Lukupiiri

Susikosken ajojahti

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  20.12.2021 klo 11:02
  On tainnut tämäkin Susikoski-dekkari jäädä tässä lukupiirissä toistaiseksi käsittelemättä, joten otetaan nyt työn alle.
  
  Metsästyksestä vähemmän kiinnostunut (s.65) rikostarkastaja päätyy kutsuttuna hirvimetsälle, tosin vain ajomieheksi. Pauketta sitten riittääkin kuin talvisodassa, kaatuu parin hirven lisäksi valitettavasti vain pari metsästäjääkin. Rikos ratkeaa Susikosken (ja Maurin itsensä) niin kovasti arvostamien lahjomattomien tosiasioiden ja pikkupiirteisen työlään kenttätyön sijasta lähes sattuman ansiosta.
  
  Kirjan rakenne alkaa olla jo hyvin tyypillistä "Susikoskea": pitkä johdattelu ennen rikosta ( 136 sivua 223:sta) ja toisaalta melko lyhyt loppuselvittely. Tässä johdattelussa on laajaa kuvausta miljööstä ja henkilöistä, vähemmän varsinaista toimintaa. Näistä kuvauksista mieleen jäävät eloisan oloiset hahmottelut maaseudun pieneläjän mökistä ja toisaalta vauraasta, maalaiskartanosta ja molempia ympäröivästä luonnosta. Kerrontaa valitettavasti löysentävät irralliset anekdootit ja pienet (onneksi myös lyhyiksi jäävät) sivuhypyt itse juonesta.
  
  Henkilökuvaukset eivät ole erityisen mieleenpainuvia ja vaikuttavia. Eräpoliisi Frestadius on heti alusta alkaen epämiellyttävänä kuvattu hahmo, kuin loppuratkaisua ennakoiden. Sekä mökin että kartanon emännille on yhteistä hieman epämääräinen menneisyys. Mukaan ujutetun taiteilijahahmon myötä Mauri pääsee jälleen "piiskaamaan" tuon ajan nykytaidetta (s. 102).
  
  Metsästystietoutta Mauri on ujuttanut mukaan sopivasti. Alussa kuvattu kartanonemännän hirviampumakoe on ajalta, jolloin tuo koe vielä todella jonkinlaista ampumataitoa mittasikin (ss. 18-26). Nykyäänhän siitä selviää, jos etusormea osaa koukistaa ja yleensä näkee maaliin saakka. Siitä huolimatta vaikuttaa oudolta, jos koskaan ennen metsästämätön rouva sijoitetaan heti ensimmäisessä hirvijahdissaan passipaikalle - vaikka kartano jahtimaat omistikin. Käytäntöhän ymmärtääkseni oli, että ensin oltiin ajomiehenä ja peurajahdissa jokunen vuosi, ennen kuin päästiin hirveä ampumaan. Saattaa kyllä olla, että käytännöt vaihtelivat metsästysseurasta toiseen. Huomiota kiinnittää myös se, että parhaat ampumapaikat näyttää annetun henkilöille, jotka eivät liity tarinaan juuri mitenkään. Paljon peitteisempään ja siis ampumisen kannalta vaikeampaan maastoon on sijoitettu mm. kartanonherra vaimoineen. Luulisi kartanonisännän moisesta närkästyneen, kun sentään jahti tapahtuu lähes kokonaan hänen maillaankin.
  
  Rikostutkinnan Mauri selostaa ylimalkaisesti ja värittömästi. Lopussa tosin rikostarkastaja joutuu jopa hengenvaaraan. Epäselväksi tai ainakin erittäin epäuskottavaksi jää syy, minkä vuoksi hän oikeastaan lähtee pimenevässä illassa ajelemaan mökille. Kohtauksessa on paljon samanlaista selittämättömyyttä ja epäloogisuutta kuin kirjassa "Susikoski ottaa omansa", jonka loppuratkaisussa Leo Olavi niin ikään lähtee - ilman mitään järjellistä syytä - soutelemaan iltaa myöten, myrskyn noustessa, asumattomaan saareen ja on siellä päästä hengestään. Surmatyön motiiviksi paljastuu - jälleen kerran - henkivakuutus, eikä syyllisen henkilöllisyys liene lukijalle suurikaan yllätys.
  
  Susikosken henkilöhahmoon ei tämä romaani paljoa lisätietoa tuo. Paitsi sen, että hänen kotitilansa peltoala on 110 viljeltyä hehtaaria, metsää löytyy 400 hehtaaria ja hänellä on veli ja sisko. Jossain toisessa kirjassa (jota en tähän hätään muista) mainitaan kyllä, että Leo Olavilla olisi "veljiä". Noita sukulaisia olisi kyllä Maurin pitänyt silloin tällöin saagassa jotenkin esille nostaa!
  
  Sivulla 137 on kuvaus riukuaidasta. Se ei ihan vastaa omia havaintojani. Mauri mainitsee pystypuiden olevan parittain kolmen metrin etäisyydellä toisistaan. Mielestäni ne ovat kaikissa näkemissäni aidoissa olleet noin metrin etäisyydellä toisistaan. Mutta voihan tietysti olla, että en ole kaikkia riukuaitarakenteita nähnytkään...
  
  Tämä on jännitteetön, jotenkin ylimalkainen, jäykille henkilöhahmoille rakennettu kertomus. Edellisenä vuonna ilmestynyt, aikaisemmin kommentoimani Susikoski-dekkari "Surma surutalossa" edusti Susikoski-saagaa parhaimmillaan, näiden tarinoiden huippulaatua. Tämä ei. Nipin napin keskitason tarinointia. Arvosana 6 ½.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  20.12.2021 klo 11:22
  Olen lukenut kirjan muutama vuosi sitten. Muistikuvat haalenee eli ei mikään unohtumaton lukuelämys.
  
  Muistelisin kirpakan syysaamun kuvauksen olleen kuvaava pakkasaamuna auringon lämmittämään päivään.
  
  Paremmissa piireissä aitoa rakkautta vuosikymmenien ikäeron pariskunnalla. Oliko tässä kirjassa viittä vaille Marskin ritari kartanonherra?
  
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  21.12.2021 klo 09:05
  Olihan se. Gustaf Brennerillä oli VR-kolmonen ja VR-nelonen tammenlehvien kera. Mannerheim-ristiäkin oli kuulemma ehdotettu, mutta ehdotus tukehtui jossain ylemmissä portaissa paperisotaan. Susikoski vertailee hotelleja Intercontinental ja Hesperia, todeten Hesperian olevan viihtyisämpi ja siellä olevan myös parempi ruoka. Jossain aiemmassa kirjassa Hesperian yökerho haukutaan vihoviimeiseksi paikaksi, mutta se taisi olla joku muu kuin Susikoski.
  
  Laukausten hinnassa lääninrikoskomisariolla riittää veljiä, joita isä koetti kouluttaa herroiksi ja monesta tulikin. Muistelen sellaistakin tarinaa, jossa Susikoski saa kutsun hautajaisiin ja ihmettelee surureunaista kutsukirjettä, koska hänen sukulaisensa olivat tiettävästi kunnossa eikä niitä paljon ollutkaan, koska hän oli vanhempiensa ainoa lapsi!
  
  En ihmettele ollenkaan, että kullanvärisellä BMW:llä ajeleva ja englantilaisella Burday-kiväärillä aseistettu nuori kartanonrouva pääsi passipaikalle. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Sitä ihmettelen suuresti, miten autoista ainakin jonkin verran kiinnostunut Mauri saattoi pistää Susikosken ajelemaan "yksinkertaisella" BMV:llä? Oliko kyseessä jonkinlainen haluttu rinnastus ökyrikkaaseen kartanonrouvaan ja pienipalkkaiseen valtion virkamieheen? Vai oliko Maurilla mielessä jopa "DDR:n bemari" EMW? Sanokaa te, jotka automerkit tunnette jo kirjojen kansikuvista - ainakin ukkelo ja intendentti ovat niitä miehiä.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »