Lukupiiri

« aihelistaan

Susikoski puuttuu peliin


  • nimimerkki

    Shuh

    11.8.2022 klo 09:36
    Alunperin jatkokertomus, josta Viihdeviikarit kasasi yhdessä 'Marita Eisenin tapauksen' kanssa yhden kirjan. Pienessä merenrantakaupungissa vaikuttaa iäkäs merikapteenin leski Vikman, joka on paitsi paikkakunnan tunnettu hyväntekijä myös varsin kovan naisen maineessa, vähän pelättykin varakas ja omapäinen persoona. Hänen kanssaan on parasta pysytellä hyvissä väleissä. Leski on etevä hankkimaan vihamiehiä niin sukulaistensa kuin vieraampienkin joukosta. Ei siis ole ehkä täysin odottamatonta, että hän eräänä aamuna löytyy surmattuna läheisen rautatiesillan alta.

    Kertomuksen alkupuolella on mukavasti lähes "agathachristiemäinen" kohtaus, kun lähisukulaisia on kokoontunut lesken kutsusta tämän luokse keskustelemaan tärkeistä mutta kutsussa yksilöimättömistä asioista. Arvata siis saattaa, että vähän jokainen kutsuttu "saa siipeensä" vanhalta rouvalta. Seuraavana aamuna leski löytyykin sitten kuolleena. Surmaajaehdokkaita löytyy lukuisia, toinen toistaan paremmilla motiiveilla. Tarina kulkee takertelematta, Susikoski astuu mukaan jo melko varhaisessa vaiheessa, ja paikallinen ylietsivä Erkkilä osoittautuu vähintään rikostarkastajan veroiseksi tutkijaksi. Henkilökuvaukset ovat hyviä, miljöökuvaukset eivät ehkä niinkään. Lukijan mielenkiinto pysyy yllä hyvin, joskaan mistään unohtumattomasta lukukokemuksesta ei ole kyse.

    Muutama irtohuomio:
    ss. 154, 161, 184: vaihdemies Astalan ja veturimies Puromaan työvuorojärjestelyt ovat hieman omalaatuiset. Leski Vikmanin kuolinyönä he päättivät työvuoronsa 15 minuuttia yli puolen yön, mutta seuraavana aamuna he ovat työmaallaan jo kaikesta päätellen siinä kuuden, viimeistään seitsemän maissa. Aika vähillä yöunilla VR näyttää tuolloin työntekijöitään pitäneen. Tai olisiko kyseessä ollut yksityinen teollisuusrata?
    s.183: Mauri kirjoittaa aktiiviupseeri, kapteeni Kaarlo Vikmanin kauluslaatoissa olleen kolme "tähteä". Eivätköhän ne kumminkin ruusukkeita ole Suomen armeijassa aina olleet? Onneksi...
    s. 193: Susikosken henkilökuvaan taas pieni lisäys: rikostarkastaja piti eläimistä jopa siinä määrin, että kuolleen koiran tutkimisen seuraaminen oli hänelle hyvin vastenmielinen kokemus. Ihmisvainajan osalta en muista hänestä samaa luonnehdintaa mistään löytyvän...
    s. 235: em. kapteeni Vikmanilla näyttää olleen tapana esiintyä sotilaspuvussa myös palveluksen ulkopuolella. Ei liene kuitenkaan mikään tavallinen käytäntö rauhan aikana? Jos ei täysin kiellettykään?

    Tämä tarina on ihan kelvollinen keino viettää pieni luku- ja lepohetki. Suurta jännitystä se ei tarjoa eikä pahemmin päänvaivaakaan. Aika yllätyksetön joskin sujuva kertomus. Syylliseksi osoittautuu se, joka alusta alkaen vaikuttaa nuhteettomimmalta. Perussariolaa, ehkä kuitenkin alempaa keskitasoa, arvosanaksi annan 7-.


  • nimimerkki

    Magisteri

    11.8.2022 klo 14:48
    Taitaa olla Maurin omaa uniformuihannointia. Kirjoitin jo Elämän kevään kohdalla Susikosken ihmetelleen erästä everstiluutnattia, oliko tämä edes aktiivipalveluksessa, koskapa palasi Ruotsista uudenvuodenaattona eikä univormu ollut päällä vaan oli ihan siviilivaatteissa..
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Susikoski puuttuu peliin