Lukupiiri

« aihelistaan

Pitkä matka Liverpooliin


  • nimimerkki

    Shuh

    26.9.2021 klo 17:55
    Kertomus paperilastissa seilaavan rahtilaivan, sen miehistön ja kuuden matkustajan reissusta Helsingistä Liverpooliin. Mielenkiintoista, tiivistä kerrontaa ja Maurin taiturimaisesti hallitsemaa laivamiljöön kuvausta suurin piirtein puoliväliin saakka. Sitten veto jostain syystä lässähtää ja vaihtuu kokoelmaksi irrallisia tarinanpätkiä ja pitkäveteisiä rakkauskohtauksia. Teksti on huoliteltua ja vuoropuhelut luontevia - lukuun ottamatta noita rakkauskohtauksia, kuten niin monessa muussakin hänen teoksessaan. Mitään läpi teoksen kantavaa juonta tai edes teemaa en pysty hahmottamaan.
    Pääpaino tuntuukin olevan henkilökuvauksissa, joista osa kyllä onkin aika herkullisia. Mauri on epäilemättä kirjoittanut itsensä mukaan tarinaan nuoren elostelijaopiskelija Sarssin hahmossa (joka lopussa sortuu kerjäämään Liverpoolin kaduille). Matruusi Porttila puolestaan on kaikille kaunaa kantava ja kenenkään kanssa toimeen tulematon, aggressiivinen ja auktoriteetteja lähes sairaalloisesti vihaava riidankylväjä, joka lopuksi puukottaa kuoliaaksi englantilaisen poliisin. Laivan kapteeni Soila puolestaan on vanhan kansan merikarhun prototyyppi, itsevaltainen ja äärimmäisen omanarvontuntoinen "herra ja hidalgo", joka jäykässä olemuksessaan ja asenteellisuudessaan mutta myös täydellisessä ammatillisessa erehtymättömyydessään lähenee parodista hahmoa (mutta jonka kuvaamisessa Mauri ei pysty peittelemään omaa arvostustaan tämän sortin esimiestyyppiä kohtaan). Naisnäkökulmaa asioihin edustaa ylimielinen, omahyväinen, röyhkeä ja vaativa rouva Wenner, joka on avioliiton kautta tullut varustamon yhdeksi omistajaksi (ja jonka kapteeni Soila sitten lopuksi miehisin keinoin "kesyttää"). Viides mielenkiintoinen hahmo on nuori perämies Liesi, joka kapteenin harmiksi edustaa uudenaikaisempaa esimiestyyppiä kuin hän itse - Liesi jopa "alentuu" keskustelemaan miehistön kanssa joistain toteutustavoista, mikä Soilan (ja ilmeisesti myös Maurin) mielestä on aivan anteeksiantamaton menettelytaparikkomus.
    En ole itse ollut laivalla töissä, joten en tiedä, onko kauppalaivastossa ollut työilmapiiri noin hierarkkinen 60-luvun alussa tai myöhemmin. Asiantila käy kyllä ilmi muistakin Maurin kirjoista. Hän tuntuu selvästi arvostavan tällaista organisaatiota ja esimiestyötä, jossa pomo on pomo ja muut tottelevat ilman suurempia neuvotteluja ja ihmettelyjä.
    Kirja on kelvollista ajanvietelukemista, jonka parissa aika kuluu, mutta joka ei sen suurempia tunteita, ajatuksia tai pohdiskeluja synnytä. Sariola-asteikollani arvosana yltää tuonne 7 kieppeille.
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Pitkä matka Liverpooliin