Lukupiiri

Pitkä matka Liverpooliin

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  26.9.2021 klo 17:55
  Kertomus paperilastissa seilaavan rahtilaivan, sen miehistön ja kuuden matkustajan reissusta Helsingistä Liverpooliin. Mielenkiintoista, tiivistä kerrontaa ja Maurin taiturimaisesti hallitsemaa laivamiljöön kuvausta suurin piirtein puoliväliin saakka. Sitten veto jostain syystä lässähtää ja vaihtuu kokoelmaksi irrallisia tarinanpätkiä ja pitkäveteisiä rakkauskohtauksia. Teksti on huoliteltua ja vuoropuhelut luontevia - lukuun ottamatta noita rakkauskohtauksia, kuten niin monessa muussakin hänen teoksessaan. Mitään läpi teoksen kantavaa juonta tai edes teemaa en pysty hahmottamaan.
  Pääpaino tuntuukin olevan henkilökuvauksissa, joista osa kyllä onkin aika herkullisia. Mauri on epäilemättä kirjoittanut itsensä mukaan tarinaan nuoren elostelijaopiskelija Sarssin hahmossa (joka lopussa sortuu kerjäämään Liverpoolin kaduille). Matruusi Porttila puolestaan on kaikille kaunaa kantava ja kenenkään kanssa toimeen tulematon, aggressiivinen ja auktoriteetteja lähes sairaalloisesti vihaava riidankylväjä, joka lopuksi puukottaa kuoliaaksi englantilaisen poliisin. Laivan kapteeni Soila puolestaan on vanhan kansan merikarhun prototyyppi, itsevaltainen ja äärimmäisen omanarvontuntoinen "herra ja hidalgo", joka jäykässä olemuksessaan ja asenteellisuudessaan mutta myös täydellisessä ammatillisessa erehtymättömyydessään lähenee parodista hahmoa (mutta jonka kuvaamisessa Mauri ei pysty peittelemään omaa arvostustaan tämän sortin esimiestyyppiä kohtaan). Naisnäkökulmaa asioihin edustaa ylimielinen, omahyväinen, röyhkeä ja vaativa rouva Wenner, joka on avioliiton kautta tullut varustamon yhdeksi omistajaksi (ja jonka kapteeni Soila sitten lopuksi miehisin keinoin "kesyttää"). Viides mielenkiintoinen hahmo on nuori perämies Liesi, joka kapteenin harmiksi edustaa uudenaikaisempaa esimiestyyppiä kuin hän itse - Liesi jopa "alentuu" keskustelemaan miehistön kanssa joistain toteutustavoista, mikä Soilan (ja ilmeisesti myös Maurin) mielestä on aivan anteeksiantamaton menettelytaparikkomus.
  En ole itse ollut laivalla töissä, joten en tiedä, onko kauppalaivastossa ollut työilmapiiri noin hierarkkinen 60-luvun alussa tai myöhemmin. Asiantila käy kyllä ilmi muistakin Maurin kirjoista. Hän tuntuu selvästi arvostavan tällaista organisaatiota ja esimiestyötä, jossa pomo on pomo ja muut tottelevat ilman suurempia neuvotteluja ja ihmettelyjä.
  Kirja on kelvollista ajanvietelukemista, jonka parissa aika kuluu, mutta joka ei sen suurempia tunteita, ajatuksia tai pohdiskeluja synnytä. Sariola-asteikollani arvosana yltää tuonne 7 kieppeille.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  19.5.2022 klo 22:18
  Asuntoni entinen asukas oli merimies ja hyvän kirjallisuuden ystävä. Muistan olleeni hänen kanssaan puhelimitse yhteydessä kirja-asioissa, mutta miestä en koskaan ehtinyt tavata. Hänen edesmentyään kun vasta sattumalta kiinnostuin asunnosta, jossa hän oli asunut.
  
  Myöhemmin minulle selvisi, että edellisellä asukkaalla oli ollut runsaasti Maurin kirjoja, joihin hän oli etukannen sisäpuolelle vasempaan yläreunaan tarkasti liimannut oman exlibriksensä, joita hänellä näyttää olleen ainakin neljä erilaista. Tiesin myös, missä nuo kirjat olivat ja niistä on käyty kauppaa silloin tällöin viimeisen yhdeksän vuoden aikana.
  
  Eilinen päivä jäi historiaan, kun Suomi jätti jäsenhakemuksensa NATO:oon kymmenisen sekuntia ennen Ruotsia. Illemmalla länsinaapuri oli parempi MM-jääkiekko-ottelun voittolaukauskisassa. Olikin sopiva päivä tehdä kirjakauppoja. Sain hankituksi "entisen asukkaan exlibriksellä" varustettuja kirjoja niin, että minulla on niitä nyt 40 kpl. Niistä 39 on Mauri Sariolan kirjoittamia ja 1 Mauri Sariolasta kirjoitettu. Suuria taloudellisia arvoja ei kaupassa liikuteltu. Nykyajan melskeistä maailmaa seuratessa tuntuu rauhoittavalta, että Jussin kirjat palasivat kotiinsa. Uskon, että Jussi myhäilee pilvenreunalla eikä tule kummittelemaan.
  
  

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  23.5.2022 klo 03:09
  Kyseessä on siis laivamatka. Aivan aluksi haluan esittää kantani siihen, kuinka puhutella henkilöä, jonka suhteen koen olevani hierarkiassa alempana. Esimies ei tietenkään tule enää kyseeseen, mutta vielä pahemmin särähtää herkässä korvassani sana esihenkilö. Karttuisassa suomenkielessä on sellainenkin sana kuten pomo. Täysin sukupuolineutraali, lyhyt ja iskevä ja ei turhan hienosteleva. Mitä mieltä tästä olette?
  
  Puhun yli sadan laivamatkan kokemuksella, joukossa myös parikymmentä kaukoristeilyä. On tullut kierrettyä lähes kaikki maailman meret. Vain kerran on yksi matkustaja käyttäytynyt yhtä raivokkaasti kuin ”rouva Wenner”. Kyseessä oli viiden tunnin nonstop Helsinki-Tallinna-Helsinki.
  Mauri Sariola kertoo meriromaaneissaan ajasta, jolloin kaukoristeilyt olivat hohdokkaimmillaan. Mauri sai niistä puserrettua kokonaisia bestsellereitä, vaikka omien sanojensa mukaan ei muistanut matkoista juuri mitään.
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »