Lukupiiri

Arkiston aarteita

• ---

  Matti Nummenpää

  1.5.2024 klo 08:35
  Mauri Sariolan laajasta arkistosta löytyy kaikenlaista. Tämä kirje on osoitettu Jorma Ojaharjulle,
  joka on sen luovuttanut Maurille 1.7.1971. Ojaharjun viesti Maurille on: Terve äijä: tässä tämä saatanan paperi. Terv Jomppa.
  
  Kirje osoittaa.että vihapuheet ja mitä härskeimmät valhaat eivät ole vain some-aikakauden tuotteita.
  
  En paljasta kirjeen kirjoittajaa, joka on kuollut v. 1993. Hän on ollut kuitenkin jonkin asteen julkisuuden henkilö. Hänestä on wikipediassa artikkeli.
  
  
  Henkilökohtainen, ehdottoman luottamuksellinen.
  
  Kirjailija Jorma Ojaharju, Helsinki
  
  Tuttavaltani Helsingissä sain tietää että olette halukas kirjoittamaan teoksen herra S:tä. Kannatan asiaa erittäin lämpimästi sillä S. on minua ja eräitä kolleegoitani yrittänyt verisesti ivata vääristelemissään kirjoituksissa. Hänhän on kaksinaismoralisti joka suurelle yleisölle näyttelee kaunista naamaa vaikka onkin hampuusi ja nuorison vihollinen. Hän on levittänyt perättömiä juttuja eräästä Lapissa vaikuttaneesta kolleegastani sekä tohtori Suolasesta joka ensimmäisenä paljasti S:n plagoinnin.
  
  Pyydän näin luottamuksellisesti että pidätte nimeni salassa sillä en halua olla tuon roiston kansa missään tekemisissä-
  Te olette ainoa tietämäni henkilö jolla on mahdollista kirjoittaa tuo teos. Se tulee menemään kuin kuumille kiville ja minä ynnä kolleegani tulemme mainostamaan sitä aikanaan ja jos sallitte, jo ennakolta joten menestys pitäisi olla taattu. Se että S. esiintyy nyt kirjailijaliiton nimissä johtuu vain siitä että hän haluaa antaa yleisölle sellaisen kuvan että hän kuuluu ”parempiin piireihin”. Miten hän lienee sinne alkuaan päässyt, ei ole tiedossani muttei se ainkaan herraspoika Lassi Nummelle ole kunniaksi.
  
  Muuten, perustakaa oma kirj.liitto).
  
  S. on homo novus, nousukas. Hänellä ei ole kehumisistaan huolimatta mitään sotilasansioita. On naurettavaa että sellainen mies menee kirjoittelemaan Marsikin ritareista joka tehtävä olisi kuulunut ehdottomasti jollekin ritarille itselleen. S. ikään kuin uskoo olleensa itsekin tuollainen ritari vaikka pensaan takana on ollut piilossa ja pelännyt kovasti. Sodan jälkeen hän yritti opiskella lakia mutta äly teki topin ja hän toimi syrjäseuduilla Lapissa ja Kainuussa väliaikaisena epäpätevänä opettajana. Näissä touhuissa hän kerran juovuspäissään kaatoi veneen ja hukutti erään toverinsa. S. ui vaikka oli umpitunnelissa maihin ja on tätä tekoaan kehunut vielä 1968 (Mona Lisa) suurena sankaritekona. Sama Mona Lisa 1970 julkaisi oheisen ”sankarin” rouvan purkauksen. Mitähän lukeva yleisö nyt sanoo tuosta sankarista.
  
  S. raiskasi lukemattoman määrän Lapin naisia ja mm rikkoi aviolupauksen eräälle koulukeittolan emännälle. Hän vietteli Kuhmossa nuoren opettajattaren ja pakkonaiminen oli edessä. Sitten hän toimi autonkuljettajana eräällä pohatalla mutta rattijuoppouden takia potkaistiin pois. Silloin hän väärensi, saadakseen oikean kansakoulunopettajan viran, opettajan paperit ja sai kun saikin niillä vak. opettajan toimen Pudasjärvellä, mutta kun ei osannut täyttää opettajan päiväkirjaa, opettajat anoivat hänet ilmi poliisille ja S. joutui linnaan tuomio Pudasjärven käräjillä. Oikeuden pöytäkirja ovat Iin tuomiokunnan arkistossa mutta kun en tiennyt tarkemmin aikamäärää, eivät arkiston virkailijat viitsineet ruveta sitä etsimään. Ajattelin itse käydä siellä Oulussa käydessäni. Jokatapauksesa tapaus on aivan tosi ja sen on S. onnistunut salaamaan tähän asti.
  
  Olen saanut nyt Saksasta ja Ranskasta tietää että S:aa pidetään ulkomailla kansainvälisenä huijarina ja väärentäjänä mikä ei valetta olekaan.
  
  Väliaikaisena opettajana rajaseudulla jonne pääsi kun siellä oli opettajista huutava pula, hän päätti kokeilla dekkarin kirjoitusta ja tutustui Jyväskyläsää käydessään Gummeruksessa Ville Repoon. Ilman Revon apua ei yhtäkään S:n kirjaa olis koskaan julkaistu siksi heikkoja ne olivat. On vielä tietämätöntä mikä sai R:n S:n pauloihin. Toiset sanovat että R haksahti S:n rouvaan ja S. yllätti ja alkoi kiristää mutta tämä tuskin pitää paikkaansa, toiset sanovat R:n sotkeutuneen S:n kelkkaan raha-asiain takia. Jokatapuksessa S. ja R. elävät yhteiselämää josta esim. R:n rouva ei tiedä mitään. Eikä tiennyt S:n rouvakaan jolta salaa S:llä oli paljon sivuvaimoja.
  1950-luvulla tri Suolanen paljasti S:n plagioinnit mutta asia jäi yleisöltä huomaamatta siihen asti kun Hymy sen paljasti. Silloin S. joutui suuriin korvauksiin Soubiranille Ranskaan. Pian paljastui myös Esko Laukon (=Sariola) tekemä Bill Ballingerin plagiointi-skandaali jonka vain R. tiesi ja nyt R. oli pakoitettu sopimaan B:n kanssa. R. matkusti Saksaan tapaamaan B:n asiamiestä ja R. maksoi omasta pussistaan miljoonia. Ennen Soubiran-paljastusta 1969 teki Suomen Pariisin lähetystö oikein emämunauksen: suosittelivat S:aa sikäläiselle (sitä ennen S. oli palkannut kielitaitoisia Ranskaan ja Englantiin mainosmatkalle) ja arvokkaat ranskalaiset Cheverneyn linnan markiisin ja rouva Prevot tulivat nenistä vedetyiksi kun Suomen lähetystön toimesta S: kuskattiin tuonne linnaan palkintoa saamaan. Tämä farssi tuli viime vuonna markiisin ja Ranskan lehdistön tietoon (kuulin ranskasta) ja se oli kyllä tosi skandaali koko Suomen tasavallalle. Olivat aikoneet vetää palkinnon takaisin mikä ei kuitenkaan liene tapahtunut. S. on siis Suomen tunnetuin Munchausen, ei enempää eikä vähempää. Joku oli kertonut että S. olisi pykinyt itse de Gaullen vastaanotolle muttei ollut päässyt. Siitä huolimatta S. oli sattumalta silloin tapahtuneen kunniakomppanian tarkastuksen yhteydessä liittynyt komppanian tarkastajiin ja kävellyt G:n vieressä lakki kourassa, katse kunniakomppaniaan suunnattuna.
  
  S. nytkin kopioi vanhoja dekkareita ja ottaa niistä suoria lainauksia eikä silloin olekaan ihme jos kykenee kirjoittamaan 5:kin kirjaa vuodessa.
  
  S. vietti sitten R:n kanssa railakasta elämää ja nai erään yleisen naisen kun ent. vaimo ajoi hänet luotaan.
  
  1956 S. liittyi pornografisia kollaashikuvia valmistelemaan liigaan (onko huum.aineita mukana, ei ole tietoa) jonka pesäpaikka on Turussa. Eräs henkilö joka sai tästä tietää meni Matti Kekkosen puheille tästä kertomaan sillä kuvia oli tehty myös UKK:sta (jotka kuvat ovat nyt poliisin hallussa). R. oli kuitenkin jo ehtinyt puhua Matin ympäri ja vakuuttanut ettei jutussa ole perää. Varmuuden vuoksi R. julkaisi UKK:n kirjan jouluksi 1969, UKK ei siis tiedä itse vielä mitään toistaiseksi. Tuo Kollaashikuvajuttu paljastuu S:n Esko L:n nimellä julkaisemasta tri Viitasen tapaus-kirjasta jossa kuvien teko on pantu erään täältä pois muuttaneen hammaslääkärin tilille joka h-lääkäri oli vähän seksimies. S. pelkää nyt että tuo liiga paljastuu. Siihen sanotaan kuuluvan erään MSP-puolueen herran pojan ja eräitä lahtelaisia herroja (Lahden kaup.viskaalista oli tehty myös näitä kuvia) sekä eräs pariskunta Mikkelissä.
  
  Tässä pääasiat. Nimet tietysti on muutettava toisiksi. Opett. Asku-Kimmo Ripatti kuuluu samaan koplaan Ämmänsaaressa. S. oli ilmoittanut aikovansa kirjoittaa kirjan Armfeltista.
  
  Hän on niin lapsellinen että kuvittelee itse olevansa Armfelt koska hänen isänsä joka oli yhtä suuruudenhullu oli antanut pojalleen nimet eri järjestyksessä. Mitenkähän se S. kykenisi Vaaskiven parsimaan.
  
  S. on juottanut useitten lehtien toimittajia (mm Hels.San:en pari nuorta toimittajaa) siis selvä lahjominen etteivät puhu hänestä pahaa, samoin muutamia naistenlehtiä kuten varmaan tiedättekin.
  
  Rva Aino Kumpula Laitilan pitäjässä kuuluu myös tuohon samaan koplakuntaan. Hän on suunnattoman lihava ja mahtava enkä tiedä mikä suhde hänellä on S:aan.
  
  Siis nimet on hyvä sotkea paitsi S:n etunimi olisi hyvä säilyttää. Jos tarvitsette jotain kysyä. olen käytettävissänne. Realistista esitystä ei tarvitse kaihtaa mutta rivot sanat karkoittavat paljon lukijoita, se alkaa jo olla ”vanhaa muotia”. Mielelläni lukisin käsikirjoituksen kuhan se valmistuu.
  
  Polttakaa tämä
  
  
  
  
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  4.5.2024 klo 21:42
  Onpa katkeraa vuodatusta! Onko tietoa siitä, mikä on saanut kirjeen kirjoittajan näin pahasti sydämistymään? Mitä tapahtumia ja Maurin edesottamuksia tämän kirjeen taustalla oli? Vai oliko kirjoittajalla itse asiassa mitään henkilökohtaista suhdetta Maurin?

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  5.5.2024 klo 06:08
  Vuodatus oli katkeraa, mutta lukeva yleisö ei paljoa välittänyt, osti kirjoja ehkä vieläkin enemmän. Osa ”skandaaleista” (avioerojutut, opettajavuodet, plagiaattisyytöset yms.) oli kuitenkin lukijoiden tiedossa lehtijutuista ja monista kirjeessä mainituista asioista Mauri on kirjoittanut ja kertonut itsekin romaaneissaan ja muutenkin. Kirjeen monet väitteet ovat todella naurettavia.
  
  Marskin ritareista ei muka voisi kirjoittaa kuin itse ritari ja Armfeltista Mauri suunnitteli kirjaa vain suuruudenhulluuttaan. Kirjathan ilmestyivät. Tiesikö kirjeen kirjoittaja Maurin isänkin, kun tiesi tämänkin ”suuruudenhulluksi”?
  
  
  
  

• ---

  Matti Nummenpää

  5.5.2024 klo 10:24
  Hänestä on yksi maininta Kertarutinassa.
  
  "Miten kulkee tri H irrallaan?
  
  Jo vuodelta 1969. Siis pari vuotta ennen tätä kirjettä.
  
  MS - int
  
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  7.5.2024 klo 12:01
  "Suomen suurin kirjailija" Jorma Ojaharju mainittu. Häneen ja muutamiin muihinkin tuttuihin nimiin törmäsin Ilmo Lounasheimon Elis Ask-elämäkerrassa "Hyvät nyrkkeilyn ystävät" (Otava, 1974).
  
  Ensinnäkin pitää kertoa kirjan tarina. Ostettu vappuaattona kirpputorilta kansipaperillisena ensipainoksena - kuin uutena - hintaan yksi euro. Kotona avasin ja etulehdellä omiste: " Irjalle kiitollisuudella 10-11-1974 Elis Ask". Luettuani kirjan uskallan olettaa sen omistetun 50 vuotta sitten Irja Ketoselle, jonka Ask mainitsee yhtenä tärkeimpänä henkilönä elämässään. Turun puolessa Irja Ketonen kyllä tunnetaan.
  
  Jorma Ojaharjusta Ask mainitsee: "Ilkka Kosken jälkeenkään ei kunnon raskaan sarjan mestaria löytynyt edes kotimaisella amatööritasolla aikoihin. Yrittämässä oli miestä jos jonkinlaista nykyistä kirjailijaa Jorma Ojaharjua myöten. "Jompan" lausunto, jonka mukaan hänen paras saavutuksensa nyrkkeilijänä oli lopettamispäätös, sopii muillekin hänen aikalaisilleen.".
  
  "Tornin ritari" tietokilpailumies Tauno Rautiainen oli myös innostunut ammattinyrkkeilystä ja vietti paljon aikaa Askin mukana mm. Yhdysvalloissa. Tulevassa euroviisukaupungissa Malmössä oli 8.12.1946 harvinaisen kova ammattinyrkkeilyilta. Elis Ask voitti ranskalaisen Marcel Josien pistein kuusieräisessä kamppailussa, mutta Oiva Purho tyrmäsi 8-eräisen ottelun viimeisessä erässä ranskalaisen Jacques Benetin, joka kuoli myöhemmin illalla kaupunginsairaalassa.
  
  Mielenkiintoinen vastustaja oli raskaassa sarjassa Ilkka Koskella 12.9.1958 Elis Askin järjestämässä ammattilaisillassa Helsingissä. Saksalainen Bobby Warmbrunn putosi kanveesiin suomalaisnyrkistä heti ensimmäisessä erässä, mutta tuskinpa mies siitä pahemmin hätkähti, sillä hän oli ollut kovemmissakin paikoissa. Karl Heinz "Bobby" Warmbrunn oli rautaristin ritariristin haltija tuhottuaan sodassa vaununjohtajana 13 ja ampujana 44 vihollisen panssaria.

• ---

  Matti Nummenpää

  1.6.2024 klo 16:34
  Kalle Päätalon kirje Mauri Sariolalle. Päivätty Messukylä 15.XII.1963
  
  H.V.
  
  Tunnustuksesi viimeisen romaanini keslvollisuudesta lämmitti kovasti mieltäni. Kitos siitä! Sinulla on jatkuvasti sattuvia ja meheviä sanontoja. Nauroimme vaimoni kanssa Sinun Merien ja Holapoiden "vasikkahaalliseen eivätkä sittenkään pärjää" rinnastustasi. Siinähän tietysti on kiitoksesi yliampuvaa, mutta mieltäni se lämmitti. Otan aina vakavasti kirjailijan toisesta antaman arvostelun, mutta olen pahoillani ja joskus suutunkin kaikenlaisetan kriitikkojen hölynpölyn kirjoittelusta. Sanonkin aina, kun tällainen nälvivä ja tosiasioita vääristelevä arvostelu osuu käteeni, että kirjoittaisivat malliksi muutaman t ä y d e l l i s e n romaanin. Siitän oppisimme mekin esim. minä ja Sinä, miten oieka rompsu lykätään kansien väliin. Tänä syksynä nämä vihaiset nuoret ovat ihmeen säyseästi minua arvotelleet. Luultavasti tarkoituksella laatineet sellaisia keskinäisiä kuittauskirjoituksia, Heikäläiset varovat lankeamasta samaan ansaan kuin ne 40 evp. kenraalia!
  
  Kiitos vieläkin Sinulle! Tiedän, ettei Sinulla ole syytä minkäänlaiseen imarteluun ja Sinä olet kirjoittanut itse valtavastim eikä sellainen ole jäänyt a i k o m u k s e k s i, kuten niin monella. Tietysti sinua kiinnostaa Koillismaan miljöö, Toiseksi me molemmat on oltu joskus niilläkin maisemilla, jossa liikkui metallinsiruja ilmassa. Sinä ja minä kirjoitamme aljon koetusta ja nähdystä, Meidän tekeleissä on pakostakin tapahtumia, eletyn elämän heijasteita, jotka ovat joskus hyvinkin painavia ja karkeita. Modernistit, joilta tämä puuttuu, saivastelevat ihmisen "ajatusvirrassa", vai miksi sellaista sanotaan? Tietysti ihminen on romaanin tärkein rakennustarvike, mutta eikö ihmistä voi kuvata arkisten tapahtumien keskellä. Jos romaanista katoaa yhteys luontoon ja käytännön elmän menoon, pitää olla suuri taitaja, jos saan sellaisen lukukiintymyksen.
  
  Jos sattuisi joskus sellainen tilaisuus, niin mielelläni ärmisin kaapissasi oleviin kirjoihini omistuksen. Koillismaahan sellaisen suttasi komisen vuiotta tajkaperin. Minullakin on suurin osa tuotannostasi ja olisin mielissäni, jos joskus Tampereen sivu kulkiessasi niihin lykkäisit nimesi. Minulle ei ole puhelinta, mutta melkein aina olen ainakin tämän talven kotona, kun sain loparit pykmestearin touhuista. Hyväähän lepo tekeekin, kun minussa on enää jäljellä vain 10 % miestä.
  
  Tänä iltana lähden Koillismaata kohti. Kirjoittelen nimiä kirjoihini (jos on ostajia) huomenna Oulussa, tiistaina Pudasjärvellä, keskiviikkona Kuusamossa, torstaina Posiolla ja seuraavana päivänä tekopitäjässäni Taivalkoskella. Jouluksi tulen jo takaisin Tampereelle.
  
  Oli mukava , kun sain kuulla mielipiteesi. Toivotaan, että joskus sattuisi tilaisuus, jossa saisimme pohtia elämän mutkaisuutta,
  
  Parhaimmat terveiseni Sinule ja perheellesi itseltäni, sekä koko ruokaporukalltani.
  
  Hyvää joulua!
  
  Kalle Päätalo
  

• ---

  nimimerkki

  Mika

  12.6.2024 klo 17:58
  Kyllähän Kalle aika pahasti liioitteli tuossa kirjeessä väittäessään, että hänessä oli tuolloin enää 10% miestä jäljellä. Koko jättimäinen Iijoki-sarjakin oli sillloin vielä aloittamatta!

• ---

  Matti Nummenpää

  1.7.2024 klo 14:09
  Kirje Mauri Sariolalle, Tampereella 17.10.1962
  
  Kirjailija Mauri Sariola
  
  Viime viikolla ilmestyneestä aikakausilehti "Seurasta" olen eräitten tuttaviemi kehoituksesta lukenut uusinta fimikäsikirjoitustanne koskevan selostuksen. Minulle kohdistettujen lukuisten tiedustelujen johdosta olen voinut päätellä, että olette ilmeisesti aikaisemmin ilmestyneessä teksessane käyttänyt päähenkilön sukunimenä nimeä Reivi. Todennäköisesti nimi on jäänyt mieleenne Toivakan Ruuhimäellä Reivin tilan naapurina sijaitsevalla kolululla viettämästänne talvesta,
  
  Reivi-sukunimi, joka on suomennos sukumme entisestä Grefve-nimestä, joka on suojattu nimi ja erittäin harvinainen. Se on tällä hetkellä aioastaan kolmella henkilöllä, joista yksi on setäni Matti Reivi Ruuhimäellä sijaitsevalta sukutilaltamme. Vaikka laki ei rajoitakkaan kirjailijaa hänen valitesaan romaanihenkilöilleen nimiä, olisi mielestämme ollut korrektia tiedustella asianomaisten mielipidettä eritoten suojatusta ja harvinaisesta nimestä kyseen ollen. Samalla kannalla on myös Suomalisuden liitto, joka ilmoitti näin yleensä tapahtuvankin, ellei kysymyksessä ole joku Virtanen tai Lahtinen.
  
  Käytännössähän asia on melko mitätön, mutta periaatteessa ainakin meille tärkeä. Luonnollisesti toivoisimme Teidän vaihtavan ainakin elokuvahenkilön nimeä, joskin ymmärrämme sen todennäköisesti olevan mahdotonta tässä vaiheessa. Ja koska joudumme edelleen tarpeettömasti sangen lukuisten utellaiden kysymysten kohteeksi, toivomme, että suortitaisitte em. hyvien tapojen mukaisen tiedustelun nimenkäytöstä näin jälkikäteen esim. nimikirjoituksilla varustettujen tekijäkappaleiden muodossa teoksitanne.
  
  Jatkuvaa menstystä toivottaen.
  
  Risto Reivi
  yht.yo.
  
  Kijeeä on Maurin kynllä tekem merkintä: Läh. kirja MPS 22.10. 62. (Maaiilman pitkä sivu vuodelta 1961)

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »