Lukupiiri

« aihelistaan

Miksi edelleen seuran jäsen?


  • nimimerkki

    ukkelo

    26.10.2021 klo 12:34
    Tärkein syy on suvaitsevaisuus. Ei saa olla niin, että Mauri saa mennä kun kirjat on luettu. Näillä korulauseilla kiitän seuramme uusia jäseniä, intendenttiä ja puheenjohtajaa. Uskaltaako joku muu jäsen esittää omat perustelunsa, vai onko edessä synkkä yksinpuhelu?

  • nimimerkki

    Magisteri

    26.10.2021 klo 14:08
    Itse olen seuran jäsen, koska kannatan seuran tarkoitusperiä. Mauri oli kirjailijana ja elämänasenteeltaan omaa luokkaansa, välillä meni syteen ja saveen, mutta koirat haukkuu ja karavaani kulkee.

    Seuran sivulla käydään mielenkiintoisia keskusteluja, joissa suhtaudutaan kirjailijaan realistisesti, myös ansiot huomioon ottaen, muttei turhaan ylistellen, jos siihen ei ole aihetta. Viime kuukausina on keskustelu ilahduttavasti piristynyt ja uusia keskustelijoita tullut mukaan, elleivät ole nimimerkin vaihtajia. Tässä lienee tarpeeksi syitä, miksi olen ollut seuran ainaisjäsen jo viime vuosituhannen puolelta.

  • nimimerkki

    ukkelo

    27.10.2021 klo 10:09
    Näinhän se on, että karavaani kulkee, vaikka koira haukkuu. Kas kun seuran jäsenyys säilyy purevista kommenteista huolimatta.

    Jatkan nimimerkillä ukkelo, vaikka juovuspäissä on tullut esiinnyttyä, toivottavasti ei sentään omalla nimellä.

  • nimimerkki

    puttonen

    30.10.2021 klo 00:08
    Mauria olen lukenut 1970-luvulta saakka. Seuran synnyttyä oli selvää, että jäseneksi - heti! Lähdössä jäin kuitenkin telineisiin, sillä jäsennumerostani tuli kolminumeroinen. Seurassa olen tavannut mielenkiintoisia ihmisiä - lukupiirissä niistä lukenut. Kritisoin joskus kirjailijaa kovastikin, mutta myös ylistän, eikä ole tullut mieleenkään lopettaa Sariolan lukemista tai seuran jäsenyyttä.

    Olen kyllä ainaisjäsen ja joskus meitä on kritisoitu, kun enää ei seura vuosittain hyödy jäsenmaksuistamme. Taipaleensa alkupuolella seura tarvitsi rahaa ja siksi "myöhemmin edullinen" ainaisjäsenmaksu ilmeisesti sorvattiin. Olen ukkelon ja Magisterin kanssa samoilla linjoilla. Nimimerkkiä en vaihda, vaikka sellainen juuri Sariola-seuran puitteissa voisi olla hyvinkin luontevaa.

    Mauri Sariola oli ja on hyvä kirjailija. Valitessani kolmanneksen Susikoski-kirjoista mielestäni parhaiksi, nimesi ukkelo heti pari lisää, jotka ovat todella hyviä nekin ja löytyy niitä muitakin. Toisen mielestä keskinkertainen kirja voi toisen mielestä olla todella hyvä. Se kertoo kirjailijan monipuolisuudesta ja tuotannon tasosta. En minä jaksa lukea jotain Tom Glancya, jonka kirjoissa etenee 6-7 eri juonta maalla, merellä ja ilmassa - kenties niillä lopussa on löyhä yhteys.
    Ja jos jaksankin, niin varmaa on, että en lue kirjaa toista kertaa. Maurin kirjoihin voi aina palata. Niitä voi lukea nauttien vaikka hyvin muistaa miten siinä käy. Linna, Päätalo, Sariola. Suuria rakennuksia, mutta kun "saa rivan sariolahan", niin se on lukijan menoa. Jotkut asiat vain ovat ja pysyvät. Sariola-seuran jäsenyydessä ja Maurin lukemisessa on sovellettuna jotakin samaa kuin elokuva "Hevi reissun" bändin solisti Turon (Johannes Holopainen) toteamuksessa: "Muut saa pelata jääkiekkoo ja ajaa p-rallia. Me soitetaan metallia!".
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Miksi edelleen seuran jäsen?