Lukupiiri

Laulujen lunnaat

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  11.9.2021 klo 16:35
  160 sivuinen lyhyehkö rikosromaani, jossa rikos tapahtuu vasta sivulla 122! Tapahtumaköyhää tarinointia ilman varsinaista päähenkilöä. Ympäristönä Madeira, jonka kuvailu jokseenkin mitäänsanomatonta. Pääosassa tuntuvat olevan henkilökuvaukset, joissa niissäkään ei ole erikoisen mukaansa tempaavaa otetta.Tarinan jonkinlainen huipentuma on mielestäni vauhdikkaasti ja jännittävästikin kuvattu rikostapahtuma ss. 122-125. Rikoksen selvittävät poikkeuksellisesti amatöörit, ei sentään Maurin ilmeisen inhoamat yksityisetsivät. Rikoksen motiiviksi paljastuu henkivakuutus, kuten muutamassa muussakin Maurin romaanissa. Kirja sopii nopeasti ja hajamielisesti luettavaksi, mitään suurta lukunautintoa tästä tuskin vannoutuneinkaan Mauri-fani saa. Sariola-asteikollani (4-10) tämä saa arvosanan 5.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  12.9.2021 klo 03:06
  Mauri Sariola käytti dekkareiden perussapluunoita taidolla. Siinä kun Agatha Christiellä vähiten epäilty paljastuu syylliseksi, Mauri jätti enemmän lukijan päättelykyvyn varaan.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  18.10.2021 klo 18:42
  Veikko Tiitto ja Petri Tuunainen olivat tuunanneet kirjan: "Jamppa Tuominen. Aamu toi, ilta vei. Suomalaisen laulajan tarina" (Minerva 2008). Surullinen tapaus. Muistelin, että hyvä laulaja oli ja kun pengoin vinyylihyllyä, niin löytyihän sieltä yksi Jampan lp-levykin: "Jos Ystävään Luottaa Voit". Levypussin pedanttisesta merkinnästä näkyy, että ostettu on 24.7.1978 Forssamarketista Forssasta hintaan 32,90 (mummonmarkkaa). Ennen oli levykannet hienoja ja kirjasta selvisi, että ostamani levyn kannessa poseeraa laulajan lisäksi kuvan ottaneen valokuvaaja-ystävän Ilkka Jaakolan lemmikki, pyreneitten koira nimeltään "Amiraali". Jampalla on pieni hymy, Amiraalin katse on kyynisen toteava.
  
  Suomalaisen artistin sairaskertomus ammattitaudin kourissa on pääosin masentavaa luettavaa, mutta ilokseni löysin kirjasta sentään pari hymyilyttävää sariolaania: juoppo alkoholisti ja edestakainen meno-paluulippu! Eräästä henkilöstä kerrotaan seuraavaa: "..toimi Oulussa työväenliikkeessä sen perustamisesta saakka. Niinpä hän joutui jääkäriliikkeen värväriksi". Tuollainen ei ihan mahdotonta ole, mutta ei ihan tavanomainenkaan ammattiyhdistysurakierto. Tuleepa ihan mieleen Kivivuoren Oton ihmettely Rautalan Valpriille: "Mutta kovasti sinun on nauhas haalistunu.".

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  23.10.2021 klo 19:58
  Jääkärithän lähtivät saamaan sotilaskoulutusta Suomen itsenäistyttämiseksi. Varsinkin Pohjois-Suomesta lähti paljon työläistaustaisia jääkäreitä ns. suuren värväyksen aikoihin, joten kyllä työväenliike oli myös mukana toiminnassa. Taisi muuten työmies olla yksi yleisimpiä jääkäreiden ”ammattinimikkeitä” ylioppilaiden ja merimiesten ohella. Tosin monen työmiesjääkärin tie johti rangaistuskomppaniaan ja paluuseen Suomeen vasta vapaussodan tai millä nimellä tuota sotaa kutsuttaneenkaan, jälkeen.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  23.10.2021 klo 22:12
  Jääkäreistä, laulujen lunnaista ja ulkona huokaavasta tuulesta hiipii mieleen melodia "Syysillan tuuli". Sävel ja sanat: jääkärivänrikki Sam Sihvo. Hänen isoveljensä olivat jalkaväenkenraali Aarne Sihvo ja kenraalimajuri Jussi Sihvo. Pikkuveli oli kapteeni Ilmari Sihvo. Jääkäreitä joka mies eli se titteli pitäisi ilmeisesti vielä kirjoittaa sotilasarvon eteen. Kesyttömiä veljeksiä kertakaikkiaan.
  
  "Syysillan tuuli" on hieno sävelmä vaikkapa harmonikalla esitettynä. Seuramme tunnettu ja tunnustettu jäsen Raimo Jokisalmi soitti sen komeasti menneenä kesänä Taivalkoskella erään kirjailijan vuotuisella nimikkoviikolla.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »