Lukupiiri

Kolmen valtakunnan vainaja

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  18.12.2021 klo 15:45
  Tätä Lappiin sijoittuvaa Susikoski -dekkaria ei olekaan taidettu tässä lukupiirissä aikaisemmin tarkemmin "ruotia"? Joten otetaan käsittelyyn.
  
  Susikosken Lapin-loma katkeaa, kun hän joutuu vastentahtoisesti selvittämään lomahotellissaan Kilpisjärvellä surmatyötä. Ja selviäähän se tietysti, jo ennen kuin Rovaniemeltä tilatut lääninrikospoliisin etsivät edes ehtivät paikalle. Mutta surma paljastuukin tapaturmaksi, jonka tutkinta tuo esiin totuuden toisesta, kymmenen vuotta vanhasta kuolemantapauksesta.
  
  Henkilöpiiristä löytyy tuttuja ihmistyyppejä: rehentelevä "barokkimainen" liikemies; vanha, juro ja erakkomainen mutta käsistään taitava "jokapaikan höylä"; äärimmäisen hankala ja pahansisuinen ex-vaimo; ammattitaitoinen ja omanarvontuntuinen naislääkäri sekä gigolomainen nuorehko mies. Tämän päivän ajatusmaailmaan huonosti sopiva lienee äveriäs saamelainen poroisäntä, jonka Mauri on kuvaillut taikauskoiseksi ja impulsiiviseksi "luonnonlapseksi" (ss. 127, 135).
  
  Tarina on pelkistetty ja suoraviivainen, ja se sijoittuu vain noin vuorokauden mittaiselle ajanjaksolle. Se ei juuri nouse eikä laske vaan etenee melko yllätyksettömästi, sen merkillisempää jännitystä tai odotusta lukijassa nostattamatta. Mitään erityistä huippukohtaa siitä ei jäänyt mieleen. Johdattelu itse rikostapahtumaan on kirjan sivumäärään nähden liian pitkä (117 sivua 199:stä). Sen ja samalla koko kirjan mieleenpainuvinta antia on aivan alun hotellikuvaus miljöineen ja henkilökuntineen. Se oli itse asiassa ainoa asia, jonka tästä kirjasta aiemman lukemisen perusteella yli kymmenen vuoden takaa muistinkaan.
  
  Keinotekoisuudessaan vertaansa hakee ruumiin kuljettaminen hiihtäen ja ahkiossa vetäen kymmenen kilometriä pimeässä yössä rajapyykille, ja sen keinotteleminen lähes kaksi metriä korkean jalustan päälle sekä kiertäminen sydänkiven ympärille. Ja hiihto takaisin. On siinä tarvittu viitseliäisyyttä, kestävyyttä ja voimaa! Vaikka olisi pyykin ympärille korkeaa nietostakin kertynyt urakkaa helpottamaan. Ja kun muistaakseni mitään järkisyytä moiseen temppuun ei tekijällä edes ollut. Lähes yhtä kömpelön oloinen on kohtaus, jossa pienen ikänsä Lapissa asunut tarjoilijatyttö kauhistuu luullessaan järveltä poukkoillen lähestyvää valoa ufoksi - ikään kuin hänen mieleensä ei olisi moottorikelkka tullut lainkaan (ss. 111-112). Kohtaus kyllä mukavasti heijastaa ajankuvaa: noina vuosina ufo-kirjoittelu oli lehdissä vilkasta, ja Erich von Dänikenin ufo-kirjat myivät reippaasti. Kolmas häiritsevä episodi on hotellinomistaja Talolahden käsittämätön jahkailu ja venyttely hänen alkaessaan selostaa Susikoskelle tietoonsa tullutta kuolemantapausta. Parilla lauseella hoidettavissa oleva asia vaatii johtajalta yhdeksän (!) sivua - se saa jo lukijan tuskastumaan ja jopa vaivaantumaan.
  
  Tämä dekkari on valitettavan mitäänsanomaton, kyllästyttävä ja jollain tavalla ilmapiiriltään "tunkkainen" vähäisten tapahtumien sijoittuessa käytännössä pienen hotellin seinien sisälle. Opus toimisi hyvin tarinassa esiintyvän "Siilas-Saana" -hotellin mainosjulkaisuna, mutta dekkarina se ei innosta. Sariola-harrastajan lukukokemuksena se toki on välttämätön, mutta muutoin ei paljoa menetä, vaikka lukematta jäisikin. Pidän tätä yhtenä vahvana ehdokkaana heikoimmaksi Susikoski-romaaniksi. Ja arvosanaksi pläjäytän 4 ½.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  30.12.2021 klo 15:44
  Muistaakseni se ruumiin kuljetus ei kerrotussa ajassa niillä välineillä olisi ollut mitenkään mahdollista. Eikä tosiaan siinä rajapyykin ympärille kiertämisessä mitään järkeä. Miten se edes olisi nostettu kivipaaden päälle vai mainitsiko Mauri edes sitä. Toisaalta se rajapyykki on varmaan liki kymmenen metriä ympärysmitaltaan.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »