Lukupiiri

« aihelistaan

Esko Laukko: Mene toiselle tähdelle rakastamaan


  • nimimerkki

    Magisteri

    22.7.2022 klo 09:51
    (takakansiteksti)

    Leena Wetter on täydellinen sihteeri. Hän hallitsee neljää kieltä, on taitava kone. ja pikakirjoittaja, tuntee hiukan kansantaloutta, oikeustiedettä ja psykologiaa. Hän on älykäs, joustava ja pursuaa työtarmoa. Lisäksi hän on naisenakin täydellinen – pitkä, vihreäsilmäinen ruskeaverikkö. Leena on kohta puoli vuotta työskennellyt kauppaneuvos Ilmari Vartiaisen yksityissihteerinä. Hän saa huikeaa palkkaa, hänellä on käytössään upouusi auto ja hän asuu Vartiaisen omistamassa modernissa kaksiossa.
    Leenan ystävättärellä Eija Santilla – joka puolestaan on täydellisimmillään makuuhuoneessa – on syytäkin olla kateellinen: Leenalla ei todella pitäisi olla huolia. Mutta yhtä asiaa Leena pohtimistaan pohtii Vartiaisen upeassa konttorissa. Hänellä ei ole työtä. Hän joutuu lähes yksinomaan vartioimaan puhelinta, postia hänellä ei ole lupa avata, liikkeen kirjanpitokin hoidetaan muualla – Leena ei vieläkään tiedä, millaisen firman palveluksessa hän oikein on. Toisin kuin saattaisi luulla, Vartiainen, tuo ”lihava vanha rahasäkki”, kuten Eija häntä nimittää, ei ole ottanut vapauksia sihteerinsä suhteen. Hän on pikemminkin pidättyvä ja salamyhkäinen. Johtajan oikea käsi, ekonomi Munkkinen taas kohtelee Leenaa miltei tylysti, ja Vartiaisen poissa ollessa hän kahmii kaikki työt itselleen.
    Leena tuntee olevansa lieassa – olkoonkin että siteet on punottu kultalangoista. Ja viime aikoina toimiston ilmapiiri on muuttunut selittämättömän oudoksi. Jotakin leijailee ilmassa, jotakin on pakko pian tapahtua. Sitten saapuu Wienistä kylmäsilmäinen tohtori Aal, pimeä patoutunut uhka laskeutuu, jotakin alkaa todella tapahtua…

    Onko joku lukenut? Palaan asiaan, kun olen saanut itse luettua.

  • nimimerkki

    Vasta vanhana Sariolan löytänyt

    25.7.2022 klo 02:54
    Luettu on. Sujuvaa perus-Sariolaa. Maurin kyky kuvata ympäristöjä ja toimimista niissä puree taas merivartioaluksen vaiheita kuvattaessa. Itse kirjan juoni hieman kapea ja kliseinenkin. Pikaromansseja syntyy. Vartiaisen salamaihastuminen jatkotoimineen sihteeriinsä on vain yksipuolinen pikaihastuminen, vähemmän uskottava. Pikainen on meriupseeri Penttilänkin ja Leena-sihteerin molemminpuolinen "rakkautta ensi silmäyksellä". Mauno Munkkisen ja Sariolan vakiofiguurin, isopeppuisen ja siitä hieman .huolimattoman Eijan suhde kehittyy nopeasti sekin
    Koska Mauri kirjoitti tämän Esko Laukkona hän itsensä salaamistarkoituksessa loi tutkivan komisarion mahdollisimman pitkälle Susikosken antihahmoksi mutta kunnioituksesta rikospoliisia kohtaan antaa tämän selvittää rikoksen ja tämän etsivät "Koukku ja Ripatti" hahmoiksi. Maurin kirjat ovat aina ammattitaitoista viihdyttävää laatutyötä. Se että hän välillä rupesi Esko Laukoksi toi tuotantoon uutta ilmettä - sellaistakin että Laukon kirjoissa sangen usein kuvaajana ja kokijana on nainen kun Susikosken maailma on korostuneen miehinen. Oliko tässäkin eräs yritys salata tekijän identiteetti ehkä sukupuolta myöten.

  • nimimerkki

    Magisteri

    10.8.2022 klo 23:22
    Selvää sujuvaa keskitason Sariolaa vuodelta 1971. Päähenkilönä tosin Leena Wetter, akateeminen sihteeri. Wetter oli opiskellut yliopistossa espanjan alkeita niin, että hän ymmärsi Vartiaisen ja Minkkisen keskustelun, jonka sanasto ei liene sitä yleisintä alkeistason espanjaa.

    Yliluutnantti Penttilää kuvattiin haaksirikkokohtauksessa niin myönteiseen sävyyn, että orastava romanssin alku hänen ja Leena Wetterin kanssa oli enemmän kuin odotettavissa.

    Salakuljettajilla oli melkoinen rahakasa piilotettuna yhden miehen vaatteisiin ihoa vasten kumivyöhön. Suurin seteli oli tuolloin 100 mk.

    Sivulla 104 kauppaneuvos Vartiaista luonnehdittiin likinäköiseksi, joka kuitenkin näki kauas kuin kotka. Mitenkä päin se mahtaa olla?

« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Esko Laukko: Mene toiselle tähdelle rakastamaan