Lukupiiri

Helsingin Sanomien rikosuutisia

• ---

  Matti Nummenpää

  24.2.2021 klo 21:09
  Helsingin Sanomat 28.7.1956
  
  Pahoinpitely putkassa – julkinen paikka
  
  Virallisella syyttäjällä ei ole puhevaltaa rikosasioissa, jos kysymyksessä on lievä pahoinpitely, joka on tapahtunut yksityisessä paikassa. Eilen ei syyttäjä aikonut tästä syystä johtuen ottaa puhevaltaa, mutta kun raastuvanoikeuden puheenjohtaja huomautti poliisiputkan olevan julkisen paikan, alkoi nurkkapöydästä kuulua asiaa. Syyttäjä vaati kirvesmies Viljo Veikko Kurkolle rangaistusta erittäni raskauttavien asianhaarojen vallitessa tapahtuneesta lievästä pahoinpitelystä.
  Kirvesmies Kurko oli haastettu jo aikaisempaan oikeudenistuntoon, mutta hän ei ollut suvainnut saapua. Tästä syystä hänet napattiin kiinni ja Kurko sai kunnian kävellä oikeussaliin poliisimiehen saattamana. Asianomistaja – tapauksen yhteydessä pahoinpidelty toinen kirvesmies – käveli puolestaan sisään vanginvartija vanavedessään. Asianomistaja oli sakkovanki. Tapaus oli sattunut Haagan poliisiaseman pidätyssellissä jo pari vuotta sitten.
  Asianomistajan kertoman mukaan oli hänet pidätetty juopumuksesta. Paneuduttuaan nukkumaan oli hän pian kokenut ikävän herätyksen. Kurkon puristaessa häntä kurkusta, hakatessa päätä makuulavierin reunaan ja täydentäen löylyä vielä muutamalla nasevalla nyrkiniskulla. Kurko puolestaan väitti olevansa humalatilastaan johtuen täysin tietämätön tästä pahoinpitelystä. Kumpikin osapuoli oi perin yrmy ja lyhytsanainen veikko ja vastaukset puheenjohtajan kysymyksiin olivat omituista kuultavaa.
  - No, paljonko vaaditte korvausta? tiedusteli puheenjohtaja aluksi asianomistajalta.
  - Se oli parinkymmenen tonnin tärsky.
  - Tarkemmin?
  - En ole syventynyt asiaan.
  - Olisi parasta syventyä. Esittäkää korvausvaatimuksenne perustellusti.
  - Se oli parinkymmen tonnin juttu.
  Kuulin sen jo kerran, sanoi puheenjohtaja Lasse Lehtonen kärsivällisesti. Mutta teidän on yksilöitävä korvausvaatimuksenne. Siis paljonko menetetystä työajasta ja paljonko kivusta ja särystä?
  - Se on kakskymmentätonnia. Koko roska.
  - Jaha. Puheenjohtaja onki lopulta puoliväkisin esille hieman järjellisemmän vaatimuksen. Sitten joutui Kurko kysymyssateeseen:
  - Mitä mieltä olette korvausvaatimuksesta?
  - Liikaa.
  - Tarkemmin?
  - Se on liikaa, eiks se jo tullut kuulluksi?
  - Tuli kyllä, mutta miksi se on liikaa? Onko ansiotulo mielestänne liian korkea vai onko kipu ja särkyosassa jotain huomautettavaa?
  - Se on liikaa. Meinaan, jos tuo ukko joutuu olemaan pois työstä pari päivää, niin se palkan minä maksan. Kyllä siinä menevät samassa kivut ja särytkin. Ainakin meikäläisellä.
  - Tarkoitatte, että jos teitä lyödään, te ette vaatisi mitään`
  - Mitäs niistä pikkumuksuista. Ja pistäkää sinne pöytäkirjaan vaikka niin, että maksan kaikki, mitä kaveri vaatii. Äkempäähän selvä tulee.
  Puheenjohtaja kohautti olkapäitään, asiat merkittiin pöytäkirjaan ja pian sai Kurko kuulla olevansa paitsi tuomittua korvaussummaa myös 6.000 markan sakkorangaistusta köyhempi.
  

• ---

  Matti Nummenpää

  25.3.2021 klo 14:48
  Helsingin Sanomat 26.7.1956
  
  Jätti risat nurkkaan ja poistui ”herrana”
  
  Poliisin etsintäkuuluttama sotilaskarkuri ja varkaudesta ehdonalaisessa vapaudessa oleva työmies Kauko Hukkanen pisteli kaikessa rauhassa poskeensa nakkimakkaroita Esplanadilla, kun virkavallan raskas käsi laskeutui miehen olalle. Hukkasen selitys, että hän oli Kauko Pajanen Kuopiosta kaikui kuuroille korville ja Hukkanen sai kiskoa ylleen raidalliset vaatekappaleet. Vangin puku olikin Hukkasen vain kuukauden kestäneen vapauden aikana jo kolmas vaatekerta, sillä kyllästyttyään omaan asuunsa oli Hukkanen jättänyt sen erään asunnon nurkkaan poistuen sitten asianomistajan puku yllään ja kengät jaloissaan.
  Asianomistaja oli saanut aloittaa opiskelunsa maailman kiittämättömyyttä koskevassa tiedekunnassa viime kesäkuun 4 päivänä. Hän oli tavannut kaupungilla Hukkasen ja tämä oli, paitsi esittänyt väärän nimen ja kotipaikan, myös runoillut tarinan Käpylässä asuvasta uskovaisesta sedästään, jonka luo Hukkanen ei uskaltanut mennä myöhäiseen vuorokaudenaikaan yöpymään. Setä ei kuulemma pitänyt yöjuoksuista. Asianomistaja puolestaan ei pitänyt Hukkasesta huomattuaan tämän temput.
  
  Saatuaan asianomistajan tarjoamaan hänelle yösijan Vilhovuorenkatu 10:ssä sijaitsevassa asunnossa Hukkanen jäi aamulla asianomistajan lähtiessä työhön vielä lojumaan vuoteeseen. Hukkasta ”nukutti” ankarasti, mutta unisuus katosi asianomistajan lähdettyä. Hukkanen pomppasi vikkelästi tassuilleen ja veteli asianomistajalle kuuluvia vaatekappaleita ylleen 19.350 markan arvosta. Raaputettuaan hetken korvantaustaan asianomistaja paineli poliisin puheille ja selosti yövieraan puuhat. Poliisi haeskeli tietysti turhaan ”Kauko Pajasta” Kuopiosta, mutta lopulta tuli sattuma avuksi. Asianomistaja näki Hukkasen Esplanadilla ja usutti esivallan miehen niskavilloihin.
  
  Hukkanen tuomittiin eilen Helsingin ro:ssa varkaudesta 8 kuukaudeksi vankeuteen ja Hukkasen hukkaamat vaatekappaleet määrättiin korvattavaksi.
  

• ---

  Matti Nummenpää

  26.3.2021 klo 16:16
  Tänään TV1: ssä tulleen elokuvan "Totuus on armoton" juonessa on myös armomurhatapaus. Tällä on myös todellisuudessa tapahtunut esikuva. Samoin on Mauri Sariola tehnyt samasta aiheesta lehtinovellin. Nyt julkaisen tämän tapauksen ensimmäisen lehtiuutisen. Myös todellisuudessa mielentilatutkimus vaikutti tuomion määrään. Olen tästä aiheesta aikaisemmin kirjoittanut keskustelupalstalla parikin kertaa oikeuden pöytäkirjoista olevat tuomiot. Hän istui muutaman kuukauden, koska tuomiosta vähennettiin pitkälle jatkuneen oikeuskäsittelyn johdosta ollut tutkintavankeusaika. Olen jättänyt asianomaisten nimet mainitsematta myös siksi, että ne ovat otsikossa ja itse jutussa erilaiset.
  
  
  Helsingin Sanomat 4.2.1956
  
  
  Murhaaja vai hyväntekijä?
  Rouva Helena Xxx syytteessä miehensä surmaamisesta
  
  Virallinen syyttäjä vaati eilen Helsingin ro:ssa rangaistusta murhasta surupukuiselle rouva Helena Xxx:lle, joka oli vangittuna tuotu oikeuteen. Hän katsoi että syytetty on tammikuun 7 päivänä surmaamisen aikomuksessa vakain tuumin ottanut hengen mieheltään, maisteri Harry Erolf Xxx:lta mahdollisesti tämän suostumuksella, mutta ei vakaasta pyynnöstä. Surmaaminen tapahtui antamalla voimakas morfiiniruiske halvaantuneelle maist. Xxx:lle.
  
  Ruiskeen annettuaan oli rouva joka on sairaanhoitaja, odottanut kunnes aviomies oli menettänyt tajuntansa ja ottanut sitten itse veronsalia sekä hyosiinruiskeen tarkoituksenaan itsekin päättää päivänsä. Tämä oli tapahtunut lauantaina iltapäivällä, jolloin avioparin asunnossa Aurorankadun varrella ei ollut ketään muita. Illalla kotiin tullut kotiapulainen ei ollut huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa ennen kuin seuraavana aamuna. Kun maisteri, joka tavallisesti aina kuunteli sunnuntaiaamun jumalanpalveluksen, ei ollut kello 10 mennessä edes herännyt, oli kotiapulainen mennyt makuuhuoneeseen ja tavannut puolisot siellä kummankin vuoteissaan päiväpukeissa. Paikalle kutsuttu rouvan sisar ja lääkäri saattoivat vain todeta maisteri Xxx:n kuolleeksi, mutta rouvan olevan vielä hengissä. Sairaalaan vietynä tämä tuli tajuihinsa seuraavana keskiviikkona ja tointui lopullisesti.
  
  Tapauksen syyksi rouva oikeudessa kertoi, että hän oli miehensä neljä vuotta kestäneestä sairaudesta, omasta heikentyneestä terveydestään, taloudellisista huolista ja huoneenvuokraikävyyksistä niin masentunut, ettei ollut nähnyt tilanteessa muuta ratkaisua kuin ehdottaa miehelleen tämän maailman jättämistä. Mies, joka aikaisemmin oli itsekin harkinnut samaa asiaa, oli rouvan kertoman mukaan suostunut ehdotukseen. Käytettyjä myrkkyaineita rouva kertoi säilyttäneensä sodan ajoilta siltä varalta, että maa joutuisi miehitetyksi.
  
  Maist. Xxx oli saanut halvauksen v. 1951. Hänen sisarensa oli pyytänyt silloista sairaanhoitaja Xss pitämään huolta veljestään. Avioliitto oli solmittu v. 1953. ”Katsoin sen velvollisuudekseni” kertoi rouva Xxx oikeudessa. Avioliiton solmittuaan rouva oli jatkanut sairaanhoitoasemansa hoitamista ja asunut omassa asunnossaan Rauhankadulla käyden joka päivä miestään katsomassa, mutta viipyen vain sunnuntaintienoot yötäkin miehensä luona.
  
  Todistajina kuultiin maist. XXX:n kotiapulaista, rouvan sisarta ja huoneistossa asuvaa alivuokralaista. He kertoivat pariskunnan viettäneen sopuisaa elämää, vaikka tavanomaisia pikkuriitoja oli joskus esiintynyt.
  
  Koska Maist. XXX:n kuolinsyytä ei vielä ole oikeuslääkeopillisesti tutkittu, lykättiin juttu syyttäjän pyynnöstä kahdella viikolla. Syytetyn avustaja varat. Julius Lagus ei vielä tällä kerralla esittänyt vastinetta.
  
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »