lehteen!’ Ja pantiin kanssa. Toivottavasti pojasta kasvaa kunnon mies. Ainakin syljeskely loppui. Tommottia tuli mieleeni. Kun kuulemma maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja mitä kirkosta, niin enpäs perhana saa mieleeni, että se koskaan olisi minulle pahaa opettanut tai pahantekoon yllyttänyt. Ne pahat, jotka olen tehnyt, on kuiskuttanut korvaani se Vanha Vihtahousu. Eikä sen puoleen, etteikö pirun kelkassakin olisi silloin tällöin hurjan hauskaa ollut. Vanha kaverisi ja sen kehtaa tunnustaa – Mauri.”
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »