Lukupiiri

Maurin kirjallisuusmieltymykset

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  22.12.2023 klo 13:27
  Olemme tässä lukupiirissä monipuolisesti ruotineet Maurin kirjallista tuotantoa ja miksei vähän Mauria itseäänkin. Kokonaan on sivuun jäänyt se, millainen kirjallisuuden kuluttaja hän itse oli. Ainakaan en muista tämmöistä ajatustenvaihtoa käydyn. Mauri tietysti luki paljon, niin kuin ammattikirjailijan pitääkin. Itse hän 'Suruttomassa Sariolassa' kehuu lukevansa kirjan päivässä, mikä tosin lienee lievästi sanoen liioittelua, niin kuin niin moni muukin asia noissa "muistelmissa". Mutta millaista kirjallisuutta hän luki? Oliko hänellä joitain erityisiä mieltymyksiä kirjallisuuden lajien suhteen? Entä kirjailijoiden?
  
  Olen saanut sen käsityksen, että hän oli kirjallisuuden suhteen aika lailla kaikkiruokainen. Jotain mieltymyksiä voi koettaa hänen tuotannostaan ja etenkin julkaistuista päiväkirjoistaan kaivaa. Jos Susikoski oli hänen "alter egonsa", niin ilmeisesti sitten Somerset Maugham, meriromaanit ja oikeustieteellinen kirjallisuus pitää laskea hänen suosikkikirjallisuuteensa - tämmöisethän hän jossain varhaisimmista Susikoski-dekkareistaan sisällytti sankarinsa kirjallisiin kiinnostuksiin. Tuon oikeustieteellisen kirjallisuuden osalta tosin perehtyminen jäi varmaankin opiskeluaikoihin, tuskinpa Mauri sen jälkeen enää niihin opuksiin perehtyi. Sotahistoria vaikuttaa myös olleen hänelle mieluista lukemista, mutta sotaromaanit eivät ehkä niinkään (en muista hänellä viittauksia esim. kotimaisiin sotaromaanien kirjoittajiin montaakaan - Anttala, Lehväslaiho, Karhunen, Tikkanen jne.)? Muistelen Hemingwayn tulleen esiin parissa kohtaa tuotantoa, Alistair MacLeanin myös mutta ei muistaakseni kovin myönteisessä valossa. Dekkarikirjailijoiden tuotantoa hänen uskoisin tiiviisti seuranneen jo ammattinsa vuoksi, mutta sitä koskevaa kommentointia tai viittauksia ei taida kovin runsaasti olla. Ottaako hän missään kohdin kantaa esim. Agatha Christien tuotantoon? Runouteen hän tunsi ilmeisesti jonkinlaista vetoa, eikös hän suunnitellut Mannerheim-ristin ritareistakin runoteosta - ihan vakavissaan?
  
  Kovin tämmöinen hajanainen ja puutteellinen siis on mielikuvani Maurista lukumiehenä. Lukupiiriläisillä varmaan on löytyy asiaan paljonkin täydennettävää?
  

• ---

  Matti Nummenpää

  23.12.2023 klo 23:19
  Kyllä Mauri luki paljon. Saattaa olla, että joku päivä jäi väliin, mutta aina hänellä oli kirja kädessä, kertoo Tuula Sariola.
  
  Mauri Sariolan kirjastosta on noin tuhatkunta kirjaa Mauri Sariola-seuran arkistossa. En kaikkia ole lukenut, mutta katsonut kuitenkin.
  
  Aloitetaan loppupuolelta. Agatha Christien tuotannosta hänellä oli mielipiteitä. Enimmäkseen myönteisiä, joskus jopa ylistäviä. ”Kymmenen pientä neekeripoikaa” Oli suorastaan täysosuma sisältönsä, aiheeseen liittyvän runon sekä erityisesti loppuratkaisun suhteen. Onpa hän käyttänyt sitä soveltuvasti itsekin.
  
  Runous oli hänen intohimonsa. Runokirjoista ehdoton ykkönen oli Vänrikki Stoolin tarinat. Siitä hän teki mm. artikkelin vuonna 1979 ”Äl yli päästä perhanaa…!” Vänrikki Stoolin tarinoiden syntyvaiheitten erikoista kertomaa. Hän itse käytti paljon sitaatteja Vänrikeistä. Sitaatit ovat pääosin Cajanderin suomennoksesta mutta hän tunsi myös Mannisen käännöksen. Samoin hänellä oli ruotsalainen alkuteos ja jopa englanninkielinen käännös. Kenraali Sandels huutaa, ratsaesssaan paikalle ja nähdessään miten Sven Tuuva taistelee sillalla: Hyv’ on hän huutaa, niin kas niin, sa poika urhoinen. Äl yli päästä perhanaa , niin vielä hetkinen!
  Ylläoleva säepari on englanniksi: ”Bravo!, he shouted, fine, keep on, you splendid fellow, you! Throw every devil off the bridge, hold on, for God’s sake, do! Artkkelin lopuksi Sariola kirjoittaa: ”Ei siis ole ihme, ett’ kenraali V. Kirke totesi kuninkaan hautajaisissa Lontoossa marsalkka C. G. Mannerheimille: ’En isommin ihmettele suomalaisten mielenlaatua, kun heillä on kirjallisuudessaan tällainen teos.’ Kyllä hän aikoi tehdä Mannereheimristin ritareista runoteoksen. Carl-Birger Kvikantin osuuden hän tekikin runomuotoon: ”Tummapukuinen nainen”.
  
  Hänen mielirunojaan olivat Lauri Viljasen Tähtikeinu ja Saima Harmajan On maa. Ylipäänsä runot. jotka menevät tähtien taa ja toispuoliseen. Hänen kirjojensa nimessä on usein runoviittaus. Esim. Mika Waltarin Kenraali kuolee aamukoitossa säe ”Taivas kuin kerjäläisnuttu” tai Katri Valan runosta Ylösnousemus ”Mene toiselle tähdelle rakastamaan” Waltarin runohan on tehty hänen kasvattisisarensa aviomiehen isän kohtalosta, punaiset teloittivat hänet oman kivinavettansa seinää vasten. Muita suosikkirunoilijoita olivat Uuno Kailas, P. Mustapää, Oiva Paloheimo, Eino Leino, Lauri Viita, Yrjö Jylhä (ei kuitenkaan ensisijaisesti sotarunot), Aila Meriluoto ja monet muut.
  
  Dekkarikirjailijoista hän ei paljon puhu. Hänen kirjailija-aikanaan niitä ei paljon ollutkaan. Vilho Helasta hän arvosti suuresti, samoin toimittajatoveriaan Arto Tuovista. Kouvolan hovioikeuden presidentti Heimo Lampi teki varsin mainion dekkarin ”kuolema kulkee Meteoralla”. Simo Penttilä kuului mielikirjailijoihin. Kyllä hän myöhemmin lähetti kirjojansa ja sai myös Matti Yrjänä Joensuunkin kirjoja. Ulkomaisia dekkarikirjailijoita hän luki esim.James Hadly Chasea sekä Carter Brownia, koska hän halusi nähdä minkälaisia kirjoja ostetaan maailmalla runsaasti.
  
  Paljastetaan nyt tässä yhteydessä se, mikä on jo tässä lukupiisissä kyseenalaistettu. Kayen romaanilla ”Kuolema kulkee Kyproksella” ei ole mitään tekemistä Sariolan kirjailijanuran kannalta. Sitä vastoin T. Marraksen kirjoittamalla ja Gummeruksen kustantamalla teoksella ”Tohtori Kaarretin tapaus” on. Maurin kirjahan on Tohtori Viitasen tapaus. Samoin T. Marras on Maurin tavoin käyttänyt erikoisia sukunimiä Kaarretin lisäksi esim. sukunimi Kitara. T. Marras, oikealta nimeltään Pauli Suhonen (16.1.1912-9.4.1994) oli lääkäri ja teki pari romaania. Kyseisen romaanin kanteen on Mauri Sariola liimannut omin käsin kirjoittamansa kirjeen, joku kuuluu seuraavasti:
  
  Tämä opus on historiallinen kirjallisella taipaleellani sikäli, että se muodostaa eräänlaisen lähtökohdan. Olin v. 1955 Pudasjärvellä kirjoittanut muutamia novelleja aikakausilehtiin ja kesällä 1955 sain Iisalmessa päähäni yrittää salapoliisiromania. Puolivälissä tuli uskon puute, mutta kun ostin tämän ja luin sen matkalla Kuhmoon katsomaan uutta opettajan paikkaa, päätin, että ainakin tämän vertainen syntyy. Ja päätin myös, että tyvestä puuhun eli ennen maan ensimmäinen dekkaristi kuin 36. kainuisti tai kansankuvaaja. Siitä syntyi ”Laukausten hinta”, josta alkoi uusi aikakausi dekkarien historiassa.
  
  Kotimaisista romaanikirjailijoista Maurin mieleen ovat olleet Mika Waltari ja Haanpää ja myöhemmin F.E. Sillanpää. Aluksi Mauri ei oikein ymmärtänyt häntä, mutta myöhemmin kylläkin. Väinö Linna ja Kalle Päätalo olivat Maurin mieleen. joskin jälkimmäisen yksityiskohtaisuus ja jahkaileminen jonkin verran ärsytti. Veikko Huovinen oli Maurin mieleisiä kirjailijoita, mutta ei päinvastoin. Joskin omistuksella varustettuja kirjoja Huovinenkin lähetti. Eeva Joenpelto ja Kaari Utrio kuuluivat Maurin lukemistoon.
  
  Muistelmat ja elämäkerrat olivat suosittuja, vaikkakaan niitä ei ollut niin paljon kuin nykyään. Kustaa Mauri Armfeltista kertovat kirjat kuuluivat Maurin kirjastoon. Erikoisesti elämäkerta, jonka on kirjoittanut Santeri Ingman vuonna 1900 ja kustantanut Kansanwalistusseura. Onni Palasteen kirja ”Simo Hurtta” lienee ollut innoittajana Maurin jatkokertomukseen, josta on myöhemmin tehty kirja Simo Hurtta ja kultainen pikari.
  
  Ulkomaisista mieleisimpiä olivat Hemingway, Mark Twain, Somerset Maugham sekä osa venäläisistä klassikoista. Tšehov ja Dostojevski olivat Maurin mieleen, mutta Tolstoi ei.
  

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  27.12.2023 klo 08:21
  Onni Palasteen kolmiosainen ”Simo Hurtta”-sarja ilmestyi vuosina 1978-1983, joten se tuskin on ollut Maurin innoittajana ”Kultaisessa pikarissa”, koskapa jatkokertomus, joka myöhemmin julkaistiin yhtenä kirjana, on julkaistu Lukupiirin mukaan Pellervon-lehdessä vuonna 1976. Mutta, jospa onkin päinvastoin, olisiko Mauri voinut innoittaa Palastetta? Toki ”Pielisen verovoudista” ovat kirjoittaneet muutkin.
  
  Waltarin teoksista siirtyi Mauriin Konstantinopoli-Istanbul-innostus, joka on aistittavissa päiväkirjojen lisäksi muutamassa kirjassakin.
  
  Laiskuuteni on saanut aikaan, etten ole viitsinyt ottaa selvää Alphonse Daudetin novellista, jonka Mauri mainitsee jossakin kirjassaan. Kirjan nimenkin olen unohtanut. Siinä vanha kenraali menee vahingossa ottamaan vastaan ja tekemään kunniaa miehittäjäarmeijan paraatille Saksan (Preussin)-Ranskan sodan aikana itselle ikävin seurauksin.
  
  

• ---

  Matti Nummenpää

  27.12.2023 klo 10:11
  Novelli on mainittu Ampiaiskesässä sivulla 179.
  
  MS - inr

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  31.12.2023 klo 15:32
  Mauri ei aikomaansa runoteosta Mannerheim-ristin ritareista siis koskaan kirjoittanut. Muistaakseni kustantajakin suhtautui tähän hänen ajatukseen aika penseästi. Mutta sittemmin tuollainen teos on ilmestynyt: ihan sattumalta huomasin mainoksen Kadettipiirin sivuilla. Tänä vuonna on julkaistu majuri Joni Pirisen kirjoittama runoteos nimeltä 'Tunnettu Sotilas'. Siinä todellakin on kuvailtu jokainen ritari runomuodossa. En harrasta enkä ymmärrä runoutta, enkä siis varmaan tähänkään teokseen sen paremmin tutustu, mutta kun asia nyt hieman liittyy kirjailijaammekin, niin ajattelin sen esille ottaa.
  
  Mauri oli siis aikaansa edellä tässä asiassa.
  
  Onnellista Uutta Vuotta kaikille lukupiiriläisille perheineen!
  
  t. Shuh

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  20.1.2024 klo 14:29
  Lainasin uteliaisuuttani tuo Marraksen 'Tohtori Kaarretin tapauksen', koska se siis näyttää olleen Maurille eräänlainen lähtölaukaus dekkarikirjailijan uralle. Maurin kymmenkunta vuotta myöhemmin Esko Laukon nimellä kirjoittama 'Tohtori Viitasen tapaus' sisältää samoja elementtejä kuin Marraksen tuotos, mutta Mauri sai kyllä tarinaansa enemmän jännitettä ja uskottavuuttakin. Lääkärit ovat keskeisessä asemassa molemmissa kertomuksissa, ja Marras sortuu jopa kikkailemaan lääkinnällisellä tietämyksellään tarpeettomankin yksityiskohtaisesti. Rikoksen taustalta paljastuu molemmissa kirjoissa mielisairaus, mikä ei kovin monessa Maurin tarinassa taas ole keskeisesti esillä. Romaanin lopussa on Marraksella pitkähkö oikeussalikuvaus kuten niin usein oli Maurillakin. Teosten tarkempi vertailu lienee tarpeetonta, mutta ei Mauri lainkaan väärässä ollut, kun totesi pystyvänsä ainakin samantasoisen dekkarin kirjoittamaan. Pystyi ensimmäisissä romaaneissaan paljon parempaankin. Ei Marraksen romaanikaan mitenkään kelvoton ole, mutta rikostutkinnasta ja poliisin toimintatavoista se antaa jotensakin naiivin kuvan. Niin Suomessa kuin Ranskassakin. Maurilla taisi lopulta olla kuitenkin niistä asioista samoin kuin oikeusistuimen toiminnasta Marrasta parempi tietämys, ainakin jo siinä vaiheessa kun hän Tohtori Viitasen edesottamukset siirsi ajatuksistaan paperille.

• ---

  nimimerkki

  Sarioloita lukenut

  25.3.2024 klo 13:21
  Itse olen pitkään ihmetellyt, miten Sariola on saanut Tohtori Viitasen tapaukseen niin hyvän Kajaanin tuntemuksen, mikä teoksesta ilmenee. Kaupungin tunnistaa heti Viitasen tulon kuvauksesta "pohjoiseen pikkukaupunkiin" ja hänen hankkimansa kiinteistönkin tunnisti Kajaanista helposti.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  25.3.2024 klo 16:01
  Eikös Maurin ensimmäinen vaimo ollut sieltä päin, oliko Kuhmosta? Kai Mauri Kuhmon reissujensa aikoihin ole käynyt Kajaanissakin useampaankin kertaan. Itsellä ”Viitasen” lukemisesta vuosikymmeniä ja Kajaanissa olen käynyt vain ohikulkumatkalla. Linnan raunioista tunnistin itsekin kaupungin kolomen j:n Kajjjaaniksi.
  
  Oliko missään vaiheessa opettajana siellä päin? Koillismaalta, jossa Mauri oli ainakin Pudasjärvellä, on yleensä suunta Ouluun.

• ---

  Matti Nummenpää

  25.3.2024 klo 17:32
  Mauri Sariolan opettajapaikat
  
  Kittilän Lompolon koulu alkuvuodesta 1951
  Rovaniemen mlk:n Norvajärven koulu syksyllä 1951
  Ruuhimäen koulu, Toivakka kevätlukukausi 1953
  Askan koulu, Puolanka
  Pisteen koulu, Pudasjärvi lukuvuosi 1954-55
  Maaselän koulu, Kuhmo elokuusta marraskuun loppuun 1955
  
  Mauri Sariola oli nähnyt linja-autossa tytön, joka oli saanut hänet säpsähtämään. Onko täällä tuollaisiakin, hän oli miettinyt ja kuullut myöhemmin joltakin vaimoihmiseltä tytön olevan opettajana jossakin lähikoululla. Pystyäkseen pitempiin tutustumismatkoihin Mauri oli ostanut vähittäismaksulla polkupyörän. Piiriä riitti, sillä Kuhmo oli laaja pitäjä, kouluja oli yli neljäkymmentä. Olihan kouluilla paljon nuoria naisopettajia, noin kolmasosa kaikista opettajista oli Maurin tapaan epäpäteviä.
  
  Eräänä päivänä Mauri oli pyöräillyt kuudentoista kilometrin päähän Aholan kylään. Sateen yllättäessä hän oli etsinyt suojaa isomman puoleisesta talosta. Mieleinen yllätys lienee ollut, että oven avasi juuri tuo linja-autossa nähty tyttö ja selvisi, että talo oli Aholan koulu. Matkaa Maaselästä oli kuusitoista kilometriä. Aholan koulu opettaja, 23-vuotias Anja Karjalainen oli juuri lähdössä koulun keittäjän kanssa kyläreissulle erään oppilaan kotiin.
  
  Anja Karjalainen oli syntyisin Paltamosta. Opettajan ammatti oli hänelle verenperintöä, sillä isä, veli ja isän nuorempi sisar olivat opettajia. Opettajan ammatin lisäksi Anjan mielessä oli haave lukea sairaanhoitajaksi mutta hän päätyi kuitenkin Savonlinnan seminaariin ja valmistui opettajaksi joulukuussa 1954.
  
  Aholan koululle hän tuli jo keväällä 1955. kun hänet valittiin sijaisopettajaksi ja pesti jatkui edelleen syksyllä. Veri veti kotiseudulle mutta osasyynä oli myös palkkaus. Kuhmossa opettajille maksettiin ns. rajaseutulisää, joka nosti palkkaa tuntuvasti.
  
  ”Olisin maksanut opintovelkani ja alkanut viettää vapaan naisen elämää. Siihen sattui kuitenkin paikalle eräs taivaanrannan maalari, joka sotki suunnitelmat täysin.”
  
  Tämä taivaanrannan maalari oli tietenkin Mauri Sariola. Kun Mauri sitten syksyisenä päivänä ilmestyi Aholan koululle, Anja muisti nähneensä tämän linja-autossa, kahteenkin otteeseen ja ulkonäöstä päätellen arvellut tämän olevan lähikoulun opettaja. Koko automatkan mies oli lukenut kirjaa.
  
  Anja Karjalainen oli Kainuun tervanvetäjien sukuja, eli rivakka ja reilu nainen. Aviolittosta syntyi 3 lasta, joista Jukka jo Kuhmossa. Avioliitto ei kuitenkaan jäänyt pysyväksi lähinnä Maurin elämäntapojen ja tuhlaavaisuuden vuoksi.
  
  MS - int
  
  

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  25.3.2024 klo 18:00
  Puolanka ja Kuhmo ovat Kainuussa, joten Mauri varmaan tutustui Kajaanin kaupunkiin ottaessaan etäisyyttä opettamiseen Kajaanin ravintoloissa ja selatessaan ”neljän kuninkaan kirjaa”.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  25.3.2024 klo 20:18
  Paula Viitanen (os. Saarelainen) ja Pontus Rahikka jatkavat seikkailujaan vuonna 2006 ilmestyneessä kokoelmassa "Rikoksen jäljillä" tarinassa "Liian monta sattumaa". Kirjan toinen tarina "Matka muuttaa kaiken" on sama juttu kuin erillisenä ilmestynyt "Laulujen lunnaat".
  
  Kouluja ja opettajia - päteviä jos epäpäteviäkin - riitti 1950-luvulla suurten ikäluokkien kuluttaessa housujaan koulunpenkillä. Esimerkiksi Taivalkoskelle rakennettiin sotien jälkeen n. 45 koulua. Siis yhteen kuntaan! Kalle Päätalo valvoi kunnanrakennusmestarina usean koulun rakentamista vuosina 1951-1952. Parikymmentä vuotta aiemmin "kunnan jauhoja" syönyt Kalle tunsi olevansa velkaa syntymäkunnalleen, joten hän maksoi sitä niin, ettei käyttänyt rakennusmestarille kuuluvaa taksioikeutta vaan pyöräili 40-100 km:n päivätaipaleita. Sitä on ihmisellä traumaa jos minkälaista. Myöhemmin kunta hankki rakennusmestarin käyttöön Koillismaan tulipalopakkasiin IC-merkkisen moottoripyörän!

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  8.4.2024 klo 22:36
  Kalle Päätalo pelkäsi ihmisten puheita ja se sai hänet työskentelemään yli omien voimavarojen. Kalle ei osannut erottaa omaa työ- ja vapaa-aikaa. Jos hän olisi jäänyt Taivalkoskelle, ei hänestä olisi koskaan tullut kirjailijaa. Aika ei olisi riittänyt oman tunnollisuuden ja kuntalaisten suoranaisen hyväksikäytön ja itsekkyyden vuoksi. Sydän olisi niissä olosuhteissa voinut reistailla aiemminkin ja kohtalokkaammin.
  
  Rakennusmestarikaudella Kallen kanssa ystävystynyt nuori opettaja Esko oli muuten käsityönopettajani yläkoulussa 1970-80- lukujen vaihteessa. En ole Taivalkoskelta päinkään, tosin naapurikunta on mökkipitäjäni.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »