Lukupiiri

Susikosken palapeli

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  26.9.2021 klo 12:36
  Kirja sisältää kaksi rikoskertomusta.
  1. Susikosken palapeli (1959).
  Komisario (!) Susikoski viettää kesälomaansa sukulaisensa maatilalla Hämeessä, mutta joutuu siinä sivussa selvittämään läheisessä lomahotellissa näyttelijäseurueen keskuudessa tapahtunutta henkirikosta. Tarinassa on oikeastaan parasta itse teksti:
  se on vielä jollain tavalla hiomatonta, hiukan töksähtävää ja teennäistä, muistuttaa itse asiassa kouluainetta - poikkeaa Maurin myöhemmästä tyylistä, mutta osoittaapa vain, että ei ollut miehen kirjallinen ilmaisu vielä 50- luvun lopulla täysin lopullista muotoaan löytänyt. Toisaalta vuoropuheluista puuttuu Maurille myöhemmin niin tyypillinen venyttely puolittaisine lauseineen ja kolmoispisteineen. Kun sivutarinoita tai muitakaan sivuloikkia ei kertomuksessa ole, niin kerronta on joutuisaa ja helppolukuista.
  Sivulla 10 kuvataan emännän näyttävää ulkomuotoa ja lisätään, että "... vilskaamisesta ei ollut kukaan kuullut puhuttavankaan". Mitä ihmettä on tuo 'vilskaaminen?
  Sariola-asteikollani tämä tarina saa arvosanan 7.
  
  2. Kutsuvieraana kuolema.
  Pääosassa korkea poliisiupseeri Virmola. Susikoskea ei tässä kertomuksessa näy, mutta Virmola on olemukseltaan täysin tämän kaksoiskappale. Tapahtumaympäristönä on loistoristeilijä läntisen Afrikan rannikolla. Runsaasti miljöökuvausta, varsinaiset tapahtumat sitten vasta loppupuolella. Rikoksen selvittely tapahtuu jälleen maurimaiseen tapaan kovin nopeasti. Tärkeään osaan nousee Monroviasta löytyvä nuori paikallinen nainen, joka Suomessa vaihto-opiskelijana ollessaan on oppinut suomenkielen niin sujuvasti, että kykenee salakuuntelemaan kahden suomalaisen rötöstelijän keskustelua ravintolassa. Uskottavaa? Suunnitteilla on jälleen vakuutuspetos ja siihen liittyen kaksi murhaa - mutta mitään näistä ei ehditä panna toimeen. Otsikon yhteys tarinan sisältöön on olematon.
  Vitosen ansaitsee tämä tarina Sariola-asteikollani (4-10).
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  11.6.2022 klo 14:37
  Heitin tuossa kirjoitelmassani kysymyksen, mitä ihmettä tarkoittaa Maurin käyttämä sana 'vilskaaminen'. Outo taisi olla lukupiiriläisillekin, kun vastausta ei tullut. Törmäsin selitykseen ihan sattumalta. Joten vastaan itse itselleni. Sana tulee tohtori Arvo Vilskasta, joka 50-luvun alkupuolella kovasti varoitteli ylipainon vaaroista ja kehotti painonhallintaan. Sana ei kumminkaan koskaan yleistynyt ja häipyi nopeasti käytöstä. Mauri käytti sitä siis kumminkin vielä aivan vuosikymmenen lopulla, tosin tämän yhden kerran kai vain. Omakohtaista ylipaino-ongelmaa hänellä ei ehkä tuohon aikaan vielä ollut, aluillaan kai kumminkin.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  12.6.2022 klo 07:35
  Erityisesti kun kyseessä on sujuva ja nopealukuine teksti, ei tule pysähdyttyä kun joukossa on outo sana: ’vilskaaminen’. Riittää kunhan asiayhteydestä selviää suurin piirtein mistä on kyse.
  
  Monet muutkin uudissanat saavat alkunsa henkilön nimestä, kuten sama ’Muilutus’. Vieläkin yleisempää on liittää vakiintuneen sanaan lisämerkityksiä, kuten kävi sanan ’kyyditys’ kohdalla.
  Lähes toivotonta on kehittää täysin uusia sanoja.. Karmaisevin esimerkki tästä on sanan ’purso’ kohtalo. Sana oli teoriassa varsin onnistunut kuvaamaan putkiloa josta puristetaan sisältöä. kuten hammastahnaa. Vaan eipä vaan yleistynyt.
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »