Lukupiiri

« aihelistaan

Susikoski ahtojäissä


  • nimimerkki

    ukkelo

    28.8.2021 klo 23:45

    Kannatti lukea kun viime kerrasta on kulunut yli 30 vuotta ja en oikein muistanut kuinka siinä kävi. Arvostan erityisesti vihjeitä, joista olisi pitänyt ymmärtää miksi juuri kyseinen uhri valikoitui surmatyön kohteeksi. Vielä vaikeampaa oli havaita kuka oli surmatyön toteuttaja. Luokittelen tämän maailmanluokan teokseksi koska syy- ja seuraussuhteet paljastuvat vasta viimeisillä sivuilla. Vasta jälkikäteen on todettava, että vihjeitä oli kyllä annettu, mutta sujuvan tekstin seasta tämä lukija ei niitä ensilukemalla huomannut.



    ukkelo

    ps.

    Jäänmurtaja ”Ahto” oli aikansa huipputuote. Valitettavasti, silloin kun nytkin päätöksen tekevät henkilöt, joille tekninen kyvykkyys ei ole ratkaiseva kriteeri.

  • nimimerkki

    Shuh

    21.9.2021 klo 09:02
    Aikoinaan on tullut luetuksi tämäkin. Jäi mieleen kelvollisena dekkarina, ja sellaisena myös tämän uusintaluvun jälkeen. Mauri onnistui hyvin näissä laivamiljöön kuvauksissaan yleensäkin. Jonkinlainen 'Ahton' mainospamfletti tämä kirja kieltämättä vähän on, teknistä tietoa tarjoillaan runsaanpuoleisesti ylistävässä hengessä, mutta olihan tuo kova peli aikoinaan. Kerronta etenee sujuvasti ja tasapainoisena kokonaisuutena. Susikosken hallitsemat kielet sen kuin lisääntyvät, nyt sujuu jo ranskakin (s.12). Pitkät tekstiosuudet saavat parit kosteanpuoleiset illalliset, joiden kuvaajana Mauri onkin mestarillinen, epäilemättä runsaan omakohtaisen kokemuksen perusteella... Syyllisen kyllä aavistaa jo melko varhain, vaikka varsinainen avainvihje tulee vasta sivulla 154/185. Rikokseen sisältyvästä karmeasta erehdyksestä saa "ennakkotiedon" vielä huomattavasti aikaisemmin. Kovasti Mauri korostaa laivaväen keskuudessa vallitsevaa hierarkiaa, näkee sen melkeinpä sotilaallisena. Maurin yleisen maailmankuvan mukaisesti päällystö on laivan "aivot" ja tekee suurimman ja tärkeimmän työn, muu miehistö lähinnä vain noudattaa määräyksiä. Ja kapteeni on tietysti ehdottomasti ylin ja myös viisain. Onnistuupa Leo Olavi tässä kirjassa kaatamaan itselleen sellaisen yhden yön heilankin, mikä ei taida hänelle ihan tavallista olla. Hyvä lukukokemus tämä on, jollain tavalla kyllä hieman tasapaksu ja tavanomainenkin. Sariola-asteikollani (4-10) yltää tuonne 8 vaiheille.

  • nimimerkki

    Magisteri

    28.9.2021 klo 23:43
    Ensiksi kiitokset nimimerkille Shuh aktiivisesta lukupiirin osallistumisesta. Kirjoja on varmasti luettu ”varastoon”, vaikka Maurin kirjat suhteellisen nopealukuista ovatkin, on Shuh ollut sen verran ahkera kommentaattori.

    Itse kirjaan sitten. Rikos tapahtuu, kun kirjasta oli jo noin 2/3 takana. Sota-aika kummittelee taustalla ja Susikoski muistaa taas yhden lauseen päivien takaa, mikä ratkaisee rikoksen. Se tekee tarinasta liian simppelin. Mitään ahmimisreaktiota ei itselleni tullut, kuten monien Maurin kirjojen osalta usein käy, vaan lueskelin kirjaa ennen nukkumaanmenoa noin viikon. Sekä laiva- että poliisipäällystöä tituleerataan, Maurimaiseen tapaan, upseereiksi, jota sanaa ”kirjaltaja” tuntui rakastavan. Kuusikymppisellä kommodorilla on hädin tuskin parikymppinen puoliso, joka rakastui miestään muistuttavaan, huomattavasti nuorempaan, mutta jo keski-ikäisen ” meriupseeriin”. Olen eri mieltä ko. dekkarin kelvollisuudesta enkä asettaisi sitä kovin korkealle Susikoski-asteikollakaan, mutta makuja on monia.

  • nimimerkki

    puttonen

    12.11.2021 klo 13:24
    Niin hyvin toimitetut kuin Maurin päiväkirjoihin perustuvat teokset ovatkin, niin Reijo Ikävalkolle lienee sattunut pieniä virheitä hänen kertoessaan Maurin "hurjasta nuoruudesta" (Parempi kerta rutina kuin ainainen kitinä 1986, sivu 86). Ikävalko mainitsee Maurin lähteneen pohjoiseen väärällä nimellä ja jääneen Pudasjärvelle kansakoulunopettajaksi, mutta sitten "Simo-Auli Arra joutui kuitenkin onnettomuuteen - vene kaatui tanssireissulla ja yksi matkustajista hukkui - ja oikea henkilöllisyys tuli vääjäämättä ilmi. Seurasi skandaali, oikeudenkäyntijupakka peräti, jonka seurauksena Mauri sai kaksi kuukautta ehdollista kolttosistaan. Ehdollinen puolestaan aiheutti sen, että Mauri Sariola oli vuosikausia Suomen vanhin vänrikki - tuomio oli ylentämättömyysperuste.".

    Muistelmateoksessaan "Suruton Sariola" Mauri kertoo uskottavasti, että asui "vihtorina" tekstiilikauppias Sanni Pilviön luona Turussa syksystä jouluun 1951. Sitten alkoi ahdistaa ja Mauri kirjoitti Lapin piirin kansakoulutarkastajalle, joka nimitti hänet vt.opettajaksi Kittilän kunnan Lompolon koululle kevätlukukaudeksi 1952.

    Loppukesästä 1952 Mauri otti jälleen yhteyttä kansakoulutarkastajaan ja Pentti Vasunta nimitti hänet opettajaksi Norvajärven koululle Rovaniemen maalaiskuntaan lukuvuodeksi 1952-1953. Kertomansa mukaan Mauri meni hoitamaan virkaansa myös seuraavana syksynä samalle koululle (tosin Maurin kirjassa puhutaan syksystä 1954, mikä ei voi pitää paikkaansa). Tällöin sitten sattui se veneonnettomuus - lienee tapahtunut lokakuun viimeisen ja marraskuun ensimmäisen päivän välisenä yönä.

    Näin ollen Mauri esiintyi veneonnettomuuden aikoihin omalla nimellään eikä Simo-Auli Arrana. Ero virasta tuli ilmeisesti opettajalle sopimattomasta käytöksestä (juovuksissa esiintyminen yleisellä paikalla ja jotain rähinöintiä tanssipaikalla aiemmin) sekä suorittamatta jääneestä kesäkurssista, jolta Mauri katosi ensimmäisen päivän päätteeksi Turun yöhön...

    Käsittääkseni Maurin, Matti Jämsän ja Veikko Ennalan keskustelut käytiin vasta näiden aikojen jälkeen ja syntyi idea hankkiutua tekaistuilla papereilla pohjoiseen opettajaksi. Simo-Auli Arra saapui Pudasjärven Pisteen koululle vasta tässä vaiheessa.

    On todettava myös, että "kirjailijan muistikuvia" on varsin tarpeellinen tarkennus "Suruton Sariola"-kirjan etulehdellä. Tekstistä lehahtaa kohtalainen Ballantinesin tuoksu. Kerronta on lennokasta ja imaisee lukijan mukaansa, mutta Mauri ei muista edes kirjojensa nimiä - joista tehty elokuvia - vaikka ei niitä ole kolmea enempää.

    Veneonnettomuudesta Mauri kirjoittaa: "Oiva Laakaa vain ei näkynyt missään. Hänet naarattiin seuraavan päivän valjettua ylös kangistuneena tönkkänä. Pahaksi meni muitten mieli.". Mauri ei puhu sananmukaisesti hukkumisesta. "Elämästä taisteltiin Norvajärvellä", otsikoi Lapin Kansa 2.11.1953. Kukaan ei liene hukkunutkaan. Ruumiinavauksessa Oiva Laakan kuolemansyyksi todettiin aivoverenvuoto. Hän kuoli ilmeisesti jo veneessä.

  • Matti Nummenpää

    13.11.2021 klo 09:05
    Hyvin on Puttosella tiedot hallussa Norvajärven tapauksesta.

    Ote Tutkintapöytäkirjasta :
    (Eero Hyötyniemi)
    Sunnuntaina, marraskuun 1 päivänä 19353 kello 8,20 aikaan ilmoitti hovioikeuden auskultantti Eero Hyötyniemi konstaapeli Eino Rantajääskölle puhelimitse, että edellisenä aamuyönä noin kello 3,00 aikaan oli eräs mies todennäköisesti hukkunut Norvajärveen, pyytäen poliisia saapumaan Norvajärven kansakoululle.

    Heti ilmoituksen saatuaan Rantajääskö tiedoitti siitä allekirjoittaneelle [konstaapeli Matti Karjalainen] ja matkustivatkin allekirjoittanut, konstaapeli Eino Rantajääskö ja konstaapeli Väinö Soon Norvajärven koululle, jossa saatiin tietää, että edellisenä yönä noin kello 3,00 aikaan oli juopunut seurue ensin ryypiskeltyään Norvajärven koululla lähtenyt pienellä moottoriveneellä koulun vastapäätä olevaan Ahvensaareen. Vene oli kuitenkin kovassa vastatuulessa pimreänä yönä jostain syystä yhtäkkiä täyttynyt vedellä, jolloin siinä olleet mainitun veneen omistaja ja käyttäjä piirikasööri Raimo Miklin, kansakoulun opettaja Mauri Sariola, hovioikeuen auskultantti Kai Ohma, maanviljelijä Toivo Vanhatapio ja pienviljelijän poika Oiva Laaka joutuivat veden varaan. Kaikki muut pelastuivat, mutta viimeksimainittu Laaka, jonka veneeseen tulosta ei edellämainituista miehistsä kukaan pudeensa mukaan ollut tietoinen ollenkaan, hukkui ja löydettiinkin hänen ruumiinsa poliisin ja kyläläisten toimittamassa naarauksessa 1/11 -53 noin kello 15,50 aikaan suunnilleen siitä paikasta, jossa vene oli miesten puheen mukaan täyttynyt vedellä.

    Mauri Sariolan Tutkintapöytäkirja

    K.O. asiasta kuultuna kertoi tuttavansa Miklinin, Ohman ja Hyötyniemen tulleen asuntoonsa 31/10-53 noin kello 16,30 aikaan, jossa viivyttyään vain hetkisen menivät koulun vastapäätä olevaan Aahvensaareen, jossa Miklinillä oli kalamaja. Noin tunti tämän jälkeen olivat kertoja ja opettaja Anja Vartiainen käyneet edellämainittujen miesten luona Miklinin majalla, jossa kahvit juotuaan palasivat takaisin, koululle, jossa vaatteet vaaihdettuaan menivät jalkaisin Norvajärven maamiesseuran talossa vietettyihin tanssi-iltamiin Toivo Vanhatapion ja Kyllikki ja Jorma Laakan kanssa yhdessä, Oiva Laakan ollessa jo tansseissa melkoisesti juopuneena. Ehdittyään olla tansseissa noin tunnin tai pari, olivat Miklin, Hyötyniemi ja Ohma saapuneet tansseihin Miklinin autolla huomaamatta yhtään, että he olisivat olleet väkijuomia nauttineita, Jonkun ajan kuluttua lähtivät Miklin, Ohma ja Hyötyniemi ensinmainitun ohjaamalla autolla koululle. Kohta tämän jälkeen kun kuultava ja Vanhatapio olivat palaamassa huveista koululle, tulivat Miklin ja Ohma koululle johtavan tien risteyksessä vastaan ja kertoivat vieneensä Hyötyniemen nukkumaan palaten hekin takaisin koululle. Noin puoli tuntia tämän jälkeen eli vähän jälkeen puolen yön oli Oiva Laaka saapunut kertojan asunnolle livahtaen kuultavan käden alta sisälle ovea aukaistaessa, vaikka kertoja ei hänen saapumisestaan oikein pitänytkään kun Laaka oli niin kovasti juovuksissa. Seurustelun jatkaessa nautittiin jonkinverran väkijuomia m.m. kertojalla ollut Karjala viinipullo, jonka ohella keskusteltiin sotamuistoja ja väännettin kättä ym. Noin kello 2,00 - 3,00 tienoissa aikamäärää tarkemmin muistamatta oli päätetty lähteä moottoriveneellä saarteen ja rantaan laiturin luona olleen moottoriveneen luokse mentäessä oli ollut hyvin pimeä. Täällä oli Miklin moneen kertaan varoittanut veneeseen tulemasta enempää kuin 4 henkilöä ja samalla oli ehdotettu Laakaa jäämään pois matkasta luvaten seurue kohta palata takaisin koululle. Kuultavan muistaman mukaan oli veneen keula ollut rantaan päin ja siihen menty siinä järjestyksessä, että Miklin, joka ryhtyi moottoria käyttämään meni ensimmäisenä moottorin luokse ja toiset perästä kertojan joputuessa istumaan veneen keulassa jalat hajallaan olleen Ohman jalkain väliin kummankin kasvot veneen perään päin. Vanhatapion ja Laakan muistelee istuneen kertojasta veneen perään päin. Mootorin lähtiessä käyntiin ja veneen ehtiessä kulkea jonkun matkaa oli kertojan takana veneen keulassa ollut Ohma ilmoittanut vettä tulevan veneeseen, pyytäen venettä käännettävksi rajntaan päin. Tällöin oli vettä ollut veneessä jo niin runsaasti, että kertojakin istui vedessä ja täyttyikin vene tämän jälkeen silmänräpäyksessä vedellä. Ohman hypättyä siitä ensimmäisenä ja lähtiessä uimaan niemen kärkeä kohden, hyppäsi kuultava perästä alkaen uida Ohman perästä päästenkin rantaan ennen häntä, jolloin myöskin Vanhatapio tuli hetken kuluttua turkki päällä ja hivuttautuivat kaikki koulun saunaan, jonne Miklinkin jonkin ajan kuluttua saapui. Saunassa lämmiteltäessä oli tullut puheiksi, että olikohan Laaka ollenkaan mukana ja että mihin hän on joutunut. talonmies Eskelinen, joka oli pelastanut Miklinin uponneen ja kaatuneen moottoriveneen päältä, oli ilmoittanut ettei hän etsikselyistä huolimatta ole Laakaa mistään löytänyt vaikka oli ympäri rantoja häntä etsinyt, uskoivat kertoja, Miklin, Vanhatapio ja Ohma hänen hukkuneen veneen täyttyessä vedellä ja sen kaatuessa ylösalaisin. Tämän jälkeen oli Eskelinen kaikkien pyynnöstä hakenut Milinin majalta vinetto ja pöytäviinapullon, josta kaikki nauttivat vilustumisen estämiseksi. 1/11-53 aamulla oli Hyötyniemi ilmoittanut puhelimitse Laakan mahdollisesta katoamisesta tai hukkumisesta poliisille, joiden toimittamassa naarauksessa Oiva Laakan ruumis löytyikin samasta paikasta, johon vene oli uponnut, Veneen uppoamisen katsoo kuultava johtuneen sen liian painavassa lastissa olosta kovassa aallokossa.
    Vielä selitti kuultava, että siitä huoimatta että kaikki veneessä olijat olivatkin sen upotessa melkoisesti juovuksissa, ei kukaan ollut varomattomalla liikehtimisellään ei edes seisomaan nousemisellaan aiheuttanut veneen kaatumista, vaan upposi se kuten edellä jo mainittu liian painavassa lastissa olleena.

    MS - Int

« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Susikoski ahtojäissä