Lukupiiri

Marita Eisenin tapaus

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  10.8.2022 klo 16:53
  Alunperin jatkokertomuksena julkaistu tarina (en tiedä missä ja milloin), jonka Viihdeviikarit ymppäsi v. 1989 kirjaksi yhdessä kertomuksen 'Susikoski puuttuu peliin' kanssa. Hyvin kirjoitettu, sujuva ja lukijan otteeseensa kaappaava kertomus, johon sisältyy jälleen erinomainen oikeussalikuvaus. Tarinan keskiössä on pääkaupunkiseudulla vaikuttanut loistoluokan ilotyttö, jonka kuolema paljastaa monimutkaisen tapahtumaketjun. Henkilökuvaukset ovat onnistuneita, eivätkä juristitkaan ole sellaisia nuhteettomia oikeuden puolustajia, jollaisina Mauri heidät mielellään yleensä kuvasi. Loppuratkaisu on yllätyksellinen, siinä on jotain saman tyylistä kuin 'Lavean tien lain' yllätyslopussa.
  
  Aivan lopussa kertomus hieman puuroutuu, ikään kuin sanottavaa olisi vielä riittänyt, mutta juttu oli saatava loppumaan. Tuliko sovittu sivumäärä täyteen liian pian? Tapahtumat Eisenin asunnolla eivät ole oikein uskottavan tuntuisia, ja ratkaisun kannalta keskeinen Markkulan ja vuorineuvos Heikkilän pojan ystävyys tulee lopussa esiin kuin "nurkan takaa", aika kömpelösti. Mutta onpa Mauri saanut senkin varjolla jälleen ujutettua linkin sotavuosiin tähänkin tarinaan.
  
  Jonkintasoisena aseharrastajana pari kommenttia ss. 64-65 kuvaukseen surmavälineestä. Kyseessä oli Nagant, ei Nagan kuten Mauri kirjoittaa. Eikä se ollut pistooli vaan revolveri. Sikäli vielä erikoinen, että siihen voitiin asentaa äänenvaimennin päinvastoin kuin muihin revolvereihin. Siinä kuvaus pitää paikkansa, että niitä kulkeutui luvattomina sotasaaliina kotirintamalle viime sodissa kai tuhansittain ja niitä lojuu enemmän tai vähemmän piilossa vieläkin runsaasti.
  
  Hyvää Sariolaa yhden lukurupeaman verran. Ylempää keskitasoa, joten arvosana 8 +.

• ---

  Matti Nummenpää

  10.8.2022 klo 22:23
  Marita Eisenin tapaus on ilmestynyt ensimmäisen kerran Seuran jatkokertomuksena vuonna 1961 alkaen numerossa 18 ja päättyen numerossa 23.
  
  MS - int

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  11.8.2022 klo 20:46
  Kirjana Marita Eisenin tapaus ilmestyi 1983, painettu Loviisassa, tekijänoikeudet Viihdeviikarit ja Mauri Sariola. Tuosta tekijänoikeusasiasta on täällä keskusteltu aiemminkin. MS-Int
  tuntenee asian parhaiten.
  Kirja on surullinen esimerkki siitä, millainen anakronistinen ahdistus saadaan aikaan, kun vuosikymmenien jälkeen ruvetaan ajantasaistamaan joskus aikoinaan julkaistua jatkokertomusta.
  Kun soppaan lisätään Viihdeviikarien(unohtamatta tietenkään Bookstudion taituturuutta tällä alalla) lähes ylittämätön kyky maustaa teksitiä painovirheillä(lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseksi ?) ja henkilöiden nimien vaihteluun kesken tekstin, onkin sinänsä näppärällä juonikuviolla sekundäärinen merkitys.
  Eikä jää kakku kirsikatta. Onhan se nyt jo hulvatonta lukijan helveksuntaa, että kirjan nimessä esiintyvä Marita on kannen selkämyksessä Maria. Olis ny voinu sentään vähän kattoo. On se Marita tekstissäkin(ainakin ?) yhden kerran Maria.
  Kirja herättää mielikuvia kytkennöistä ns elävään elämään. Tabe Slioor käväisee mielikuvissa, Matti Viimasta luulee välillä lukevansa vaikka Markkula on äänessä,kustannustalo "Erkkolan" ja Taben huonot välit tulevat mieleen. Taisi olla samoja jatkokertomuksen aikoja, kun Mauri "ilman omaa syytään" kärähti ratista ja Tabella kerrottiin olevan osuutta Maurin "opintoloman" paljastumiseen. talon johdolle.
  Shuh antaa arvoa näppärälle juonelle ja kelvolliselle kerronnalle. Yhdyn näkemykseen. Kustantajan sekoilu aikahyppelyssä ja tekemätön oikoluku pilaa lukunautinnon.
  Arvioni: Sopiva kirja ostettavaksi pohjoisen pikajunaan Toijalasta ja jätettäväksi unhon yöhön junan penkille matkan päätyttyä Pännäisten pikku taajamassa, siellä ihan pian Kauhavan jälkeen
  Palataan jatkokertomuksilla rahastamiseen, jos aihetta ilmenee.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »