Lukupiiri

« aihelistaan

Musta ilotulitus


  • nimimerkki

    Shuh

    25.1.2023 klo 10:20
    Maurin ensimmäinen arkistoissa säilynyt kuunnelma vuodelta 1961. Avaan sille uuden keskustelun, vaikka nimimerkit Puttonen ja PPP ovatkin sitä jo kommentoineet tässä lukupiirissä otsikon 'Lukupiiri' alla (edellinen 29.3.2017 ja 2.4.2017, jälkimmäinen 9.4.2018). Ajattelin, että näin sitä on selkeämpi kommentoida.

    Oikeussalikuvaus on jälleen hyvä, hauskakin. Ne Mauri osasi taidokkaasti. Muuten kuunnelmassa on dramaattinen, uhkaavakin tunnelma. Saatu aikaan taitavalla musiikin ja jaksotuksen käytöllä, toimintakohtia voimakkaasti korostaen. Siinä se poikkeaa paljon hiljattain kuuntelemistani Jonkerin pamauksesta ja Nimismies on ammuttu -kuunnelmista, jotka olivat enemmänkin sujuvaa ja tasaista kerrontaa, enemmän kirjan kaltaista. Tässä on hieman jopa kauhutarinan tunnelmaa.

    Pentti Siimes on jälleen hyvin tunnistettava ja mainio hahmo. Samanlaista vempuliylioppilasta hän muuten antaumuksella esitti muistaakseni kahdessakin Komisario Palmu -elokuvassa, jotka tehtiin samoihin aikoihin tämän kuunnelman kanssa, siinä 60-luvun alussa. Hyvä ettei mies leimautunut sellaisten roolien esittäjäksi pysyvästi... suoritukset kun ovat erinomaisia.

    Ihmetystä herätti pari kohtaa. Mauri ei tunnetusti ollut mikään sukurakas henkilö, eikä hänelle näytä sukulaisuussuhteet terminologiankaan osalta olleet kovin hyvin hallinnassa: rikkaan konsulin perintöä kärkkyville sisarten lapsille konsuli ei suinkaan ole setä vaan eno, vaikka Mauri häntä sedäksi nimittää - tämän kömmähdyksen mainitsee myös PPP kommentissaan. Samoin hänkin kiinnittää huomiota siihen, että melkoinen ihmelaukaus konsulin hengen vei: voimakkaasti alaviistosta huvimajalta parvekkeelle ammuttu laukaus, iltapimeässä ja vielä ilotulitusrakettien vaikeuttaessa näkyvyyttä ja tähtäämistä, pistoolilla jolla ampumista on todella harjoiteltava päinvastoin kuin pitkällä käsiaseella. Ja laukauksen ampui vielä henkilö, joka tuskin oli pistooliin ennen koskenutkaan. Tässä vain tulee ilmi se aiemminkin merkille panemani tosiasia, että Mauri ei ollut aseiden ja niiden käytön suhteen erikoisen asiantunteva, niin rikoskirjailija kuin olikin. Raipan harmittelu siitä, että painavaa poliisipistoolia oli kannettava takin taskussa, on kyllä oikeaan osuva vaikka aseen malli ei ilmi käykään; valtio ei tiettävästi rikospoliisimiehille kustantanut kainalo- tai vyökoteloja vielä tuohon aikaan.

    Puttonen arvioi tämän kuunnelman nostalgiseksi ja miellyttäväksi kokemukseksi. Ei siihen ole vastaan väittämistä. Itselleni jäi parhaiten mieleen se, että tunnelma oli dramaattinen ja jännitys aidosti tiheni tarinan edetessä. Oli siis sellainen, kuin jännityskuunnelman pitää ollakin. Suosittelen kuunneltavaksi.
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Musta ilotulitus