Lukupiiri

Vetämätön värisuora

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  15.8.2021 klo 14:38
  Lukaisin teoksen parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Mitään muistikuvaa ei aiemmasta lukukerrasta ollut jäänyt. Nyt jäi päällimmäiseksi vaikutelma, että se sisältää ennen muuta Maurin tiivistetyn käsityksen avioliitosta: vaimo on ok, kun hoitaa kodin ja lapset eikä tee syrjähyppyjä mutta sallii kyllä miehelleen sellaiset; vaimo jaksaa ymmärtää miehensä toilailuja loputtomiin, vaikka niistä aina välillä metelin nostaakin. Avioliitto on toveruutta, rakkaudet ja ihastukset mies hakee muualta. Kerronta on pitkäveteistä ja vuoropuhelut kömpelöitä. Runsaasti käytettyjen ennen muuta latinankielisten, mutta myös jonkin verran ranskan- ja englanninkielisten sitaattien ja sanontojen viljely lienee tarkoitettu korostamaan päähenkilön sivistyneisyyttä, mutta eivät ne mitenkään luontevasti vuoropuheluihin istu, tekevät melkeinpä huvittavan kömpelön vaikutuksen. Loppupuolen hotelliyökohtaus lähenee tahattomasti komediallista otetta ja on lisäksi pahasti ylipitkäksi venytetty. Romanttisten kohtaamisten kuvaus ei ole Maurin vahvinta aluetta yleensäkään, ja tässä hän menee pahasti metsään. Naispääosassa on Maurin mieltymyksistä poiketen täysi tummaverikkö, eikä miespääosassakaan ole menestyvä reipasotteinen juristi vaan jahkaileva, jopa vähän nössömäinen opettaja. Jonkinlaisena teoksen teemana voinee pitää sitä, että miehen pitää ainakin kerran elämässään kunnolla "repäistä" vaikka hetken mielijohteesta - mieluummin useammin. Niin tekee teoksen päähenkilö - ja palaa sitten yksinäisyyteensä ja elämänsä tylsyyteen nojatuoliin antamaan opetusta ehtolaisille.
  Arvosanani tälle teokselle Sariola-asteikollani (4-10): 6
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  4.9.2021 klo 22:33
  Kommenttini ei liity kyseiseen kirjaan, mutta otsikon alle se sopinee. Neljän kuninkaan kirjan selailusta on kysymys. Joskus itsekin pelannut... Meillä oli ainakin aivan selvä sääntö, että jos sököä (avopokeri) pelattaessa jokaiselle pelaajalle oli jaettu viisi korttia (neljä kuvapuoli ylöspäin, yksi alaspäin) ja alkoi ns. "nokitusvaihe", niin suurimman pintapelin omaava pelaaja aloitti nokittamisen eli hänellä oli "puheet". Mikäli hän sanoi: "Sökö" tai "sökönä", puhevalta siirtyi hänen vasemmalla puolellaan olevalle pelaajalle. Täten puhevallastaan luopunut pelaaja sai enää ainoastaan maksaa eli "katsoa" muiden tekemät nokitukset, mutta ei enää korottaa lisää.
  
  Himolan korpitukikohdassa sotamies Mörskyllä on pinnassa kolme nelosta, mutta puhevallan ottaakin vääpeli Jokivuori, joka ähkäisee: "Sökö!". Hänellä on pinnassa kaksi paria eli Mörskyn pintapeliä huonompi peli! Alikersantti Lehmus sanoo: "Antaa mennä. Vallat". Mörsky nokittaa pari tonnia. Jokivuori maksaa. Lehmus maksaa ja koska tietää olevansa värisuorallaan saletissa eli varma voittaja, korottaa vielä kolme tonnia paremmaksi! Ei olisi Esa Lehmuksella ollut asiaa meidän pelipöytään!
  
  Ihmetyttää, jos Maurin aikoina noin todella pelattiin? Luulisi Maurin, jos kenen, tunteneen sökön säännöt niin hyvin, ettei vahingossakaan kirjoittaisi pelaamisesta noin tökerösti? Toinen asia, jota olen samassa kirjassa aina oudoksunut on se "jupiseva ukkohiisi". Kuten on monesti todettu, niin ei se Juho Kusti Paasikiven anagrammi ole. Harmillista, kun kirja on muuten mielestäni hyvä. Siinä on onnellinen loppu ja sen kyllä Maurin postuumiteokselle suo.

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  5.9.2021 klo 20:30
  En ole itse minkäänlainen "korttihai", enkä siis osaa uhkapelikuvauksia asiantuntemuksella arvioidakaan. Suosikkipelini oli - silloin kun yleensä vielä korttipelejä harrastin - canasta, mutta se ei Maurin pelisuosikkeihin varmasti kuulunut, vaikka sitäkin tiettävästi rahapelinä jossain määrin harrastetaan.
  Muistui vaan mieleen jossain seuran jäsenlehdistä ollut haastattelu entisestä suomalaisesta ammattipelurista, olisiko ollut Lehto sukunimeltään, etunimi oli ehkä Erkki? Ihan varmasti en nimeä muista, mutta kyseinen herra oli useasti pelannut Maurinkin kanssa. Hän totesi muistaakseni Maurin olleen innokas ja sitkeä mutta ei kovin taitava peluri, vaikka aikanaan tosi paljon pelasikin. Otti kuulemma tarpeettoman isoja riskejä tai sitten oli liian varovainen, mutta molempia yleensä ehdottomasti väärässä paikassa. Voittojakin Maurille toki kertyi, mutta paljon vähemmän kuin tappioita. Lehto lopetti sittemmin ammattipelurin hommat, ja mahtoiko Maurillakin shakkilauta korvata viimeisinä vuosina korttipakan yhä useammin?

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  15.9.2021 klo 23:45
  ”Värisuora” luettu, Shuh kirjoitti siitä kaiken oleellisen. Itsekin olen lukenut kirjan vuosia sitten, mutta ei mitään muistikuvaa. Sariolan miespäähenkilöt ovat kaikki sotahistorian asiantuntijoita. Nyt ihmetyttää kolmikymppinen, mutta jo elämään kyllästynyt maisteri ja lehtori. Hän tuntuu mielessään epäonnistuneen, kun on vain oppikoulun lehtori. Olisi ollut ikää edes parikymmentä vuotta enemmän. Opiskelukaveri oli edennyt pankinjohtajaksi, jälleen kolmikymppinen uraohjus, nyt toisin vain sivuhenkilönä.
  
  Ehkä kouluarvosana kutonen olisi ihan paikallaan.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  15.9.2021 klo 23:47
  ”Värisuora” luettu, Shuh kirjoitti siitä kaiken oleellisen. Itsekin olen lukenut kirjan vuosia sitten, mutta ei mitään muistikuvaa. Sariolan miespäähenkilöt ovat kaikki sotahistorian asiantuntijoita. Nyt ihmetyttää kolmikymppinen, mutta jo elämään kyllästynyt maisteri ja lehtori. Hän tuntuu mielessään epäonnistuneen, kun on vain oppikoulun lehtori. Olisi ollut ikää edes parikymmentä vuotta enemmän. Opiskelukaveri oli edennyt pankinjohtajaksi, jälleen kolmikymppinen uraohjus, nyt toisin vain sivuhenkilönä.
  
  Ehkä kouluarvosana kutonen olisi ihan paikallaan.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  15.9.2021 klo 23:49
  Roskapostin esto temppuili, ilmoitti, ettei roskapostin esto onnistunut, yritä uudelleen ja kun yritin, tuli viesti kahteen kertoaan.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »