Lukupiiri

Maurin kirjojen henkilöhahmoista: vihtori

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  15.11.2024 klo 10:13
  Aiemmin esille nostamani liikemiehen "prototyypin" Mauri rakensi tuntemiensa henkilöiden tarjoamien aineksien varaan, mutta varttuneempien varakkaiden naisten kustannuksella elämään pyrkivän nuoren miehen mallin hän taisi löytää itsestään. Joissain Maurin teoksissa esiintyy tällainen vihtori (kuvaavampia ja rumempiakin nimityksiä toki olisi tarjolla), joutilaaseen elämään mieltynyt ja naisten suosion tavoittelussa etevä taivaanrannan maalari. Eikös ollut niin, että Mauri joskus 40-luvun lopulla eleli muutaman kuukauden syksyisessä Turussa itseään kymmeniä vuosia vanhemman suhteellisen varakkaan yrittäjänaisen Sanni Pilviön joutilaana elättinä? En muista, onko Mauri itse suoraan tästä elämän vaiheestaan tuotannossaan kertonut, mutta ainakin kuvaus siitä löytyy Sarkolan-Jokisalmen teoksesta 'Aika velikulta'.
  
  Jos oikein muistan, Mauri ei tätä hahmoaan kuvaile mitenkään erikoisen tuomitsevasti, pikemminkin jonkinlaisena "reppanana", kyvyttömänä ja myös ilmeisen haluttomana hankkimaan toimeentuloaan tavanomaisemmilla tavoilla, vaikkapa palkkatyöhön menemällä. Olosuhteiden uhri on pikemminkin kuin huijari. Lievää vastenmielisyyttä tällaista elämäntapaa kohtaan olen kyllä ollut kuvauksissa huomaavinani, ei Mauri sitä ainakaan mitenkään arvosta. Eikös tosielämässäkin käynyt niin, että Mauri itse tuon Turun suhteen poikki laittoi ja karkasi kauas Lappiin, joten ei hän sitä tainnut mitenkään tyydyttävänä olotilana pitää. Tuommoinen yhteiselo vaivasikin varmaan Mauria enemmän kuin tätä Sannia, joka oli ilmeisen puheista piittaamaton ja vahvaluontoinen nainen: joutuihan Mauri myöhemmin makselemaan takaisin häneltä lainaamiaan rahojakin. Taisi olla niin, että itseriittoiselle ja epäluotettavallekin kirjailijanalulle tällainen jämpti nainen oli liian vaativa elättäjä, kävi nuoren miehen elintila turhan ahtaaksi. Niin tai näin, ainesta kertomuksiinsa kirjailijamme sai tästäkin elämänvaiheestaan.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  15.11.2024 klo 22:39
  Itsellä ei tule sanasta Vihtori mieleen naisten siivellä elävä nuori mies, ns. toyboy vaan paremminkin vaimonsa tossun alla elävä tahdoton ”nuttuskehveli”. Esimerkkeinä (piti luntata aiemmista kommenteistani) Ampiaiskesässä mökkinaapuri, lehtori Paananen ja Sokan tulevan ex-vaimon mies, Sulo Jaakkola sekä Kohtalokkaassa Itämeren risteilyssä rva Vaajan mies.
  
  Tällaiset miehet on ulkoisestikin kuvattu vähemmän mielekkäiksi joko pieniksi ja hinteliksi tai sitten lihaviksi, eunukkimaisksi lössyköiksi. Vaimot ovat tällaisilla miehillä joko isoja ja lihavia tai sitten kolhon miesmäisiä.
  
  Näitä naisten siivellä eläjiä on Maurin kirjoissa ollut useitakin, hekään eivät ole kovin mairittelevassa sävyssä kuvattuja, ainakaan jos elättäjä itse on kova bisnesnainen tai elähtänyt perijätär. Herrasmiesten oikotien Heikki Piekka on aluksi melko myönteinen hahmo, paljon ehtinyt ikäisekseen, mutta hänkin säheltää lopussa, niin ainakin itselle tuli mieleen, että se oli sille mulkerolle ihan oikein vai oliko hän edes varsinaisesti naisten siivellä eläjä? Oliko Surmansyöksyssä Caprilla myös tällainen hahmo? Jostakin/joistakin kirjasta/kirjoista on myös epämääräinen, taiteilijoiksi itseään kutsuva lauma, joka lyöttäytyy jonkin varakkaan, ikävystyneen seurapiirirouvan siipeilijöiksi ja yhdellä heistä on myös fyysinen suhde mesenaattiinsa.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  15.11.2024 klo 22:51
  Korjaus edelliseen, puuttui yksi sana! tietenkin Sokan tulevan ex- vaimon ystävättären mies, ei ex-vaimon mies. . . Nyt harmittaa. . . Mutta menköön Päätalon samoin, saman tien yksillä häppiillä.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  25.11.2024 klo 03:17
  Tiivistäisin niin, että mies, joka alistuu vaimon komentoon on vihtori. Monesti kyseessä on johtavaan asemaan kohonnut henkilö, joka ei suvaitse vastaväitteitä alaisiltaan, mutta vaimon edessä nöyristelee. Saman kolikon kääntöpuolena toimii kotityranni, yes mies työssään, joka turhautunutta johtamisviettiään uskaltaa purkaa vain kotonaan.
  
  Itse en katso kuuluvani kumpaankaan ryhmään, mutta tästä huolimatta usea avioliitto ja työsuhde on päättynyt ponnisteluistani huolimatta, vaikka itse en koe tehneeni mitään väärin.
  

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  28.11.2024 klo 08:17
  Kyllä täytyy tunnustaa, että Magisteri ja Ukkelo edustavat mielipiteineen minua paremmin yleistä käsitystä sanan 'vihtori' merkityksestä. Yleisemmin sillä kai tosiaankin kuvataan ns. "tossun alla" olevaa aviomiestä kuin vanhempien ja varakkaampien naisten siivellä elävää nuorta elostelijaa. Vaan onpa jopa tälläkin keskustelupalstalla sanaa käytetty samassa merkityksessä kuin itsekin sitä käytin - ja vieläpä juuri tuota Maurin "elättiaikaa" tarkoittaen: Puttonen on kommentoidessaan 'Susikoski ahtojäissä' -dekkaria 12.11.2021 kuvaillut Maurin olotilaa Sanna Pilviön hoivissa Turussa juuri 'vihtorina olemiseksi. Ihan sattumalta tuohon mainintaan törmäsin selaillessani ajankuluksi vanhempia keskusteluja. Joten taitaa tuossa sanankäytössä tältä osin hieman "huojuntaa" olla.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  28.11.2024 klo 11:21
  Kyseessä on jopa kirjailijan itsensä käyttämä ilmaisu: "Jo joulun alla alkoi hämärä ahdistaa vallan vietävästi. En kai sitten ollut vuoltu siitä puusta, josta jarrumiehiä ja vihtoreita tehdään". Näin Mauri muisteli oleskeluaan turkulaisen tekstiilikauppiaan hoivissa (Suruton Sariola, sivu 67).
  
  Luin juuri kirjan nimeltä "Sörkka, kuritushuoneen päiväkirja" (Kari Palin 2020, Crime Time), joka kertoo vuonna 1972 nykyisessä Helsingin vankilassa lusineen Benjamin Kaarron pitämiin päiväkirjoihin perustuen silloisesta vankilaelämästä. Siinä eräs vanki kertoo olleensa joskus pidätettynä Aleksanterinkadun putkassa ja heränneensä yöllä muutaman sellin päässä tapahtuneeseen kovaan hälinään. Aamulla oli selvinnyt, että eräs aikansa kuuluisuus Ruben Oskar Auervaara oli yöllä hirttäytynyt sellissään. Eräänlainen "vihtori" ollut hänkin.
  
  Olikin ihan kiinnostava kirja vaikka vankilamuistelmat eivät yleensä sitä mielestäni ole. Lapsena Benjamin lähetettiin aina kesäksi jonnekin kesäsiirtolaan ja erään sellaisen johtajana hän muisti olleen myöhemmin tunnetun tietokilpailumiehen Kauko Saarentauksen. Nuorena poikana Benjamin joutui Vilppulaan pahamaineiseen Kotiniemen koulukotiin ja siellä toimi ylivalvojana Kekkosen adjutantin Urpo Levon veli. Kesällä 1972 ei selleissä ollut televisiota talon puolesta, mutta avo-osaston oleskelutilassa sentään sellainen oli ja siellä vangit seurasivat olympialaisia. Benjamin Kaarto toteaa, että varmasti ei koskaan vuonna 1881 perustetun Sörkän vankilan historiassa kukaan poliisi ole saanut vankien keskuudessa sellaista suosiota kuin tuolloin kaksinkertainen kestävyysjuoksun olympiavoittaja Lasse Viren.
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  28.11.2024 klo 12:20
  Saukin suomennoksessa Ruotsin euroviisusta "Kevätauer" (Sol och vår) voidaan eräs säe kuulla joko "kun kevätauer vaarat tuo" tai "kun kevät Auervaarat tuo". Maurin kirjassa "Onko teillä ruiskukkia?" vanha nimismies epäilee murhatun Lars Leevi Lindroosin olevan "sol och vår -man", mutta komisario Mattsson valistaa: "Ei, ei...ei suinkaan. Sellaisessahan on selvä huijauksen maku. Se siis tarkoittaa, että mies elää varakkaan naisen kustannuksella.". Ekonomi Lars Leevi Lindroos oli ammuttu hienoon autoon - Citroen CX 2200. Mauri ihaili autoa, mutta koki pettymyksen autoon istuessaan, sillä auto oli ahdas ja Mauri halusi ajaa selkä ja kädet suorina. Kirjasta jäi mieleen hauskana yksityiskohtana - jonka Susikoski heti oivalsi - Lindroosin kulissifirman nimi "Oy Vidjutas Ab" ja firman toimitilojen seinällä oli maalaus "Döbeln Juuttaalla".

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  29.11.2024 klo 20:24
  Ei näytä olleen vierasta muillekaan kirjailijoille tuollainen vanhemman naisen elättinä oleskelu. Luin jokin aika sitten Teemu Keskisarjan kirjan Aleksis Kivestä ('Saapasnahkatorni'), ja siinä oli monen muunkin minulle ennestään tuntemattoman asian ohella tieto siitä, että kansalliskirjailijammekin oli 1860-luvun lopulla useamman vuoden elänyt itseään 19 vuotta vanhemman sotilaan lesken Charlotta Lönnqvistin hoivissa Fanjunkarsin sotilastorpassa. Yritteliäs ja taloudellisesti itsenäinen oli tämä Charlottakin Sanni Pilviön tapaan, mm. pitopalveluyrittäjä. Erityisen varakkaaksi tuskin voi kuitenkaan mainita, vaikka tuolloisen lesken aseman huomioon ottaen kai melko hyvin toimeen tulikin. Charlottan huolenpito oli kirjailijan toimeentulon kannalta joka tapauksessa ensiarvoisen tärkeää. Suhteen laadusta ei ole tarkkaa tietoa, se jo aikalaisia kovasti askarrutti, eikä siitä Keskisarjakaan selkoa ole saanut. Saattoi hyvinkin olla rakkaus- ja/tai seksuaalisuhde. Joka tapauksessa suhde oli taloudellisesti tasapuolisempi kuin Maurin: Charlotta ajautui nälkävuosina hyväntahtoisuuttaan taloudellisen konkurssin partaalle, ja Aleksis pelasti hänen torppansa joutumasta pakkohuutokauppaan 'Seitsemästä Veljeksestä' saamillaan tuloilla. Jos Mauri karkasi ahdistavaksi kokemaansa suhdetta kauas pohjoiseen, niin Aleksis irtautui omastaan vasta jouduttuaan Lapinlahden mielisairaalaan.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »