Lukupiiri

Kolme kertomusta 'Lentävän Hollantilaisen' ohella.

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  3.9.2021 klo 12:18
  Kirjoittelin tuossa äsken Susikoskesta ja Lentävästä Hollantilaisesta. Samassa teoksessa on kolme lyhyempääkin novellia. Kun ne tuli samalla luetuksi, niin muutama sana niistäkin.
  1) Kuka vei vaimoni? - Ei lainkaan Susikoskea, valitettavasti ei juuri mitään muutakaan. Tarinan aihe sinänsä hyvä, mutta ratkaisu löytyy kovin helpon tuntuisesti ja on lisäksi melko ilmeinenkin. Tarinan kehittely laiskanlaista, loppu tulee sitten liian pikaisesti ja töksähtäen. Juuri mitään ei jää mieleen. Peruskamaa. Sariola-asteikollani (4-10) annan tälle 6 1/2.
  2) Vanhan kultakellon arvoitus.- Hiukan klassisen salapoliisitarinan tunnelmaa nimeä myöten. Syyllisen arvaa melkein heti, kun tämä kertomukseen mukaan tulee. Ratkaisu taas kovin pikainen: pari sivua ja sillä selvä! Tekstiin sisältyy myös vanhojen salapoliisiromaanien hengen mukaisesti piirroksena aarrekartta - liekö peräti ainutlaatuinen tehokeino Maurin dekkarituotannossa? En ainakaan muista kuvaa tai piirrosta mistään muusta kertomuksesta. Hieman hupaisaa kyllä, piirros "avautuu" ja aarrepaikka löytyy kertayrittämällä, vaikka sen tekijältä oli aikaa ja vaivaa kulunut sen laatimiseen. Susikoskikin tarinaan ilmestyy, mutta hänen roolinsa jää vaatimattomaksi. Piirrosta lukuunottamatta peruskamaa tämäkin. Sariola-asteikollani Z(4-10): 7.
  3) Nikkelivaippa - Kertomuksen parasta - ja lähes ainoaa - antia on alun käräjäkuvaus, jossa syytetty on syyllistynyt vaimonsa nimikirjoituksen väärentämiseen asuntokaupan yhteydessä. Ilmiselvästi Mauri muistelee kertomukseen huonosti verhottuna omaa vastaavaa tempaustaan. En tiedä, miten hänelle asiassa kävi, mutta tässä kertomuksessa sekä tuomari että syyttäjä osoittavat syytettyä kohtaan suurenmoista ymmärtämystä - syyttäjä jopa siinä määrin, että vetää heti aluksi syytteen pois! Ex-vaimon asianajaja yrittää panna hanttiin, mutta tuomarikin asettuu syytetyn tueksi. Maurin toivetta vai todella tapahtunutta? Susikoskea ei tarinassa ole, ei juuri muutakaan mainitsemisen arvoista. Avaa kyllä hieman erästä Maurin elämän episodia, tai ainakin kirjailijan käsitystä siitä, miten se oikeudenmukaisesti olisi tullut hoitaa. Kirjailijasta itsestään kiinnostuneelle siis pieni avartava tietopläjäys, muutoin lukukokemuksena melko yhdentekevä.
  Sariola-asteikollani (4-10) päädyin tämän osalta arvosanaan 6 1/2.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  4.9.2021 klo 19:02
  Piirros löytyy ainakin kirjasta "Niin syvä on kuin pitkäkin" (Gummerus 1965). Ykköspainoksessa sivulla 203 on poromies Uula Jompan talon sivurakennuksen pohjapiirros, josta käy selville karhunkaatoseurueen huoneiden sijainnit, että kuka yöpyi missäkin. Takkahuoneen lisäksi piirroksessa on kahdeksan huonetta, joissa yhdessä asui murhattu eli murhaajakandidaatteja jää rikostarkastaja Susikosken pohdittavaksi seitsemän. Tässä kirjassa on mielenkiintoinen juoni ja murha-ase varsin erikoinen.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  4.9.2021 klo 19:18
  Muistelin, että jokin toinenkin piirros on jossakin. "Ison kalan katiska" (Gummerus 1981), joka oli ainakin joskus hieman harvinaisempi Maurin kirja. Sivulla 140 on tienviitta. Jaa, minkä mallinen? Sanoisin, että hekumallinen. Tämä kirja lienee sikäli harvinaisempi, että on Maurin viimeisten vuosien tuotantoa, jolloin painosluvut olivat jo laskussa. Lisäksi kirjan juoni pohjautuu ex libris-aiheeseen, joten kirjoja on varmaankin myös ex libris-harrastajien hyllyissä.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »