Lukupiiri
« aihelistaan
Kenen lennoilla tarjoilu pelaa
-
nimimerkkiukkelo
9.1.2021 klo 15:03Vierailtuani 60 valtiossa, listani on:
1. Ryanair
2. Blue Wings
3. Alaska Airlines
DC 10 aikana Finnair olisi listoilla. Mutta kohtelu on kehnoutunut kun asiakas on vanhentunut.
Samanlaista ikärsismia en ole havainnut ym. yhtiöiden lennoilla. Niissä tarjoilu on jatkunut vaikka Chivas Regalia ei enää ole jäljellä.
-
nimimerkkiputtonen
13.3.2021 klo 15:56Talvisodan päättymisestä on kulunut 81 vuotta. Aamu on harmaa, mutta sumusta nousee muistikuva, että on myös jonkun Sariolan sankarin vuosipäivä. Aivan oikein - toimittaja Aarre Kuusama täyttää 81 vuotta! Pirteä vanhus lienee saanut ensimmäisen koronarokotteensa. Toivottavasti entinen alainen, silloinen toimitusharjoittelija Isto Paananen käy onnittelemassa päivänsankaria kukkapuskan kanssa muistaen, että Aarre-pappa ei kaikista ruusuista huoli.
Sotiemme veteraaneille kerätään rahaa valtakunnallisella keräyksellä poliisihallituksen luvalla. Vuonna 2019 keräyksen kuluihin hupeni 23 prosenttia kerätystä summasta, viime vuonna peräti 34 prosenttia. Rintamasotilas tai -palvelustunnuksen omaavia veteraaneja on elossa tämän vuoden alussa noin 6000. Sotiemme naisia; veteraanien puolisoita ja leskiä, jotka ovat suurelta osin kotirintamanaisia on noin 15000. Sotaleskiä on elossa enää alle 50 henkilöä.
Viimeisen sotaveteraanin ennustetaan kuolevan 2036. Eli vuonna 1926 syntyneenä hän on silloin kunnioitettavassa iässä - 110-vuotias. Vuoden 1926 jälkeen syntyneitä sotaveteraaneja ei sentään taida olla. Tiettävästi joillakin jopa 1930-luvulla syntyneillä henkilöillä on jatkosodan muistomitali, kun ovat toimineet lähettipoikina taaemmissa esikunnissa. Usein olivat korkea-arvoisten komentajien poikia. Minä en oikein osaa pitää heitä varsinaisina sotaveteraaneina. Mauri Sariola kunnioitti sotaveteraaneja. Näin tekee puttonenkin ja kantaa lyhyen kortensa kekoon osallistumalla veteraanien hyväksi suoritettavaan keräykseen. Ainakin vielä.
Maailmassa on varmasti paljon kurjuutta ja hätää eikä globaali koronapandemia sitä ainakaan vähennä. Ristiriitainen on sellaisen kansalaisen osa, joka - kenties naiivin hyväuskoisena - ajattelee, että hänenkin roposellaan aiheutuisi jotain hyvää ja maailma muuttuisi hieman paremmaksi. Ainakin puttonen vaipui syviin mietteisiin maksettuaan perjantaipäivänä pankin tiskillä erään "rajattoman järjestön" lähettämän avustuspyynnön. Neljän päivän kuluttua tiistaina kolahti postilaatikkoon uusi saman järjestön samanlainen kerjuukirje. Välissä kun oli vielä viikonloppu, niin heräsi synkkä epäilys, että jonkinlainen robottihan sen uuden kirjeen lähetti heti kun edellisen maksu näkyi tilillä. Tuli siinä mieleen sellaisia Maurin kirjan nimiä kuin "Niin syvä on kuin pitkäkin", "Ne viulut vasta maksoi" ja "Sen yli käy vain tuuli viheltäin". Koskelan Jussin mielipide lehtimiehistäkin kävi mielessä: "Päivät kirjotellaan turhanaikasia ja ehtoolla juodaan tyhmien rahat..". Niin taitaa olla. Lääkärit ilman rajoja. Rajansa kaikella. -
nimimerkkiukkelo
15.4.2021 klo 09:50Menihän se noinkin, mutta vaikeaa on kestää että pari leijonaa puuttui taisteluiden todellisen johtajan. Axel Airon kauluksista.
ukkelo
edelleen Suomen vanhin vänrikki
-
nimimerkkiShuh
5.5.2025 klo 21:10Sattuipa silmiin tuo Ukkelon taannoinen kommentti Aksel Airosta. Totta on, että olisi sen herran kauluksiin vielä yksi leijona hyvinkin sopinut. Mutta niin olisi sopinut hänen läheisen alaisensa, eversti Valo Nihtilänkin. Nihtilähän oli päämajan todellinen monitaitoinen työmyyrä, joka joutui toisinaan tuurailemaan viinalasin vieressä joskus turhankin hyvin viihtynyttä esimiestään. Ja samasta syystä kerran useamman päivän ajan jopa rintamakomentajaa, "Pappa" Laatikaista. Uudempi sotahistoriallinen tutkimus on Nihtilän merkitystä alkanutkin korostaa, pitkäänhän hän oli tässä suhteessa jonkinlaisella "sivuraiteella", varmaankin paljolti asekätkentäjupakassa aikoinaan "ryvettyneenä".
Nihtilän ylentämättömyyttä on sotahistoriallisessa kirjallisuudessa useampaankin otteeseen kummasteltu. Hän yleni everstiksi varsin nuorena, mutta siihen se pysähtyi. Selitykseksi on tarjottu yleisesti marskin häntä kohtaan tuntemaa etäisyyttä: ammattitaidossa ja luotettavuudessa ei moitteen sijaa löytynyt, mutta jostain syystä Mannerheim ilmeisesti vierasti häntä persoonana. Tähänhän ei paljoa tarvittu, Mannerheim lokeroi ihmisiä varsin nopeasti eikä helposti mielipidettään muuttanut. Ehkä syy todella on tällainen. Toimintansa perusteella olisi mies ilman muuta kenraalikuntaan kuulunut.
Osallistu keskusteluun
Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.