Lukupiiri

Ison Kalan Katiska

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  28.12.2021 klo 18:26
  Tätä Maurin "myöhäiskauden" dekkaria ei ole taidettu aikaisemmin tässä keskustelupiirissä ruotia, joten lienee aika jotain siitäkin sanoa ja kommentointia yritellä.
  
  Kyse on mukavan kepeällä, ehkä hivenen humoristisellakin otteella noin puoliväliin saakka rakennellusta tarinasta koskien insinööri Tammisen hankalaa testamenttiperintöä. Puolivälin jälkeen ote sitten vakavoituu. Omaperäinen piirre on, että Mauri on kertomukseen juoksuttanut anekdoottien, viittausten ja jopa kohtaamisten muodossa pitkän rivin tuon ajan poliitikkoja ja muitakin julkkiksia - ilman, että näillä olisi mitään tekemistä itse kirjan juonen kanssa. Vanhemmalle lukijakunnalle kyseiset henkilöt vahvistavat ajankuvaa kovastikin, nuoremmissa lukijoissa aiheuttavat varmaankin vain hämmennystä ja kysymyksiä.
  
  Keskeisenä sisältönä kertomuksessa on perinnön saannin "avaimena" oleva exlibris, jonka arvoituksen ratkaisemiseksi Tamminen naisystävineen joutuu näkemään melkoisesti vaivaa, jopa kahdesti käymään Neuvosto-Viron puolellakin, Tallinnassa. Exlibrikset näyttävät selvästi kiinnostaneen kirjailijaa itseäänkin niin, että niitä koskevaa tietämystä annostellaan kirjassa ehkä tarpeettomankin paljon, briljeeraamista jo hipoen. Oliko Maurilla muuten oma exlibris - ja jos oli, niin millainen? Melkoisena harvinaisuutena Maurin tuotannossa on pidettävä sivulla 140 olevaa piirroskuvaa eräästä exlibriksestä. Se ei kyllä liity juoneen juuri mitenkään, onpahan vain veikeä kuva muutoin. Sen tarkoitus jää perimmältään arvoitukseksi. Onko kellään tietoa, kenen kynästä ao. piirros on lähtöisin? Vai oliko Maurilla itsellään noinkin paljon piirtäjän lahjoja? Omituisena ja merkittävänäkin puutteena on kyllä pidettävä sitä, että tarinan keskiössä olevasta exlibriksestä taas ei ole kirjassa mitään kuvaa!
  
  Kertomus on itse asiassa aika mukaansa tempaava, joutuuhan Tamminen jo heti ensimmäisillä sivuilla jopa murhayrityksen kohteeksi. Exlibriksen jäljittämisen Mauri on kuvannut vetävästi. Tammisen kuollut enokin saa osakseen värikkään kuvauksen; yhtenä tämän lukuisista harrastuksista mainitaan muuten arkeologia, johon Mauri ei ole tuotannossaan tainnut huomiota muutoin kiinnittää kuin jatkokertomuksessa 'Simo Hurtta ja kultainen pikari'. Ja "vouhotuksena" Mauri sen kuittaa tässäkin kirjassa (ss. 20-21). Itse rikos tapahtuu vasta sivulla 158/223, mutta tässä kertomuksessa se ei tunnu liian myöhäiseltä ajoitukselta, kuten niin monessa muussa Susikoski-dekkarissa, ehkä siksi että pari yritystä hengiltä päästämiseksi on ollut jo aiemminkin. Tässä vaiheessa saa myös rikostarkastajamme lopultakin astua mukaan kuvaan.
  
  Leo Olavi alkaa selvittää tapausta oikein omakohtaisesti, niin iso viskaali kuin jo onkin. Syy taitaa olla paljolti siinä, että alaiset ovat alkaneet selän takana nälviä häntä kirjoituspöytäetsiväksi, joka hyvien illallisten ja lomamatkojensa ohessa piipahtaa silloin tällöin kirjoituspöytänsä takana vetelemässä nimikirjoituksiaan asiapapereihin ja juoksuttamassa alaisiaan. Ja kyllä rikostarkastajamme sitten saakin maistaa kenttätyötä oikein kunnolla! - Mitään linkkiä sota-aikaan Mauri ei ole tähän kirjaan rakennellut, vaikka hän sellaisia niin mielellään yleensä harrastikin.
  
  On tämä itse asiassa melko vauhdikas ja viihdyttävä rikosromaani näin Susikoski-saagan loppupuolen tuotteeksi. Ei ehkä mikään varsinainen huipputeos, mutta ehdottomasti vahvaa keskitasoa. Kirjan nimen yhteys sisältöön jää mielestäni ohueksi, mutta niin käy aika monen muunkin Susikoski-romaanin kohdalla. Nimet ovat kyllä mieleenpainuvia, mutta niiden yhteyttä itse sisältöön on joskus aika vaikea keksiä. Myös Maurille epätavallisia aiheita ja yksityiskohtia tästä löytyy, vaikka itse perusjuoni onkin varsin suoraviivainen. Kyllä tätä lukea kelpaa! Kahdeksikon (8) tuuppaan tälle arvosanaksi Sariola-asteikollani (4-10).

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  28.12.2021 klo 18:53
  Taitaa olla ansioistaan huolimatta olla heikoiten menestynyt Susikoski. Maurin päiväkirjoissaan julkaistuissa tilastoissa myynti oli himpun verran alle 4000. Alle 5000 myivät myöhäiskauden Susikoskista myös Susikoski päiväntasaajalla ja Susikoski ahtojäissä. Itseäni ei kumpikaan säväyttänyt.

• ---

  Matti Nummenpää

  30.12.2021 klo 17:33
  Onhan Maurilla Ex Libris. Kuva lukupirin etusivulla. Nauri Sariolan exlibriksen on piirtänyt Totti Noisniemi yhtenä viimeisistä töistään 1960-luvun alkupuolella. Mauri Sariolallakin on useampia selityksiä merkille. Yksi on susi niinkuin susikoski. Toinen on Rimakan Jannen aavekoira Maurin yhden novellin mukaan.
  
  MS - Int

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »