Lukupiiri

Ritva Sarkola on kuollut

• ---

  Matti Nummenpää

  5.2.2024 klo 18:08
  Toimittaja, kirjailija Ritva Sarkola on kuollut 82 vuotiaana.
  Sarkola syntyi Helsingissä 28.5.1941 ja kuoli 25.1.2024.
  Hän kirjoitti yhdessä Raimo Jokisalmen kanssa kirjan: Mauri Sariola. Aika velikulta, Myllylahti 2005.
  Mauri Sarila ja maksetut viulut, Myllylahti 2007, ja Mauri Sariola rahasta, rakkaudesta, epätoivosta: Tilityksiä. Books onDemand 2017.
  
  Hän toimi mm. useita vuosia päätoimittajana Itä-Helsingissä kaksi kertaa viikossa joka kotiin toimitetussa ilmaisjakelulehdessä Tildun tieto ja uutinen.
  
  MS - int
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  16.2.2024 klo 13:30
  Ritva Sarkolan muistoksi luin hänen kirjansa "Mauri Sariola, Tilityksiä: rahasta, rakkaudesta, epätoivosta", joka oli aiemmin jäänyt huomioimatta vaikka oli ilmestynyt jo vuonna 2017. Kirjassa oli jälleen - minulle uusi - versio Maurin tekemästä ensimmäisestä autonkuljettaja Erich Kempkan haastattelumatkasta, jolla ei laivaan lastatun vihreän volkkarin matkamittariin kertynyt lainkaan kilometrejä. Aiemmin olin käsityksessä, että Mauri kävi laivalla Saksanmaalla, mutta oli koko ajan tilassa, jolloin oli järkevää olla autoilematta. Sarkola kertoo, että hän oli kompuksessa kirjailijan kanssa ja vei Mauria satamassa saattamassa olleen puolison nopeasti Kellarikrouviin, ettei tämä näkisi kirjailijan luikkivan laivasta jo kotisatamassa... Samalla tavoin lavastettiin myös kirjailijan "kotiinpaluu", mutta vaimo oli kuitenkin huomannut, että laivamatkan yksin tehneen auton matkamittari oli samoissa lukemissa kuin lähdettäessä.
  
  Varsin surullisen kuvan kirja kirjailija Mauri Sariolan elämänmenosta antaa ja osin Sarkolan kertomukset ovat vanhan toistoa, jota olemme vuosien varrella lukeneet monista eri lähteistä. Luulisin, että Sarkolan kertomukset ovat pääosin myös tosia, sillä niin paljon ne pohjautuvat aiempaan tapahtumista kirjoitettuun.
  
  Nuorempana ihailin Olavi Susikoskea ja taisinpa ottaa joissakin asioissa oppiakin hänestä. Maurin päiväkirjateosten ilmestyessä 1986-1987 tulikin hämmennys, kun kirjailija tuntui elävän aivan toisin kuin opetti... Yhdyn Sarkolan näkemykseen, että Mauri Sariola oli "mainettaan ja tekojaan parempi". Mies, josta kannattaa "muistaa hyvä, mutta unohtaa ne asiat, jotka hänkin olisi unohtanut".

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  28.2.2024 klo 19:30
  Ritva Sarkolan "Tilitys-kirja" on tullut luettua pariinkin kertaan, toisen kerran tosin vain silmäillen. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi siitä jäi kirjan nimessäkin esiintyvä sana 'epätoivo': kirja on muistelma miehestä, jolta elämänhallintataidot olivat jokseenkin hukassa. Olen kommentoinut tässä lukupiirissä Maurin varhaista teosta 'Joka tuulen kylvää', ja kaikki se, mitä olen kirjoittanut kirjan päähenkilöstä Arrasta, sopii ihan hyvin myös kirjailijaan itseensä. Joten ei siitä sen enempää, luettavissa näiltä lukupiirin sivuilta. Epätoivo ei vaan tainnut olla niinkään Maurin kuin hänen läheistensä, toveriensa ja yhteistyökumppaneidensa ongelma. Ei varmasti ollut helppoa seurata impulsiivisen, ailahtelevan ja usein myös suorastaan epäluotettavan kirjailijan touhuilua kroonisen rahapulansa keskellä. Valitettavaa sanoa, mutta en usko Maurin itsensä pohjimmiltaan kokeneen elämäntapaansa varsinaisesti ongelmana. Muodollisesti hän varmaan niin tunsi ja toisinaan huolensa myös muille paljasti, mutta perimmältään hän varmaan uskoi itsellään olevan oikeuden elää niin kuin halusi, itsekeskeisesti ja paljolti muista piittaamatta. Todellista pakottavaa tarvetta muuttumiseensa hän ei tainnut tosiasiassa koskaan kokea. Tämmöiseen tylyn oloiseen päätelmään mielestäni oikeuttaa jo sekin, että en muista Maurin erikoisen sinnikkäästi pyrkineen eroon isoksi ongelmaksi kehittyneestä alkoholinkäytöstään. Olisiko pisin melkein raitis jakso jäänyt puoleen vuoteen, ja se kai oli yksi ainoa niinkään pitkä rupeama. Pelihimo oli ja pysyi, pelit vain vaihtuivat vuosien myötä. Säästäväisyydestäkin Mauri lienee kyllä jotain kuullut, mutta sen syvin olemus ja ilmenemismuoto jäi miehelle kyllä ikuisesti arvoitukseksi...
  
  Ritva Sarkola seurasi maestromme edesottamuksia pitkään ja läheltä. Eräänlaisena "kokemusasiantuntijana" hän varmasti osasi niitä myös omasta näkövinkkelistään oikeansuuntaisesti arvioida. 'Tilityksiä' on hyvinkin totuuspohjainen kirja. Mutta kovin mustanpuhuva se lopultakin on; ei mitään kepeää luettavaa, hyvin alakuloista ja jopa surullistakin perimmältään.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »