Lukupiiri

Mauri ja Sammatti

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  11.1.2024 klo 14:19
  Monessakin yhteydessä on tullut esille, että Sammatin mökki oli kirjailijallemme erittäin tärkeä paikka. Siellä hän lepäsi, rentoutui ja rauhoittui, mutta siellä hän myös suunnitteli, kypsytteli ja kirjoitti merkittävän osan tuotannostaan. Tuskin kuitenkaan suurinta osaa, uskoisin valtaosan siitä siirtyneen ajatuksista paperille kuitenkin Helsingissä. Tuppaa tuo mökillä työskentely näet jäävän useimmilta vielä nykyisen kehittyneen tietotekniikan aikanakin enemmän aikomukseksi kuin toteutukseksi, mielenkiintoista puuhaa kun löytyy niin paljon muutakin... no, oli miten oli, lienee kumminkin syytä hieman tutkailla, mikä merkitys Sammatilla ja lähiseudulla oli Maurin tuotantoon. Tässä lukupiirissä erityisesti nimimerkki TH on pitänyt tätä näkökulmaa esillä. Itselläni ei ole asiasta kuin arvailuja, joten heitänpä asian lukupiiriläisten kommentoitavaksi muutaman kysymyksen muodossa.
  
  Onko karkeastikaan mahdollista arvailla, miten suuren osan tuotannosta (etenkin romaaneista) Mauri konkreettisesti kirjoitti mökillään? Kulkiko Adler mukana mökkireissuilla säännönmukaisesti? Monessa kohdinhan Mauri julkaistuissa päiväkirjoissaan kertoo työskentelystään mökillä.
  
  Monenko romaanin tapahtumat sijoittuvat selvästi Sammattiin tai sen lähistölle, läntiselle Uudellemaalle tai itäiseen Varsinais-Suomeen? Pari kolme tulee kai etsimättä mieleen, mutta useampia niitä sentään taitaa olla?
  
  Millainen oli Maurin ja Tuulan suhde paikkakuntalaisiin? Osallistuivatko paikallisiin rientoihin, käyttivätkö paljonkin paikallisia palveluja? Kyläilivätkö sammattilaisten tai mökkinaapureidensa luona, tai vierailivatko nämä pariskunnan mökillä? Oliko Mauri sellainen julkkis paikkakunnalla, että hänen edesottamuksiaan tarkasti seurattiin? Millainen käsitys Maurista paikkakunnalla oli? Jotenkin olen saanut sen käsityksen, että kovin vilkasta vuorovaikutusta ei heillä olisi "alkuperäisväestön" tai mökkinaapureidensa kanssa lopulta ollut, mutta voinhan olla väärässä. Vaikka kanssakäyminen ei kovin vilkasta olisi ollutkaan, niin mistään erakoitumisesta ei varmasti ollut kyse.
  
  Sinänsä irrallinen ja puhtaasti omasta uteliaisuudestani kumpuava kysymys on, keneltä Mauri ja Anja aikoinaan mökkinsä ostivat. Rakennuksethan siellä ymmärtääkseni olivat jo valmiina kun se heidän omistukseensa siirtyi?

• ---

  Matti Nummenpää

  11.1.2024 klo 18:25
  Jos kirkonkirjoihin on merkitty ’syntynyt Sammatissa’ se onkin kova merkintä. Ainakin paljasjalkasilla sammattilaisilla on mitä melkoisin omanarvontunto. Se esiintyy piilevänä ja silti itsestään selvänä. Meihin rannat vallanneisiin helsinkiläisiin kesäasukkaisiin suhtaudutaan tosin kohteliaasti, mutta on siinä tiettyä viileyttäkin mukana. (Suruton Sariola)
  
  Mauri vietti usein kesäisin aikaa mökillä, mutta yleensä jo muutaman päivän jälkeen veri veti kaupunkiin. Adler oli vakiovarusteena mökkimatkoilla. Hän kirjoitti yleensä saunakamarissa. Kyllä hän talvellakin vietti aikaa Adlerin kanssa Sammatissa. Esim. Koltan unta hän kirjoitti kinosten keskellä.
  
  Kamari on aivan kuin Maurin jäljiltä. Viimeksi olin siellä viime syyskuussa. Saunamökki on aivan samassa kunnossa kuin Maurin aikaan. Toki kiuas on vaihdettu tänä vuonna. Saunan syntyhistoria on kuvattu Suunnilleen oikein Ampiaiskesän alussa. Kirjoitin siellä Tuulan, Maurin toisen vaimon, muisteluja miehestään ja Sammatista. Tietokoneeni oli samalla pöydällä, istuin samalla tuolilla ja katseli samaa lyhyttä alkovia kuin Mauri akanaan. Olen myös aikaisemmin nukkunut monena yönä tässä alkovissa, joka minulle lyhyelle miehelle riitti varsin hyvin.
  Ei Maurin kirjoissa Ampiaiskesää ja Surutonta Sariolaa luikuun ottamatta juuri täsmällisiä kuvauksia mökistä tai sen ympäristöstä ole. Ne pari kolme kirjaa ja jokunen novelli riittävät.
  Paikkakuntalaisiin suhteet olivat hyvät. Hänhän löysi Tuulansakin sieltä. Tuleva appiukko oli ostanut sieltä talon ja suuren määrän maata. Sitä hän sitten myi halvalla hinnalla edelleen. Taloa kutsuttiin Torpaksi. Sen omistaa nykyisin Tuulan sisko ja tämän mies eläkkeelä oleva Postin pääjohtaja Asko Saviaho. Se sijaitsee muutaman kilometrin päässä Maurin huvilasta
  .
  Asko Saviaho muistelee:
  ” Kerran törmäsin Sammatin Enäjärven huvilalle, kun koneessa oli paperi sisällä ja kirjan teko meneillään. Sanoin, että sinulla on niin isänmaallisia ja siistejä tekstejä, että kyllä voisi lukijan hämmästykseksi olla jossain kirjassa jotain pornoa. Mauri antoi paperiliuskan ja sanoi että kirjoitappas sellainen teksti ja hän liittää sen johonkin. Jallua ja Kallea joskus lukeneena osasin mielestäni alan termit ja kymmenellä sormella punnersin jonkin aikaa tekstejä. Seuraavana päivänä Mauri sanoi, ettei kelpaa ja ettei minusta kirjailijaa voisi tulla.
  Taunon kartanossa tai torpassa, joka on rakennettu vuonna 1920 on erinomainen leivinuuni. Sinne mahtuu yli puolen metrin halot ja se lämmittää paitsi tupaa myös kahta makuuhuonetta. Vuonna 1998 kuollut yhteinen appiukkomme oli erinomainen tekemään tuossa uunissa erityisesti karjalan paistia ja silakkalaatikkoa. Monta kertaa maistelimme hänen tekemiään ruokia. Kesällä Maurin vatsa oli kipeä ja ruoka ei oikein maistunut. Todennäköisesti viimeisen kerran söimme yhdessä Taunon silakkalaatikkoa ja sanoi, että näin hyvää ruokaa hän kyllä pystyy syömään. Taisi olla viimeinen kerta, kun tavattiin.
  Olin Sammatissa joskus 1960-vuvun puolivälissä Sylvin ja Taunon luona. Appivanhemmat kertoivat, että illalla tulee kirjailija Sariola vaimoineen kylään. Tullessaan hän sanoi, että josko minä pitäisin seuraa hänen vaimolleen Anjalle. Hänellä olisi jotain puhuttavaa Tuulalle ja Anja ei saisi kuulla. Niinä keksin esitellä Taunon savusaunaa. Olimme juuri päässeet sinne, kun alkoi ukkoskuuro. Niinpä istuimme savusaunassa jonkin aikaa ja Mauri sai varmasti asiansa Tuulalle selvitetyksi.
  Maurilla oli naapurina ekonomi Kajanne. Olivat hankkineet huvilat samoihin aikoihin. Ape oli armoton oluen juoja. Lahnajärvi on aina ollut Turun tiellä monen matkustajan pysähtymispaikka. Sinne on Taunon torpalta matkaa noin 5 kilometriä. Järven rannalla oli nykyisen kahvila-ravintolarakennuksen lisäksi toinen rakennus ja sen yhteydessä ns. lentävä lautanen eli sellainen muovinen tarjoilutila. Aika monet kerrat olin kuskina Taunolle, Maurille ja varsinkin Apelle, joilla tarve viskille ja oluelle.”
  
  Armas Peranto oli vanhan ajan maalaisseppä. Hän takoi Maurille tuuliviirin, joka vieläkin näyttää tuulen suunnan Maurin huvilan kaivon päällä. Siinä on Pegasos nousemassa tumman ukkospilven päältä.
  
  Oksaset olivat yksi, joilla Tauno möi tontin. He olivat hyviä ystäviä Maurin ja Tuulan kanssa.
  Paljasjalkainen sammattilainen oli Martti Maavirta. Ensi kertaa Maurin oli tekemisissä Maavirran kanssa kun saunan räystäns alkoi laskea. Syy on luettavissa Ampiaiskesästä. Tämä tarvitsisi tukea Sanoi Mauri. On tuettu, kun saavut seuraavana viikonloppuna. ”Olihan mies toimittanut paikalle oikien pystyynkuivuneen kunnon kelon. Maavirta totesi: Ajattelin, että tuollaiseen oksantynkään on mukava nojailla, kun haluttaa katella tältä verannalta auringonlaskua Enäjärvellä. Tukipuu on vielä paikallaan ja onpa siitä katseltu Enäjärveä. Maavirran kuoltua mökkitalkkarin hommia hoiti edellä Mainittu Oksanen.
  
  Julkkiksia kävi runsain mitoin Maurin huvilalla. Pentti Saarikoskella ja Jorma Ojaharjulla oli vuokrattuna mökki Pyölissä lähellä Maurin huvilaa. He kävivät usein viinantuskissaan Maurin luona hakemassa pulloa.
  
  Saarikoski näki kerran yöllä Maurin laiturilta ufon.
  27.8.1968 klo 11,42
  Näin äsken laiturilla istuessani ensimmäisen kerran elämässäni UFON. Se ei ollut ”lentävä lautanen” eikä ”sikari”: se oli reunaltaan epämääräinen, mutta kuitenkin ympyriäinen valo, jonka keskellä oli musta selväreunainen reikä. Se näytti kuuta isommalta, mutta ei ollut niin valovoimainen. Taivas oli kirkas, linnunratakin näkyi. Se kulki suuntaa Sammatti-Helsinki. minulla ei ollut kompassia, N. 10 sek. Ei tekokuu. Annoin taskulampulla valomerkkejä, teho tietenkin liian heikko. Liikkui tasaisella nopeudella, hitaasti, ilmeisesti niin korkealla. ”Hengitti”, se muutti kokoa ja muotoaan. Hävisi näkyvistä, ei ylöspäin vaan kuin horisonttiin tai metsä taakse.
  
  Mauri kävi useinkin Sammatissa kaupoilla ja pankkiasioissa. Ja kirkossa. Juttumiehenä hän tuli toimeen kaikkien kanssa. Lahnajärvellä hän käsi usein aamukahvilla. Hänellä oli siellä vakiopöytä.
  
  Mauri Sariolan henkireikä oli Sammatin kesähuvila, jonka hän osti tuomari Vaismaalta v. 1962. Myöhemmin hän osti lisämaata ja tontti koostui kolmesta tilasta: Helkkylä, Kolmio ja Hiidenranta. Tuomari Vaismaa oli hätäinen mies. Hän oli ostanut rantasaunan Keuruulta ja saunaan piti päästä juhannukseksi. Perustukset jäivät vähän kehnoiksi ja sitä on pitänyt myöhemmin korjailla. Saunaan sisältyy saunan lisäksi saunatupa ja alkovi, joka oli Maurin kokoiselle miehelle liian lyhyt.
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »