Lukupiiri

« aihelistaan

Helsingin Sanomat 8.9.1956


  • Matti Nummenpää

    31.1.2021 klo 23:24
    Mauri Sariolan rikosuutisia

    KULOSAAREN HUOLTOASEMAN MELLAKKA

    Eilen kävelivät Helsingin raastuvanoikeuden 9. osaston istuntasaliin lainopin kand. Keijo Liinamaan vanavedessä muovipuristaja Ilmari Kalervo Rouhiainen, synt. 1930, levyseppä Väinö Johannes Alm, synt. 1915 ja viilari Hugo Emil Koski, synt. 1916, Syytetyistä on Koski aikaisemmin kunnostautunut, paitsi Espanjan sisällissodassa myös kotimaan valtiolliskriminaalisella näyttämöllä. Häntä on rangaistu mm kahdesta valtiopetoksen valmistelusta ja sodanaikana tekemästään kapinasta. Eilen vaati virallinen syyttäjä, vt. kaupunginviskaali Gunnar Kulm rangaistusta Koskelle ja hänen lakkovahtitovereilleen siitä, että he olivat syyllistyneet haitantekoon poliisiviranomaista kohtaan. Pääsyylliseksi epäilty, putkiasentaja Unto Kullervo Stenberg loisti poissaolollaan. Samoin ei ole saatu haastetuksi muutamaa muuta hulinoitsijaksi epäiltyä.

    Maaliskuun 17 päivänä sai radiopoliisi ilmoituksen, että Kulosaaressa sijaitsevalla Esson huoltoasemalla oli käynnissä mellakka. Ilmoituksen mukaan oli huoltoasemalle tapahtumapäivänä klo 14 aikaan tullut viisi lakkovahtia, jotka olivat jyrkässä sävyssä ilmoittaneet tahtonsa. Tahto oli, että bensiiniä ei myydä. Aseman vuokraaja oli ollut toista mieltä ja syntyneen sananvaihdon jälkeen oli Stenberg lyönyt nyrkillä aseman vuokraajaa. Radiopoliisi otti miehen kiinni, mutta kun paikalle oli saapunut lisää lakkolaisia, oli lyöjä päässsyt pakenemaan. Kuin tilauksesesta oli paikalle samassa ilmestynyt harmaa Moskvitsh, joka korjasi lainrikkojan suojiinsa. Autoon pantiin heti sen verran ”melua pellin alle”, että tekijää ei enää onnistuttu pidättämään.

    Syyttäjän käsityksen mukaan olivat Koski, Alm ja Rouhiainen vastustaneet virkavaltaa kieltäytymällä sanomasta nimeään heiltä sitä tiedusteltaessa. Miehet oli pidätetty ja poliisiasemalla oli sanainen arkku auennut.

    Eilen väittivät kaikki syytetyt oikeudessa, että heidät oli pidätetty syyttömästi. Heidän väitteensä Mukaan oli poliisi sullonut heidät vähemmän hellävaroen autoon, vaikka heillä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Jokainen syytetyistä väitti, ettei poliisi ollut edes kysynyt heiltä nimeä, vielä vähemmän että he olisivat kieltäytyneet kysymykseen vastaamasta. Vielä he väittivät huoltoaseman vuokraajan uhkailleen lakkovahteja kädessään olleella kumivasralla.

    Jutussa kuultiin kuutta todistajaa. Todistajien joukossa oli poliisimiehiä, mutta kukaan todistajista ei ollut ehdottoman varma, että nyt raastuvassa syytteessä olivat ne henkilöt, jotka olivat uhmanneet virkavaltaa, Juttu lykättiin.


  • nimimerkki

    Serambleri

    3.2.2021 klo 19:48
    Ajat ja tavat muuttuvat. On sentään jotain ennallaankin. Ennallaan on se, että tässäkin jutussa ovat vastaajana kertomansa mukaan syyttömästi pidätetyt ja poliisin kiinnioton yhteydessä epähellävaraisesti kohtelemat henkilot.
    Mutta muutoksiakin on vuosikymmenien aikana tapahtunut.
    Eipä paineta nykyään lehteen lievästä pahoinpitelystä epäiltyjen nimiä, ammatteja eikä aiempia valtiolliskriminaalisella (kuulostaapa jyhkeältä) alalla kunnostautumisia.
    Sitä ei ole kerrottu, miten se sanainen arkku siellä poliisiasemalla aukesi, ovatko avaimet nykyään erilaisia?

    Ajan henki oli muutenkin henkilötietoja hövelisti julkaiseva. Esimerkki tuli mieleen. Ettei vaan olisi jokin Maurin risteilykirja? Matkalippujen ja -ohjeiden yhteydessä tuli osallistujalle postissa matkatoimistosta luettelo matkakumppaneista. Oli nimi, ammatti, onko nainut vaiko -maton, taisi olla hytin numerokin, en lähde nyt tarkastamaan, joku sen kyllä muistaa jos kysessä Maurin kirja on ja pian täällä kertoo.
    Jollain risteilyllä taisi mukana toimittaja, joka pyysi ja sai kapteenilta nähtäväkseen matkalaisten passit jymyjutun taustatietojen hankkimista varten. Nyt kyllä alkoi epäilyttää tämä muistikuvani, voisiko tosiaan olla mahdollista...

    Ei kuitenkaan mitään uutta tässä tiedon julkistamisessa.
    Olen vanhasta sanomalehdestä ihmetellen lukenut palstaa, jossa lueteltiin keitä matkalaisia oli eilen kirjoittautunut mihinkin pääkaupungin hotelliin. Oli jännittävää lukea, mihin ja milloin majoittui kuuluisa näyttelijä Also Starring seurueineen ja missä öitsivät Adam aus und von Paradis ja (avo?)puolisonsa Eve Apfelfrucht maailman pitkää sivua tahkotessaan. Oli siellä myös edustaja Tauno Takkela Kestilästä, liikeasioissa

    On todella mukavaa lukea tuota oikeussaliselostusta. Kieli taipuu ja asia etenee. Pisteitä on käytetty riittävästi. Ei tarvitse jännittää, miten virke kulkee eikä pelätä sen päättyvän kieliopilliseen haaksirikkoon. Nyt näytetty niitä "erinomaisia stilistisiä kykyjä", joita Hesarin työpaikkailmoituksessa kuulemma vaadittiin. Selkeästi sanottu on selkeästi ajateltu.
    Lukija on saattanut aamukahvinsa ääressä ajatella, että tuosta kirjoittajasta saatamme vielä kuulla jossain muussakin yhteydessä.

  • nimimerkki

    Serambleri

    4.2.2021 klo 17:14
    Aina tulee vähintään lisänumero, kun itse kysyy ja itse vastaa. Niin nytkin. Tuossa edellä taivastelin jossain Maurin risteilykirjassa mahdollisesti esiintyvää henkilötietojen käsittelyn löysyyttä. Alkoi siinä hiljakseen muistikuvaa omastakin takaa syntyä. Arkkitehti Jouko Saukonsuo se oli. Hän sai matkatoimistosta, kaiketi kyllä pyytämällä risteilyvieraiden luettelon, hyttinumeroineen toki.
    Laivan kapteenin puhui pyörryksiin jonkin toimituksen tehopaketti, olisiko tuo ollut Lea Tiiksa? Käsittelyn tulos oli kuitenkin se, että kippari luovutti matkustavaisten passit tutkivan journalistin selattavaksi.
    Kirja on Elomme merta laiva purjehtii.

  • nimimerkki

    puttonen

    4.2.2021 klo 21:22
    Joskus on näillä palstoilla pohdittu Maurin ja Kalle Päätalon yhteyksiä - Gummeruksen kirjailijoita kun kumpikin olivat. Tässä tapauksessa yhteyttä tuskin on, vaikka Mauri ainakin jonkin verran Kallen alkupään tuotantoa luki, kuten Kallekin Maurin. Kerrotaanpa kuitenkin.

    Tarmokas lehtinainen Lea Tiiksa kertoili Saukonsuolle golfin sääntöjä ja historiaa lentomatkalla sivukaupalla. Päätalon tuotannosta löytyy myös tiiksa Iijoki-sarjan alkupuolelta. Kallen isä Herkko muisti manailla Korpi-Anttia eli Satusetää, joka muurasi "paikkaansa hakevaa uunia" kolmisen viikkoa pilaten vielä hyvät värkit (tarvikkeet) ja hyvän työmiehen (Kallen), joka pikkupojan innolla kuunteli Satusetän juttuja alkaen pian itsekin kirjoitella ja keksiä tarinoita.

    Herkko sai kuitenkin ainakin pienen revanssin Satusedästä kun kerran ison metsätyöporukan majaillessa eräässä talossa, sinne saapui myös moniosaaja Korpi-Antti tarjoamaan kovan työn jäykistämille metsureille hierontapalveluja. Talon emäntääkin Korpi-Antti hieroi kamarissa, mutta kuinka ollakaan, vetreää naista hieroessaan Satusetällä alkoi "käymään ipparalle" (Satusetän oma ilmaisu). Sanataiteilija Juice Leskinen lauloi, että naisia on hänenkin ympärillään pyörinyt, mutta se on useimmiten jäänyt kättelyksi. Niin kävi Satusetällekin. Railakas emäntä antoi ensin vähän ymmärtää, mutta otti sitten Satusetän miehuudesta oikein emäntämäisen otteen ja talutti hangoittelevan oriin nauraen pirttiin savottamiesten suureksi riemuksi. Tällä kertaa Satusetän jutut olivat hakemisessa, mutta pystyi hän sentään hokemaan: "Irti tiiksasta...irti tiiksasta..".

    Ja vielä: Aikansa naurettuaan emäntä tuumi, että ryypätäänpä kahvit välillä ja sitten mennään Satusetän kanssa jatkamaan lihan muokkaamista. Miituuta ei Koillismaalla vielä tunnettu.

  • nimimerkki

    Serambleri

    24.2.2021 klo 15:42
    Kuten hyvin tiedetään, on.....ei nyt olla olevinaan kuitenkaan kaikivaltiaita eikä edes ainakaan kaukaa viisaita, muuten vaan havainnoin. Tiedänpä vaan fysiikasta, vai oliko kemiaa,souvot,(Joukahaisen tasolla siis tiedän) että molekyylien vipinä hidastuu kylmässä. Palstamme on hyvä esimerkki. On ollut kylmän rauhallista talven selän taittamista. Sääkoira Sini nyt äsken lupaili, että vilkastuu liike lähiaikoina. Eilen jo glaseerattiin meillä päin taivasalla-autot.
    Edellä kirjoitettiin hitauttakin hipaisten. Lea Tiiksa ei pitänyt kiirettä valistaessaan matkakumppaniaan golfin yksityiskohdista, no pieleenhän siinäkin mentiin sen bogin kanssa, mutta väliäkö sen.
    Kun korkeasti kunnioitettu kirjallinen jaarittelija Päätalo mainittin, tuli ei yht`äkkiä eikä yllättäen mieleen teoksissaan vallitseva verkkaus. Ei pahaa sanaa siitä, lukeminen, nauttimisesta puhumattakaan, on vapaaehtoista. Kaikenlainen hyggeily, kotoilu, villasukkailu, lorvailu... on nyt niin in-in, jopa intistä kuuluu sellaisia merkkejä. Kotoillaan vaan ja pelataan koronaa niin että nappulat sinkoilee.
    Päädyin ajattelemaan hitautta äärimmäiselle rajalle vietynä käsitteenä. Menestys oli kehno, ei tuota käsitteiden kasitteellisyyttä meikäläisen humeetilla osaa käsitellä. Kerrankin olin juuri päässyt alkuun, kun rouva S. jo tempoi olkapäästä ja komensi ylös ajattelutuolista. Mutisi jotain liian äänekkäästä ajattelusta. En kyllä kuorsaa, en ole kuullut. Kuulemma sängyssä yleensä nukutaan.
    Hitauden ymmärtämiseen tarvitaankin siis konkreettisia tai ainakin tajuttavia esimerkkejä.

    Olen tällä palstalla joskus kauan sitten ehdottanut hitauden huipuksi erästä julkaisematta jäänyttä teosta. Hyryn Antti oli Kilven Volterilla istumassa ihan ajan kanssa iltaa, hitaasti piiputellen ja hieman siemaillenkin.. Pojat päättivät yhteistyöstä. Ajatus oli uuvuttaa kriitikot, täältä pesee, kiireet on nyt loppu.
    Gentelmen, valitkaa piippunne! Ottakaa mukava asento!

    Hyry tulee muuraamaan uunin Alastalon saliin.

    No, se tuosta hitauden olemuksesta. Seuraa kysymys.

    On näennäisen epämääräinen ja turhan oloinen desimaaliluku 0,19355... pötkö jatkuu ties kuinka mutta tuossa maistiainen. Mitä tommottella tekee? Ei liity tuumiin, jos joku sitä tuumii.
    Vastaukset tälle palstalle. Ei turhaa hoppua, jos vaikka ennen Vappua!




  • nimimerkki

    Magisteri

    24.2.2021 klo 18:19
    Piti googlata, 0,19355 on 24% arvonlisäveron kerroin.

    Diplomi- insinöörin kirjoittama Uuni myi Finlandia-palkittuna enemmän kuin Hyryn muut kirjat yhteensä. Uuni on lukematta, mutta saman kirjailijan Aitta luettu.

    Epäilen Alastalon salissa olleen Volter Kilveltä jonkinlaisen jäynän arvostelijoille. Teki, mitä vain, aina kehutaan. Onhan kirjan yksi luku alaotsikoltaan - luku, jonka hyvin jättää lukematta, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan luvuissa. Koko kirja kahlattu, kesä siinä meni. Eräs toinen kirjan kahlannut kertoi lukevansa sen joka vuosi.

  • nimimerkki

    Serambleri

    24.2.2021 klo 20:39
    Täällähän vastataan, kysyy mitä vaan. Hyvä ja oikein. Luvulla saa summasta 24 % alvin näkyviin. Joitain hyödyllisiä lukuja on pitänyt tosiaan oppia. Nykyään vain ohjelmoi laskimeen. Näinä päivinä tuo onkin ihan ajankohtainen. Tuon edellisen lisäksi on kiinnostava se niin sanottu pii. Väitti opettaja koulussa että se olisi joku ympyrän jäsenten oma juttu. No voi olla sekin. Todellisuudessa luku on kerroin, jolla valtuustolle tai eduskunnalle hyväksyttäväksi esitelty kustannusarvio kerrotaan jotta saadaan toteutuvat kustannukset. Esim operaatio Mäntyniemi.

    Volter Kilven motiiveista en nyt lähde sanalle. Vaikuttaa selvältä syötiltä. Junnun laulussa kaupparatsu Huikkanen lähtee kuin särjen perään hauki. Epäilyttää, että tuossa särjessä on isokaliperinen iskukoukku kätkettynä. Jään kaislikkoon kytikselle ja tuumin, että Alastalon salissa ei kannata kahlata, siellä uidaan, kellutaan ja nautitaan, ihaillaan ennen näkemätöntä kielen koralliriuttaa.

    Ja sitten taas, rookas pillit. Antti Hyry on kirjoittanut hammaslääkärin toivekirjan. No?

  • nimimerkki

    Magisteri

    24.2.2021 klo 20:52
    Olisikohan se hammaslääkärin toivekirja Silta liikkuu?
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Helsingin Sanomat 8.9.1956