Lukupiiri

Susikoski ottaa riskin

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  6.10.2021 klo 18:22
  Sisältää kolme eri novellia.
  1) Kerran ja karkuun (arvosanani 8).
  Sujuva kertomus, joka sivuaa Maurille varmaankin aika vierasta ralliautoilun maailmaa, mutta myös hänelle kovasti tuttua korttipelimaailmaa. Huoltoasemamiljööt vievät omatkin ajatukseni nuoruusvuosiini. Pieni kömmähdys, kun Mauri mainitsee Molotovin neuvotelleen ennen maailmansotaa natsien kanssa Berliinissä, mutta kuitenkin poistuneen noista neuvotteluista Moskovasta. Mielenkiintoinen lopetus: avoimeksi jää, tapahtuiko ylipäätään rikosta? Oliko hätävarjelua vai suunniteltu puukkotappo? Tarinan perusteella sitä on lukijankaan vaikea päätellä. Jääpä kerrankin mietittävää lukijallekin. Oikeudenpäätöksellä rikosta ei todettu, mutta Susikoski otti kuitenkin tapauksen vielä tarkasteluunsa. Mutta siihen tarina sitten päättyykin.
  
  2) Susikoski Tahitilla (arvosanani 7 ½).
  Selväpiirteinen maailmanympärimatkaan sijoittuva rikoskertomus, jossa kirjailija ei kuitenkaan sorru hänelle niin tavanomaisiin pitkällisiin maisema- ja matkakohdekuvauksiin. Ei sorru kyllä kovin syvällisiin henkilökuvauksiinkaan - poikkeuksena pienviljelijä Airaksinen, joka poikkeaa melko tavalla Maurin tavallisesta päähenkilögalleriasta ja on siitä syystä itse asiassa aika mielenkiintoinen hahmo. Airaksinen jopa "varastaa" lukijan päähuomion Susikoskelta. Naiskuvauksetkin ovat tavallisesta poiketen jotenkin haaleita ja arkipäiväisiä, heidän joukostaan ei löydy sellaista haaveiden prinsessaa, jollainen taitaa suurimmassa osassa Maurin tuotantoa löytyä. Kyllä tämän novellin ajankulukseen alusta loppuun lukee, mutta lokeroituu se silti mielestäni luokkaan "Lue ja unohda".
  
  3) Mahdoton tilanne (arvosana 5 ½).
  Melko epäuskottava kirjoitelma eläkeiän kynnyksellä olevasta, koko ikänsä tunnollisesti eläneestä ja työnsä hoitaneesta postinhoitajasta, joka vuosikymmeniä nuorempaan ulkomaalaiseen mieheen haksahdettuaan hairahtuu tämän yllyttämänä raskaiden rikosten tielle. Kertomuksen eräänlaisena ydinsisältönä on täysin puhumattomaksi heittäytyvä postiryöstäjä, jonka suhteen poliisi on Susikoskea myöten neuvoton. Tästä kertonee novellin nimikin. Keinoja miehen tunnistamiseksi tai puhumaan saamiseksi ei löydetä, mutta ei tarvitsekaan, koskapa rosvo onnistuu karkaamaan. Tarina kehittyy sitten aina Caprilla tehtyyn henkirikokseen saakka. Susikosken rooli jää tarinassa jotenkin "ympätyn" oloiseksi, sellaiseksi että "kunhan on nyt Leo Olavi mukaan taas tälläkin kertaa saatu sijoitettua".

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  13.11.2021 klo 01:55
  "Mauri Sariolassa taikauskoisuus ja uhkapelivietti kohtasivat toisensa. Hänellä oli ikiomia, ulkopuoliselle käsittämättömiä systeemejä, joilla hän muutti kirjaimia numeroiksi ja päinvastoin yrittäen näin saada täysosumaa joko lotossa tai veikkauksessa.".
  
  Näin kirjoittaa Reijo Ikävalko (Hyvästi, Sammatin kuu 1987, sivu 67). Ensimmäisen lauseen allekirjoitan, toista en. Ei Maurin "uhkapelikoodin" murtamiseen tarvita päämajan radiotiedustelun palveluksessa sota-aikana ollutta valantehnyttä kielenkääntäjää Paul Laidikea eikä edes valioluokan radiosähköttäjätutkinnon suorittanutta hauholaista upseerioppilasta Aimo Mertaa. Sariolan veikkaussysteemit avautuvat jopa ihan jalkaväen kivääriryhmänjohtajan koulutuksella (toinen sopivuus: Jv/Kiv skorjoht). Reservin ylikersantti puttosenkin pähkäilyllä.
  
  Mauri pelasi aina voitosta. Kaikki tai ei mitään. Hän laittoi paljon yhden kortin varaan ja usein kävi, että kirjailijan kohtalona oli "sippi, toppi ja relletti". Sama ajattelutapa hänellä oli, kun hän haki täysosumaa veikkauksessa muuttamalla kirjaimia numeroiksi. Vakioveikkauskohteet olivat tuohon aikaan yleensä Englannin liigan jalkapallo-otteluita. Mauri ei painottanut kotikenttäetua eikä suosinut tasapelejä. Häntä ei kiinnostanut pallon potkiminen eikä joukkueiden voimasuhteet. Maurin systeemissä aakkosten 13 ensimmäistä kirjainta (A-M) tarkoittivat veikkausmerkkiä 1 eli kotivoittoa. Seuraavat 2 kirjainta (N-O) merkitsivät veikkausmerkkiä X eli tasapeliä. Hauskasti ne muodostavat englanniksikin kielteisen sanan. Ei siis tasapelejä! Viimeiset 13 kirjainta (P-Ö) tarkoittivat veikkausmerkkiä 2 eli vierasvoittoa.
  
  Kokeilin tätä systeemiä neljäänkymmeneen Maurin tekemään veikkausriviin. Niistä 39 on kirjassa "Hyvästi, Sammatin kuu" sivulla 67. Mauri on siinä muuttanut kirjojensa nimiä veikkausmerkeiksi. Kirjan 12 ensimmäistä kirjainta (vakioveikkauskohteita oli tuolloin 12) antavat koodin mukaan veikkausmerkin 1, X tai 2. Normaalikaavaan on kaksi poikkeusta. Kirjan "Minä, Olavi Susikoski"-nimessä on otettu mukaan vain 11 kirjainta, koska myös pilkku on huomioitu ja sille annettu veikkausmerkki X. Nimessä "Ampiaiskesä" on vain 11 kirjainta, joten tarvittava "puuttuva kirjain" saa myös veikkausmerkin X.
  
  Löytyy myös kaksi poikkeamaa, mutta ne katson Maurin huolimattomuusvirheiksi. Kirjan "Totuus on armoton"-nimessä kahdeksannen kirjaimen (N) pitäisi olla X - Maurin rivissä se on ykkönen. Kirjan "Napapiirin prinsessa"-nimessä yhdennentoista kirjaimen (P) pitäisi olla 2 - Maurin rivissä se on ykkönen. Virhettä tässä tukee myös, että Mauri on joutunut kirjoittamaan kirjan nimen uudelleen.
  
  Neljäskymmenes Maurin veikkausrivi löytyy kirjasta "Parempi kerta rutina kuin ainainen kitinä" sivulta 49. Siinä Mauri on tehnyt 384:n sarakkeen järjestelmän (hinta 76,80mk) sanonnalla "to night or never". Kaksi viimeistä kirjainta jäävät ylimääräisiksi. Maurin järjestelmästä löytyy perusrivi "ton-igh-tor-nev" eli 2XX-111-2X2-X12.
  
  Neljästäkymmenestä rivistä siis 38 on täysin koodin mukaisia. Kahdessa rivissä on yhden merkin virhe. Pidän arvoitusta - jos tämä nyt sellainen olikaan - ratkaistuna. Mauri kertoo, että: "Muisto veikkausrivistä Rengon ajoilta (Tyyne Korpela olisi tuonut ABC-systeemillä täysosuman)". Nimi Mauri Sariola antaa meille veikkausrivin: 112-212-121-X11.
  Jos et veikkaa - et voi voittaa!

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »